Moni ihminen tällä palstalla kertoo lukuisankirjavia syitä siihen miksi neitsyys/poikuus on tallella vielä pitkälle aikuisikään saakka. Onpa vastaan tullut jopa ääritapauksia joilla "kirsikkaa" ei ole "puhkaistu" vielä 50 ikävuodenkaan jälkeen. Olen havainnut syiden vaihtelevan monella mm. uskonnollisesta vakaumuksesta yksinkertaiseen saamattomuuteen ja/tai vastakkaisen sukupuolen suoranaiseen pelkäämiseen, usein nöyryytyksen pelossa, tai niin ettei vain uskota olevansa riittävän hyviä toiselle. Ehkäpä näille yksilöille ovat tytöt sanoneet liian monta kertaa "mee ny vittuun siitä", ehkäpä hävetään lerssinsä pienuutta. Erityisesti tytöille voi papin "Aamen" olla tärkeä, ei haluta rikkoa raamatussa määriteltyä parisuhteen pyhyyttä, arvostetaan ehkä häätoimituksen juhlallisuutta osana parisuhteen muodostusta, tai halutaan vakuus siitä, että tämä nimenomainen lerssi ja mies sen juuressa on vain minun. Moni on kertonut täällä tarinansa ja valittanut kohtaloaan ja minä, 25-vuotias Suomalainen uros, jolla ei monen kohtalotoverinsa tavoin ole ainuttakaan seksuaalista kokemusta (mukaanlukien pussailu) XX-kromosomin omaavan, kauniimman sukupuolen edustajan kanssa, aion nyt tehdä täsmälleen samoin, joten, jatkossa seuraa pari pointtia siihen miksi olen edelleen "poika".
Pointti 1. Mietin jatkuvasti minkä periaatteiden mukaisesti haluaisin elää elämäni, yksi niistä on välttää turhia riskejä. Olen tehnyt vakaan päätöksen olla hankkimatta lapsia, koskaan, koska olen pettynyt siihen että maailmalla ei omassa näkemyksessäni ole tarjota minulle tulevaisuutta jonka varaan uskaltaisin rakentaa perheen. Lisäksi en usko että minussa olisi tarpeeksi miestä, tarpeeksi edellytyksiä, kasvattamaan jälkeläisiä joille aikuisikään mennessä olisi kehittynyt oikeanlaiset eväät kohdata oman aikuisuutensa, oman elämänsä haasteet niin, että he voisivat ylpeydellä, pää pystyssä sanoa selviävänsä elämästään kunnialla. Oletteko katsoneet ympärillenne, hyvät ihmiset? Suomi, aikoinaan lintukoto, on astumassa uuteen aikaan. Yhteiskunnan palvelut heikkenevät samalla kun kaikki kallistuu, kouluja lakkautetaan, sairastaminen muuttuu entistä kalliimmaksi ja hoitoon pääsy epävarmemmaksi kun julkinen terveydenhuolto ei raha/resurssipulassaan pysty hoitamaan kaikkia ihmisiä niin kuin pitäisi. Samaan aikaan kasvottoman markkinatalouden rattaat jylläävät, murskaten hampaisiinsa yksilöiden elinmahdollisuudet. Nytkin, tätä kirjoittaessani, suuryritykset tekevät päätöksiä ulkoistaa Suomalaisten työläisten työpaikkoja, heidän elinehtojaan, heidän usein ainoaa keinoaan mittavien asunto/auto/muiden velkojen kuittaamiseen, kaukomaille halvemman ja oikeuksiaan vähemmän vaativan työvoiman pariin, samalla kun jäljellejäävien työehtoihin yritetään väkisinkin huononnuksia jonkin saatanan paremman voittoprosentin takia.
Seurauksena työttömyys ja köyhyys, vai sanottaisiinko kansankielellä persaukisuus, lisääntyvät ja ihmisten pinnat usein kiristyvät. Mikäli perhe ei löydä ulospääsyä paskasta tilanteestaan, syntyy täällä viinanjuonnin luvatussa maassa poloisille vanhemmille usein kiusaus unohtaa ongelmansa kossulitran, tai ehkä jonkin toisen, väkivaltaisuutta/muuta ongelmakäyttäytymistä aiheuttavan vaihtoehtopäihteen avulla. Seurauksen näiden aineiden haitoista kantavat monesti vähintään yhtä poloiset lapset, jotka vanhemmat ovat polkaisseet tähän maailmaan usein silkkaa harkitsemattomuuttaan, kostean ravintolaillan päätteeksi, kun mukavaan humalaan itsensä juonut tuleva isä on ehdottanut että "tuukko meille nushimaan?" johon samassa tilassa oleva tuleva pikkuäiti ajattelee: "mun on aivan pakko saada naida sua" ja suostuu ehdotteluun. Kuinka usein Suomessa saa lukea kuinka perheen isä on raivohumalassa teloittanut vaimon ja lapset metsästyshaulikollaan? Ei ehkä ihan joka päivä, mutta kertakin on liikaa ja pienempiä, perheen onnettomuutta kuvastavia tapauksia sattuu paljon. Suomessa arviolta puolet avioliitoista päättyy eroon ja näissä, aikuisten itsekyyttä kuvastavissa tilanteissa lapset kantavat aina suurimman taakan ja kärsivät suurimmat käytöshäiriöt. Koulukiusausta, myymälävarkauksia, automurtoja, liittyminen mukavia lupaavaan saatananpalvojajengiin rakastavan perheen puutteessa, tai vaikka naapurin mummon kissan kiusaaminen sadistisesti työntämällä uudenvuoden papatteja eläinraukan perseeseen ovat vain muutamia esimerkkejä skenaarioista jotka voivat toteutua kun sinisilmäisesti, tai silkkaa huolimattomuutta ehkäisyasioissa perustettu perhe kohtaa vaikeuksia ja romahtaa.
Nämä ovat kaikki surullisia kohtaloita ja seurausta siitä tosiasiallisesta seikasta, että kaikki ihmiset eivät ole päteviä vanhemmiksi. Toki hyviä isiä ja äitejä on olemassa, mutta olen aika varma siitä etten itse kuulu näiden ihmisten eliittiryhmään. Taloudellinen tilani ja esim. työllistymismahdollisuuteni ovat sanalla sanoen heikot ja päätöksessäni on mukana myös se seikka etten yksinkertaisesti jaksa antaa kakaroille sitä huomiota ja hoivaa mitä jokainen _hyvä_ vanhempi pystyy lapsilleen antamaan. Olen henkisesti hyvin väsynyt maailman menoon, turhautunut siihen tosiseikkaan että mitkään epäkohdat eivät ikinä muutu. Tästä syystä olen tietoisesti päättänyt pysyä koko ikäni lapsettomana. Mutta, tämä tuo muuassaan uusia ongelmia. Aivan aluksi, Suomessa on paljon hedelmällisessä iässä olevia nuoria naisia jotka tahtovat kokea äitiyden ilot ainakin kerran elämänsä aikana. Koska isyys ei ole minulle vaihtoehto, en valitettavasti voi toivoa seksikumppaneita näistä naisista, sillä tekisin väärin jos riistäisin heiltä mahdollisuuden heidän toivomaansa äitiyteen. Seksikumppanini pitäisi siis periaatteessa olla nainen joka alusta loppuun, pokkanaamalla ilman katumusta tai kärsimystä, pystyy tunnustamaan kanssani ajatusta elinikäisestä lapsettomuudesta.
