Uusioperhe vai ei? Bonus äiti ja bonus isi.
Kannattaako uusioperhe
Anonyymi-ap
49
341
Vastaukset
No niin ja näin...
Riippuu tyypeistä.
Mutta useimmiten arvot kasvatuksen saralla eivät kohtaa...ainakin mun kokemuksen mukaan.. siksi en uusioperhettä koskaan perustanut...Juu, usein tulee sitten sun lapset ja mun lapset eriarvoisuuskin riitatilanteisiin mukaan. Toinen ei saa tai osaa biologisen vanhemman mielestä huomioida oikein hänen lapsiaan tai sitten bonusvanhempi ei pidä biovanhemman kasvatusmetodeista.
Siinä on jo perkelettä kerrakseen. Ehkä vähän masokisti saa olla joka tykkää, mutta kukin tyylillään. Itse valitsisin helpomman kaavan pysyä etäällä kasvatustöistä ja eri osoitteissa.
Hoitakoon kukin itse muksunsa, mulle riittää työssä tehtävä kasvatystyö tehtäväkseni ja omieni huoltajuus.
Enoni lisääntyi muutaman naisen kanssa ja muodosti uusioperheitäkin, vaan ainahan ne vituiksi meni juurikin sinun ja minun ja meidän lasten takia, ei käyny kuviot yhteen. Sitten se ero onkin raastavaa kun siinä erotaan myös niistä toisen lapsistakin...EivorCreed kirjoitti:
Juu, usein tulee sitten sun lapset ja mun lapset eriarvoisuuskin riitatilanteisiin mukaan. Toinen ei saa tai osaa biologisen vanhemman mielestä huomioida oikein hänen lapsiaan tai sitten bonusvanhempi ei pidä biovanhemman kasvatusmetodeista.
Siinä on jo perkelettä kerrakseen. Ehkä vähän masokisti saa olla joka tykkää, mutta kukin tyylillään. Itse valitsisin helpomman kaavan pysyä etäällä kasvatustöistä ja eri osoitteissa.
Hoitakoon kukin itse muksunsa, mulle riittää työssä tehtävä kasvatystyö tehtäväkseni ja omieni huoltajuus.
Enoni lisääntyi muutaman naisen kanssa ja muodosti uusioperheitäkin, vaan ainahan ne vituiksi meni juurikin sinun ja minun ja meidän lasten takia, ei käyny kuviot yhteen. Sitten se ero onkin raastavaa kun siinä erotaan myös niistä toisen lapsistakin...Jep. Juuri toi...
Mun talossa ei lapsille räyhätty, kun erosin. Lapset saattoi vähän mesoa, mutta asiat sovittiin. Mutta silti en hyväksynyt lapsilta ihan mitä vaan.
Parissa suhteessa nämä asiat heittivät häränpyllyä. Toisessa huudettiin, toisessa lapsi oli kuin ellun kanat...
En mä olisi tuollaisiin voinut omia lapsia koettaa totuttaa...
Nythän ne ovat jo omillaan...mutta en silti voisi katsoa vierestä, jos joku äippä huutaa lapsilleen, tai ei välitä mitä ne tekee...
Tykkään yleensäkin lapsista...Disseisback kirjoitti:
Jep. Juuri toi...
Mun talossa ei lapsille räyhätty, kun erosin. Lapset saattoi vähän mesoa, mutta asiat sovittiin. Mutta silti en hyväksynyt lapsilta ihan mitä vaan.
Parissa suhteessa nämä asiat heittivät häränpyllyä. Toisessa huudettiin, toisessa lapsi oli kuin ellun kanat...
En mä olisi tuollaisiin voinut omia lapsia koettaa totuttaa...
Nythän ne ovat jo omillaan...mutta en silti voisi katsoa vierestä, jos joku äippä huutaa lapsilleen, tai ei välitä mitä ne tekee...
Tykkään yleensäkin lapsista...Nojuu, tuo kurinpito on varmaan se isoin kynnyskysymys ja rajojen veto mikä kismaa aiheuttaa ja huonosti toimii monissa kokoonpanoissa ydinperheissäkin.
Sitten kun on vielä se oma geenieläjä vähän arempi area monille, niin sota on valmis.
Huutaen tulee vauhkoja lapsia, eikä ne lopukta piittaa huutamisestakaan. Huono tapa kasvattaa, vaikka huutamisellekin hetkensä löytyy, varoitusäänenä. Ja riemuhuudoin, mutta ei muuten.EivorCreed kirjoitti:
Nojuu, tuo kurinpito on varmaan se isoin kynnyskysymys ja rajojen veto mikä kismaa aiheuttaa ja huonosti toimii monissa kokoonpanoissa ydinperheissäkin.
