KRISTINUSKO ON VERTAUSKUVALLISTA HÖLYNPÖLYÄ

Onhan se jokaisen älyllisen ihmisen myönnettävä, että kristinusko tarjoaa sellaisia absurdeja kertomuksia, jotka saavat nykypäivän ihmisen hymyilemään epäuskoisesti. Ajatelkaapa vaikka veden päällä kävelyä, neitseellistä syntymää tai kuolleista nousemista. Tällaiset tarinat ovat suorastaan kuin suoraan satujen maailmasta – juuri sellaisia, joita lapsille kerrotaan ennen nukkumaanmenoa. Silti jotkut aikuisetkin pitävät näitä kertomuksia totena, tai ainakin niin väittävät.

Eikä siinä vielä kaikki. Kristinuskon symboliikka ja rituaalit ovat kuin suoraan teatterin lavalta. Veren ja lihan syömisen rituaali on suoraan sanottuna kuin kauhuelokuvasta, mutta sen sijaan että tämä herättäisi kauhua, se otetaan hartaudella ja pyhitetään. Ei olekaan mikään ihme, että ulkopuolinen voi nähdä kristinuskon nykypäivänä kuin keisarin ilman vaatteita - ilmiönä, joka on tyhjää täynnä.

Kaikkein parhaimpia ovat kuitenkin ne, jotka pitävät kiinni näistä kertomuksista kirjaimellisesti, kuin olisivat löytäneet totuuden avaimet. Heidän logiikkansa on suorastaan teräksenlujaa: "Se lukee Raamatussa, joten sen täytyy olla totta." Olisipa kaikki niin helppoa.

Järkevä nykypäivän ihminen katsoo näitä tarinoita ja ymmärtää, että ne ovat vertauskuvia, myyttejä ja symboliikkaa. Mutta mitä jää jäljelle, kun nämä tarinat riisutaan niiden absurdeista, yliluonnollisista elementeistä? No eipä juuri mitään – pelkkä luu käteen.