Toiseksi ongelmaksi muodostuu ehkäisy. Jokainen seksinharrastaja sitoutuu touhuihin ryhtyessään enemmän tai vähemmän tietoisesti hyväksymään sen mahdollisuuden, että vahinko voi käydä. Monissa yhteyksissä, mukaanlukien Suomi24:n oma ehkäisypalsta täällä seksiosastolla, on kiistatta osoitettu, että mikään ehkäisy ei ole ns. 100-prosenttinen. Miehet ovat kertoneet kumin repeämisestä kesken kaiken, siitä miten lerssin pää on pilkottanut skorden reunaan revenneestä aukosta, tai miten koko kumisukka on vain yksinkertaisesti luiskahtanut huomaamatta pois kesken kuumimman aktin, seurauksena joko retki aborttiklinikalle, tai minimissään 18 vuoden vastuu, niin taloudellisesti kuin kasvatuksenkin osalta, jostain mitä ei välttämättä haluttu. Samoin naiset ovat kertoneet "pillerilapsistaan", jotka ovat syntyneet kun E-pilleri, kertomusten mukaan mm. läskien turpoamista, itkuisuutta, masentuneisuutta ja haluttomuutta aiheuttava varsin hirvittävä painajaisnappi, on mennyt ja jättänyt toimimatta.
Nämä ovat kaikki hyvin häiritseviä kertomuksia ja omiaan synnyttämään hermostuneisuutta kaltaiselleni ihmiselle, joka on jo tehnyt päätöksensä tulevasta perhepolitiikastaan. Koemme, että nykyajan tilapäiseen ehkäisyyn tarkoitetut menetelmät ovat riittämättömiä meille. Tunnemme tarvitsevamme jotain tehokkaampaa ja tulemme siihen tulokseen, että tarvitsemme... vasektomian. Kyllä, siemenjohtimet poikki ja tuhkamunaksi kirurgisedän hellässä käsittelyssä. Vaikka vasektomiakaan ei ole täysin varma, se pysyvyydellään ja 99,5 prosentin (arvio) varmuudellaan ( taudinehkäisyyn käytetyn kondomin lisätehot) kelpaa allekirjoittaneelle.
Mutta jälleen törmäämme uuteen ongelmaan. Nimittäin, Suomen holhoava lainsäädäntö asettaa toimenpiteen saannille tiukat ehdot, joista en nykyiselläni täytä ainuttakaan. Olen lapseton, minulla ei ole tiedossa olevia perinnöllisiä tai lapsenhoitoa haittaavia sairauksia ja 30 vuoden vaaditusta alaikärajastakin uupuu vitonen. Tämä johtaa minulla väistämättä siihen epäilyyn, että jos nyt menisin pyytämään piuhojeni katkaisua lähimmältä urologiltani, minut todennäköisesti naurettaisiin pihalle. Näin siis Pointti 1. on osoittain syyt sille, miksi allekirjoittaneen seksielämä ei ole käynnistynyt toivotulla tavalla. Pelkään sitä, että epäonninen seksikokeilu tekisi minusta isän vastoin tahtoani, enkä ole halunnut riskeerata.
Pointti 2. käsittelee odotuksia joita kohdistan naisiin. Sen lisäksi etten aio antaa periksi yllämainitsemastani lapsettomuuden periaatteesta, haluaisin tuoda esiin myös sen seikan että olen ollut elämäni alusta saakka absolutisti. En juo lainkaan viinaa enkä usko että sellaista onkaan kuin järkevä tapa käyttää viinaa, enkä sen vuoksi näe mahdollisuuksia sille että pystyisin olemaan ihmisen kanssa jonka käsitys hauskanpidosta tarkoittaa sitä että kitataan mahdollisimman paljon paukkuja kurkusta alas illan aikana, minkä jälkeen mahdollisesti haastetaan riitaa, tuherretaan itkua tai sammutaan ojaan omaan oksennukseensa. Toisin sanoen, edellytän ilman minkäänlaista neuvottelun mahdollisuutta myös naiseni, kuningattareni, olevan täysi absolutisti, mieluiten jo syntymästä. Tämä tuo kuitenkin jälleen yhden ongelman. Perinteisiä naiseniskupaikkoja ovat tunnetusti olleet juuri nuo ravintolat, baarit ja muut juottolat jotka minä kuitenkin raakkaan armotta pois, koska epäilen, että niistä löytyvä seura rikkoisi tätä absolutismivaatimustani vastaan. Mutta mitä sitten jää jäljelle? Internet? Harrastukset? Minua on informoitu että harrastukset olisivat aika hyvä mahis, mutta asun valitettavasti aika syrjäisellä seudulla missä ei voi harrastaa oikein mitään mikä paitsi kiinnostaisi minua, niin myös toisi minut yhteen itseni ikäisten naisten kanssa.
Joten mikä mies minä sitten oikein olen? Kun ei viina maita eikä harkitsematon koheltaminen iske? Olenko ehkä joku vitun uskovainen? En. En usko yhtään mihinkään korkeampiin voimiin, enkä varsinkaan usko että ihmisen pitäisi muokata käytöksensä miellyttämään jotain pikkumaista jumalaa. Hitto, en ole kuulunut kirkkoonkaan enää vuosiin. Periaatteeni ovat itse valitsemiani, koska Minä näin että ne ovat hyvä. En minä vallan ehdoton tyyppi silti ole. Monikin asia on neuvoteltavissa. Pitää vain uskaltaa ottaa puheeksi. Ymmärrän kyllä että parisuhde on ainakin tiettyyn pisteeseen myös kompromisseja.
Mutta millaisesta parisuhteesta minä sitten haaveilen? En tiedä pystyisinkö muuttamaan pysyvästi samaan talouteen naisen kanssa ja varsinkaan avioitumaan, sillä poikamieselämällä on kiistattomat hyvätkin puolensa. Irtosuhteessa molemmilla osapuolilla on enemmän tilaa hengittää ja jatkaa itsensä toteuttamista yksityiselämässään tavoilla, joista esmes. avioliitossa voi ehkä joutua tinkimään tai jopa luopumaan kumppaninsa hyväksi. Nyt nämä puheet itsensä toteuttamisesta voivat ehkä joillain ihmisillä herättää epäilyksiä siitä, että kirjailija hakisi jonkinlaista oikeutusta itselleen hyppiä kukasta kukkaan, astua salaa mahdollisimman monta muutakin naista vakikumppaninsa tietämättä silloin kun tämä ei ole paikalla. En kuitenkaan ole sellainen sika mieheksi kuin niin moni muu on. Minä tiedän mitä on yksinäisyys ja ymmärrän kyllä paljonko merkitsee se, että olisi elämässä edes yksi ihminen, luotettu, jonka antaman sanan varaan voisi heittäytyä ja uskoa siihen yhtä lujasti kuin veroehdotuksen jokavuotiseen kolahtamiseen postiluukusta. Olen viettänyt niin monta vuotta elämästäni nyt yksin, mutten silti usko että laadun voi korvata määrällä. Yksi nainen, yksi ainoa nainen riittäisi minulle. Yksi ainoa jonka kanssa voisi jakaa paitsi kiihkeän seksielämän, niin myös mahdollisuuden yhteisen ajan viettoon ja läheisyyteen silloin, kun sitä kipeästi tarvitsisi. Ihminen on sosiaalinen eläin ja varmasti pahinkin erakko joskus haluaisi kyetä jakamaan jonkin tärkeän kokemuksen jonkun toisen kanssa. Tätä kirjoittaessani paras festarikesä on vielä vasta edessäpäin ja mm. Seinäjoen Provinssirock ja Kauhajoen Nummirock olisivat täysin ulottuvillani, mutta kuka niissä jaksaa yksin käydä? Kesäfestarit ovat omassa näkemyksessäni ennen kaikkea kimppatilaisuuksia ja minulla ei ole kimppaa.