Sitten kun on vielä se oma geenieläjä vähän arempi area monille, niin sota on valmis.
Huutaen tulee vauhkoja lapsia, eikä ne lopukta piittaa huutamisestakaan. Huono tapa kasvattaa, vaikka huutamisellekin hetkensä löytyy, varoitusäänenä. Ja riemuhuudoin, mutta ei muuten.Töissä huomas ne muksut äkkiä, joille huudetaan. Niitten toleranssi kasvaa ja uhma myös. Joten en kanssa suosittele kelleen huutokasvatusta.
EivorCreed kirjoitti:
Nojuu, tuo kurinpito on varmaan se isoin kynnyskysymys ja rajojen veto mikä kismaa aiheuttaa ja huonosti toimii monissa kokoonpanoissa ydinperheissäkin.
Sitten kun on vielä se oma geenieläjä vähän arempi area monille, niin sota on valmis.
Huutaen tulee vauhkoja lapsia, eikä ne lopukta piittaa huutamisestakaan. Huono tapa kasvattaa, vaikka huutamisellekin hetkensä löytyy, varoitusäänenä. Ja riemuhuudoin, mutta ei muuten.No eihän mitään, eikä ketään lasta voi ideaalisti kasvatella ja vanhemmat on vain ihmisiä, mutta jokatapauksessa poikkeuksetta tuossa vanhemnuudessa monelle iskee kovat defenssit päälle ja soppa on valmis...
Tyyliin, voi haukkua vaikka h.oraksi, mutta sanoppa, että olet äiti, joka ei tunnu välittävän mitä lapselle kuuluu? Todellisuudessa toinen sanominen on sanojan selkeää älyllistä tvs. kykenemättömyyttä, toinen sanominen taas mahdollisuus huomioinnin myötä nähdä itsessään jotain...EivorCreed kirjoitti:
Töissä huomas ne muksut äkkiä, joille huudetaan. Niitten toleranssi kasvaa ja uhma myös. Joten en kanssa suosittele kelleen huutokasvatusta.
No osa ei uskalla taas sanoa mitään, ei itkeä, eikä näyttää tunteitaan, varsinkaan huonoja...
Disseisback kirjoitti:
No osa ei uskalla taas sanoa mitään, ei itkeä, eikä näyttää tunteitaan, varsinkaan huonoja...
Juu ja usein ne kovikset on niitä arkoja sieluja, jotka on ottanu kovisroolin suojellakseen itseään. Kuori kätkee alleen monesti traumoja, ihan kuten niilläkin jotka pakenee kaikkea. Tunteita jne.
EivorCreed kirjoitti:
Juu ja usein ne kovikset on niitä arkoja sieluja, jotka on ottanu kovisroolin suojellakseen itseään. Kuori kätkee alleen monesti traumoja, ihan kuten niilläkin jotka pakenee kaikkea. Tunteita jne.
Hyvä havainnollinen esimerkki. Ota A4 arkki paperia, rytistä se mytyksi, palloksi. Sitten avaa se. Niin käy ihmisellekin, ehyt pinta saa jälkiä, jotka jää ikuisesti muistiin ja mukaan, vaikka säilyy repeämättä ehjänä. Ne rypyt jää ikävistä kokemuksista mukaan.
EivorCreed kirjoitti:
Juu ja usein ne kovikset on niitä arkoja sieluja, jotka on ottanu kovisroolin suojellakseen itseään. Kuori kätkee alleen monesti traumoja, ihan kuten niilläkin jotka pakenee kaikkea. Tunteita jne.
Näinpä... siten tehdään aikuisia mulkkuja ja kierre jatkuu...
Toki ääni jokaisella aikuisella joskus kohoaa ja varsinkin teinit käy joskus hermojen päälle...
Mutta tsekkaas tää pätkä...ihan uskomattomat lehmänhermot isukilla. 😄
https://youtu.be/eW4yLaubalU?si=__Xhq9fIDKEcyoyu
Teini on ihan hiilenä, mutta isukilta tulee ohjeet rennosti, vaikka varmasti v.tuttaa ja oikeesti. Eikä ole mikään varsinainen kasvattajatyyppikään. 😄
Kyllä pisti silmään positiivisesti...EivorCreed kirjoitti:
Hyvä havainnollinen esimerkki. Ota A4 arkki paperia, rytistä se mytyksi, palloksi. Sitten avaa se. Niin käy ihmisellekin, ehyt pinta saa jälkiä, jotka jää ikuisesti muistiin ja mukaan, vaikka säilyy repeämättä ehjänä. Ne rypyt jää ikävistä kokemuksista mukaan.
