Olen nyt opiskellut muutaman vuoden yliopistossa ja jossain kohtaa opintoja minulle alkoi herätä kysymys siitä olenko mahdollisesti neuroepätyypillinen. Käytännössä tämä johtui siitä, että useampikin ihminen jonka kanssa olen parin viime vuoden aikana jutellut on tullut kyselleeksi minulta olenko autismin kirjolla tai sanonut että saattaisin olla neuroepätyypillinen. Useimmiten tällaista miettineet henkilöt ovat kertoneet, että heillä joko on diagnoosi tai että he muutoin arvelevat itsensäkin olevan neuroepätyypillisiä.
Ensimmäisillä kerroilla, kun joku kysyi jotain sellaista se tuntui melko oudolta, sillä itse en ollut mitään sen suuntaista koskaan aiemmin ajatelleeksi. Olin korkeintaan muuten vain yleisesti ajatellut olevani mahdollisesti outo ja joukkoon kuulumaton. Tuolloin en kyllä myöskään itse olisi edes osannut miettiä kenenkään muunkaan olevan neurotyypillinen tai -epätyypillinen, vaikka näin jälkikäteen ainakin tähän mennessä parhaat ja avoimimmat keskustelut viime vuosina olen käynyt ihmisten kanssa jotka ovat diagnoosin tai oman arvionsa perusteella neuroepätyypillisiä.
Myöhemmin aloin miettiä asiaa lisää, mutta mitkään nettitestit tai muut vastaavat eivät mitenkään asiaa erityisemmin ainakaan todistaneet, sillä nousi esiin asioita jotka pätivät tavallaan ja niitä jotka eivät. Noin muutoinkin minun tuntui olevan hankala arvioida pätivätkö jotkin testin kysymyksistä itseni kohdalla etenkin jotain lapsuutta arvioidessa, koska en ollut varma olinko käyttäytynyt tietynlaisissa tilanteissa "normaalisti" vai enkö vain ollut tajunnut käyttäytyneeni erilaisella tavalla, koska oma tapani oli minulle normaali.
Sen jälkeen kun olen asiasta ehkä enemmän asiasta silloin tällöin lukenut ja muutoin asiaan perehtynyt on minusta tuntunut, että tiedettyäni asiasta enemmän olen alkanut havaita enemmän jotain asiaan liittyviä seikkoja, mutten osaa sanoa johtuuko se siitä, että olen tietoisempi toiminnastani vai että olen muuttanut sitä. Esimerkiksi nykyään tuntuu, että käydessäni keskustelua, jossa joudun oikeasti ajattelemaan on minun helpompi muodostaa ajatuksiani, kun katseeni harhailee keskustelun aikana jossain muualla kuin keskustelukumppanissani. Esimerkiksi tämän asian suhteen en tiedä, että enkö ole aiemmin kiinnittänyt huomiota asiaan vai olenko vain alkanut muuttaa toimintatapaani.
Miulla on siis tavallaan eräänlainen huijasisyndrooma, koska en ole varma olenko
a) alkanut vasta viime aikoina kiinnittää enemmän huomiota toimintaani
b) muuttanut käytöstäni asiaan perehtymisen jälkeen ja alkanut alitajuisesti teeskennellä autismin kirjon piirteitä
c) maskannut tähän asti ja alkanut vasta yliopiston aikana luopua siitä
Nyt ihan viime aikoina olen viimeistään alkanut tosissani uskoa, että olen luultavasti ainakin jollain tavalla neuroepätyypillinen oli se sitten autismin kirjo tai jotain muuta. Tämä siis kavereideni kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta, eikä lukemieni tekstien tai niiden nettitestien.
Joka tapauksessa en varmastikaan koskaan tule käymään missään virallisissa testeissä. Sinänsä aiemmin melkein halusin, koska olisin halunnut tietää asian varmasti voidakseni ymmärtää itseäni paremmin. En kuitenkaan olisi oikeasti kehdannut, sillä en missään nimessä olisi halunnut mennä joihinkin testeihin vain havaitakseni ylidiagnosoineeni ja kuluttaneeni terveyden huollon aikaa ja varoja täysin turhaan.
Noin muutenkaan en usko, että minulla olisi perusteltua syytä mennä testeihin kuluttamaan julkisen terveydenhuollon resursseja testin tuloksista riippumatta, jos syyni olisi vain uteliaisuus ja halu ymmärtää itseään paremmin.