Joten, ei luultavasti olisi mikään huono juttu, jos elämääni astuisi joku, joka on aika rauhallinen luonteeltaan, joka ajattelee ennen kuin toimii ja osaa yleensäkin ajatella pintaa syvemmälle, joka on yksinäisen kuten minä ja joka uskaltaisi olla ehkä hieman kokeilevainen seksin suhteen (sillä myönnän että minulla on pari fetissiä joita haluaisin joskus pystyä kokeilemaan halukkaan kumppanin kanssa). Myönnän, että ehtojen asettaminen potentiaalisille seuralaiskumppaneille on aina mahdollisuuksia heikentävä tekijä, minun mahdollisuuksiani se on ainakin heikentänyt, mutten jaksa piitata. En ole koskaan halunnut konflikteja elämääni. Olen vakaasti sitä mieltä, että parisuhdeongelmia ilmenisi huomattavasti vähemmän jos entistä useampi ihminen tekisi heti selväksi mitä he suhteeltaan toivoisivat ja jaksaisivat selvittää sen paljonko yhteistä heillä yleensä on deittinsä kanssa. Ikävistä yllätyspaljastuksistahan ei pidä kukaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että parit joiden ajattelutavat loksahtavat saumatta toisiinsa voivat olla onnellisempia kuin muut. Sanotaan että vastakohdat ovat parisuhteen suola, mutta tosiasiahan on että liian monta vastakohtaa ainoastaan lahjoittaa parisuhteen pikaiselle romahtamiselle. Vastakohdathan voi ymmärtää erimielisyyksinä ihmisille tärkeistä asioista ja erimielisyydethän niitä eroja lopulta aiheuttavat. En tahdo sellaista. Haluaisin vain mahdollisimman konfliktivapaan elämän jonkun kanssa, jota voisin rakastaa puuttuvana puoliskonani. Tiedän kuitenkin, että se ei todennäköisesti tapahdu jos alkaisin vain kelpuuttaa ihan keitä tahansa.
Näin olemme käyneet läpi pitkän lausuntoni neitsyyteni syistä. Summa summarum, kaiken voisi, jos haluaa päästä helpolla, ehkä tiivistää siihen että olen valikoiva. Olen valintani kuitenkin tehnyt, enkä lopeta jahtaamista ennenkuin lopputulos miellyttää minua aivan kaiken osalta.
Jos sinä lukija jaksoit kaiken tämän loppuun saakka, niin nyt on halukkailla aika antaa kommenttia, tämähän on kuitenkin KESKUSTELUpalsta. Erityisesti naisten mielipiteet näihin mietteisiini olisivat kiinnostavia. Mitä tunteita tämä herätti? Tunsitko ehkä hengenheimolaisuutta esitetyn ajattelutavan kanssa, vai onko kirjoittaja mielestäsi sairas hullu, epäsikiö joka pitäisi kaasuttaa pois täältä normaalien ihmisten parista?
Vaan epäilenpä että vastaukset tulevat olemaan enimmäkseen vähemmän syvällistä vittuilua junttipojilta.
Pointti 1. Mietin jatkuvasti minkä periaatteiden mukaisesti haluaisin elää elämäni, yksi niistä on välttää turhia riskejä. Olen tehnyt vakaan päätöksen olla hankkimatta lapsia, koskaan, koska olen pettynyt siihen että maailmalla ei omassa näkemyksessäni ole tarjota minulle tulevaisuutta jonka varaan uskaltaisin rakentaa perheen. Lisäksi en usko että minussa olisi tarpeeksi miestä, tarpeeksi edellytyksiä, kasvattamaan jälkeläisiä joille aikuisikään mennessä olisi kehittynyt oikeanlaiset eväät kohdata oman aikuisuutensa, oman elämänsä haasteet niin, että he voisivat ylpeydellä, pää pystyssä sanoa selviävänsä elämästään kunnialla. Oletteko katsoneet ympärillenne, hyvät ihmiset? Suomi, aikoinaan lintukoto, on astumassa uuteen aikaan. Yhteiskunnan palvelut heikkenevät samalla kun kaikki kallistuu, kouluja lakkautetaan, sairastaminen muuttuu entistä kalliimmaksi ja hoitoon pääsy epävarmemmaksi kun julkinen terveydenhuolto ei raha/resurssipulassaan pysty hoitamaan kaikkia ihmisiä niin kuin pitäisi. Samaan aikaan kasvottoman markkinatalouden rattaat jylläävät, murskaten hampaisiinsa yksilöiden elinmahdollisuudet. Nytkin, tätä kirjoittaessani, suuryritykset tekevät päätöksiä ulkoistaa Suomalaisten työläisten työpaikkoja, heidän elinehtojaan, heidän usein ainoaa keinoaan mittavien asunto/auto/muiden velkojen kuittaamiseen, kaukomaille halvemman ja oikeuksiaan vähemmän vaativan työvoiman pariin, samalla kun jäljellejäävien työehtoihin yritetään väkisinkin huononnuksia jonkin saatanan paremman voittoprosentin takia.
Seurauksena työttömyys ja köyhyys, vai sanottaisiinko kansankielellä persaukisuus, lisääntyvät ja ihmisten pinnat usein kiristyvät. Mikäli perhe ei löydä ulospääsyä paskasta tilanteestaan, syntyy täällä viinanjuonnin luvatussa maassa poloisille vanhemmille usein kiusaus unohtaa ongelmansa kossulitran, tai ehkä jonkin toisen, väkivaltaisuutta/muuta ongelmakäyttäytymistä aiheuttavan vaihtoehtopäihteen avulla. Seurauksen näiden aineiden haitoista kantavat monesti vähintään yhtä poloiset lapset, jotka vanhemmat ovat polkaisseet tähän maailmaan usein silkkaa harkitsemattomuuttaan, kostean ravintolaillan päätteeksi, kun mukavaan humalaan itsensä juonut tuleva isä on ehdottanut että "tuukko meille nushimaan?" johon samassa tilassa oleva tuleva pikkuäiti ajattelee: "mun on aivan pakko saada naida sua" ja suostuu ehdotteluun. Kuinka usein Suomessa saa lukea kuinka perheen isä on raivohumalassa teloittanut vaimon ja lapset metsästyshaulikollaan? Ei ehkä ihan joka päivä, mutta kertakin on liikaa ja pienempiä, perheen onnettomuutta kuvastavia tapauksia sattuu paljon. Suomessa arviolta puolet avioliitoista päättyy eroon ja näissä, aikuisten itsekyyttä kuvastavissa tilanteissa lapset kantavat aina suurimman taakan ja kärsivät suurimmat käytöshäiriöt. Koulukiusausta, myymälävarkauksia, automurtoja, liittyminen mukavia lupaavaan saatananpalvojajengiin rakastavan perheen puutteessa, tai vaikka naapurin mummon kissan kiusaaminen sadistisesti työntämällä uudenvuoden papatteja eläinraukan perseeseen ovat vain muutamia esimerkkejä skenaarioista jotka voivat toteutua kun sinisilmäisesti, tai silkkaa huolimattomuutta ehkäisyasioissa perustettu perhe kohtaa vaikeuksia ja romahtaa.
