Avaan tämän aiheen "rasismia vastaan" toisella palstalla esittämistä tärkeistä ajatuksista käsin.
Miten kristinuskosta tuli antisemitistinen?
Jokaisen kirkon historiaa tuntevan on pakko myöntää, että kristinuskoon on liittynyt eri asteista antisemitismiä läpi koko 2000-vuotisen historian. Suuri kysymys on, mistä tämä antisemitismi on lähtöisin ja tuleeko uskonnollisen kristityn ajatella antisemitismiä kristinuskoon kuuluvana ilmiönä? Nämä kysymykset ovat kriittisiä, sillä nykyinen maailmantilanne näyttää ruokkivan tietynlaista uskonnollista fundamentalismia myös kristikunnan piirissä (samoin kuin myös islamin uskossa ja juutalaisuudessa).
Onko jo Uusi Testamentti varhainen antisemiittinen kirjallinen teos? Asia on tietenkin tulkinnanvarainen. Mitä tarkoitetaan antisemiittisellä. Onko kaikki uskonnollinen polemiikki antisemitismiä, vaikka se tapahtuisi juutalaisuuden sisälläkin? – Lähden siitä, että saman uskonnon ja kansan sisällä tapahtuva kiivaskaan keskustelu ei vielä ole antisemitismiä. Myös heprealainen Raamattu (VT) sisältää paikka paikoin erittäin kiivasta yhteiskunta- ja uskontokritiikkiä omaa kansaansa kohtaan. Tätäkään ei pidä ymmärtää antisemitisminä.
Uuden testamentin aikana juutalaisuus jakaantui moniin keskenään erimielisiin ryhmiin (fariseukset, saddukeukset (ylempi ja alempi papisto), essealaiset, selootit, samarialaiset, ”nasaretilaisen kannattajat”…). Uuden testamentin kielenkäyttö heijastelee tätä poleemista tilannetta.
Miten sitten tulisi suhtautua Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen?
Jeesuksen historiallinen itseymmärrys siirtyy tiedon alueelta uskon alueelle. Koska Jeesus ei tiettävästi itse kirjoittanut puheitaan oppilaidensa myöhempää käyttöä varten, luemme nyt UT:sta oppilaiden läpi suodattunutta käsitystä Jeesuksesta. – Varsin varmoja asioita Jeesuksesta lienee se, että Jeesus oli karismaattinen opettaja ja että Jeesus surmattiin ristiinnaulitsemalla…
UT kuvaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen vaikuttajiksi & toteuttajiksi oman kansan uskonnollisia vallanpitäjiä ja roomalaista miehittäjää maallisen vallan edustajana. Onko tämä historiallinen tosiasia? - Kenties, mutta kuinka sitä tulisi ymmärtää? – UT polemisoi Jeesuksen ristinkuolemaa osoittaen juutalaisia (tarkemmin määrittelemättä). On kuitenkin muistettava, että vielä UT:n kirjoittamisen aikaankin juutalaisuus oli hyvin moni-ilmeinen uskonnollinen kulttuuri. – On huomattava, että sanoilla ”juutalainen” ja ”uskonto” ei vielä UT:n kielessä tarkoiteta samaa asiaa kuin nykyään! Termit juutalaisuus ja uskonto tulivat näet käyttöön vasta myöhemmin (roomalais-hellenistisessä ympäristössä 300-600 jKr.). – Minusta näyttää perustellulta ajatella, että UT:n uskontokritiikki kohdistuu inhimillisiin vallanpitäjiin ylipäätään. Tätä kuvaa osuvasti Paavalin (kristinuskon merkittävimmän juutalaistaustaisen teologin) sitaatti (1Kor 2: 6-8):
6. Viisautta me julistamme siihen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailmanajan kukistuvien valtiaiden viisautta.
7. Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme.
8. Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.
Vedän edellä mainitusta sen johtopäätöksen, että UT:n viesti ei ollut osoittaa juutalaisista (yksin) syyllisiä messiaaksi uskomansa miehen ”murhaan”. UT voidaan ymmärtää koko ihmisyyttä ja luomakuntaa koskevana (kosmologisena) uskonnollisena ”tapahtumakuvauksena”, jossa syyllisyyteen yhdistyvät niin korkein uskonnollinen taho (valitun kansan ylin papisto) yhdessä maallisen vallan (Rooman itseään arvostava oikeusjärjestelmä). – Pointti on piirtää koko ihmiskunta syylliseksi… Paavali saattaa polemiikissaan syyttää juutalaisia ”kaiken hyvän vihollisiksi”, mutta toisaalta hän toteaa myös itsestään, ettei hänessä itsessään asu mitään hyvää. Kysymys ei siis ole rasismista, vaan pessimistisestä ihmiskuvasta ylipäätään. Paavali haluaa korostaa vain Jumalan vanhurskautta ja kaikkien ihmisten läpikotaista syntisyyttä.
