Nykyisestä tieteestä

Tekoäly on vielä niin uusi asia että pahimmat mahdolliset skenaariot eivät ole vielä kypsiä toteutumaan

Liian suuri luottamus tekoälyyn lienee se suurin potentiaalinen ongelma varsinkin jos sille annetaan jonkinlaista päätösvaltaa ja sen suosituksiin ja tilannearviointeihin aletaan uskoa koska aina voi ilmaantua jotain sellaista uutta ja odottamatonta jonka suhteen olemassaolevat välineet ja säännöt eivät riitä.


Toistaiseksi tekoälyn opetusaineisto lienee suhteellisen laadukasta tieteen ja tekniikan kehitystason huomioonottaen mutta kun aikaa kuluu ja olemassaolevat inhimilliset taidot käytön ja tarpeen puutteesta vähitellen unohtuvat niin tilanne voi olla toisenlainen.


Sama skenaario on jo toteutunut tietotekniikan suhteen. Aikoinaan tieteessä ja tekniikassa saatiin hyvinkin laadukkaita tuloksia vaatimattomilla apuvälineillä kuten laskutikuilla ja käsin paperilla laskemalla ja nykyään aika harva osaa laskea päässä yksinkertaisia laskutoimituksia yms. ja suorittaa muita aikoinaan tavallisia tehtäviä ilman tietoteknisiä apuvälineitä.


Mitä suurempi riippuvuus syntyy tekniikkaan niin sitä suurempi on haavoittuvuus kriisitilanteissa. Tehokas EMP-pulssi voi tuhota hetkessä kaikki sähköiset laitteet ja infrastruktuurin ja kun omavaraisuus resurssien suhteen on nykyisissä yhteiskunnissa melko alhainen niin nopea ja pakotettu paluu tavallaan takaisin kivikaudelle ei ole mikään täysin mahdoton skenaario tässä yhteiskunnassa jonka talous perustuu kvartaaleihin yms. joilla saadaan lähinnä vain optimoitua valtaapitävien ahneus.

...



Se mikä puuttuu nykyisestä tieteestä melkein kokonaan on sellainen vapaa ideointi tai ns. "brain storming" jossa saa täysin vapaasti spekuloida ilman että sellaiseen suhtaudutaan samalla tavalla ikäänkuin oikeudenkäynneissä yleisen syyttäjän tapaan että todistusaineiston pitäisi olla jo keskeneräisen prosessin alkuvaiheessa täysin aukotonta koska ns. vallassa olevien teorioiden ja varsinkaan niiden taustalle olevien paradigmojen taustaoletusten ja viitekehysten & näkökulmien minkäänlaista kyseenalaistamista ei sallita ja muodollista metodia pidetään ilmeisesti paljon tärkeämpänä kuin sisältöä varsinkin kun ihan realistisesti ajateltuna tuskin mikään nykyään kouluissa opetettu teoria tai malli millään tieteen alalla on oikeasti jotenkin niin täydellinen ja lopullinen että siihen pitäisi ehdottomasti sitoutua.

Tieteen ja varsinkin ns. "big science" tieteen ongelma taitaa olla se että resursseja on käyetty ja käytetään valtavasti vakiintuneiden mallien ylläpitoon ja tarkentamiseen että liian monella taholla on liikaa menetettävää jos ne ko. teoriat ja paradigmat kyseenalaistetaan.

Huomattavasti terveempi ja järkevämpi asennoituminen tieteeseen voisi olla sellainen että vain oikeasti toimivia taitoja opetetaan ja niitä kehitetään ja se paradigmojen ja teorioiden osuus kuitataan lähinnä vain jonkinlaiseksi hyvin keskeneräiseksi ja alustavaksi spekulatiiviseksi prosessiksi joka voi tuottaa uusia vinkkejä jatkotutkimuksille mutta jos teoretisointi dogmatisoidaan kuten nykyään niin aletaan lähestyä instiutionaalisten uskontojen käytäntöjä ja samalla sokeaa uskoa auktoriteetteihin.



