Jeesus taivaassa ja iankaikkisuudessa

Johanneksen evankeliumi 3:18-19
"Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa."

On taivaallinen totuus, että Jeesus on iankaikkinen. Kuten Jeesus tässä itse ilmaisee, vaikka hän ei vielä meidän ajassa elävien sielujen näkökulmasta ollut ristiinnaulittu ja noussut taivaaseen, hän iankaikkisena Jumalana on jo kaiken kokenut. Siksi hän puhuu kuin olisi koko ajan taivaassa, koska siellä hän on ja siksi hän puhui menneisyytenä siitä, kuinka Ihmisen Poika on ainoa kuka taivaaseen on noussut. Kun puhutaan taivaallisista, niin puhutaan nimenomaan iankaikkisista asioista.

Paavali opettaa Kristuksesta, että hän on taivaallinen/iankaikkinen:

1 Korinttolaiskirje 15:47
"Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta."

Heprealaiskirje 13:8
"Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti."

Aivan kuten Jeesus itse puhui itsestään muuttumattomana, niin hänestä todistaa Pyhä Henki tässä.

Iankaikkisuuden käsittäminen auttaa Raamatun ymmärtämisessä. Mutta sitä ei voi kukaan itse oppia tai hankkia, vaan se on saatava Jumalalta. Monet "ongelmalliset" jakeet, ovat erittäin yksinkertaisia, kun Jumala avaa meidän ymmärryksemme käsittämään ne. Sinä lukija et tarvitse mitään suurta inhimillistä opettajaa ymmärtääksesi Raamattua, vaan Jumalan Henki opettaa meitä. Pyydä viisautta ja ymmärrystä, niin Jumala antaa. Jumala antaa meistä jokaiselle sen mitä tarvitsemme joko suoraan tai muiden kautta ja joskus meidän kauttamme toisille sen mitä he tarvitsevat. Näin kukaan ei pääse kerskaamaan itsestään, vaan yksin Herrasta Jeesuksesta voimme kerskata.

Emme voi itse häntä tuoda alas taivaasta meitä vapahtamaan emmekä kuolleista herättää, vaan hän on meidät vapahtanut, kun uskomme, hän itse tuli alas taivaasta ja nousi ylös kuolleista:

Roomalaiskirje 10:6-10
"Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin:'Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?'se on: tuomaan Kristusta alas, tahi:'Kuka astuu alas syvyyteen?', se on nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? 'Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi'; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."

Uskon sana on meidän sydämissämme ja tunnustus on meidän suissamme. Nämä ovat meissä uskovissa pysyviä asioita. Näiden jakeiden kanssa kamppailin... pitääkö Jeesus tunnustaa Herraksi että pelastuu, montako kertaa? Täytyykö sittenkin tehdä jotain omia tekoja? Mutta nyt minä tunnustan Jeesuksen Herraksi, enkä voi tuota tunnustusta kieltää, se pysyy minussa. Se ei siis ole minun tekoni (jolla itseni pelastin), vaan aidon uskon aikaansaama tunnustus minussa, enhän minä uskoisi, jos vielä kieltäisin että Jeesus Kristus on iankaikkinen Jumala ja kaiken auktoriteetin ja vallan pää, synneistämme ristiinnaulittu ja kuolleista herännyt.

Jeesuksen pappeus on iankaikkinen:

Heprealaiskirje 7:23-25
"Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä; mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa."

Yksin Jumala on taivaita korkeampi, ja sellainen on myös Jeesus:

Heprealaiskirje 7:26-28
"Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen."

Jumalan Poika uhrasi itsensä iankaikkisen Hengen kautta Jumalalle:

Heprealaiskirje 9:13-14
"Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!"

Tässä ylistetään sitä kuinka suuri on tämä meidätkin vapahtanut uhri, Kristus. Eläinuhrit ovat täysin mitättömiä tämän rinnalla. Ristille naulittiin hänet, kuka on suurinta mitä on, kenen yläpuolella ei ole mitään tai ketään, kuka on ilman alkua ja loppua (Heprealaiskirje 7:3). Jumala kuka ansaitsee ainoastaan kiitosta, että häntä rakastetaan, ylistetään, kunnioitetaan ja palvotaan, itse tuli uhriksi jolla ei ole alkua eikä loppua (Ilm. 13:8 Biblia). Jumalan rakkaus ja laupeus ovat mittaamattomat.