Keskusta-aatteen usein ajatellaan olevan vasemmiston ja oikeiston välissä. Puolustusministeri ja keskustan periaateohjelmaa uudistavan työryhmän puheenjohtaja Seppo Kääriäinen puhuu keskustalaisuudesta käsitteellä kolmas tie. Sitä ollaan hänen mukaansa aiemmin pidetty keskiarvo-politiikkana ja jatkuvana kompromissien virtana.
– Ikään kuin keskustan politiikkaan olisi koottu hyvät puolet sosialistien politiikasta ja hyvät puolet kokoomuksen ja oikeiston pyrkimyksistä. Se on nähty myös vasemmiston ja oikeiston vastakkainasettelun tasoittamiseksi.
Tohtori Kääriäisen mukaan Keskustalla on nyt sopiva sauma tehdä taas aatteellinen harppaus. Väitöskirjassaan keskustan strategisia valintoja tutkinut Kääriäinen puhuu keskustan kolmesta ideologisesta harppauksesta.
Ensimmäinen oli vuoden 1962 periaateohjelma, jonka Kääriäinen luokittelee vielä maalaisliiton ohjelmaksi. Siinä oli hänestä kuitenkin sisällöllisesti siirtymistä keskustapuolueeksi. Ohjelmaa hän kutsuu Virolaisen ohjelmaksi.
Muutoksen kruunasi vuonna 1965 nimenmuutos.
Seuraavan harppauksen hän ajoittaa 60- 70 -lukujen taitteeseen. Uutta potkua puolueeseen toivat vihreä aalto, desentralismi ja Reijo Wileniuksen ihmisyysajattelu. Puolueessa oltiin siirtymässä uuteen sukupolveen. Tämä harppaus loi Kääriäisestä pohjan keskustan nousulle.
80-luvun ideologinen vaihe esitti Kääriäisen mukaan joitakin uusia ituja keskustalaisuudesta. Ajan tärkein ideologinen merkitys hänestä oli kuitenkin se, että keskustalaisuutta terästettiin valta-politiikan tuoksinnassa selkeäksi vaihtoehdoksi sosiaalidemokratialle. Valta ja aate kietoutuivat 80-luvulla voimakkaasti yhteen.
KOHTUUS ON HYVÄ LÄHTÖKOHTA
– Politiikassakaan selkävoitto ei ole pitkän päälle hyväksi. Kyky ja aito halu yhteistyöhön saattavat olla aivan parhaimpia ja tärkeimpiä ominaisuuksia silloin, kun ajatellaan aikaansaannoksia.
– Tässä on keskustalaisen politiikan piirre: keskustalla on taipumus tehdä omaperäisiä yhteiskunnallisia kytkentöjä ja kyky valita sellainen näkökulma, jossa yhdistetään onnistuneesti erilaisia yhteiskunnallisia intressejä. Vastakkainasettelu pystytään korvaamaan keskustassa etujen yhdistämisellä.
– Kohtuus on kohotettava ahneuden vastapainoksi. Kohtuuteen kehottaa ihmisyys, jota kapitalismin ahneus tällä hetkellä uhkaa, ja siihen kehottaa luonto, jonka kestävyys ei ole enää ollenkaan itsestään selvää.
Kohtuus on myös kyky tehdä itsensä yleisesti hyväksyttäväksi sekä äänestäjien että poliittisten kilpailijoiden silmissä.
Esiin kannattaakin nostaa varhainen ”keskusta-ajattelija”, roomalaisen runoilija Horatius, joka on ”kultainen keskitie” -käsitteen isä ja yksi tunnetuimpia kohtuuden filosofeja.
Keskustalaisuus on kohtuutta, kolmas tie ja paljon muuta. Keskustalla on nyt mahdollisuus uuteen, suureen ideologiseen harppaukseen.
– Ikään kuin keskustan politiikkaan olisi koottu hyvät puolet sosialistien politiikasta ja hyvät puolet kokoomuksen ja oikeiston pyrkimyksistä. Se on nähty myös vasemmiston ja oikeiston vastakkainasettelun tasoittamiseksi.