Joo... paperista ei saa tasaista, jäljetöntä sileää ikinä, vaikka kuinka puristat jossain prässissä...
Disseisback kirjoitti:
Näinpä... siten tehdään aikuisia mulkkuja ja kierre jatkuu...
Toki ääni jokaisella aikuisella joskus kohoaa ja varsinkin teinit käy joskus hermojen päälle...
Mutta tsekkaas tää pätkä...ihan uskomattomat lehmänhermot isukilla. 😄
https://youtu.be/eW4yLaubalU?si=__Xhq9fIDKEcyoyu
Teini on ihan hiilenä, mutta isukilta tulee ohjeet rennosti, vaikka varmasti v.tuttaa ja oikeesti. Eikä ole mikään varsinainen kasvattajatyyppikään. 😄
Kyllä pisti silmään positiivisesti...Joo ja helposti tosiaan vanhempana sitten jatkaa sitä samaa kehnoa kasvatuskaavaa, mitä omat vanhemmat. Joskin toisinaan valitaan myös tietoisesti uusi kaava.
Mä pyrin kaiken sen huonon ja paskan mitä ite oon kokenut, niin tekemättä muille tietäen mikä tuska niistä koituu kohteelleen. Aina voi olla viisaampi eikä jatkaa huonoa kierrettä, toki se vaatii enemmän ajattelua ja konkretiaa. Mutta on mahdollista.
Se on joskus just noin, kun oikein vituttaa sitä on tyyni kuin kivi, pitelee itteään. 😂👍
Koska järki vie tunteelta siipiä.Disseisback kirjoitti:
Joo... paperista ei saa tasaista, jäljetöntä sileää ikinä, vaikka kuinka puristat jossain prässissä...
Eipä saa ei. Oishan se hyvä itse kunkin aina miettiä ennen kun toimii, että mitä siitä toiminnasta voi seurata. Ja mitäs sitten seurauksien kanssa tehdään. Ja jättää kaikki semmonen vahingollinen toiminta minimiin tai pois tykkänään, edes enimmäkseen vaikka ihmisiä ollaankin. Ja erehdytään, kunhan myös niitä opitaan. 👍
EivorCreed kirjoitti:
Joo ja helposti tosiaan vanhempana sitten jatkaa sitä samaa kehnoa kasvatuskaavaa, mitä omat vanhemmat. Joskin toisinaan valitaan myös tietoisesti uusi kaava.
Mä pyrin kaiken sen huonon ja paskan mitä ite oon kokenut, niin tekemättä muille tietäen mikä tuska niistä koituu kohteelleen. Aina voi olla viisaampi eikä jatkaa huonoa kierrettä, toki se vaatii enemmän ajattelua ja konkretiaa. Mutta on mahdollista.
Se on joskus just noin, kun oikein vituttaa sitä on tyyni kuin kivi, pitelee itteään. 😂👍
Koska järki vie tunteelta siipiä.No mä tulkitsin tuolta videolta, ettei tyypin edes tarvinnut niellä omaa kiukkuaan.
Energiat ei mennyt pätkääkään tunteisiin, vaan fokus oli siinä, että "mitäs sitten...
Tuollainen tapa tulee vain vanhemmilta.
Tyyppi on vissiin persu...ja snadisti venäjämyönteinen (liittyen asuinpaikkaan ehkä)
Eli ei se inhimillisyys katso mitään asemaa yhteiskunnassa. 😃
Persu, demari, kommari, köyhä tai rikas....todellinen rikkaus löytyy siitä miten on osattu rakastaa...
Taitaa olla termi uusperhekin, joka koostuu eri ikäisistä biologisista ja ei biologisista perheenjäsenistä?
Joka tuohon rumbaan jaksaa ryhtyä, niin onnea vaan. Ei se helpoin ja välttämättä ongelmatyomin muito perhe-elämää, mutta itse en ryhtyisi. Läsnä oleva voisin olla, mutten esimerkiksi asua yhdessä kumppani ja lastensa kanssa ja uusia lapsia taas en edes harkitsisi, vaikka olisin nuorempi ja lisääntymiskykyinen.
Omat olemassa olevat lapseni riittää mulle, muille en äiti halua olla edes leikisti.- Anonyymi
No parempi niin kuin ilman isää arjessa.
Sukupuolella ei tunnu olevan laosilla väliä, kuka heitä kasvattaa ja huoltaa, kunhan kokee turvaa ja välittämistä. Ne on ne pääelementit, ei kasvattajien sukupuolet.