Minulla ei nimittäin ole mitään mihin olisin etsimässä hoitoa tai lääkkeitä, sillä minulla ei ole mitään oikeita ongelmia, ei oikeasti...
Minulla on oikeastaan aina ollut asiat oikeasti tosi hyvin ja paremmin kuin ansaitsisinkaan. Sinällään jossain yliopisto-opintojen alkupuolella kuitenkin tein sen virheen, että annoin itselleni luvan tuntea negatiivisia tunteita vaikkei niihin ollut oikeaa syytä ja jotenkin yliopiston aikana asioiden aikaansaaminen alkoi hankaloitua, kun joskus asiat on niin paljon helpompi lykätä seuraavaan päivään kuin aloittaa, mutta ongelma alkaa tulla siinä kohtaa kun päivä muuttuvat viikoiksi...
Vaikka eipä sillä aion kyllä valmistua ajallaan, eikä minulla ole mitään mielenterveysongelmia ole, vaikka välillä saattaisikin tuntea vähän vihaavansa itseään(on erittäin käytännöllinen taito osata olla vihainen vain itselleen) niin en koskaan edes ajattelisi tekeväni mitään fyysistä vahinkoa itselleni.
Mutta joo tää taisi ehkä jo alkaa mennä vähän aiheen vierestä niin ehkä siirryn kysymään teidän muiden näkemyksiä:
Onkohan minulla mitään perusteltua syytä olettaa, että minulla saattaisi olla autismin kirjo?
Mikäli näin olisiko minulla mitään oikeutta/järkeä/syytä mennä varmistamaan asia, jos se ei aiheuttaisi mitään toimenpiteitä vaan korkeintaan vain auttaisi minua ymmärtämään itseäni paremmin?
Olenko autismin kirjolla? Tai onko edes oikein hakea vastausta, jos "oikeita ongelmia" ei ole?
12
526
Vastaukset
- Anonyymi
Kun kerran pärjäät opinnoissasi ja elämässä muutenkin, voisit hyvin jättää neuroepätyypillisyyden pohdinnat sikseen. Jokainenhan on hiukan erilainen kuin joku toinen.
- Anonyymi
Samaa mieltä, ja ylipäänsä liikaa ihmiset rakentaa omaa identiteettiään nykyisin tämän tai epäaitojen mielenterveysongelmien yms kautta.
Itselläkin on vaikka mitä ongelmaa ja niistä seuraten suuria sosiaalisia vaikeuksia sekä kovaa ahdistusta monessa mielessä niin puhumisen ja muide aistinvaraisten juttujen kanssa, mutta ei noi määrittele mun kaikkea ajattelua ja tekemistä, puhumattakaan että hankalia tilanteita alkaisi täysin välttämään.
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä, ja ylipäänsä liikaa ihmiset rakentaa omaa identiteettiään nykyisin tämän tai epäaitojen mielenterveysongelmien yms kautta.
Itselläkin on vaikka mitä ongelmaa ja niistä seuraten suuria sosiaalisia vaikeuksia sekä kovaa ahdistusta monessa mielessä niin puhumisen ja muide aistinvaraisten juttujen kanssa, mutta ei noi määrittele mun kaikkea ajattelua ja tekemistä, puhumattakaan että hankalia tilanteita alkaisi täysin välttämään.
Monisairas"Samaa mieltä, ja ylipäänsä liikaa ihmiset rakentaa omaa identiteettiään nykyisin tämän tai epäaitojen mielenterveysongelmien yms kautta.
Itselläkin on vaikka mitä ongelmaa ja niistä seuraten suuria sosiaalisia vaikeuksia sekä kovaa ahdistusta monessa mielessä niin puhumisen ja muide aistinvaraisten juttujen kanssa, mutta ei noi määrittele mun kaikkea ajattelua ja tekemistä, puhumattakaan että hankalia tilanteita alkaisi täysin välttämään."
Aika harva autisminkirjoinen (jos yksikään) rakentaa koko identiteettiään pelkästään autisminkirjoisuuden varaan. Se, että autisminkirjoisuus on yleensä merkittävä osa autisminkirjoisen ihmisen identiteettiä, lienee ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että autisminkirjoisuus vaikuttaa merkittävästi ihmisen elämään. Kyllä ihmisen minun mielestä on hyvä olla tietoinen omista autisminkirjoisista piirteistään. Esimerkiksi se, että ei ehdoin tahdoin tarpeettomasti mene sellaisiin tilanteisiin, joiden tietää kuormittavan itseä, on nähdäkseni ainoastaan järkevää. Ei se tarkoita sitä, että pyrkisi kokonaan välttämään hankalat tilanteet, kuten annoit viestissäsi ymmärtää. Mitä tulee tuohon, kun sanoit, ettei sinun vaikeudet määritä kaikkea ajatteluasi ja tekemistäsi, niin ei varmasti määrittelekään, mutta aika iso osa identiteettiäsi ne kuitenkin vaikuttavat olevan, kun ottaa huomioon, että olet oikein nimimerkkisikin niiden pohjalta luonut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Samaa mieltä, ja ylipäänsä liikaa ihmiset rakentaa omaa identiteettiään nykyisin tämän tai epäaitojen mielenterveysongelmien yms kautta.
