Söin itseni muodottomaksi jätesäkiksi enkä juurikaan liikkunut. Netistä sain ajatuksen, että voin olla kehoposiitivinen eikä minun tarvitse tunnustaa ongelmaani, eli olin sairaanloisen lihava.
Huomasin heti pienen ongelman kehopositiivisuudessani. Julkisilla paikoilla liikkuessani ihmiset edelleen katsoivat minua ja ajattelin, että vaatteni on huonosti tai jotakin outoa likaa päälläni. Lentokoneessa sain vierustoveriltani ikävystyneen katseen, ikään kuin olisi toivonut viereen jonkun toisen tai istuin olisi jäänyt matkan ajaksi vapaaksi.
Mietin, että toteutan kehopositiivisuuttani väärin tai se vaatii harjoittamista ja aloin joka vastaantulijan kanssa enemmän miettimään kehopositiivisuuttani ja voimistamaan ajatustani. Tämä ei tuntunut siltikään toimivan, ikään kuin ihmiset eivät osaisi lukea ajatuksiani, että olen kehopositiivinen, en lihava.
Turhauduin kehoposiitiviisen ajatteluun ja aloin sitten liikkumaan. Aluksi pienin määrin, kuntosali tuli myös viikko-ohjelmaani. Kun pääsin takaisin painoindeksiin 24 ja lihakseni kasvoi myös jonkun verran, niin huomasin ettei samanlaisia katseita enää tullut.
Tästä lähtien olenkin huomannut, että elämänlaatuni on parempaa joka suhteessa. Isot ja pienet ylämäet ei tunnu missään. Pieni kävelymatka kauppaan ei tunnu maratoonilta. Pääsen sohvalta ylös ja kiipeämään sängylle. Nukun huomattavasti paremmin. Sain eräänlaisen itsekunnioituksen takaisin kun aloin kunnioittamaan omaa vartaloani sen sijaan että työnsin pääni hiekkaa silmät kiinni.
Huomasin heti pienen ongelman kehopositiivisuudessani. Julkisilla paikoilla liikkuessani ihmiset edelleen katsoivat minua ja ajattelin, että vaatteni on huonosti tai jotakin outoa likaa päälläni. Lentokoneessa sain vierustoveriltani ikävystyneen katseen, ikään kuin olisi toivonut viereen jonkun toisen tai istuin olisi jäänyt matkan ajaksi vapaaksi.
Mietin, että toteutan kehopositiivisuuttani väärin tai se vaatii harjoittamista ja aloin joka vastaantulijan kanssa enemmän miettimään kehopositiivisuuttani ja voimistamaan ajatustani. Tämä ei tuntunut siltikään toimivan, ikään kuin ihmiset eivät osaisi lukea ajatuksiani, että olen kehopositiivinen, en lihava.
Turhauduin kehoposiitiviisen ajatteluun ja aloin sitten liikkumaan. Aluksi pienin määrin, kuntosali tuli myös viikko-ohjelmaani. Kun pääsin takaisin painoindeksiin 24 ja lihakseni kasvoi myös jonkun verran, niin huomasin ettei samanlaisia katseita enää tullut.
Tästä lähtien olenkin huomannut, että elämänlaatuni on parempaa joka suhteessa. Isot ja pienet ylämäet ei tunnu missään. Pieni kävelymatka kauppaan ei tunnu maratoonilta. Pääsen sohvalta ylös ja kiipeämään sängylle. Nukun huomattavasti paremmin. Sain eräänlaisen itsekunnioituksen takaisin kun aloin kunnioittamaan omaa vartaloani sen sijaan että työnsin pääni hiekkaa silmät kiinni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet läskifoobikko!
Siis oli aloitus trollausta tai ei, niin kyllä siinä asian ydin todella on.
Samaten lapsille uskotellaan lapsille että leikkaamalla pippelin pois ja syömällä hormoniestäjiä tai sukupuolihormoneja voi lapsesta kasvaa normaali "itsensä" jota hän ei ilman näitä keinotekoisia menetelmiä väitetysti olisi.
On 100%:sta pahuutta aivopestä ja tuhota lapsiamme tuollaisella saatanallisella propagandalla.
Kyllä, paholaisesta se on, älkää seuratko sen valheita!
en ole kristitty, mutta samaa mieltä.
Tämän kaiken sairaan propagandan takana on jotain täysin muuta kuin tehdä maailmasta "parempi paikka meille kaikille"
Sekaisin ainakin olet.