Mä menin armeijaan heti lukion jälkeen vuonna 1990 vastahakoisesti. Ei voinut vähempää kiinnostaa, mutta vanhemmat painosti sen verran paljon, että oli mentävä. Kävin kuitenkin rivi-AUK:in vaununjohtajana. Sain alikessun natsat ja seuraavana päivänä ilmoitin komppanian päällikölle, että lähden sivariksi. Kapteenin ilme oli näkemisen arvoinen.
Kävin sitten nelisen kuukautta sivaria vanhainkodissa ja menin sitten opiskelemaan.
Koska suomen laki antaa mahdollisuuden valita armeija tai sivari niin turha kummankaan osapuolen on haukkua toista. Mun ystäväpiirissä on sivareita ja armeijan käyneitä, eikä kukaan tunne olevansa toista parempi.
Ehkä tälle palstalle kirjoittelevatkin vain pohjanmaalaiset juntit, jotka eivät ole koskaan sivaria nähneetkään.
Kävin sitten nelisen kuukautta sivaria vanhainkodissa ja menin sitten opiskelemaan.
Koska suomen laki antaa mahdollisuuden valita armeija tai sivari niin turha kummankaan osapuolen on haukkua toista. Mun ystäväpiirissä on sivareita ja armeijan käyneitä, eikä kukaan tunne olevansa toista parempi.
Ehkä tälle palstalle kirjoittelevatkin vain pohjanmaalaiset juntit, jotka eivät ole koskaan sivaria nähneetkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisin tiivistää ajatusmaailmasi yhteen lauseeseen:"Ei voinut vähempää kiinnostaa".
Aina ei elämä voi olla suffelia. Joskus pitää tehdä asioita, vaikka olisi EVVK fiilis.
ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Se on myöskin konjakkia ja suklaata.
Tuo kirjoituksesi oli hieman niukkasanainen,mutta sitäkin asiallisempi. Luulisi pistävän ajattelemaan,vaikkapa niitä arvoja, joiden vuoksi verta on aikoinaan niinkin paljon vuodatettu ja sankarihautoihin haudattuja esivanhempiamme.