Miten kristinuskosta sitten tuli antisemiittinen?
Kuten edellä totesin kristillisen ajanlaskun alun kilpailevia juutalaisia ryhmiä oli monia. Ennen Jerusalemin lopullista tuhoa (roomalaiset) näiden ryhmien kesken käytiin aseellistakin sisällissotaa. Minun käsitykseni on, että varhainen kristinusko (nasaretilaisten lahko tms), pitäytyi uskonnollisissa kiistoissa tietynlaisessa pasifismissa. Vaikka varhaisen kristinuskon kritiikkiä omaa kansaansa kohtaan voidaan verrata muinaisen Israelin profeettojen ankaruuteen, sitä ei voine syyttää verisistä hyökkäyksistä omiansa vastaan (Minulla ei ainakaan ole juurikaan tietoa esikonstantiolaisen ajan fyysisesti väkivaltaisesta kristinuskosta). Varhainen normi oli ”kääntää toinen poski” henkilökohtaista kunniaa tai omaa uskoa koskevissa fyysisissä taistoissa. – Muutos tapahtui kun Rooman valtakunta sulautti kristinuskon omaksi valtionuskokseen. Kuvaan tuli ”kodin, uskonnon ja isänmaan” puolustaminen ase kädessä…
Miksi Rooman kirkossa kehittyi antisemiittinen kristinuskon tulkinta?
Kristinuskon päätyminen Rooman valtiouskonnoksi alkoi varsin pian sekoittaa kristinuskon sekaan hellenistisestä kulttuurissa vallinneita reaalisesti antisemitistisiä piirteitä. Hellenistisessä kulttuurissahan antisemitismi oli jo vanhempi ilmiö:
- Antiokhos IV Epifanes (175-163eKr.) aloitti sorron juutalaisia ja heidän jumalanpalvelustaan vastaan (tarinat rituaalimurhista)
- Mnaseas Pataralainen (n. 200 eKr.) /temppelikultin panettelu ja aasinpään palvonta
- Apollonios Molo, Lysimakhos, Poiseidonios (n. 135-51/50 eKr.) /syytteitä juutalaisten epäsosiaalisesta ihmisvihasta ja ateismista yms.
- Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr.) /vieraiden etnisten ryhmien halveksuntaa
- Horatius, Seneca nuorempi, Tacitus… jne.
Juutalaisuuden ja varhaisen kristinuskon poleemisesta kilpailutilanteesta käsin muodostui varsin nopeasti ”pakanallisessa” kulttuurissa antisemitististä teologiaa. Niinpä kirkkoisätkin toistivat pitkälti pakanallisen antiikin antisemitistisiä syytöksiä (esim. Origenes, Eusebios ja Ambrosius). Kirkkoisien vaikutuksesta juutalaisvastainen lainsäädäntö tuli osaksi roomalaista lainsäädäntöä. – Juutalaisista tehtiin vieraita alkujaan omasta piiristä lähteneelle ”juutalaisuuden” tulkinnalle.
Mitä tästä sanomme?
Onko tilanne toivoton juutalaisuuden ja kristinuskon välisessä dialogissa?
Tilanne on synkkä, mutta sitä voidaan kenties hieman korjata palaamalla varhaisen kristinuskon juurille. Kristinusko ei hyökkää juutalaisuutta vastaan, jos se ymmärretään ennen kaikkea ihmisyyteen itseensä suuntautuvana kriittisyytenä (joka pyrkii antamaan kunnian Jumalalle), eikä toisia osoittelevana syyttelynä. Meille ihmisille on aina helpompaa etsiä syyllistä itsemme ulkopuolelta kuin itsestämme. Minä koen tehtäväkseni torjua sitä karkeaa ja yksinkertaistettua kristinuskon tulkintaa, joka syyttää juutalaisia Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Minulle UT puhuu ihmisyydestä yleisellä tasolla, jolla ei ole erotusta ”juutalaisen, kreikkalaisen ja barbaarin” välillä.
Aihe on miettimisen arvoinen ja vaatii varmasti jatkuvaa pohdintaa...
Shalom
Miten kristinuskosta tuli antisemitistinen?
