Olkaa ihmiset tarkkoina nyt..

Aikoinaan mentiin onnellisina naimisiin. Saatiin kaksi aivan ihanaa lasta. Ja niinhän siinä kävi, että laitettiin myöhemmin kantapäät vastakkain. Ystävinä erottiin ja pystyttiin järjestelemään asiat sulassa sovussa. Sovittiin elatusmaksuista, mutta sitten kävi ohrasesti. Ex-puolisoni oli taannut kaverilleen lainan ja kaveri ei sitten pystynyt hoitamaankaan lainaansa. Ulosottoonhan ne lainan takaukset sitten lopulta meni. Hän ei luonnollisesti pystynyt maksamaan enää elatusmaksuja, koska ulosotto jätti vaan suojaosuuden. Minulle ne elatusmaksut olivat tarpeen, koska opiskelin.

Sovittiin sitten, että laitan elatusmaksut ulosottoon, koska ne ovat etuoikeutettuja ja menevät takaamansa lainan edelle. Alkuun meni hyvin, mutta sitten hänen työnantajansa alkoi tekemään niin, että vähensi hänen palkastaan ne elatusmaksut, mutta ei tilittänytkään niitä enää ulosottomiehelle. Kyselin elatusmaksujen perään ja ex-puolisoni näytti tilinauhasta, että kyllä ne on häneltä otettu. Kaikenlaista selitystä piisasi työnantajalta. Aika törkeetä työnantajalta tollanen, että varastaa toisen elatusmaksut. Tuo yritys teki konkurssin ja eräs tunnettu firma osti sen ja jatkoi toimintaa, joten ex-puolisoni sai hyvän työpaikan ja sen jälkeen elatusmaksut alkoivat tulemaan säännöllisesti.

Että tuollaisiakin työnantajia on olemassa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Velat tuli maksettua ja kämpätkin ostettua.

Koulussa -70 luvulla painotettiin huolehtimaan eläkemaksujen tarkistamisesta. Vakituisen työn ohella tein soittohommia eri yhtyeissä, niistä piti kertyä taiteilija- eläkettä. Jotkut tilaajat hoitivat maksut, toiset sanoivat maksa itse palkkiosta. Eläkeotteissa näkyi mielestäni taiteilijaeläkkeen kertyminen, mutta jäätyäni eläkkeelle, eläkeyhtiö ilmoitti taiteilijaeläkettä kertyneen niin vähän. ettei sitä makseta. Harmittaa, koska osan maksuista maksoin itse, paremman eläkkeen toivossa.