Tohtori Kääriäisen mukaan Keskustalla on nyt sopiva sauma tehdä taas aatteellinen harppaus. Väitöskirjassaan keskustan strategisia valintoja tutkinut Kääriäinen puhuu keskustan kolmesta ideologisesta harppauksesta.
Ensimmäinen oli vuoden 1962 periaateohjelma, jonka Kääriäinen luokittelee vielä maalaisliiton ohjelmaksi. Siinä oli hänestä kuitenkin sisällöllisesti siirtymistä keskustapuolueeksi. Ohjelmaa hän kutsuu Virolaisen ohjelmaksi.
Muutoksen kruunasi vuonna 1965 nimenmuutos.
Seuraavan harppauksen hän ajoittaa 60- 70 -lukujen taitteeseen. Uutta potkua puolueeseen toivat vihreä aalto, desentralismi ja Reijo Wileniuksen ihmisyysajattelu. Puolueessa oltiin siirtymässä uuteen sukupolveen. Tämä harppaus loi Kääriäisestä pohjan keskustan nousulle.
80-luvun ideologinen vaihe esitti Kääriäisen mukaan joitakin uusia ituja keskustalaisuudesta. Ajan tärkein ideologinen merkitys hänestä oli kuitenkin se, että keskustalaisuutta terästettiin valta-politiikan tuoksinnassa selkeäksi vaihtoehdoksi sosiaalidemokratialle. Valta ja aate kietoutuivat 80-luvulla voimakkaasti yhteen.
KOHTUUS ON HYVÄ LÄHTÖKOHTA
– Politiikassakaan selkävoitto ei ole pitkän päälle hyväksi. Kyky ja aito halu yhteistyöhön saattavat olla aivan parhaimpia ja tärkeimpiä ominaisuuksia silloin, kun ajatellaan aikaansaannoksia.
– Tässä on keskustalaisen politiikan piirre: keskustalla on taipumus tehdä omaperäisiä yhteiskunnallisia kytkentöjä ja kyky valita sellainen näkökulma, jossa yhdistetään onnistuneesti erilaisia yhteiskunnallisia intressejä. Vastakkainasettelu pystytään korvaamaan keskustassa etujen yhdistämisellä.
– Kohtuus on kohotettava ahneuden vastapainoksi. Kohtuuteen kehottaa ihmisyys, jota kapitalismin ahneus tällä hetkellä uhkaa, ja siihen kehottaa luonto, jonka kestävyys ei ole enää ollenkaan itsestään selvää.
Kohtuus on myös kyky tehdä itsensä yleisesti hyväksyttäväksi sekä äänestäjien että poliittisten kilpailijoiden silmissä.
Esiin kannattaakin nostaa varhainen ”keskusta-ajattelija”, roomalaisen runoilija Horatius, joka on ”kultainen keskitie” -käsitteen isä ja yksi tunnetuimpia kohtuuden filosofeja.
Keskustalaisuus on kohtuutta, kolmas tie ja paljon muuta. Keskustalla on nyt mahdollisuus uuteen, suureen ideologiseen harppaukseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voihan sitä puhua ideologioista mutta taitaa monellakin politikolla olla vain naiset (tai miehet) mielessä.
Nyt tämä yksikin Kepulainen pappi on lähennellyt eduskunnassa naisia. Liekkö lestaadiolaisia? Niillä ainakin lapsiluvusta päätellen ei ole kuin se yksi asia mielessä.
Vanhanen on epäiltynä syrjähypystä ja vaikka kiistääkin niin vaimon lähtön tuskin muu voi olla syynä.
Myöskin Kääriäinen on harrastanut "yöpalavereja" hotellihuoneessan vieraiden naisten kanssa.
Joten osataan sitä Kepussakin jos Kokoomuksessa.
Kohtuus olisi todellakin hyvä lähtökohta mutta pitäisi jostain löytää ne rehelliset politikot!