Nämä ovat kaikki surullisia kohtaloita ja seurausta siitä tosiasiallisesta seikasta, että kaikki ihmiset eivät ole päteviä vanhemmiksi. Toki hyviä isiä ja äitejä on olemassa, mutta olen aika varma siitä etten itse kuulu näiden ihmisten eliittiryhmään. Taloudellinen tilani ja esim. työllistymismahdollisuuteni ovat sanalla sanoen heikot ja päätöksessäni on mukana myös se seikka etten yksinkertaisesti jaksa antaa kakaroille sitä huomiota ja hoivaa mitä jokainen _hyvä_ vanhempi pystyy lapsilleen antamaan. Olen henkisesti hyvin väsynyt maailman menoon, turhautunut siihen tosiseikkaan että mitkään epäkohdat eivät ikinä muutu. Tästä syystä olen tietoisesti päättänyt pysyä koko ikäni lapsettomana. Mutta, tämä tuo muuassaan uusia ongelmia. Aivan aluksi, Suomessa on paljon hedelmällisessä iässä olevia nuoria naisia jotka tahtovat kokea äitiyden ilot ainakin kerran elämänsä aikana. Koska isyys ei ole minulle vaihtoehto, en valitettavasti voi toivoa seksikumppaneita näistä naisista, sillä tekisin väärin jos riistäisin heiltä mahdollisuuden heidän toivomaansa äitiyteen. Seksikumppanini pitäisi siis periaatteessa olla nainen joka alusta loppuun, pokkanaamalla ilman katumusta tai kärsimystä, pystyy tunnustamaan kanssani ajatusta elinikäisestä lapsettomuudesta.
Toiseksi ongelmaksi muodostuu ehkäisy. Jokainen seksinharrastaja sitoutuu touhuihin ryhtyessään enemmän tai vähemmän tietoisesti hyväksymään sen mahdollisuuden, että vahinko voi käydä. Monissa yhteyksissä, mukaanlukien Suomi24:n oma ehkäisypalsta täällä seksiosastolla, on kiistatta osoitettu, että mikään ehkäisy ei ole ns. 100-prosenttinen. Miehet ovat kertoneet kumin repeämisestä kesken kaiken, siitä miten lerssin pää on pilkottanut skorden reunaan revenneestä aukosta, tai miten koko kumisukka on vain yksinkertaisesti luiskahtanut huomaamatta pois kesken kuumimman aktin, seurauksena joko retki aborttiklinikalle, tai minimissään 18 vuoden vastuu, niin taloudellisesti kuin kasvatuksenkin osalta, jostain mitä ei välttämättä haluttu. Samoin naiset ovat kertoneet "pillerilapsistaan", jotka ovat syntyneet kun E-pilleri, kertomusten mukaan mm. läskien turpoamista, itkuisuutta, masentuneisuutta ja haluttomuutta aiheuttava varsin hirvittävä painajaisnappi, on mennyt ja jättänyt toimimatta.
Nämä ovat kaikki hyvin häiritseviä kertomuksia ja omiaan synnyttämään hermostuneisuutta kaltaiselleni ihmiselle, joka on jo tehnyt päätöksensä tulevasta perhepolitiikastaan. Koemme, että nykyajan tilapäiseen ehkäisyyn tarkoitetut menetelmät ovat riittämättömiä meille. Tunnemme tarvitsevamme jotain tehokkaampaa ja tulemme siihen tulokseen, että tarvitsemme... vasektomian. Kyllä, siemenjohtimet poikki ja tuhkamunaksi kirurgisedän hellässä käsittelyssä. Vaikka vasektomiakaan ei ole täysin varma, se pysyvyydellään ja 99,5 prosentin (arvio) varmuudellaan ( taudinehkäisyyn käytetyn kondomin lisätehot) kelpaa allekirjoittaneelle.
Mutta jälleen törmäämme uuteen ongelmaan. Nimittäin, Suomen holhoava lainsäädäntö asettaa toimenpiteen saannille tiukat ehdot, joista en nykyiselläni täytä ainuttakaan. Olen lapseton, minulla ei ole tiedossa olevia perinnöllisiä tai lapsenhoitoa haittaavia sairauksia ja 30 vuoden vaaditusta alaikärajastakin uupuu vitonen. Tämä johtaa minulla väistämättä siihen epäilyyn, että jos nyt menisin pyytämään piuhojeni katkaisua lähimmältä urologiltani, minut todennäköisesti naurettaisiin pihalle. Näin siis Pointti 1. on osoittain syyt sille, miksi allekirjoittaneen seksielämä ei ole käynnistynyt toivotulla tavalla. Pelkään sitä, että epäonninen seksikokeilu tekisi minusta isän vastoin tahtoani, enkä ole halunnut riskeerata.
Pointti 2. käsittelee odotuksia joita kohdistan naisiin. Sen lisäksi etten aio antaa periksi yllämainitsemastani lapsettomuuden periaatteesta, haluaisin tuoda esiin myös sen seikan että olen ollut elämäni alusta saakka absolutisti. En juo lainkaan viinaa enkä usko että sellaista onkaan kuin järkevä tapa käyttää viinaa, enkä sen vuoksi näe mahdollisuuksia sille että pystyisin olemaan ihmisen kanssa jonka käsitys hauskanpidosta tarkoittaa sitä että kitataan mahdollisimman paljon paukkuja kurkusta alas illan aikana, minkä jälkeen mahdollisesti haastetaan riitaa, tuherretaan itkua tai sammutaan ojaan omaan oksennukseensa. Toisin sanoen, edellytän ilman minkäänlaista neuvottelun mahdollisuutta myös naiseni, kuningattareni, olevan täysi absolutisti, mieluiten jo syntymästä. Tämä tuo kuitenkin jälleen yhden ongelman. Perinteisiä naiseniskupaikkoja ovat tunnetusti olleet juuri nuo ravintolat, baarit ja muut juottolat jotka minä kuitenkin raakkaan armotta pois, koska epäilen, että niistä löytyvä seura rikkoisi tätä absolutismivaatimustani vastaan. Mutta mitä sitten jää jäljelle? Internet? Harrastukset? Minua on informoitu että harrastukset olisivat aika hyvä mahis, mutta asun valitettavasti aika syrjäisellä seudulla missä ei voi harrastaa oikein mitään mikä paitsi kiinnostaisi minua, niin myös toisi minut yhteen itseni ikäisten naisten kanssa.
