https://www.hs.fi/maailma/art-2000006024899.html
1/2
CIA:n arkistoista paljastuu yhä uusia hirmutekoja ja salaisia vallankaappausjuonia, ja siksi Yhdysvaltain sekaantumista Venezuelan kriisiin pelätään
Monella alueen maalla on huonoja kokemuksia Yhdysvaltojen halusta puuttua niiden sisäpolitiikkaan.
Venezuelan kriisi tuntui jo olevan selvää kauraa länsimaiden ja useimpien Latinalaisen Amerikan maiden näkökulmasta.
Ne tuomitsivat Nicolás Maduron voittamat viime vuoden presidentinvaalit teatteriksi ja suuntasivat tukensa väliaikaiseksi presidentiksi julistautuneelle Juan Guaidólle. Avustusrekat ajoivat maan rajalle kärsivän kansan pelastukseksi.
Mutta kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump vihjasi suorasta puuttumisesta tapahtumiin, vihelsivät muut maat pelin poikki: Yhdysvaltojen joukoilla ei ole asiaa Venezuelaan.
Jo se, että Yhdysvallat on mukana Guaidón tukijoukoissa, häiritsee monia tämän puolustajia niin Venezuelassa kuin muissa alueen maissa. Vastapuolella Maduro kerää irtopisteitä syyttämällä Yhdysvaltoja maansa ongelmista.
Mikä Yhdysvaltojen tuessa oikein hiertää?
”Latinalaisessa Amerikassa elää vahvana tunne, että me olemme täällä samassa veneessä ja ne eivät saa sieltä pohjoisesta tulla tänne sekaantumaan”, sanoo Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.
Myös kansan parissa jenkkien maine on surkea: Pew-tutkimuskeskuksen analyysissä kaikkien kyselyyn osallistuneiden Latinalaisen Amerikan maiden vastaajista yli 50 prosenttia piti Yhdysvaltoja merkittävänä uhkana maalleen.
Luku on paljon suurempi kuin vaikkapa Euroopassa.
”Yhdysvaltoihin suhtaudutaan yleisesti hyvin epäileväisesti”, Teivainen toteaa.
Latinalaisen Amerikan johtajat osaavat käyttää asetelmaa hyväkseen.
Yhdysvaltojen haukkumisella kannatustaan yrittävät pönkittää Maduron lisäksi ainakin Bolivian Evo Morales, Nicaraguan Daniel Ortega, Kuuban Raúl Castro ja jopa Meksikon Andrés Manuel López Obrador.
”Evo Moralesilla oli tapana sanoa, että aina kun Yhdysvallat kritisoi häntä, kannatus nousee. Ja niin se onkin ollut”, Teivainen sanoo.
Yhdysvaltojen vastustaminen yhdistää muuten hyvin erilaisia maita.
”Vaikka muut johtajat eivät ihailisi Kuuban järjestelmää millään tavalla, monet voivat jakaa sen tunteen, että Yhdysvallat, pidä näppisi erossa Kuubasta.”
Vastustus ei kumpua tyhjästä.
Se, että Trump villitsee televisiossa äänestäjiään kutsumalla meksikolaisia raiskaajiksi ja hondurasilaisia pakolaisia terroristien karavaaniksi tuskin parantaa Yhdysvaltojen suosiota – puheet kun näytetään myös Meksikon ja Hondurasin tv:ssä. Epäluulon taustalla on kuitenkin myös vakavampi historia.
on huonoja kokemuksia Yhdysvaltojen sekaantumisesta”, muotoilee Latinalaiseen Amerikkaan erikoistunut tutkija Mikael Wigell Ulkopoliittisesta instituutista.
Yhdysvallat on aloittanut ja tukenut ”takapihallaan” Väli- ja Etelä-Amerikassa lukemattomia poliittisia ja sotilaallisia operaatioita, joissa on todistetusti paitsi kuollut myös kidutettu tuhansia ihmisiä. CIA:n etelänaapureita koskevat arkistot vilisevät vallankaappauksia, peiteoperaatioita ja salamurhia.
Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa historiasta. Osa Etelä-Amerikan lähihistorian julmimmista valtionhallinnoista Chilestä Argentiinaan sai tukea Yhdysvalloilta, suurelta osin salassa.
demokraattisilla vaaleilla valtaan Salvador Allenden vasemmistohallitus, jonka linjaukset eivät Yhdysvaltoja miellyttäneet. Yhdysvallat veti Chileltä heti siihen asti myöntämänsä rahoituksen ja tuki kenraali Augusto Pinochet’n väkivaltaista vallankaappausta. Kun Pinochet pääsi valtaan, Yhdysvalloissa koulutetut taloustieteilijät muovasivat Chilen talousjärjestelmän uusiksi ja rahahanat aukesivat. Maassa alkoi laaja vasemmiston vaino, jonka uhreja pakeni myös Ruotsiin ja Suomeen.
Monet Chilessä kidutetut ovat yhä elossa, nykyisten kolmekymppisten isiä ja äitejä.
Argentiinassa Yhdysvallat tuki samoihin aikoihin erityisesti ulkomaantiedustelunsa CIA:n operaatioiden kautta niin sanottua likaista sotaa, jossa sotilasjuntan ”antikommunistiset” joukot sulkivat tuhansia ihmisiä salaisiin kidutuskeskuksiin.
Argentiinan entiset diktaattorit Jorge Videla ja Reynaldo Bignone tuomittiin vuonna 2012 muun muassa vasemmistoaktivistien vauvojen varastamisesta.
Jo tätä ennen Yhdysvallat oli sekaantunut konflikteihin ja vallankaappauksiin ympäri Väli- ja Etelä-Amerikkaa, muun muassa Kuubassa, Nicaraguassa ja Guatemalassa.
Yhdysvallat ja CIA kouluttivat ja rahoittivat vuoden 1959 jälkeen maasta paenneita kuubalaisia, jotka yrittivät kumota sosialistisen vallankumouksen ja syöstä Fidel Castron hallituksen vallasta. Operaatio päättyi kuuluisaan diplomaattiseen katastrofiin vuonna 1961, kun Yhdysvaltojen tukemat joukot hävisivät taistelun Sikojenlahdella.
Nicaraguassa Yhdysvallat tuki niin sanottuja contra-sissejä marxilaisia sandinisteja vastaan.
Kerta toisensa jälkeen tarkoituksena oli päästä eroon vasemmistolaisista ja Yhdysvaltoja vastustavista hallituksista.
1/2
CIA:n arkistoista paljastuu yhä uusia hirmutekoja ja salaisia vallankaappausjuonia, ja siksi Yhdysvaltain sekaantumista Venezuelan kriisiin pelätään
Monella alueen maalla on huonoja kokemuksia Yhdysvaltojen halusta puuttua niiden sisäpolitiikkaan.
Venezuelan kriisi tuntui jo olevan selvää kauraa länsimaiden ja useimpien Latinalaisen Amerikan maiden näkökulmasta.
Ne tuomitsivat Nicolás Maduron voittamat viime vuoden presidentinvaalit teatteriksi ja suuntasivat tukensa väliaikaiseksi presidentiksi julistautuneelle Juan Guaidólle. Avustusrekat ajoivat maan rajalle kärsivän kansan pelastukseksi.
Mutta kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump vihjasi suorasta puuttumisesta tapahtumiin, vihelsivät muut maat pelin poikki: Yhdysvaltojen joukoilla ei ole asiaa Venezuelaan.
Jo se, että Yhdysvallat on mukana Guaidón tukijoukoissa, häiritsee monia tämän puolustajia niin Venezuelassa kuin muissa alueen maissa. Vastapuolella Maduro kerää irtopisteitä syyttämällä Yhdysvaltoja maansa ongelmista.