- Anonyymi
EivorCreed kirjoitti:
Sukupuolella ei tunnu olevan laosilla väliä, kuka heitä kasvattaa ja huoltaa, kunhan kokee turvaa ja välittämistä. Ne on ne pääelementit, ei kasvattajien sukupuolet.
just
- Anonyymi
En tiedä kannattaako, kun keksitään noin oksettavia nimiä, kun "BONUS äiti/isä". Voi jumalauta!
- Anonyymi
Miten kannattaminen määritellään? Kannattaako perhe ylipäänsä? Entä kannattaako parisuhde? On minkäänlainen perhe asia, josta tehdään kannattavuuslaskelma ja mitä siihen laskelmaan otetaan mukaan? Entä ketkä kaikki otetaan mukaan laskelmoimaan sitä kannattavuutta, vain aikuisetko?
Monella vanhemmalla on syvempää kokemusta vain omista lapsistaan ja kasvattajana kokemus vain siitä miten on itse tullut kasvatetuksi. Kasvatusksellisia mielipide-eroja on yhtälailla ydinperheissä ja toisen ihmisen lapset voivat olla luonteeltaan ja reaktioiltaan ihan synnynnäisen temperamentin puolesta hyvin erilaisia. Erilaisia, mutta silti täysin normaaleja ja hyvin kasvatettuja lapsia. Se miten itse omansa kasvattaa ei ihan oikeasti ja todella välttämättä ole se toimivin tapa sen toisen ihmisen lasten kohdalla. Siitä oman kasvattamisen erinomaisen täydellisyyden illuusiosta pitää usein kyetä joustamaan sen toisen lasten kohdalla.
Lapsi ei kasva päivässä, eikä lasta opi tuntemaan päivässä. Sillä biovanhemmalla on yleensä mennyt vuosikausia siihen, että on oppinut tuntemaan kunnolla sen lapsensa. Jos lapsia on useampi, niin yleensä se sama oppiminen on edessä jokaisen heistä kohdalla. Vanhempi kasvattaa lasta, mutta likipitäen aina myös lapsi kasvattaa vanhempaa.
Tästä syystä on täysin epärealistista odottaa, että bonusvanhempi (mä inhoan tuota sanaa) osaisi noin vain lapsen kanssa toimia. Ihan yhtä epärealistista on siltä bonusvanhemmalta itseltään odottaa, että hän noin vain kykenisi kuitenkin vielä vieraan lapsen kanssa toimimaan. Kaikkien osapuolten pitää kyetä hyväksymään se, että sen uuden perhedynamiikan saaminen toimivaksi vie aikaa. Jos ei tuohon kykene, niin ei kannata hommaan ryhtyä.
Sinälläänhän se, että on sinun lapset ja minun lapset, on täysin totta. Mä en koe mitään väärää tuon asian myöntämisessä ja sen myöntämisessä, että hyvin suurella todennäköisyydellä ne "sinun" lapset ja "minun" lapset ovat erilaisia. Lapsia voi kyllä kohdella tasapuolisesti ja hyvin, ilman että heitä kohdellaan täysin identtisesti. Harvemmassa perheessä sisaruksiakaan kohdellaan oikeasti täysin identtisesti, vaikka vanhempi itse voi niin ajatellakin. Omasta kokemuksestani voin sanoa että siinä on haasteensa. Vaikka pystyn hyvin hyväksymään myös toisen lapset, niin en kyllä ikipäivänä perustaisi uusioperhettä joka asuu saman katon alla.
- Anonyymi
Uskokoon ken haluaa. Aikuiset asiantuntijat puhuvat lasten eroista, vaikka sokeus estää näkemästä oman eron tai oarisuhteen vaikutuksia. Menetetyt aikuiset ja menetetyt lapset. Tämä saattaa olla kyllä palonarka aihe 😕
https://www.kantodesign.fi/tutkimus-paljastaa-miksi-yha-useammat-lapset-katkaisevat-siteet-vanhempiinsa
🐾- Anonyymi
Olipas harvinaisen huonoa suomea ja kapulaa tuo teksti. Ei moista jaksa lukea.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olipas harvinaisen huonoa suomea ja kapulaa tuo teksti. Ei moista jaksa lukea.
Juu, sillä myydään pizzaa 🤣
- Anonyymi
Mjaa, kyllä omat lapset ovat aina omia lapsia. Heillä on vain yksi isä ja yksi äiti, veriside.
Toisaalta kyllä toisten aikuisten lapsiinkin voi tottua, jopa pitää huolta kuin omistaan.
Itseäni hämmästytti yksi tyttö johon tutustuin oman tyttäreni kautta. Mentiin ulkokentälle luistelemaan, ja hän oli siellä luistelemassa ilman hanskoja. Piti antaa yhdet varahanskat uusiokäyttöön.