Joten mikä mies minä sitten oikein olen? Kun ei viina maita eikä harkitsematon koheltaminen iske? Olenko ehkä joku vitun uskovainen? En. En usko yhtään mihinkään korkeampiin voimiin, enkä varsinkaan usko että ihmisen pitäisi muokata käytöksensä miellyttämään jotain pikkumaista jumalaa. Hitto, en ole kuulunut kirkkoonkaan enää vuosiin. Periaatteeni ovat itse valitsemiani, koska Minä näin että ne ovat hyvä. En minä vallan ehdoton tyyppi silti ole. Monikin asia on neuvoteltavissa. Pitää vain uskaltaa ottaa puheeksi. Ymmärrän kyllä että parisuhde on ainakin tiettyyn pisteeseen myös kompromisseja.
Mutta millaisesta parisuhteesta minä sitten haaveilen? En tiedä pystyisinkö muuttamaan pysyvästi samaan talouteen naisen kanssa ja varsinkaan avioitumaan, sillä poikamieselämällä on kiistattomat hyvätkin puolensa. Irtosuhteessa molemmilla osapuolilla on enemmän tilaa hengittää ja jatkaa itsensä toteuttamista yksityiselämässään tavoilla, joista esmes. avioliitossa voi ehkä joutua tinkimään tai jopa luopumaan kumppaninsa hyväksi. Nyt nämä puheet itsensä toteuttamisesta voivat ehkä joillain ihmisillä herättää epäilyksiä siitä, että kirjailija hakisi jonkinlaista oikeutusta itselleen hyppiä kukasta kukkaan, astua salaa mahdollisimman monta muutakin naista vakikumppaninsa tietämättä silloin kun tämä ei ole paikalla. En kuitenkaan ole sellainen sika mieheksi kuin niin moni muu on. Minä tiedän mitä on yksinäisyys ja ymmärrän kyllä paljonko merkitsee se, että olisi elämässä edes yksi ihminen, luotettu, jonka antaman sanan varaan voisi heittäytyä ja uskoa siihen yhtä lujasti kuin veroehdotuksen jokavuotiseen kolahtamiseen postiluukusta. Olen viettänyt niin monta vuotta elämästäni nyt yksin, mutten silti usko että laadun voi korvata määrällä. Yksi nainen, yksi ainoa nainen riittäisi minulle. Yksi ainoa jonka kanssa voisi jakaa paitsi kiihkeän seksielämän, niin myös mahdollisuuden yhteisen ajan viettoon ja läheisyyteen silloin, kun sitä kipeästi tarvitsisi. Ihminen on sosiaalinen eläin ja varmasti pahinkin erakko joskus haluaisi kyetä jakamaan jonkin tärkeän kokemuksen jonkun toisen kanssa. Tätä kirjoittaessani paras festarikesä on vielä vasta edessäpäin ja mm. Seinäjoen Provinssirock ja Kauhajoen Nummirock olisivat täysin ulottuvillani, mutta kuka niissä jaksaa yksin käydä? Kesäfestarit ovat omassa näkemyksessäni ennen kaikkea kimppatilaisuuksia ja minulla ei ole kimppaa.
Joten, ei luultavasti olisi mikään huono juttu, jos elämääni astuisi joku, joka on aika rauhallinen luonteeltaan, joka ajattelee ennen kuin toimii ja osaa yleensäkin ajatella pintaa syvemmälle, joka on yksinäisen kuten minä ja joka uskaltaisi olla ehkä hieman kokeilevainen seksin suhteen (sillä myönnän että minulla on pari fetissiä joita haluaisin joskus pystyä kokeilemaan halukkaan kumppanin kanssa). Myönnän, että ehtojen asettaminen potentiaalisille seuralaiskumppaneille on aina mahdollisuuksia heikentävä tekijä, minun mahdollisuuksiani se on ainakin heikentänyt, mutten jaksa piitata. En ole koskaan halunnut konflikteja elämääni. Olen vakaasti sitä mieltä, että parisuhdeongelmia ilmenisi huomattavasti vähemmän jos entistä useampi ihminen tekisi heti selväksi mitä he suhteeltaan toivoisivat ja jaksaisivat selvittää sen paljonko yhteistä heillä yleensä on deittinsä kanssa. Ikävistä yllätyspaljastuksistahan ei pidä kukaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että parit joiden ajattelutavat loksahtavat saumatta toisiinsa voivat olla onnellisempia kuin muut. Sanotaan että vastakohdat ovat parisuhteen suola, mutta tosiasiahan on että liian monta vastakohtaa ainoastaan lahjoittaa parisuhteen pikaiselle romahtamiselle. Vastakohdathan voi ymmärtää erimielisyyksinä ihmisille tärkeistä asioista ja erimielisyydethän niitä eroja lopulta aiheuttavat. En tahdo sellaista. Haluaisin vain mahdollisimman konfliktivapaan elämän jonkun kanssa, jota voisin rakastaa puuttuvana puoliskonani. Tiedän kuitenkin, että se ei todennäköisesti tapahdu jos alkaisin vain kelpuuttaa ihan keitä tahansa.
Näin olemme käyneet läpi pitkän lausuntoni neitsyyteni syistä. Summa summarum, kaiken voisi, jos haluaa päästä helpolla, ehkä tiivistää siihen että olen valikoiva. Olen valintani kuitenkin tehnyt, enkä lopeta jahtaamista ennenkuin lopputulos miellyttää minua aivan kaiken osalta.
Jos sinä lukija jaksoit kaiken tämän loppuun saakka, niin nyt on halukkailla aika antaa kommenttia, tämähän on kuitenkin KESKUSTELUpalsta. Erityisesti naisten mielipiteet näihin mietteisiini olisivat kiinnostavia. Mitä tunteita tämä herätti? Tunsitko ehkä hengenheimolaisuutta esitetyn ajattelutavan kanssa, vai onko kirjoittaja mielestäsi sairas hullu, epäsikiö joka pitäisi kaasuttaa pois täältä normaalien ihmisten parista?
Vaan epäilenpä että vastaukset tulevat olemaan enimmäkseen vähemmän syvällistä vittuilua junttipojilta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
jaksa lukee tollasta.. eikä kaikkia välttämättä edes kiinnosta..
pitäskö tänne laittaa Eu-perustuslaki kokonaan ja edellyttää saavansa jokin vastaus.
Liian pitkät viestit ei saa muuta kuin negatiivista kommentia, jos se juttu on liian piilossa. Jos perustelee asian ymmärrettävästi, ja selvästi, niin se kiinnostaa ja saa keskustelua aikaan.
Viestiketjun aloittajan pitäisi kirjoittaa vastaukseksi jonkinlainen kooste viestinsä olennaisimmista näkökohdista; ehkäpä se motivoisi lukemaan alkuperäisen viestin ;)
Hehe... :). Sattui luova kierre päälle puoli yhdeltä yöllä. Emmekö kuitenkin ole samaa mieltä siitä että tämä juttuni jää sentään EU-perustuslaille vielä toiseksi? Mitä perusteluihin tulee, niistä ei pitäisi oleman puutetta, hmm?