Jokaisen kirkon historiaa tuntevan on pakko myöntää, että kristinuskoon on liittynyt eri asteista antisemitismiä läpi koko 2000-vuotisen historian. Suuri kysymys on, mistä tämä antisemitismi on lähtöisin ja tuleeko uskonnollisen kristityn ajatella antisemitismiä kristinuskoon kuuluvana ilmiönä? Nämä kysymykset ovat kriittisiä, sillä nykyinen maailmantilanne näyttää ruokkivan tietynlaista uskonnollista fundamentalismia myös kristikunnan piirissä (samoin kuin myös islamin uskossa ja juutalaisuudessa).
Onko jo Uusi Testamentti varhainen antisemiittinen kirjallinen teos? Asia on tietenkin tulkinnanvarainen. Mitä tarkoitetaan antisemiittisellä. Onko kaikki uskonnollinen polemiikki antisemitismiä, vaikka se tapahtuisi juutalaisuuden sisälläkin? – Lähden siitä, että saman uskonnon ja kansan sisällä tapahtuva kiivaskaan keskustelu ei vielä ole antisemitismiä. Myös heprealainen Raamattu (VT) sisältää paikka paikoin erittäin kiivasta yhteiskunta- ja uskontokritiikkiä omaa kansaansa kohtaan. Tätäkään ei pidä ymmärtää antisemitisminä.
Uuden testamentin aikana juutalaisuus jakaantui moniin keskenään erimielisiin ryhmiin (fariseukset, saddukeukset (ylempi ja alempi papisto), essealaiset, selootit, samarialaiset, ”nasaretilaisen kannattajat”…). Uuden testamentin kielenkäyttö heijastelee tätä poleemista tilannetta.
Miten sitten tulisi suhtautua Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen?
Jeesuksen historiallinen itseymmärrys siirtyy tiedon alueelta uskon alueelle. Koska Jeesus ei tiettävästi itse kirjoittanut puheitaan oppilaidensa myöhempää käyttöä varten, luemme nyt UT:sta oppilaiden läpi suodattunutta käsitystä Jeesuksesta. – Varsin varmoja asioita Jeesuksesta lienee se, että Jeesus oli karismaattinen opettaja ja että Jeesus surmattiin ristiinnaulitsemalla…
UT kuvaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen vaikuttajiksi & toteuttajiksi oman kansan uskonnollisia vallanpitäjiä ja roomalaista miehittäjää maallisen vallan edustajana. Onko tämä historiallinen tosiasia? - Kenties, mutta kuinka sitä tulisi ymmärtää? – UT polemisoi Jeesuksen ristinkuolemaa osoittaen juutalaisia (tarkemmin määrittelemättä). On kuitenkin muistettava, että vielä UT:n kirjoittamisen aikaankin juutalaisuus oli hyvin moni-ilmeinen uskonnollinen kulttuuri. – On huomattava, että sanoilla ”juutalainen” ja ”uskonto” ei vielä UT:n kielessä tarkoiteta samaa asiaa kuin nykyään! Termit juutalaisuus ja uskonto tulivat näet käyttöön vasta myöhemmin (roomalais-hellenistisessä ympäristössä 300-600 jKr.). – Minusta näyttää perustellulta ajatella, että UT:n uskontokritiikki kohdistuu inhimillisiin vallanpitäjiin ylipäätään. Tätä kuvaa osuvasti Paavalin (kristinuskon merkittävimmän juutalaistaustaisen teologin) sitaatti (1Kor 2: 6-8):
6. Viisautta me julistamme siihen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailmanajan kukistuvien valtiaiden viisautta.
7. Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme.
8. Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.
Vedän edellä mainitusta sen johtopäätöksen, että UT:n viesti ei ollut osoittaa juutalaisista (yksin) syyllisiä messiaaksi uskomansa miehen ”murhaan”. UT voidaan ymmärtää koko ihmisyyttä ja luomakuntaa koskevana (kosmologisena) uskonnollisena ”tapahtumakuvauksena”, jossa syyllisyyteen yhdistyvät niin korkein uskonnollinen taho (valitun kansan ylin papisto) yhdessä maallisen vallan (Rooman itseään arvostava oikeusjärjestelmä). – Pointti on piirtää koko ihmiskunta syylliseksi… Paavali saattaa polemiikissaan syyttää juutalaisia ”kaiken hyvän vihollisiksi”, mutta toisaalta hän toteaa myös itsestään, ettei hänessä itsessään asu mitään hyvää. Kysymys ei siis ole rasismista, vaan pessimistisestä ihmiskuvasta ylipäätään. Paavali haluaa korostaa vain Jumalan vanhurskautta ja kaikkien ihmisten läpikotaista syntisyyttä.