Sama tyttö on ollut useasti samalla ulkojäällä, ja yksin kun on ollut on otettu touhuun mukaan. Yllätti kerran kun kävin tyttäreni iltapäiväkerhosta, tämä kyseinen "vieras tyttö" tuli ulos kerhotiloista ja hyppäsi iloisena kuin oman isänsä kaulaan.
Kyllä ns. vieraisiinkin lapsiin saa huoltoyhteyden, se vaisto on lähes jokaisessa meissä.
AV - Anonyymi
En minä ainakaan odota että mahdollinen uusi kumppani olisi ns toinen äiti lapsilleni. Ihme höpötystä.
Se, miten uusioperhe toimii, riippuu todella monesta asiasta. Mikäli perheen vanhemmat ovat tahoillaan päässeet edellisistä suhteistaan eteenpäin, pystyvät toimimaan exiensä kanssa asiallisesti, arvot esim kasvatuksen suhteen kohtaavat ja molemmilla löytyy aitoa halua huolehtia sekä toisistaan että koko perheestä, niin uusioperhe voi toimia ihan hienosti. Erityisen tärkeää on huomioida lapset kaikissa päätöksissä. Tietenkin aikuiset ovat niitä, jotka päätökset tekevät, mutta lasten hyvinvointi on ainakin itselleni asia, joka menee kaiken yli.
Uusioperheen perustaminen vaatii paljon kommunikointia, ymmärrystä, aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta parhaimmillaan se saattaa olla lapsille mitä upein kasvuympäristö, jossa lapset saavat rakkautta, tukea ja huolenpitoa useammalta aikuiselta. Se vaatii kuitenkin sitä, että aikuiset pystyvät asettamaan lasten edun omansa edelle.Ikinä ei tule tuommoiset bonukset toimimaan.
- Anonyymi
Mjaa, ehkä yli-ikäisillä joilla on ne yli-ikäisten metodit:)
AV
- Anonyymi
Jos aikuiset ovat oikeasti aikuisia, niin voi kannattaakin. Jos aikuisetkin ovat edelleen lasten tasolla, niin ei tule toimimaan.
- Anonyymi
Näin se on, vaikka itse ajattelen pyhällä tavalla ettei suhdetta äiti ja lapsi voi rikkoa sillä että isä ottaisi uuden puolison. Mjoo, tulee pitkä selibaatti, mutta se kannattaa:)
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin se on, vaikka itse ajattelen pyhällä tavalla ettei suhdetta äiti ja lapsi voi rikkoa sillä että isä ottaisi uuden puolison. Mjoo, tulee pitkä selibaatti, mutta se kannattaa:)
AVJos äidin ja lapsen suhde (tai isän ja lapsen suhde) on niin heikko, että sen voisi isän (tai äidin) uudella puolisolla rikkoa, niin kuviossa on sitten paljon muutakin pielessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos äidin ja lapsen suhde (tai isän ja lapsen suhde) on niin heikko, että sen voisi isän (tai äidin) uudella puolisolla rikkoa, niin kuviossa on sitten paljon muutakin pielessä.
Voi olla, esimerkiksi kokemus siitä miten lapset tahtovat jäädä taka-alalle.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla, esimerkiksi kokemus siitä miten lapset tahtovat jäädä taka-alalle.
AVSilloin eivät selvästikään ole kaikki aikuiset kasvaneet vielä aikuisiksi, vaan osa on edelleen lapsen tasolla. Tuohan oli jo alunperin se vaatimus, että aikuisten pitää olla kasvanut aikusiksi, jotta homma voi toimia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin eivät selvästikään ole kaikki aikuiset kasvaneet vielä aikuisiksi, vaan osa on edelleen lapsen tasolla. Tuohan oli jo alunperin se vaatimus, että aikuisten pitää olla kasvanut aikusiksi, jotta homma voi toimia.
Voiko todeta että onneksi on meitä lapsen tasolla olevia, jotka haluavat "uhrata" loppuelämän sille ajatukselle ettei mikään enää riko lapsen ja aikuisen välejä.
Olen lapseni isä, eikä yksikään uusi nainen sovi tällä hetkellä kuvioon joka kasvatuksessa on.
Uusi ihminen ei ymmärtäisi olevansa se "ikuinen kakkonen", sillä lapseni on aina ennen uutta suhdetta.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voiko todeta että onneksi on meitä lapsen tasolla olevia, jotka haluavat "uhrata" loppuelämän sille ajatukselle ettei mikään enää riko lapsen ja aikuisen välejä.