Eli halusin tuoda esiin syyt yhä jatkuvalle neitsyydelleni. Pitkä tarina lyhyeksi, en ole uskaltanut yrittääkään seksikokeiluja vielä, koska en halua omia lapsia enkä uskalla luottaa yleisimmin saatavilla olevien ehkäisymenetelmien tehokkuuteen. Vahinkoisyys olisi minulle jonkinasteinen maailmanloppu.
Lisäksi naisen löytäminen on sikäli hankalaa minulle, että absolutistina edellytän päihteettömyyttä, nimenomaan täydellistä sellaista, myös kumppaniltani. Mutta mistähän semmoinenkin muija löytyisi, paitsi kirkosta, missä en käy?
Eli jo näiden ehtojen takia taitaa neitsyenä pysyminen jatkua vielä pitkään. Vai haluaako joku todistaa minun olevan väärässä? Go ahead, make my day.
Pistä lehteen ilmoitus:
"Mä haluun sellasen muijan, joka ei juo viinaa. Olen 35-vuotias neitsyt ja tarvitsen kokenutta opettajaa. En suostu käyttämään kortsua. Jumalaahan meillä ei tunneta. Muista, että sun on ajateltava kuten minä."
Halmeen vaimo vastaa varmasti.
Herttainen ehdotus, mutta mistäs sinä tuon 10 vuotta sait ikääni? Ja mistäs sinä sait päähäsi että minä kondomien käytöstä kieltäydyn? Minä ainoastaan toin esiin kantani siitä, etten luota niihin ainoana raskaudenehkäisymenetelmänä. Enkä myöskään ole kieltänyt omaa ajattelua. Minä ainoastaan ilmaisin, että haluaisin tavata jonkun, jonka ajattelumalli on luonnostaan samankaltainen kuin omani. Huomaa tuo sana luonnostaan. Se tarkoittaa sitä, että näkee asiat juuri omalla tavallaan, ilman että kenenkään olisi tarvinnut aivopestä näkemystään neidon aivoihin. Mutta siinä olet kyllä oikeassa, etten tykkää viinankäytöstä ja Jumalaahan meillä ei tunneta.
Nyt en aio alkaa kommentoimaan mitenkään tyhjentävästi kirjoitustasi, mutta ilmeisesti jotain pitää päästä sanomaan.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että tämä yhteiskunta on ikävästi markkinatalouden ehdoilla pyörivä valtion valvoma systeemi. Jokaista elämän risahdusta halutaan valvoa ja arvioida, alkaen siitä minkä värinen ihminen oli syntyessään, siihen miten hän kuolee. Yhteiskunna tarkoitushan on kouluttaa nopeasti yksilöitä yhteiskunnan tarpeisiin, työvoimaksi. Ei sillä niin väliä, miten täällä jaksetaan ja ollaanko onnellisia. Kunhan tulosta saadaan aikaan ja lisäännytään. Lisääntyminenhän on yhteiskunnan pystyssäpysymisen ehto. Ja moni meistä hankkiikin jälkeläisiä tänne. Kukapa meidät hautaa jos ei uudet sukupolvet?
Minä pidän lapsista, kasvattajissa ja kasvatustavassa vaan on monesti parantamisen varaa. Mutta kuitenkaan minua ei ole saatu vakuutettua siitä haluaisin itse saada lapsi. Tai tarkemmin, en halua synnyttää. Tähän on syynsä, eikä niistä tässä sen enempää. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että varmempia ja helppokäyttöisiä ehkäisymenetelmiä olisi syytä saada markkinoille.
Mitä kumppanin valintaan tulee, niin enpä minäkään ymmärrä, miksi täytyy mennä naimisiin vain naimisiin menon takia. Sisällytän tuohon myös seurustelun aloittamisen, avoliiton ja siiviilivihkimisen. Toki ihminen tarvitsee toista ja tuohan se turvallisuutta että joku on kahlittu omaksi. Mutta samalla tulee itse sidotuksi siihen toiseen. Ehkä ihmiset noin yleensä voisivat hieman enemmän miettiä ennenkuin papin eteen menevät. Itse en papin eteen kyllä ihan heti mene, en kuulu kirkkoon.
Ihmiset arvostelevat toisiaan koko ajan. Milloin arvostellaan hiustyyliä, pukeutumista, arvoja tai asenteita...näitähän riittää. Etenkin naiset arvostelevat toisian, ja mielellään niin ettei arvostelun kohde kuule. Suoraan tai asiallisestihan ei voida toista arvostella. Kuitenkin ihastumisen ihanan tunteen vallitessa unohdetaan kiinnittää huomiota niihin uuden kumppanin pikku vikoihin. 'Kun se on niin ihana niin ei haittaa vaikka se joskus on kännissä ääliö ja menee kopeloimaan mun kaveria...' Aika kamalalle pohjalle monet suhteet perustuvat. Toisaalta suomalaisilla monilla on niin huono itse tunto, että jos jonkun saa niin niin siitä pitää pitää kiinni, tai se löytää jonkun uuden.
No tällaisia ajatuksia tänäpäivänä, toivottavasti huomenna olen vähän viisaampi ja vähemmän ahdistunut yhteiskunnan ja ihmisten kylmyydestä. Sinäkin kirjoituksesi perusteellä annoit aika kylmän kuvan siitä miten kumppanisi aiot valita. No toivottavasti löydät Kuningattaresi, joka täyttää kaikki vaatimukset, jotka hänelle ole asettanut (ja samalla esineellistänyt hänet). Toivottavsti hän voi kuitenkin olla oma itsensä, etkä vahingossa painosta häntä olemaan jotain muuta kuin on.
Yikes, tuo kuullosti jo aika karulta. Luonnollisestihan en missään nimessä pyri muovaamaan ketään ihannekuvani mukaiseksi. Ajatukseni oli nimenomaan se, että toivoisin löytäväni jonkun, jonka ajattelutapa olisi jo valmiiksi, ennenkö minusta on kuullutkaan, yhteensopiva omani kanssa. Asiathan luistavat aina paremmin jos ei tarvitse riidellä niistä ensin. Ei sen silti tarvitse tarkoittaa etteikö kanssani saa olla eri mieltäkin ja huomauttaa jos esim. olen tekemässä jotain typerää, kunhan vain ei mene henkilökohtaisten loukkausten puolelle sitä tehdessään.
Hyvä kommentti. Olet pureutunut ongelmiisi, tai sellaisiksi kokemiisi asioihin kerrankin syvällisesti. Näyttää taas siltä, että useat vastaajat ns. pottuilevat koska pelkäävät omia tuntemuksiaan ja kantojaan asioihin.
Itse löysin joitan osumakohtia ja joitain äärikohtia joista voisimme todennäköisesti "riidellä" loputtomiin. Makuasioista ei voi riidellä. Itse kiinnitin huomiota tuohon konfliktittomuuteen. Itsekin pyrin aina välttämään kaikki konfliktit. Mietin kuinka paljon tuo konfliktin "pelkääminen" välttämällä aiheuttaa apaattisuutta ja suoranaista suhdetilanteen välttelyä... ?
