Kuinka Helsingin roomalaiskatolinen hiippakunta pystyi aikoinaan työllistämään kokoaikaisesti hollantilaisen piispan, mutta kykenee tarjoamaan vain osa-aikaista duunia hänen puolalaiselle seuraajalleen?!?
Osa-aika piispa?!?
Stadin kundi
212387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 23 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tätä on meillä kotona jo vuosia ihmetelty! Osa-aikaisuuden tulokset ovat näkyvillä; piispan suomen kieli on huonoa, hänellä on suuria vaikeuksia tulla hiippakuntalaistensa kanssa toimeen ja muutenkin koko katolinen kirkko Suomessa alkaa olla pelkkä huono vitsi! Menolle nauretaan lehdissä, radiossa, netissä ja hiippakuntalaisten kodeissa.
Minun puolesta sais lakkauttaa vaikka koko hiippakunnan, jos tänne ei saada yhteistyökykyisempää piispaa. It's time to go home, Josef!
Niin tai sitten ne jotka eivät hyväksy kirkon nykyistä linjaa, voisivat erota kirkosta ja antaa meidän muiden olla rauhassa.
Pistäkää jo jarrut päälle.
Mitä sinulle tarkoittaa "kirkko"?
Onko se hallinnollinen alue, ensisijaisesti?
Mitä tarkoitat "nykýisellä linjalla"?
Eikö kirkon linja ole aina sama?
Mitä tarkoitat "rauhassa olemisella"?
Saat varmaan kuulla vastauksen, joka ei miellytä Sinua.
Ei yksikään piispa voi haluta tai myöntää, että hänen vuokseen hiippakuntalaisten KOTIMAINEN, tässä tapauksessa suomalainen, määrä vähenee. Silloinhan hän olisi täysin epäonnistunut tehtävässään.
Muuten, et ole oikea henkilö kehottamaan ketään eroamaan omasta kirkostaan. Me olemme olleet täällä ennen nykyistä piispaa, ja jäämme vielä hänen lähtönsä jälkeenkin. Hänhän ei halua viettää eläkepäiviään Suomessa saati sitten tulla haudatuksi tänne.
Kirkko on maailman dynaamisin asia, elävä subjekti, pyhiinvaeltava kansa, Maria. Mennään eteenpäin (sanoi paavikin).
Kaikkihan me olemme marialaisia, vai mitä?
"Kirkko ennen Teitä syntynyt, myös jälkehenne jää."
Osa-aikaisuus ja pätkätyöthän ovat nykypäivää. Sitä paitsi jos millä tahansa kirkolla on alle 10000 jäsenen hiippakuntia niin mistä ihmeestä piispalle riittää kokopäiväduunia? Oliko se hollantilainenkaan piispa kokopäivätyöläinen vai näyttelikö hän sellaista?
ja etä-äitiys/etäisyys.
Piispa Paul oli koko piispa eli paimen joka keskittyi laumaansa. Hän oli isä, joka tunsi "lapsensa". Hän matkusti eri seurakunnissa muulloinkin kuin jakamassa vahvistuksen sakramenttia. Häntä oli helppo lähestyä ja hänen oli helppo lähestyä. Hänellä oli sellainen karisma. Piispa Josef tuntuisi olevan virkamiesmäisempi ja pragmaattisempi. Paperityöt ja opetustyö hoidetaan ja etenkin kirkolliset juhlat hoidetaan kunnialla. Hän vaikuttaa pidättyväiseltä luonteelta. Muistan myös Piispa Cobbenin. Hänelläkin oli omanlaisensa karisma. Hän oli oman historiallisen aikansa piispa. Kunnioitettava ja etäisehkö. Aika aikaa kutakin.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen persoona, jota tulee kunnioittaa Jumalan kuvana. Lisäksi piispa ei edusta vain itseään, joten häntä kunnioitetaan hänen virkansa ansiosta. Piispan tehtävä on paimenen tehtävä ja paimenen ensimmäinen työ on oppia tuntemaan laumansa. Muuten ei edes voi puhua johtamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Meneillään on molemminpuolinen oppimisprosessi. Mielenkiintoista, että kaikki mainitsemasi piispat kuitenkin edustavat samaa isä Leo Dehonin perustamaa sääntökuntaa. SCJ:n karismaan kuuluu sellaisia asioita kuin itsetuntemus, itsensä hyväksyminen, avoimuus yhteiskunnan suuntaan, keskustelevuus, syvällinen hengen elämä, luottamus Jumalaan, joka on rakkaus.