Miten kristinuskosta sitten tuli antisemiittinen?
Kuten edellä totesin kristillisen ajanlaskun alun kilpailevia juutalaisia ryhmiä oli monia. Ennen Jerusalemin lopullista tuhoa (roomalaiset) näiden ryhmien kesken käytiin aseellistakin sisällissotaa. Minun käsitykseni on, että varhainen kristinusko (nasaretilaisten lahko tms), pitäytyi uskonnollisissa kiistoissa tietynlaisessa pasifismissa. Vaikka varhaisen kristinuskon kritiikkiä omaa kansaansa kohtaan voidaan verrata muinaisen Israelin profeettojen ankaruuteen, sitä ei voine syyttää verisistä hyökkäyksistä omiansa vastaan (Minulla ei ainakaan ole juurikaan tietoa esikonstantiolaisen ajan fyysisesti väkivaltaisesta kristinuskosta). Varhainen normi oli ”kääntää toinen poski” henkilökohtaista kunniaa tai omaa uskoa koskevissa fyysisissä taistoissa. – Muutos tapahtui kun Rooman valtakunta sulautti kristinuskon omaksi valtionuskokseen. Kuvaan tuli ”kodin, uskonnon ja isänmaan” puolustaminen ase kädessä…
Miksi Rooman kirkossa kehittyi antisemiittinen kristinuskon tulkinta?
Kristinuskon päätyminen Rooman valtiouskonnoksi alkoi varsin pian sekoittaa kristinuskon sekaan hellenistisestä kulttuurissa vallinneita reaalisesti antisemitistisiä piirteitä. Hellenistisessä kulttuurissahan antisemitismi oli jo vanhempi ilmiö:
- Antiokhos IV Epifanes (175-163eKr.) aloitti sorron juutalaisia ja heidän jumalanpalvelustaan vastaan (tarinat rituaalimurhista)
- Mnaseas Pataralainen (n. 200 eKr.) /temppelikultin panettelu ja aasinpään palvonta
- Apollonios Molo, Lysimakhos, Poiseidonios (n. 135-51/50 eKr.) /syytteitä juutalaisten epäsosiaalisesta ihmisvihasta ja ateismista yms.
- Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr.) /vieraiden etnisten ryhmien halveksuntaa
- Horatius, Seneca nuorempi, Tacitus… jne.
Juutalaisuuden ja varhaisen kristinuskon poleemisesta kilpailutilanteesta käsin muodostui varsin nopeasti ”pakanallisessa” kulttuurissa antisemitististä teologiaa. Niinpä kirkkoisätkin toistivat pitkälti pakanallisen antiikin antisemitistisiä syytöksiä (esim. Origenes, Eusebios ja Ambrosius). Kirkkoisien vaikutuksesta juutalaisvastainen lainsäädäntö tuli osaksi roomalaista lainsäädäntöä. – Juutalaisista tehtiin vieraita alkujaan omasta piiristä lähteneelle ”juutalaisuuden” tulkinnalle.
Mitä tästä sanomme?
Onko tilanne toivoton juutalaisuuden ja kristinuskon välisessä dialogissa?
Tilanne on synkkä, mutta sitä voidaan kenties hieman korjata palaamalla varhaisen kristinuskon juurille. Kristinusko ei hyökkää juutalaisuutta vastaan, jos se ymmärretään ennen kaikkea ihmisyyteen itseensä suuntautuvana kriittisyytenä (joka pyrkii antamaan kunnian Jumalalle), eikä toisia osoittelevana syyttelynä. Meille ihmisille on aina helpompaa etsiä syyllistä itsemme ulkopuolelta kuin itsestämme. Minä koen tehtäväkseni torjua sitä karkeaa ja yksinkertaistettua kristinuskon tulkintaa, joka syyttää juutalaisia Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Minulle UT puhuu ihmisyydestä yleisellä tasolla, jolla ei ole erotusta ”juutalaisen, kreikkalaisen ja barbaarin” välillä.
Aihe on miettimisen arvoinen ja vaatii varmasti jatkuvaa pohdintaa...
Shalom
Vastaukset 14
Vanhimmat
Juutalaiset tuntuvat näkevän "antisemitismiä" sielläkin missä sitä ei ole. Koko sanaa on jauhettu hysteerisesti kyllästymiseen asti. Antisemitisti sanana on inflaation syömä, loppuun jauhettu juttu, joka parhaimmassakin tapauksessa korkeintaan ehkä ärsyttää joitakuita. Keksi jotakin uutta sinäkin välillä?