Onnea etsintään/toivottavasti käy tuuri.
Kiitän sinua onnentoivotuksistasi. Kiitos.
Oman poikuuteni syy ovat syntymässä saadut vastenmieliset kasvot. Ei siihen enempää huonolla tuurilla tarvita.
Mitä vittua sä selität jostain työttömyydestä, köyhyydestä, taloudellisesta tilanteesta, lainsäädännöstä, perheenperustamisesta??
Seksi on seksiä, noi asiat ei liity siihen mitenkään!
JOS haluat päästä poikuudestasi eroon, niin etit itsellesi naisen ja menet sänkyyn sen kanssa. Jos haluat pitää viattomuutesi, niin pidä, ei sun sitä tarvii täällä selitellä!
Ei pitäisi olla liian vaikea tehtävä sun kaltaselle "älykölle" joka yön pikkutunneilla miettii tällaisia asioita.
Herran jumala.. oon ekan kerran tälla palstalla, ja voin sanoa, että takasin en tule!
Olen muuten tyttö (ihan aikuisten oikeesti) enkä vittuileva junttipoika, vaikka niin ehkä voisikin luulla.
>:) Heh, näyttää siltä, että olen tehnyt vaikutuksen. Ainakin yksi syvästi järkyttynyt yksilö. Kun postasin ensimmäisen viestini, en olettanutkaan että kuvailemani monimutkaiset syy->seuraus-yhteydet aukeaisivat kaikille. Kyllähän minä tietysti voisin mennä ja köyriä joka helvetin vastaantulevaa muijaa, mutta mitäs sitten, jos ehkäisyn pettämisen seurauksena minulle syntyisi liuta AU-lapsia? Seksi ei ole pelkästään seksiä, kuten väität. Seksistä pitää ennenkaikkea muistaa se, että se on ensisijaisesti ihmisten tapa lisääntyä ja vasta toissijaisesti hauskanpidon väline ja kun ihminen lisääntyy, lopputulosta kutsutaan perheeksi. Mikä taas tuo väistämättä mukaan nuo työttömyydet, köyhyydet ja taloudelliset tilanteet. Ihmisyhteisössä jokainen isä, halusi sitä tai ei, on nimittäin vastuussa jälkikasvunsa elättämisestä, olipa kyse sitten toivotusta tai ei-toivotusta tenavasta. Jopa eronneet isät joutuvat maksamaan elatusmaksuja, halusivat sitä tai eivät, vaikka maailma onkin täynnä sikoja jotka pyrkivät tuosta vastuustaan luistamaan vielä senkin jälkeen, kun se on jo myöhäistä.
Mutta entä jos kaikkiin noihin lapsiperheen juokseviin kuluihin ei olekaan varaa? Monipa ei mietikään sitä nussiessaan harkitsemattomasti. Ajatellaan vaikka näitä Slovakian romaneja. Eivät raukat pysty elättämään itseäänkään, mutta siitä huolimatta tämmöisellä romanipariskunnalla on kintereillään aina vähintään jonkun 5 kappaletta kakaroita, joiden kanssa kierrellään sitten pitkin Eurooppaa taloudellisen turvapaikan perässä. Mitä helvetin elämää se sellainen on? Jatkuvaa huolta huomisesta, sitäpä juuri. Erinomainen tilanne kaiken maailman ongelmille kehittyä. Kannattaa kysyä itseltään sitten, kannattiko?
Tästä syystä olen vieläkin neitsyt. Olen tiennyt jo pidempään, että isyys olisi minulle niin taloudellisesti kuin henkisestikin liian suuri taakka. Sen vuoksi en aio harrastaa seksiä ennenkö vasta sitten, kun tiedän varmasti pystyväni harrastamaan sitä vastuullisesti. Se puolestaan edellyttää sitä, että pidän kontrollin ehkäisystä tiukasti itselläni. Mikä puolestaan liittää lainsäädännön tähän lausuntooni, sillä juuri nyt Suomen laki pihtaa minulta sitä yhtä ja ainoaa raskaudenehkäisymenetelmää jonka kelpuuttaisin riittävän luotettavana.
Että sitä vittua mä selitän jostain työttömyydestä, köyhyydestä, taloudellisesta tilanteesta, lainsäädännöstä, perheenperustamisesta!! Seksin seuraukset eivät ole lainkaan niin yksinkertaisia kuin mitä moni kiimaisissa pilvilinnoissaan ajattelee. Miksi tämän pitäisi sitten kiinnostaa ketään, en tiedä. Ei ole pakko kiinnostaa, mutta se tekee niin helvetin hyvää kun voi käyttää sananvapauden suomaa etuoikeutta purkautua tunnoistaan, joita moni pinnallisesti ajatteleva ihminen näkyy ilmiselvästi pelkäävän.
Mitä ajattelet abortista, jos ehkäisy pettää?
En ole abortinvastustaja. Olen sitä mieltä, että abortti on vaihtoehto joka on hyvä olla olemassa tiettyjä tilanteita varten. Mitä nämä tilanteet ovat, en lähde erittelemään, koska siitä saisi jo oman topikkinsa aikaiseksi. Samaan aikaan pystyn kyllä ymmärtämään miten vaikea päätös abortti monelle naiselle on ja tunnustan, että naisella on viime kädessä yksinoikeus sen päätöksen tekoon. Jo sen vuoksi pyrin lähtökohtaisesti siihen, ettei tarvitsisi edes mennä niin pitkälle. Jos nimittäin vahinko pääsisikin tapahtumaan, siinä voisi pian käydä niin että nainen ei tunteiltaan kykenisikään abortoimaan raskauden alkuaan pois, eikä minullakaan toisaalta olisi moraalista oikeutta pakottaa häntä (olen todistanut tuttavapiiristä tapausta jossa näinkin on tehty), mikä sitten jättäisi minut aika ikävään asemaan. Eli, hyväksyn abortin, mutten voi tuudittautua siihen uskoon että nainen välttämättä pystyisi sen tekemään tosipaikan tullen. Siksipä aion pyrkiä viimeiseen saakka välttämään siihen tilanteeseen joutumista.
Ja jos vielä nopeasti pari sanaa abortin käytöstä ehkäisymenetelmänä niin... eikö se ole jo sitten vähän liian brutaalia, hullujen hommaa?
Ymmärrän kyllä, jos ei halua vanhemmaksi eikä ole varaa ym. Ei mua itseänikään haluta äidiksi vielä tulla. Ne on ihan hyviä syitä, mutta musta se on jo vähän vainoharhaista ja itsensä pettämistä, jos sanoo, ettei uskalla harrastaa seksiä ollenkaan SEN TAKIA että pelkää vahinkoraskauksia.
Ja vaikka sanoin, että "seksi on vain seksiä" niin en nyt tarkoittanut sitä, että kenen kanssa tahansa hyppäisin sänkyyn, enkä tarkottanut, että sunkaan pitäisi " köyriä joka helvetin vastaantulevaa muijaa", on myös olemassa se kultainen keskitie.