piispa Cobben aikansa Nijmegenin yliopiston ja hiippakuntamme kanssa, luulenpa että ei.
Sen sijaan piispa G. Cobben(kin) osallistui ahkerasti ainakin Helsingin seurakuntien tapahtumiin ja Helsingissä toimivien yhdistysten juhliin. Muista kaupungeista en tiedä, kun olin silloin paljon nuorempi kuin nyt. Hän oli huumorintajuinen ja iloinen henkilö, joskin "vanhanaikaisempi" kuin piispa Paul. Olihan hän iäkkäämpikin.
Piispa Paul oli meille niin sanotusti kokonaan läsnä. Hänen elämänasenteensa vaikutti jokaisessa seurakunnassa tuolloin vallinneeseen myönteiseen mielialaan ja iloisen, tarmokkaan toiminnan henkeen.
- hyvin sanottu! Sellainen muistikuva minullakin on KP isä esipaimen Paulista...
kyllä piispa Paul oli varsin pragmaattinen (näin olen kuullut ja nähnyt toimiensa tuloksia)
Järjestely- ja neuvottelukyky ja vuorovaikutustaidot ovat pragmaattisuutta, jota erityisesti johtoasemissa vaaditaan. Perfektionismiin taipuvainen paperiasioissa, joskus ärsyttävä ("mutta kipsipyhimyksiä ei rakasteta", kuten joku sääntökuntalainen sanoi). Toivoisin kuitenkin, että olisimme sillä tavalla pragmaattisia, että keskustelisimme enemmän ongelmista ja niiden ratkaisemisesta kuin henkilöistä, siis enemmän asiakeskeisesti.
vaatii kokopäiväisyyttä. Mistä löytyy?
Piispalla on apunaan yleisvikaari ja lisäksi kolme muuta vikaaria.
Yleisvikaari on Marino Trevisini.
Piispanvikaari (talousasioita varten) on Rudolf Larenz
Piispanvikaari (avioliittoasioita varten)on Kazimierz Lewandowski SCJ
Piispanvikaari (ekumeenisia asioita varten)on Teemu Sippo SCJ
miten näin "hajautettu" johtajuus toimii...
Mikä on kanslerin rooli? Ei juuri mikään? Ketä apulaisistaan piispa todella kuuntelee? Kuka (haamu-)kirjoittaa saarnat?
Mitä ihmettä täällä sellaisella apulaispiispalla tehtäisiin, kun piispa Paul pärjäsi loistavasti 30 vuotta ainoana piispana? Kahdenkymmennen papin hiippakuntaan vielä apulaispiispa... pötyä!
Totuus on, ettei J. Wróbel kykene johtamaan (mitään) hiippakuntaa. Hän ei ole tuonut julki mitään näkemystä hiippakuntamme tulevaisuudesta, saatikka analysoinut sen katastrofaalista nykytilaa. Kaiken sotkun keskellä OD ja neokatekumenaalit saavat möyriä myllistää minkä ehtivät!
Luulen, etteivät nuo vikaari-viikaritkaan paljoa voi Wróbelin touhuihin puuttua (ja mm. isä Larenz varmasti hyväksynee OD:n jäsenenä nykylinjan kokosydämesesti), kun Wróbel itse viime kädessä päättää tai paremminkin jättää päättämättä kaikesta muusta kuin isä Janin maanpaon pitkittämisestä.