Itselläkin on vaikka mitä ongelmaa ja niistä seuraten suuria sosiaalisia vaikeuksia sekä kovaa ahdistusta monessa mielessä niin puhumisen ja muide aistinvaraisten juttujen kanssa, mutta ei noi määrittele mun kaikkea ajattelua ja tekemistä, puhumattakaan että hankalia tilanteita alkaisi täysin välttämään."
Aika harva autisminkirjoinen (jos yksikään) rakentaa koko identiteettiään pelkästään autisminkirjoisuuden varaan. Se, että autisminkirjoisuus on yleensä merkittävä osa autisminkirjoisen ihmisen identiteettiä, lienee ymmärrettävää, kun ottaa huomioon, että autisminkirjoisuus vaikuttaa merkittävästi ihmisen elämään. Kyllä ihmisen minun mielestä on hyvä olla tietoinen omista autisminkirjoisista piirteistään. Esimerkiksi se, että ei ehdoin tahdoin tarpeettomasti mene sellaisiin tilanteisiin, joiden tietää kuormittavan itseä, on nähdäkseni ainoastaan järkevää. Ei se tarkoita sitä, että pyrkisi kokonaan välttämään hankalat tilanteet, kuten annoit viestissäsi ymmärtää. Mitä tulee tuohon, kun sanoit, ettei sinun vaikeudet määritä kaikkea ajatteluasi ja tekemistäsi, niin ei varmasti määrittelekään, mutta aika iso osa identiteettiäsi ne kuitenkin vaikuttavat olevan, kun ottaa huomioon, että olet oikein nimimerkkisikin niiden pohjalta luonut.Joo ei varmaan he joilla on kirjon diagnoosi. Mitä sitten teen itse (oikeampi nimim. olisi monivammainen)...no, minulla on ongelmia päässtä varpaisiin, jotka isosti haittaa elämää eli varmasti on liiankin iso osa identiteettiä. Olispa vaan pelkkä kirjo, adhd, masennus yms niin olis paljon helpompaa.
Mutta pohjimmiltani olen identiteetiltä sellainen, joka on ominaista asiantuntijalle, johtajalle sekä auttajalle.
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo ei varmaan he joilla on kirjon diagnoosi. Mitä sitten teen itse (oikeampi nimim. olisi monivammainen)...no, minulla on ongelmia päässtä varpaisiin, jotka isosti haittaa elämää eli varmasti on liiankin iso osa identiteettiä. Olispa vaan pelkkä kirjo, adhd, masennus yms niin olis paljon helpompaa.
Mutta pohjimmiltani olen identiteetiltä sellainen, joka on ominaista asiantuntijalle, johtajalle sekä auttajalle.
Monisairas...elikkä nyt oon lähempänä monivajakin ja kehitysvammaisen identiteettiä. Se on parempi näin monessa mielessä, mutta en jaksa lähtee kirjottaa miks.
Monisairas
- Anonyymi
Neuroepätyypillisethän juuri saattavat pärjätä opinnoissa
tosi hyvin!
En ymmärrä neuvoa, jossa kehotetaan unohtamaan
neuroepätyypillisyysepäilyt, jos pärjää opinnoissa.
Neuroepätyypillisyydet, joista yleisimpiä on autismikirjoon
kuuluva Aspergerin oireyhtymä, on ehdottomasti
otettava ilolla vastaan eikä ainakaan mentävä
niiden neuronormaalien ummikoiden ohjeiden
mukaan, jotka usuttavat sinua unohtamaan sen
todennäköisen mahdollisuuden, että olet autismikirjolla.