Jos löytää sellasen ihmisen, jonka kanssa haluaa seurustella, ehkä jopa joskus perustaa perheen, niin sellasen kanssa voi kyllä ihan "turvallisesti" mennä sänkyyn, kunhan pitää hyvän huolen ehkäisystä.
Tuskin kellään nuorella tai muuten opiskelijalla olisi varaa elättää jälkikasvua, ja silti ihmiset seurustelevat, harrastavat seksiä kumppaninsa kanssa jne. Kyllähän niitä "vahinkoja" joskus sattuu, mutta se silti tarkoita, että pitää miettiä kaikenmaailman kauhukuvia kurjasta tulevaisuudesta viisilapsisen perheen elättäjänä.
Se, että aikuinen ihminen pidättäytyy seksistä VAIN sen takia, että ei halua isäksi, niin on vähän...no ehkä en ala laukoa henkilökohtaisuuksia. Mutta sähän tietty teet niinkuin itse parhaaksi näet, mitäpä se muille kuuluu.
Niin, tähän voisin tietty sanoa vielä, että en mäkään seksistä pahemmin tykkää. Johtuu siitä, että oon niin nuori, enkä oo tavannut sellasta ihmistä, jonka kaa seksi tuntuisi "taivaalliselta". Eli en mä tässä sen takia pauhaa, että kaikkien pitäisi mun mielestä harrastaa seksiä, koska se on niin ihanaa.
En kuitenkaan ole mikään "totaalikieltäytyjä", enkä välttele seksiä äidiksi tulon pelossa. Mutta kuten sanottu, kukin taplaa tavallaan.
Olet tietysti sikäli oikeassa, että tokihan ihmisen pitäisi pystyä elämäänkin elämänsä, eikä vain pelkäämään sen huonoja puolia koko ajan. Et ole edes ensimmäinen joka muistuttaa minua tästä. Olen kuitenkin aika neuvoton tämän tilanteeni kanssa, sillä en tiedä miten muutenkaan voisin toimia suojellakseni päätökseni pitävyyttä. Mitkä ovat vaihtoehdot? Pyllyseksiä 30-vuotiaaksi asti? Hmng, ei kuullosta hyvältä, sillä minua en oikein kiinnosta ajatus noista pakoputken jutuista, jo pelkästään sen ilmeisen epähygieenisyyden takia. Tony Halmeen erästä tatskaa lainatakseni: EXIT ONLY! Se on minunkin näkemykseni peräaukon käytöstä mihinkään muuhun kuin paskantamiseen.
*Huokaus* Dammit! Jos jollakulla on ehdottaa minulle jotain luovaa, niin tänne vaan.
Tiesitkö muuten, että voit kuolla vaikka siihen, että lentokone tai meteoriitti tippuu päähäsi. Pointti on se, että kaikelle paskalle ja epäonnistumiselle on joku todennäköisyys. Ainoastaan kuolema on varmaa ennemmin tai myöhemmin.
Se että kondomi hajoaisi ei vielä tarkoita mitään pitää huomioida muutkin tekijät, että raskaus aiheutuisi tai tulisi tauti. Muuan suuri kenraali tokaisi aikanaan: "Se joka varmistaa kaiken, ei varmista mitään".
Tulemme siis siihen lopputulokseen, että eikun naista etsimään. Pitäisi kai itse tehdä samaa, kun ei kohta 24 vuoden ikään ole onnistunut.
...liukastua koiranpaskaan keskellä katua ja halkaista kalloni betoniin :). Erona olisi silti kuitenkin se, että sen tapahtumiseen en voisi juurikaan vaikuttaa (mikäli en näkisi sitä koiranpaskaa ensin), koska en suunnitellut tekeväni niin. Seksin harrastaminen sen sijaan on aina ennalta suunniteltua (lukuunottamatta naisten raiskauksia) ja kaiken minkä suunnittelet etukäteen voit kyllä suunnitella niin, että niiden ikävien yllätysten riski madaltuu huomattavasti. Miksi uhmata tietoisesti sellaisia riskejä jotka voit väistääkin?
Kirjoitit hyvin ja huumorin sävyttämänä, selvästikään et ole sairas hullu! Suurelta osin ainakin kuvittelen olevani samaa mieltä. En ole läheskään yhtä paljon poikuuttani pohtinut, mutta monia omia ajatuksiani olet laittanut kirjainpötköiksi! Onhan mulle joku (nainen) sanonut: "Voi, voi menetät niin paljon kun et edes yritä etsiä itselles sänkyyn seuraa." Jaa no, sehän on vain hänen mielipiteensä. Mutta eipä tästä enempää. Hyvää jatkoa jos ei oma riitä.
Tekstistä n. 95% :) En oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa, vaikutat vähän sosiaalisesti syrjäytyneeltä, runsas sosiaalinen elämä tekisi todella hyvää. Minulla on ollut vähän samankaltaisia tuntemuksia.. Sinuna kokoaisin 100-150e ja hakeutuisin seuraavalle reiki kurssille ENNAKKOLUULOITTA. Se luultavastikin muuttaisi elämäsi ja asiat olisivatkin ihan toisin.
...kiittää hän, nam.
Joo, olet oikeassa tuosta syrjäytyneisyydestä. Pitkä tarina, en selittele vielä sitäkin täällä, voisi porukalla loppua lopullisesti kärsivällisyys minuun ja pitkiin tarinoihini. Sosiaalinen elämä varmasti tekisi minulle hyvää, mutta siitä lähdetään että hengailu viinavetoisessa äijäporukassa ei kiinnosta. Mikä hitto muuten on tuo reiki kurssi?
Täälläpä onkin nainen joka on päättänyt jo lapsena, ettei halua lapsia. Mulla myös on syynä pidättäytymiseeni se, että en missään nimessä tahdo tulla raskaaksi, vaikka abortti ei minuun henkisesti sattuisi yhtään. Fyysiset vaikutukset sen sijaan abortilla ja hormonipillereillä on sellaiset, etten halua niitä. Enkä myöskään raskautta, se olisi vielä pahempi kuin abortti joten valitsisin siis abortin siinä tilanteessa.
Mutta, olen myös harkinnut sterilisaatiota. Ja olen melko varma, että kun menee lääkäriin ja kertoo taustansa (esim. kertoo että on koko elämänsä tiennyt ettei halua missään tapauksessa lapsia / tunnustautuu oikein kunnon lastenvihaajaksi), saa sterilisaation.
Naisena en kuitenkaan haluaisi sterilisaatiota itselleni tehtävän, koska se on naisella niin työläs ja riskialtis operaatio. Minun pitäisi siis löytää itselleni mies, joka suostuu steriloitavaksi, miehelle tehtynä kun tuo operaatio on helppo ja vaivaton.
Van Ackeren, voitko antaa sähköpostiosoitteen, mä haluisin kirjottaa sun kanssa jotain privana..!
Wau, wanha topikkini elää ja sätkii vieläkin. Kakkossivulle tippuneet topicithan voi yleensä jo julistaa kuolleiksi. Privaa voit, jos kantti vieläkin kestää, pistää tänne:
[email protected]
Jos olet aivan aito asia, Nainen / tyttö, niin rohkeasti vaan. En minä pure...