lyhyesti:
Mul meni elämäni miehen kanssa poikki, kun se petti parhaan kaverini kanssa viime syksynä. Muhun sattui helvetisti.
Nyt ottaa päähän, kun en meinaa päästä tapahtumasta yli. Ja sit mulle tulee nykyään aina sellanen olo että mikähän mussa on vikana kun kaikki miehet tuntuvat hylkäävän... YHEN YÖN JUTUT! siis eihän siin oo tarkoituskaan jatkaa mitään. Sekoan.. Mulla löi itsetuntoon tosi pahasti se ero.
Musta tuntuu nykyään, etten kelpaa kenellekkään...ja oletan jääväni vanhaksi piiaksi, vaikka järki sanoo ettei se nyt ihan niin mene. Oon ihan liian rakkaudenkipeä.. hellyyden.. hyväksynnän.
Pelkään etten uskalla enää luottaa toiseen niin kovasti ja siksi tulevat suhteeni ei enää varmaankaan toimi. typerää ajattelua toisaalta..
Kertokaa miten minusta tulee taas ehjä.
Haluan olla ehjä. Mutta olen niin rikki vieläkin, vaikka muutaman kk:n päästä on kulunut vuosi kaikesta tapahtuneesta. Haluaisin olla rakastamatta x:ni, joskus jopa luulen onnistuneeni, mutta ehei... joka kerta kun hänet näen jossain tekee mieleni juosta syleilemään häntä. Sydän lyö ylikierroksilla...AAAAAARGH!
Tämä on hankalaa... vai teenkö siitä hankalan itse?
Mul meni elämäni miehen kanssa poikki, kun se petti parhaan kaverini kanssa viime syksynä. Muhun sattui helvetisti.
Nyt ottaa päähän, kun en meinaa päästä tapahtumasta yli. Ja sit mulle tulee nykyään aina sellanen olo että mikähän mussa on vikana kun kaikki miehet tuntuvat hylkäävän... YHEN YÖN JUTUT! siis eihän siin oo tarkoituskaan jatkaa mitään. Sekoan.. Mulla löi itsetuntoon tosi pahasti se ero.
Musta tuntuu nykyään, etten kelpaa kenellekkään...ja oletan jääväni vanhaksi piiaksi, vaikka järki sanoo ettei se nyt ihan niin mene. Oon ihan liian rakkaudenkipeä.. hellyyden.. hyväksynnän.
Pelkään etten uskalla enää luottaa toiseen niin kovasti ja siksi tulevat suhteeni ei enää varmaankaan toimi. typerää ajattelua toisaalta..
Kertokaa miten minusta tulee taas ehjä.
Haluan olla ehjä. Mutta olen niin rikki vieläkin, vaikka muutaman kk:n päästä on kulunut vuosi kaikesta tapahtuneesta. Haluaisin olla rakastamatta x:ni, joskus jopa luulen onnistuneeni, mutta ehei... joka kerta kun hänet näen jossain tekee mieleni juosta syleilemään häntä. Sydän lyö ylikierroksilla...AAAAAARGH!
Tämä on hankalaa... vai teenkö siitä hankalan itse?
Vastaukset 3
Vanhimmat
.pieni tyttö,varmaan löydät sen oikean rakkauden,joka hyväilee ja hellii,turhaan itket sen entisen perään,tuskin se on sun arvoinen..
kaikkea hyvää ja kaunista elämääsi.....
Olen täysin samassa tilanteessa kuin sinä... Silti yritän toivoa, että huominen olisi parempi ja ehkä vielä joskus löydän jonkun rakastamisen arvoisen...
Joo, et todellakaan ole ainoa. Mulla on myös sama tilanne. Itse olen pikkasen päälle 30 ja tuntuu vaikealta löytää uutta kumppania. Yhden yön seuraa saa, mutta harvemmin ne takaisin soittelee. Mutta kyllä se tästä..