PS. onko sinulla sattumoisin tietoa siitä, miten suopeasti juutalaiset ovat suhtautuneet kristittyihin ja muiden uskontojen edustajiin?
että saavat olla ja elää aivan rauhassa. Kuolemankaan jälkeen heitä ei sijoiteta pahaan paikkaan.
Tertullianuksen avaukseen vastaan kun ehdin. Tällä palstalla ei muuten ole pakko olla jos asiallinen kirjoittelu noin nyppii.
Onko sinulla jotain tietoa siitä, miten suopeasta juutalaiset ovat suhtautuneet kristittyihin? Aivan kuin olisit jotain vihjaillut.
Kun kristityillä on pitkä juutalaisvastaisuuden perinne (sitä sinäkään et vaivautunut kiistämään), niin miten olettaisi juutalaisten suhtautuvan kristittyihin. Olettaisi esiintyvän syvää vihaa. En minä ole mitään sellaista havainnut.
Kaksi tietähän sinulla on. Sinä alat syyttelemään juutalaisia jostain, mitä ei ole edes tapahtunut. Se on lapsen tapa toimia. Toinen aikuismainen ja rakentavampi tapa olisi tunnustaa tapahtunut ja alkaa sen jälkeen miettimään, mikä kultuurissamme on vialla.
Juutalaiset ovat usein vähätelleet Israelin tekoja ja vetoavat että niillä ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa? Ei saa kuulemma yleistää. Jos Israel on paha, se ei silti tarkoita että kaikki juutalaiset olisi pahoja, he sanovat. Nyt kuitenkin syytetään kristittyjä antisemitismistä, ikään kuin se olisi joku kristityn itsetään selvä pahe? Kuka tässä nyt syyttelee ja ketä ja kumpi on todellinen rasisti. Käännetään katseet tänään sinne lähi-itään ja mietitään onko Haagin kansainvälinen tuomioistuin täysin väärässä ja onko YK ja muut vastaavat mediat kirjoitelleet täyttä palturia Israelin tekemistä rikoksista ihmisyyttä vastaan?
Juutalaisia pitäisi heidän tekojensa perusteella syyttää anti-ihmisyydestä! Isrelin tekoja on usein verrattu Natsi-Saksan vastaaviin ja heistä on sanottu: uhreista on tullut teurastajia.
Tässä keskustelussa on nyt kyse kristinuskon suhteesta juutalaisuuteen, Uudesta testamentista ja kirkon antisemitismiä sisältävästä historiasta. - On helpompi keskustella johdonmukaisesti, jos yksi aihepiiri etenee pääpiirteissään kerrallaan...
nyt ollaan asiassa. Itse en myöskään pidä UT :ia antisemitistisenä, sehän on läpeensä juutalainen kirja, kertoo ajasta jolloin tämä yksi monista juutalaisista ryhmistä erkani emokulttuurista omille teilleen.
VT:n itsekritiikki on kovaa eikä tietenkään ole antisemiittistä, mutta tulkittuina sillä tavoin kuin kristilliset kirkot lähes alusta asti tekivät, niistäkin tuli ase juutalaisia ja juutalaisuutta vastaan. Tämä Raamatun tekstien - molempien osien- käyttöperinne on kristittyjen parissa jatkunut tähän päivään asti. Edes kristityssä Euroopassa tapahtunut kristittyjen (en puhu uskon asteesta vaan uskonnosta) toimeenpanema Euroopan juutalaisten tuhoaminen ei pysäyttänyt miettimään onko ja mikä kirkkojen opetuksessa ja asenteessa juutalaisiin mennyt vikaan. Tätä pidän täysin käsittämättömänä.
Kirkot ovat luoneet dialogin muslimien kanssa,dialogin joka perustuu islamin kunnioittamiseen mutta tämä asenne puuttuu totaalisesti suhteessa juutalaisuuteen - katolinen kirkko tässä suurin piirtein ainoana poikkeuksena. Muille juutalaisuus on yhä edelleen kynnysmatto johon sopii pyyhkiä jalat. VT puolestaan on kristityille avoin piikki josta nostaa itselle valuuttaa aina tarpeen vaatiessa. Juutalaiset itse ovat häiriötekijä joka sopii hätistellä pois omien kirjoitustensa ja historiansa ääreltä. Jos vaikkapa arkkipiispa lehtihaastattelussa tai astetta pienempi prelaatti (piispa H) lauantaiseurassa haluaa kosiskella kuulijoita mikäpä helpompi tapa olisikaan kuin nyrpistellä nenäänsä VT:lle -ja Israelille tietysti. Lähi-idässähän ei muita ongelmia olekaan. Tällä tasolla ei varmaan edes harrasteta turhia heittoja vaan mietitään mitä sanotaan ja kehen heitot kannattaa kohdistaa jotta haluttu tulos ja huomio olisi varma.