Olen lapseni isä, eikä yksikään uusi nainen sovi tällä hetkellä kuvioon joka kasvatuksessa on.
Uusi ihminen ei ymmärtäisi olevansa se "ikuinen kakkonen", sillä lapseni on aina ennen uutta suhdetta.
AVKuka ihme on vaatinut ketään uhraamaan mitään tai olemaan uhraamatta. Moni ei edes halua uutta puolisoa, eikä kenekään ylipäänsä tarvitse keksi mitään tekosyitä omille valinnoilleen. Hankki kumppani tai ole hankimatta, eihän se asia kenellekään muulle varsinaisesti edes kuulu. Tietenkin jokainen saa kiillotella omaa kilpeään selitellen syiksi ihan mitä tahtoo ja sovitella vaikka marttyyrin viittaa, jos siitä tulee hyvä olo.
Tervettä lapsen ja vanhemman suhdetta ei kykene kukaan rikkomaan, eikä sellaista tarvitse kenenkään normaalin täysijärkisen aikuisen ihmisen tavalla käyttäytyvän pelätä tekevänsä,
Se, että "uusi ihminen" ei ymmärtäisi taas kertoo vain sinun maustasi sen "uuden ihmisen" suhteen. Sä et ilmeisesti tykkää aikuisista, vaan haluat lpsentasoisen "uuden ihmisen". Ja se kin on tietenkin ihan ok. Ei sekään asia varsinaisesti muille kuulu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voiko todeta että onneksi on meitä lapsen tasolla olevia, jotka haluavat "uhrata" loppuelämän sille ajatukselle ettei mikään enää riko lapsen ja aikuisen välejä.
Olen lapseni isä, eikä yksikään uusi nainen sovi tällä hetkellä kuvioon joka kasvatuksessa on.
Uusi ihminen ei ymmärtäisi olevansa se "ikuinen kakkonen", sillä lapseni on aina ennen uutta suhdetta.
AVTodellisuudessahan siinä on paljon suurempi riski rikkoa OMAT välinsä siihen omaan lapseensa, kuin sen lapsen välit toiseen vanhempaansa, jos hankkii ITSELLEEN uuden kumppanin. Lapsi kun kuitenkin on ymmärrettävästi vielä lapsen tasolla ja lapsi ei aina aikuisten välejä tajua ja lapsi voi haaveilla vanhempiensa yhteenpaluusta ja kokea mustasukkaisuutta ja vihaakin sen oman toisen vanhempansa puolesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuka ihme on vaatinut ketään uhraamaan mitään tai olemaan uhraamatta. Moni ei edes halua uutta puolisoa, eikä kenekään ylipäänsä tarvitse keksi mitään tekosyitä omille valinnoilleen. Hankki kumppani tai ole hankimatta, eihän se asia kenellekään muulle varsinaisesti edes kuulu. Tietenkin jokainen saa kiillotella omaa kilpeään selitellen syiksi ihan mitä tahtoo ja sovitella vaikka marttyyrin viittaa, jos siitä tulee hyvä olo.
Tervettä lapsen ja vanhemman suhdetta ei kykene kukaan rikkomaan, eikä sellaista tarvitse kenenkään normaalin täysijärkisen aikuisen ihmisen tavalla käyttäytyvän pelätä tekevänsä,
Se, että "uusi ihminen" ei ymmärtäisi taas kertoo vain sinun maustasi sen "uuden ihmisen" suhteen. Sä et ilmeisesti tykkää aikuisista, vaan haluat lpsentasoisen "uuden ihmisen". Ja se kin on tietenkin ihan ok. Ei sekään asia varsinaisesti muille kuulu.Aivan, taidat olla aika pissis joka ei ole tuntenut mielenmyrskyjä oikein tosikoetuksella.
Onnea valitsemallesi tielle, joka on kompromisseja täynnä.
Uskossa on hyvä elää.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan, taidat olla aika pissis joka ei ole tuntenut mielenmyrskyjä oikein tosikoetuksella.
Onnea valitsemallesi tielle, joka on kompromisseja täynnä.
Uskossa on hyvä elää.
AVSä et selvästikään ole vielä "ihan" kasvanut aikuiseksi. Onnea vaan valitsemallesi tielle sullekin. Ehkä säkin joskus olet aikuinen ja tosiaan tajua jotain kompromissien päälle.