Liian jäykkien sääntöjen (kuten lainsäädännössä) kehittäminen on ongelmallista koska ne hyvin harvoin soveltuvat optimaalisesti kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ja paljon parempi olisi jokaisen ihan itse kehittää omaa arviointikykyään kaikessa eikä vain seurata robottimaisesti valmiita ohjeita ja sääntöjä eli ottaa vastuu itsestään ja muista eli ihmiskunnan pitäisi pyrkiä aidosti aikuistumaan ja lopettaa nykyisenkaltainen "hiekkalaatikossa leikkiminen".


Yhteiskuntaa ja sen järjestystä ei oikeasti tarvita jos jokaisen ykslön "sisäinen järjestys" toimii. On korkea aika lopettaa johtajien ja gurujen seuraaminen ja alkaa ihan itse ajatella ja toimia ja tehdä yhteistyötä sellaisten kanssa jotka kykenevät olemaan itsenäisiä toimijoita eikä vain esim. "kuluttajia" tai "tuottajia".

Kehittynyt tekniikka edellyttää myös jotain käyttäjiltään tai muuten kyse on kuten kakaroista vaarallisten lelujen kanssa.

Raha perustuu pohjimmiltaan luottamukseen kuten kaikki muukin inhimillinen toiminta ja se luottamus pitää jokaisen ihan itse ansaita omilla teoillaan ja valinnoillaan.


Tieteestä on tullut lähinnä jonkinlainen sekulaari uskonto eli sen suhteen ihmisten käyttäytyminen ei ole muuttunut juuri miksikään. Disinformaatiota voi olla vain jos on oikeasti varmaa tietoa ja ymmärrystä. Toistaiseksi ei ole disinformaatioksi voi turhan kevein perusteluin leimata melkein kaiken josta ei satu kannattamaan tai josta ei pidä.

"Väitän että nykyihminen on vähemmän altis suggestiolle kuin aiemmin eläneet. Syynä jokaisen pakosta harrastama mediakritiikki, jolle aikanaan oli vähemmän tarvetta. Tekoälyn tuottaman tauhkan vuoksi median uskottavuus vähenee koko ajan."

Minusta vaikuttaa siltä että suurin osa ihmisistä on koko ajan jonkinlaisessa hypnoosin tapaisessa transsissa jonka vaikutus voimistuu kaikessa ryhmätoiminnassa ja vuorovaikutuksessa.

Vain kun joskus harvoin ilmaantuu jotain yllättävää niin hetkeksi herätään tuosta transsista ja nykyisessä urbaanissa tarkoin säädellyssä kaupunkiympäristössä sellaista tapahtuu melko harvoin.

Oikeastaan voisi jopa väittää että monet eläimet ja varsinkin villieläimet ovat enemmän tajuissaan kun nykyihmisten enemmistö koska luonnontilassa tuollainen mekaanisesti ja automaattisesti toimiminen aika helposti voi olla hyvin fataalia.

"Vaikuttamiseen pyrkivien tahojen ja vaikutuskanavien määrä on toki lisääntynyt eksponentiaalisesti. Mainonnalta ei välty kukaan ja mainontaa ei aina sellaiseksi edes tunnista. Internet on täynnä feikattuja tuotearvioita jotka oikeasti ovat mainoksia."

Siihen informaatiotulvaan turrutaan vähitellen ja samalla takerrutaan siihen mikä tuntuu itsestä mukavalta, tutulta ja turvalliselta.

Tekniikka mahdollistaa helpon elämisen mutta onko sellainen tuttu ja turvallinen zombie-elämä edes millään tavalla elämisen arvoista?

Tieteessä pyritään mahdollisimman suureen varmuuteen ja tarkkuuteen mikä tuottaa väistämättä lähinnä vain melko triviaaleja tuloksia.

Jokin koetaan arvokkaaksi vain jos on olemassa selkeä epäonnistumisen ja virheiden tekemisen riski.