Eri mieltä olen kanssasi siitä miten kirkossa kehittyi antisemiittinen tulkinta. Yksittäisiä halveksunnan ilmauksia juutalaisia kohtaan oli tietysti eri syistä esiintynyt aiemminkin, mutta ne eivät selitä sitä mitä kirkossa tapahtui sen irtauduttua kokonaan emouskosta. Antiokus Epifanes muuten oli valloittaja joka halusi hiljentää valloitettujen vastarinnan tuhoamalla sen uskonnollisen pohjan eikä toiminut erityisestä juutalaisvihasta. Hänen raaka toimintansa kuitenkin vaikutti juutalaisuuteen tuomalla siihen piirteitä jotka helpottivat kristinuskon syntyä aikanaan. Toisaalta jos Antiokus olisi voittanut, juutalaisuuden tuhoutuminen olisi merkinnyt myös sitä että kristinusko tai islamkaan eivät olisi voineet syntyä. Tämä nyt ei kuitenkaan kuulu aiheeseen.
Puhut poleemisesta kilpailutilanteesta aikana jolloin tilanne jo oli uskontojen välillä täysin epäsuhtainen. Juutalaisuus oli menettänyt sekä oman maan että temppelin, kulttinsa keskuksen ja joutunut hajaantumaan diasporaan ja siellä uuden uskonnon uhkaamaksi. Että se ylipäänsä selviytyi tilanteesta on minusta melkoinen suoritus.
Säilymisstrategia oli keskittyä omaan elämään ja sen rakentamiseen, juutalaisuus puolustautui mutta ei uhannut kristinuskoa missään vaiheessa. Kristityillä ei enää ollut asiaa juutalaisiin jumalanpalveluksiin heidät katsottiin vieraan uskonnon tunnustajiksi, mutta muuten kristityt , kirkot ja kristinusko saivat olla juutalaisilta rauhassa. Verbaalisiin hyökkäyksiin vielä jonkin aikaa vastattiin sitten nekin loppuivat kunnes kristityt pakottivat ne väittelyillään uudestaan aloittamaan.Talmudissakin on outoa se miten vähän kristinuskoa siellä loppujen lopuksi käsitellään. Kuitenkaan yksikään kansa ei ennen tai jälkeen ole ollut vastaavassa tilanteessa: sitä vastaan hyökkää uskonto jossa palvotaan jumalana yhtä tämän kansan omaa jäsentä ja hyökkäyksen kohteena oma historia, omat pyhät tekstit ja oma oppi se joka aikanaan mahdollisti hyökkääjän itsensä synnyn.
Kristinuskon ja sen teologian kipupiste on varmaan ollut se seikka että kansa jonka messiaan Jeesuksen – kristinuskon jumaluuden kolmannen persoonan –sanottiin olevan, ei tätä tunnustanut. Kirkko ei voinut olla väärässä eivät liioin sen tulkinnat kirjoituksista, ainoaksi selitykseksi jäi siis juutalaisten sokeus ja paatumus, he eivät edes osanneet lukea omia tekstejään ja pahuudessaan olivat surmanneet messiaansakin. Samana aikana juutalaiset joutuivat hajaannukseen pääosin juuri uuden uskonnon alueille, mitä pidettiin lisätodistuksena oman tulkinnan oikeellisuudesta.
Juutalaisuudelle muut uskonnot eivät ole tai ole olleet ongelma jos ne vain ovat antaneet juutalaisten elää rauhassa, jos kristinusko ja kristityt eivät kahden tuhannen vuoden jälkeen maailman valtauskontonakaan pystyy asiallisuuteen sitä uskontoa kohtaan josta itse syntyivät vaan jatkavat yhteydestään irroitettua ajanlaskun alun polemiikkia loputtomiin -olivatpa sen seuraukset olleet toiselle osapuolelle miten hirveitä tahansa -joutuu kysymään mikä on se mitä kristinusko opettaa ja mikä se lisä minkä se halua tähän tähän maailman tuoda.