Mikä Yhdysvaltojen tuessa oikein hiertää?
”Latinalaisessa Amerikassa elää vahvana tunne, että me olemme täällä samassa veneessä ja ne eivät saa sieltä pohjoisesta tulla tänne sekaantumaan”, sanoo Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.
Myös kansan parissa jenkkien maine on surkea: Pew-tutkimuskeskuksen analyysissä kaikkien kyselyyn osallistuneiden Latinalaisen Amerikan maiden vastaajista yli 50 prosenttia piti Yhdysvaltoja merkittävänä uhkana maalleen.
Luku on paljon suurempi kuin vaikkapa Euroopassa.
”Yhdysvaltoihin suhtaudutaan yleisesti hyvin epäileväisesti”, Teivainen toteaa.
Latinalaisen Amerikan johtajat osaavat käyttää asetelmaa hyväkseen.
Yhdysvaltojen haukkumisella kannatustaan yrittävät pönkittää Maduron lisäksi ainakin Bolivian Evo Morales, Nicaraguan Daniel Ortega, Kuuban Raúl Castro ja jopa Meksikon Andrés Manuel López Obrador.
”Evo Moralesilla oli tapana sanoa, että aina kun Yhdysvallat kritisoi häntä, kannatus nousee. Ja niin se onkin ollut”, Teivainen sanoo.
Yhdysvaltojen vastustaminen yhdistää muuten hyvin erilaisia maita.
”Vaikka muut johtajat eivät ihailisi Kuuban järjestelmää millään tavalla, monet voivat jakaa sen tunteen, että Yhdysvallat, pidä näppisi erossa Kuubasta.”
Vastustus ei kumpua tyhjästä.
Se, että Trump villitsee televisiossa äänestäjiään kutsumalla meksikolaisia raiskaajiksi ja hondurasilaisia pakolaisia terroristien karavaaniksi tuskin parantaa Yhdysvaltojen suosiota – puheet kun näytetään myös Meksikon ja Hondurasin tv:ssä. Epäluulon taustalla on kuitenkin myös vakavampi historia.
on huonoja kokemuksia Yhdysvaltojen sekaantumisesta”, muotoilee Latinalaiseen Amerikkaan erikoistunut tutkija Mikael Wigell Ulkopoliittisesta instituutista.
Yhdysvallat on aloittanut ja tukenut ”takapihallaan” Väli- ja Etelä-Amerikassa lukemattomia poliittisia ja sotilaallisia operaatioita, joissa on todistetusti paitsi kuollut myös kidutettu tuhansia ihmisiä. CIA:n etelänaapureita koskevat arkistot vilisevät vallankaappauksia, peiteoperaatioita ja salamurhia.
Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa historiasta. Osa Etelä-Amerikan lähihistorian julmimmista valtionhallinnoista Chilestä Argentiinaan sai tukea Yhdysvalloilta, suurelta osin salassa.
demokraattisilla vaaleilla valtaan Salvador Allenden vasemmistohallitus, jonka linjaukset eivät Yhdysvaltoja miellyttäneet. Yhdysvallat veti Chileltä heti siihen asti myöntämänsä rahoituksen ja tuki kenraali Augusto Pinochet’n väkivaltaista vallankaappausta. Kun Pinochet pääsi valtaan, Yhdysvalloissa koulutetut taloustieteilijät muovasivat Chilen talousjärjestelmän uusiksi ja rahahanat aukesivat. Maassa alkoi laaja vasemmiston vaino, jonka uhreja pakeni myös Ruotsiin ja Suomeen.
Monet Chilessä kidutetut ovat yhä elossa, nykyisten kolmekymppisten isiä ja äitejä.
Argentiinassa Yhdysvallat tuki samoihin aikoihin erityisesti ulkomaantiedustelunsa CIA:n operaatioiden kautta niin sanottua likaista sotaa, jossa sotilasjuntan ”antikommunistiset” joukot sulkivat tuhansia ihmisiä salaisiin kidutuskeskuksiin.