Se, että edes kuvittelet voivasi tuoda lapsesi elämään jonkun niin superihmeellisen olennon, että se jotenkin muka itsessään rikkoisi lapsen välit siihen toiseen biovanhempaan, on melkoista narsismia ja hybristä. Tämä olettaen, että lapsesi ja sen toisen biovanhemman välit ovat oikeasti kunnossa. Ainoa miten voisit tuossa ne välit rikkoa, on että alkaisit aktiivisesti itse sabotoida niitä lapsen välejä siihen toiseen biovanhempaan sen uuden kumppanisi hyväksi. No ehkä sä tunnet itsesi ja tiedät, että tulisit tekemään tuon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sä et selvästikään ole vielä "ihan" kasvanut aikuiseksi. Onnea vaan valitsemallesi tielle sullekin. Ehkä säkin joskus olet aikuinen ja tosiaan tajua jotain kompromissien päälle.
Se, että edes kuvittelet voivasi tuoda lapsesi elämään jonkun niin superihmeellisen olennon, että se jotenkin muka itsessään rikkoisi lapsen välit siihen toiseen biovanhempaan, on melkoista narsismia ja hybristä. Tämä olettaen, että lapsesi ja sen toisen biovanhemman välit ovat oikeasti kunnossa. Ainoa miten voisit tuossa ne välit rikkoa, on että alkaisit aktiivisesti itse sabotoida niitä lapsen välejä siihen toiseen biovanhempaan sen uuden kumppanisi hyväksi. No ehkä sä tunnet itsesi ja tiedät, että tulisit tekemään tuon.?
Ei minun tarvitse, sillä hänellä on jo täydellinen äiti.
Se, mitä mahdollinen uusi nainen elämääni toisi, olisi osa narsismiani siitä miten elämän näkisin, vain omalta osaltani.
Phääh ajatus ei heti iske. Kyllä tytär ainakin 1000 uutta naista voittaa:)
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
?
Ei minun tarvitse, sillä hänellä on jo täydellinen äiti.
Se, mitä mahdollinen uusi nainen elämääni toisi, olisi osa narsismiani siitä miten elämän näkisin, vain omalta osaltani.
Phääh ajatus ei heti iske. Kyllä tytär ainakin 1000 uutta naista voittaa:)
AVSitten sinun ei tarvitse lainkaan pelät kykeneväsi millään tekemisilläsi lainkaan horjuttamaan äidin ja lapsen suhdetta. Voit lakata keksimäst tekosyita ja kiillottamasta olematonta kilpeäsi tässä asiassa. Sä voit olla hankkimassa uutta kumppania, ilman sen ihmeenpiä tekosyitakin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitten sinun ei tarvitse lainkaan pelät kykeneväsi millään tekemisilläsi lainkaan horjuttamaan äidin ja lapsen suhdetta. Voit lakata keksimäst tekosyita ja kiillottamasta olematonta kilpeäsi tässä asiassa. Sä voit olla hankkimassa uutta kumppania, ilman sen ihmeenpiä tekosyitakin.
No, balanssi siitä mitä nyt on rikkoontuisi.
Olisi tyhmää ajatella vain sitä mitä itse haluaa, ja joskus janoaisi.
Elämä on aina kompromisseja, ja jos nyt kaikki sujuu hyvin, miksi ottaisi itsekkään asenteen haluamalla enemmän:)
En oikeasti uusia naiskokemuksia kauheasti tarvitse. Niitä on ollut jo kirjalliseen sarjaan saakka. Vain se mikä on elämässä tärkeintä nyt, tässä hetkessä....en näe, että se olisin minä itse.
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, balanssi siitä mitä nyt on rikkoontuisi.
Olisi tyhmää ajatella vain sitä mitä itse haluaa, ja joskus janoaisi.
Elämä on aina kompromisseja, ja jos nyt kaikki sujuu hyvin, miksi ottaisi itsekkään asenteen haluamalla enemmän:)
En oikeasti uusia naiskokemuksia kauheasti tarvitse. Niitä on ollut jo kirjalliseen sarjaan saakka. Vain se mikä on elämässä tärkeintä nyt, tässä hetkessä....en näe, että se olisin minä itse.
AVSe voi olla ja kuten sanoin, niin se olisi riski sun omille väleillesi siihen lapseen. Lapset kun tosiaan ovat lapsia, vaikka olisi kuinka tahansa fiksusta ja tasapainoisesta lapsesta kysymys. Lapsetkin ovat usein hyvin "suojelevia" vanhempiaan kohtaan ja jos se lapsi kokee, että vaikka nyt äitiä kohdeltaisiin epäreilusti (vaikka äiti itse ei niin ajattelisikaan), niin lapsi osaa kyllä halutessaan olla varsin hankala sen mahdollisen uuden kumppanin kanssa. Se on oikeasti paljon realistisemmpi riski kuin se, että onnistuisit jotenkin lapsen ja sen toisen vanhemman välit hajottamaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, balanssi siitä mitä nyt on rikkoontuisi.