Antaa neuronormaalin enemmistön pelätä ja torjua
kaikki neuroepätyypillisyydet. Mutta meidän neuroepätyypillisten
ei koskaan pidä noudattaa noiden neuronormaalien
pelkureiden "neuvoja". Neuronormaalihan ei hyväksy
kuin enemmistönkaltaisen todellisuuden ja me
neuroepätyypilliset emme ole - onneksi -
enemmistönkaltaisia, vaan meillä on ihan omat
arvokkaat vahvuutemme, jotka on ainakin meidän
itsemme syytä pelottomasti ja vakavasti tiedostaa. - Anonyymi
Aloittaja on yksi niistä monista tuhansista suomalaisista, jotka
ovat heränneet ajattelemaan, ovatko mahdollisesti "kirjolla".
Lukeminen autismikirjon eri ulottuvuuksista ja muodoista
on antoisaa silloin, jos epäilee olevansa synnynnäisesti ja
pysyvästi neuroepätyypillinen - eli kuuluvansa noin
70 000 muun suomalaisen neuroepätyypillisen ihmisen
joukkoon.
Jotkut "tavikset" toppuuttelevat sinua, jos kerrot heille
epäileväsi, että olet autismikirjolla. Se tavisten taipumus
toppuutella sinua johtuu siitä, että asia on heille vieras ja
pelottava. Mutta sinulle asia on paljon tutumpi ja todella
kiinnostaa, varsinkin jos - kuten kerrot - välttelet
katsekontaktia keskustellessasi, koska kun katsot
muualle kuin jonkun silmiin, pystyt ajattelemaan asiaa
ja sanomaan ajatuksesi ja tunteesi häiriöttömämmin.
Tuo jos mikä on Aspergerin syndrooman ominaisuus!
Lue vaikka Tony Attwoodin perusteos "Aspergerin
oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen". Se kertoo
hyvin kokeneen AS-tutkijan näkemyksistä ja AS
valottuu tuossa perusteoksessa tosi monelta kantilta.
Tiedän omasta kokemuksestani, miten suuren positiivisen
vaikutuksen oman neuroepätyypillisyytensä oivaltaminen
ihmiselle antaa. Elämä asettuu todellisille raiteilleen ja
valheellinen maskaaminen uupumuksineen muuttuu
vihdoinkin aidoksi elämäksi, jossa saa itselleen uuden
kyvyn kuulla todellista itseään ja elää vihdoinkin
synnynnäisten ja pysyvien ominaisuuksiensa mukaan. - Anonyymi
Ehkä ennemmin tutustut persoonallisuushäiriöihin ja niiden diagnooseihin?
- Anonyymi
Miksi?
Voisitko perustella näkökulmaasi... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi?
Voisitko perustella näkökulmaasi...Koska niissä monissa persoonallisuushäiriöissä on myös vastaavuutta sosiaalisuuteen, sen puutteeseen tai sosiaalisuuden käytöshäiriöihin, ja tässä aloituksessa tai kommenteissakaan ei ole annettu mitään tietoa, mikä tukisi juurikaan autismia, vain jonkun toisen antama epäily, jonka ehkä oletat oikeaksi, kun tukee omaa näkemystäsi. Autismi yleensä ja usein selviää jo nuorempana kuin yliopistoiässä, mutta toki jos sellaista itsessäsi epäilet, hankkiudu psykiatrille, he kyllä osaavat tuon sinusta tarvittaessa löytää tai sen sinulle diagnosoida.
- Anonyymi
Ehkä epävakaa persoonallisuus?
- Anonyymi
Aloittajan kirjoituksessa näkyy neurobiologinen autismikirjoisuus
paljon selvemmin kuin mikään psykiatrinen personallisuushäiriö,
josta aloituksessa ei näy merkkiäkään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-201400004766992- 262531
- 2202504
- 1451805
- 1141718
Nyt mielipiteitä kehiin?
Niin ,onko arvon kuhmolaiset teidän mielestänne kaupungin hommissa turhia työpaikkoja/työntekijöitä? Mielipiteitä tu611124- 741123
IS: Paljastus - Tästä syystä Marika jätti Diilin kesken -Tilittää: "Jäi vähän karvas maku, koska..."
Diilissä lähti yllättäen yksi kisaaja. Voi harmi, leikki loppui liian varhain… Diilissä Jaajo Linnonmaa etsii vetäjää Ka41115Martina miehensä kanssa Malediiveilla.
Miksi täällä puhutaan erosta? Lensivät Dubaista Malediiveilĺe.1381032Ei lumous lopu koskaan
Kerran kun tietyt sielut yhdistyvät kunnolla, ei irti pääse koskaan. Vaikka kuinka etsit muista ihmisistä sitä jotain tu62930