Olen lähes täysin samaa mieltä kanssasi.
Minäkään en voi käsittää entisen enkä nykyisen antisemitismin massiivisuutta. Piispojen kannanotottojen takia en osaa oikein asettua omaan kirkkoonikaan. Kun yritän puhua antisemitismistä kristinuskossa, edessä on usein näkymätön muuri tai syvä välinpitämättömyys.
Jos kristinuskolla ei olisi niin monia marttyyreja varhaisvaiheissaan (roomalalaisten vainojen taholta) minäkin pitäisin sitä "historian traagisena turhimuksena". Uskon, että alkujaan kristinuskolla oli vielä "se jokin" tai kosketus siihen... Tästä tulee se erottava 1 %...
En osaa paljoa sanoa, mutta yritän jatkaa "juurihoitoani" omalla tahollani. Siunausta sinulle. Olet viisas ihminen!
Käsittäisin antisemitismin tulleen kristinuskoon kun kirkko ja Rooma liittoutuivat 300-luvulla.Silloin liiton kautta edut tavallaan kohtasivat hallitsijan saadessa kansan uskonnon välityksellä alamaiseksi.Kirkolle olisi ollut ensiarvoisen tärkeää saada juutalaiset kristityiksi jotta suhde maalliseen valtaan olisi vahvistunut.Valtatavoitteluissa evankeliumi uhrattiin yhteisen päämäärän alttarille.Sillä tiellä kristinusko on tavallaan vieläkin.
Ei antisemitismi kristinuskosta ole mihinkään hävinnyt. Se on vielä olemassa. Esimerkkinä voitaisiin ottaa vaikkapa nämä kristilliset siionistit, joiden päämotiivi Israelin kansan esilläpitämisessä ja muka auttamisessa löytyy siitä, että juutalaiset tulevat Lopun Aikana heidän raamatuntulkintansa mukaan luopumaan juutalaisuudestaan ja ottamaan vastaan Kristuksen. Juutalaisuudelle toisin sanoen ei anneta mitään mahdollisuutta itsemäärittämiseen eikä oikeutta olla juutalainen. Tarkoitus on siis edesauttaa juutalaisuuden hävittämistä (ausrotten)maanpäältä. Ja sitten kun nuo lopun ajat viipyvätkin, tempausta ei tapahdu eikä kukaan vapaa-ehtoinen ilmottaudu Antikristukseksi, eikä temppeliä rakennetakaan jne, niin silloin edessä on uusi holocausti. Turhautuneet uskovaiset käyvät taas ongelmaansa käsiksi, aivan kirjamellisesti ja kättä pidempää apunaan käyttäen. Lisäksi yksi ilmiasu fundamentalistisen raamatuntulkinnan yhä elävästä antisemitistisestä piirteestä on toive siitä, että tilanne Lähi-idässä tulisi entistä pahemmaksi. Joka pommi-iskun jälkeen nämä verenhimoiset uskovaiset mässäilevät silvottujen ruumiden kuvien edessä ja vahingoniloisena odottavat ekstaattisessa kiimassaan Israelin vastaiskua pommittajien oletettuja taustaryhmiä vastaan, jotka ovat ansainneet helvetin ikuisen tulen muiden isästä saatanasta lähtöisin olevien kanssa. Missään tapauksessa rauhanprosessille ja neuvotteluille ei saa antaa tukeaan. Pääasia paruusiankin kannalta on vihata.
tulkinnassa juutalaisille ei jätetä kuin kääntyvän tai kuolleen osa. Oikeutta olla juutalaisina -ainakaan rangaistuksetta- ei ole.
Skenaario jossa pettyneet uskovat purkaisivat vihansa juutalaisiin on mahdollinen, en kuitenkaan usko että kyseeseen enää missään tai mitenkään voisi olla uusi holokousti. Lähi-idässä Israelin ja muiden alueen juutalaisten osalta kyllä siinä tapauksessa että vauhdilla kasvava islamin militantti-milennaariversio voittaa. Mutta se on asia erikseen.
Myös uskovien turhautumista on edellettävä varma tieto siitä että omat uskomukset ja toiveet olivat turhia ja tätä varmuuttahan ei koskaan voi tulla tulla niin kauan kuin uskomuksiin ei liitetä aivan tiettyjä aika-ja tapahtumamäärityksiä.
Nyt taidat kärjistää aika lailla...
Et kuitenkaan ole ihan hakoteillä. Usein meidän kristittyjen motiivit "Israel-ystävyyteemme" ovat tarkoitushakuisia, sekavia ja eskatologisesti ylivirittyneitä.