Argentiinan entiset diktaattorit Jorge Videla ja Reynaldo Bignone tuomittiin vuonna 2012 muun muassa vasemmistoaktivistien vauvojen varastamisesta.
Jo tätä ennen Yhdysvallat oli sekaantunut konflikteihin ja vallankaappauksiin ympäri Väli- ja Etelä-Amerikkaa, muun muassa Kuubassa, Nicaraguassa ja Guatemalassa.
Yhdysvallat ja CIA kouluttivat ja rahoittivat vuoden 1959 jälkeen maasta paenneita kuubalaisia, jotka yrittivät kumota sosialistisen vallankumouksen ja syöstä Fidel Castron hallituksen vallasta. Operaatio päättyi kuuluisaan diplomaattiseen katastrofiin vuonna 1961, kun Yhdysvaltojen tukemat joukot hävisivät taistelun Sikojenlahdella.
Nicaraguassa Yhdysvallat tuki niin sanottuja contra-sissejä marxilaisia sandinisteja vastaan.
Kerta toisensa jälkeen tarkoituksena oli päästä eroon vasemmistolaisista ja Yhdysvaltoja vastustavista hallituksista.
Vastaukset 32
Vanhimmat
2/2
Jatkoa
"En sanoisi, että Chilessä on puututtu enemmän kuin muualla, siitä nyt vain on eniten todisteita.”
Chilen pääkaupunkiin Santiagoon on perustettu Muistin ja ihmisoikeuksien museo, johon on kerätty todistusaineistoa kidutuksista: dokumentteja, kuvia, muistilappuja, kadonneiden nimiä. Tarkoitus on estää tulevia hallituksia, niin omia kuin Yhdysvaltojen, enää kiistämästä tapahtumia tai muuttamasta niiden kulkua jälkikäteen.
Todisteiden kerääminen Yhdysvaltojen vaikutusyrityksistä on erityisen vaikeaa, koska vaikutuskeinot ovat usein olleet epäsuoria, Teivainen huomauttaa.
”Eihän siellä ole yleensä ollut Yhdysvaltojen merijalkaväen sotilaita ampumassa ihmisiä kadulla. Mutta jos maassa tulee yhdysvaltalaismyönteinen hallitus valtaan, kansainvälisten talousinstituutioiden suhtautuminen on yleensä parantunut merkittävästi. Yhdysvalloissa on myös koulutettu paikallisia upseereja ja neuvonantajia.”
Vielä viime vuosisadan alussa Yhdysvaltojen sotilaat saattoivat tehdä maihinnousun, jos joku maa esimerkiksi kieltäytyi maksamasta lainojaan, Teivainen kertoo. Näin kävi esimerkiksi Dominikaanisessa tasavallassa ja Nicaraguassa.
”Mutta sehän ei ole kovin tehokasta ja näyttääkin pahalta.”
Myöhemmin Yhdysvallat alkoi lähettää sotilaiden mukana talousasiantuntijoita, ja 1920-luvulta alkaen se siirtyi ennakoivaan taktiikkaan: maa sai paremmat lainaehdot, jos se otti ministeriöönsä yhdysvaltalaisen talousneuvonantajan.
”Tämä ehdollistaminen on yksi tapa sekaantua vieraiden valtioiden politiikkaan. Sen vaikutus on ollut merkittävä”, Teivainen arvioi.
”Joku sanoikin Latinalaisen Amerikan velkakriisistä, että se on Yhdysvalloille siunaus valepuvussa.”
Todistettujen ja CIA:n itse myöntämien tapausten lisäksi Latinalainen Amerikka on pullollaan hämäriä kertomuksia ja teorioita salaisista operaatioista, joilla Yhdysvallat on ohjaillut kunkin maan kohtaloa.