Olisi tyhmää ajatella vain sitä mitä itse haluaa, ja joskus janoaisi.
Elämä on aina kompromisseja, ja jos nyt kaikki sujuu hyvin, miksi ottaisi itsekkään asenteen haluamalla enemmän:)
En oikeasti uusia naiskokemuksia kauheasti tarvitse. Niitä on ollut jo kirjalliseen sarjaan saakka. Vain se mikä on elämässä tärkeintä nyt, tässä hetkessä....en näe, että se olisin minä itse.
AVP.S. Mä en jakse edes lähteä sen ihmeemmin kommentoimaan noita sun jorinoitasi "naiskokemuksista kirjasarjaksi asti". 🥱
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
P.S. Mä en jakse edes lähteä sen ihmeemmin kommentoimaan noita sun jorinoitasi "naiskokemuksista kirjasarjaksi asti". 🥱
Ei sinun tarvitse, koska niitä ei lisää ole tulossa:)
AV - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sinun tarvitse, koska niitä ei lisää ole tulossa:)
AVSe on hyvin helppo uskoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on hyvin helppo uskoa.
Läpyt sille, eikös minulla olekin helppo elämä:)
AV Anonyymi kirjoitti:
Todellisuudessahan siinä on paljon suurempi riski rikkoa OMAT välinsä siihen omaan lapseensa, kuin sen lapsen välit toiseen vanhempaansa, jos hankkii ITSELLEEN uuden kumppanin. Lapsi kun kuitenkin on ymmärrettävästi vielä lapsen tasolla ja lapsi ei aina aikuisten välejä tajua ja lapsi voi haaveilla vanhempiensa yhteenpaluusta ja kokea mustasukkaisuutta ja vihaakin sen oman toisen vanhempansa puolesta.
Mä lähtökohtaisesti sanoisin Ei uusioperheille. Kun mun vanhemat eros, niin mun pikkuveli oli ihan ymmällään kun isä meni uusiin naimisiin ja äitilläkin oli ajoittain miesystävä. Äiti myös oli myös töissä ja opiskeli. Isä keskitty ryyppäämiseen. Mulla oli oma koulu ja mun kontolle jäi sen ränstyneen talon korjaus. Veli jäi aika yksin. Totta kai koitin kaikin tavoin auttaa, mutta veli kasvattajana ei oikein onnistu, ei meillä enkä usko yleisestikään. Äitini ja nyt jo vainaa isäni oli kovasti mieltä, että ero veljen pään sekoitti. Mutta mun kanta on että ne uudet kumppanit, sen verran läheltä seurasin.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Mä lähtökohtaisesti sanoisin Ei uusioperheille. Kun mun vanhemat eros, niin mun pikkuveli oli ihan ymmällään kun isä meni uusiin naimisiin ja äitilläkin oli ajoittain miesystävä. Äiti myös oli myös töissä ja opiskeli. Isä keskitty ryyppäämiseen. Mulla oli oma koulu ja mun kontolle jäi sen ränstyneen talon korjaus. Veli jäi aika yksin. Totta kai koitin kaikin tavoin auttaa, mutta veli kasvattajana ei oikein onnistu, ei meillä enkä usko yleisestikään. Äitini ja nyt jo vainaa isäni oli kovasti mieltä, että ero veljen pään sekoitti. Mutta mun kanta on että ne uudet kumppanit, sen verran läheltä seurasin.
Kuten jo pariinkin kertn todettua, niin aikuisten pitää olla kasvanut aikuisiksi, jotta hommalla on mitään jakoa toimia.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1713187Selänteiden kommentit
Se on kesä taas. On alkanut Selänteen rouvakin antamaan lausuntoja ja ohjeita meille. Ei voi olla totta. Yksi Selännekki3172632- 1961887
Miljonääri-Miehensä palkalla elelijä-Sirpa Selänne kertoo: lapsemme eivät osoita mieltä!
Miksi osoittaisivatkaan kun saavat kaiken isin miljoonilla? Luontoakaan ei kannata suojella niin kovin kun isin autotal901485- 791411
Kirkon kuoronjohtajalle varoitus
Oulun hiippakunnan oratoriokuoro johtaja on saanut varoituksen. Lähettänyt seksuaalissävytteisiä viestejä naiskuorolais331259Nyt kun pride on ohi on siks
Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä (1. Moos. 19:1-13; 3. Moos. 18:22;3421212- 811126
Muistatteko itsenne vuonna 1986?
Millainen olit, mitä haaveilit? Ovatko haaveet toteutuneet, jäänyt vajaaksi vai oletko jopa saanut enemmän mitä olisit t184975- 65918