Minä en lähtisi kuitenkaan perinpohjin poisraivaamaan kristillistä kiinnostusta siionismiin ja Israel-solidaarisuuteen... "Ettei menisi lapsi pesuveden mukana"...
Olen miettinyt sitä, että asiallinen keskustelu antisemitismistä, siionismista ja juutalaisesta kulttuurista voisi auttaa. Tätä keskustelua voitaisiin harjoittaa niin kirkon kuin koulunkin parissa (tiedotusväineiden asiaohjelmissa ja yliopistoissa jne.), jos Suomen pienellä synagogalla/juutalaisyhteisöillä olisi resursseja antaa panoksensa minusta se olisi kullanarvoista - Olisi hyvä, jos näissä keskusteluissa olisi mukana niin juutalaisia kuin kristittyjäkin asiantuntijoita. Eipä olisi pahasta, jos Suomessa olisi oma tutkimusinstituutti kristinuskon ja juutalaisuuden väisen suhteen asiaa ylläpitämässä. Onhan se kummallista, että identiteetillemme näin tärkeää asiaa vaalivat etupäässä harrastelijat...
Ehkä näen "unta", mutta vaikka maailma olisikin mustavalkoinen, silti uskon oikeuteen nähdä sateenkaaren värisiä unia...
Juolahtipa mieleeni, että kun nyt ei vielä näy sitä juutalaisuuden ja kristinuskon välisiin suhteisiin erikoistunutta instituuttia täällä Suomessa, niin heitän muutaman kirjan kunnioituksesta niille tutkijoille, joita saan kiittää omista edellä esittämistäni asiatiedoista (ja siitä motivaatiosta ja luottamuksesta ko. asiaan). Tämä ei siis ole tuotteen mainostamista (sehän kielletään ssäännöissä).
Aleksandriasta Auschwitziin, Eero Kuparinen / Antisemitismin suomenkielinen "kokonaishistoria" oli minulle merkittävä silmien avaaja.
Harviainen ja Illman (toim.), Juutalainen kulttuuri / Perustietopaketti monikasvoisesta juutalaisuudesta on auttanut minua riisumaan ahtaita stereotypiota, joita syntyy varsinkin täällä "Jumalan selän takana".
Eskola, Timo, Vanhurskauden apostoli-juutalaista Paavalia etsimässä / Tämä ohut tunnustuksellisen teologin kirja on auttanut niille jäljille, jotka kiinnostavat minua edelleen juutalaisuudesta identiteettiäni peilaavana kristittynä.
Albertz, Rainer, A History of Israelite religion in the Old Testament period (part 1) / Tämä poikkitieteellisiä metodeja (esim. sosiologiaa) käyttävä uskontohistoriallinen teos on auttanut minua ymmärtämään sitä, kuinka uskonto elää vuorovaikutuksessa kulttuurin kanssa.
Laato, Antti, Inledning till Gamla testamentet / Tämä kirja johdattelee Heprealaisen Raamatun (VT:n) viimeaikaisiin tutkimusnäkymiin kirja kirjalta ja auttaa alkuun lähdemateriaalin etsinnässä.
Näille herroille olen kiitollinen tällä polullani, jolla juutalaisuus on alkanut minua enenevässä määrin kinnostaa.
En sano, että lukekaa tekin näitä opuksia, sillä sehän olisi ilmeisesti jo mainostamista...
Kaikkea hyvää
t. tertullianus
Omnia autem probate: quod bonum est tenete.
Tämä on lähellä sellaista aihetta josta olen tehnyt aika laajan tutkielman. Olen kiertänyt myös eri puolilla Suomea esitelmöimässä. En tässä käy sitä sen laajemmin läpi.
Olen päätynyt siihen että juutalaisista "tehtiin" keinotekoisesti kristinuskon vihollisia. Kyse oli valtataistelusta alkuseurakunnissa ja koska ne oli lähes täysin juutalaisia he myös johtivat niitä. Nyt toisetkin halusivat johtaa ja saadakseen vallan alkoivat vääristellä asioita tahallaan saadakseen juutalaiset huonoon valoon.
Siis lyhyesti: Pelkkä vallanhalu oli kimmokkeena.
Näin siitä muodostui uusi "oppi" antisemitismi. Tämä on täysin ristiriidassa koko Raamatun kanssa. Siihen oppiin uskoo vain jos ei tunne Raamattua tai vihaa juutalaisia niin ettei halua tietää mitä Jumala puhuu Israelin kansasta.