>>Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. ( Joh. 10:10-12)
Raamattu kertoo meille kahdesta aivan erilaisesta paimenesta. Sen paimenen, joka on palkkalainen, me tunnemme hyvin.
Me olemme kaikki näitä palkkalaisia, jotka tavoittelemme usein vain omaa etuamme. Suden ilmestyessä lähdemme pakoon.
Näin voi käydä ystävyydessäkin. Ihmiset lupaavat kulkea yhdessä käsi kädessä niin myötä- kuin vastamäessäkin, mutta kaikki rakentuu kuitenkin itsekkyydelle. Kun susi tulee, emme vaaranna omaa turvallisuuttamme toisen tähden.
On siis mieletöntä ajatella, että vain jossakin saarnastuolissa olisi palkkapaimen. Löydät sen lähempää, oman sydämesi laitumilta. Meidän tulisi oppia ymmärtämään, että emme voi rakentaa mitään oman itsemme varaan. Kiinnitä sydämesi Kristukseen, joka on todella uskollinen kuolemaan asti.
Hän on se hyvä paimen, joka ei pakene sutta. Sinä voit olla heikko ja surkea lammas, ja kuitenkin sinusta pidetään huolta. Paimen taistelee sinun puolestasi.
Kun ystävät ovat jättäneet meidät, Kristus tulee entistä lähemmäksi. Vapahtaja on valmis kuolemaan puolestamme voidakseen pelastaa meidät tuholta. Kristusta lyötiin ja ruoskittiin, että meillä olisi rauha. Hän kärsi, minä vain katselin.
Paimen taisteli, minä olin suojassa. Totisesti hän on kuollut puolestamme. Olemme pelosta vapautettuja, sillä vaikka vaeltaisimme kuoleman varjon laaksossa, ei meidän tarvitsisi sielläkään pelätä mitään.>>
( Niilo Tuomenoksa)
s-seutulainen
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. ( Joh. 10:10-12)
Raamattu kertoo meille kahdesta aivan erilaisesta paimenesta. Sen paimenen, joka on palkkalainen, me tunnemme hyvin.
Me olemme kaikki näitä palkkalaisia, jotka tavoittelemme usein vain omaa etuamme. Suden ilmestyessä lähdemme pakoon.
Näin voi käydä ystävyydessäkin. Ihmiset lupaavat kulkea yhdessä käsi kädessä niin myötä- kuin vastamäessäkin, mutta kaikki rakentuu kuitenkin itsekkyydelle. Kun susi tulee, emme vaaranna omaa turvallisuuttamme toisen tähden.
On siis mieletöntä ajatella, että vain jossakin saarnastuolissa olisi palkkapaimen. Löydät sen lähempää, oman sydämesi laitumilta. Meidän tulisi oppia ymmärtämään, että emme voi rakentaa mitään oman itsemme varaan. Kiinnitä sydämesi Kristukseen, joka on todella uskollinen kuolemaan asti.
Hän on se hyvä paimen, joka ei pakene sutta. Sinä voit olla heikko ja surkea lammas, ja kuitenkin sinusta pidetään huolta. Paimen taistelee sinun puolestasi.
Kun ystävät ovat jättäneet meidät, Kristus tulee entistä lähemmäksi. Vapahtaja on valmis kuolemaan puolestamme voidakseen pelastaa meidät tuholta. Kristusta lyötiin ja ruoskittiin, että meillä olisi rauha. Hän kärsi, minä vain katselin.
Paimen taisteli, minä olin suojassa. Totisesti hän on kuollut puolestamme. Olemme pelosta vapautettuja, sillä vaikka vaeltaisimme kuoleman varjon laaksossa, ei meidän tarvitsisi sielläkään pelätä mitään.>>
( Niilo Tuomenoksa)
s-seutulainen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.