Salaliittoteoriat ovat saaneet pontta sitä mukaa, kun todellisia tapauksia on tullut historiasta ilmi: Monia tässäkin jutussa esitellyistä operaatioista parjattiin humpuukiksi ja kuulopuheiksi, kunnes CIA vahvisti ne itse.
Vuonna 2002 Venezuelan vallankaappausyrityksen jälkeen Yhdysvaltojen hallinto kiirehti kaikin keinoin kiistämään osallistuneensa operaatioon. Samalla Venezuelan presidentti Hugo Chávez oli jo ehtinyt julistaa heidät operaation todellisiksi pääpiruiksi.
Wigell arvioi, että Yhdysvaltojen vaikutusyritykset keskittyivät pitkälti kylmän sodan aikaan, ja suhtautuminen Latinalaiseen Amerikkaan on sen jälkeen muuttunut paljon. Tosin Trumpin myötä on olemassa vaara, että palataan vanhoihin tapoihin, Wigell sanoo.
Wigellin mielestä on kuitenkin kyseenalaista syyttää Yhdysvaltoja sen tukemien hallitusten rikkomuksista.
”Aina tarvitaan myös maan sisäinen tuki.” Wigell muistuttaa. Tähän yhtyy myös Teivainen.
”On hyvä pohtia, johtuvatko asiat sisäisistä vai ulkoisista tekijöistä.”
2000-luvulla Yhdysvaltojen ja sen etelänaapurien suhteita määrittää kommunismin sijaan uusi suuri konflikti: huumeiden vastainen sota.
”Huumeiden vastainen sota on viimeisin suuri Latinalaisen Amerikan ’sekaantumisen’ kenttä”, Teivainen sanoo.
”James Bondkin alkoi 1990-luvulla elokuvissa taistella kommunistien sijaan huumeita vastaan.”
NÄIN USKALLETTIIN UUTISOIDA VAPAASSA SUOMESSA HESARISSA 2019. NYT JOS UUTISOIT SAAT POTKUT JNE.
TÄÄN VUOKSI MAAT MENEVÄT BRICSIIN?
Juuri näin! Nykyään uhkaillaan totuuden kertojia kuten Neuvostoliitossa. Akateemisia professoreja kuten Helsingin Yliopiston Patomäki saa viha ja uhkauspostia.
Tämäkö on demokraattinen suomi 2024??? Onko se näin hyvä???
Ei se ole uhkailua. Meillä on paha mieli ja ne, jotka tuottaa lisää pahaa mieltä on irtisanottava Tiltuina.
Patomäki väitti, että Venäjä hyökkis Ukrainaan NATO:n laajenemisen vuoksi. Se ei ole totta, joten ei ihme, että hän saa vihapostia.
Onhan se totta, mitä siinä valehtelet trollibotti.
Ukraina oli sotilaallisesti liittoutumaton maa eikä ollut hakeutumassa NATO:n jäseneksi silloin, kun Venäjä sinne hyökkäsi ja aloitti tämän sodan.
Avainsanat;
"Latinalaisen Amerikan maiden vastaajista yli 50 prosenttia piti Yhdysvaltoja merkittävänä uhkana maalleen."
Ja
" on huonoja kokemuksia Yhdysvaltojen sekaantumisesta”, muotoilee Latinalaiseen Amerikkaan erikoistunut tutkija Mikael Wigell Ulkopoliittisesta instituutista.
Yhdysvallat on aloittanut ja tukenut ”takapihallaan” Väli- ja Etelä-Amerikassa lukemattomia poliittisia ja sotilaallisia operaatioita, joissa on todistetusti paitsi kuollut myös kidutettu tuhansia ihmisiä. CIA:n etelänaapureita koskevat arkistot vilisevät vallankaappauksia, peiteoperaatioita ja salamurhia."
-------
Sama meno jatkui Ukrainassa myös.
... mutta venäjän toteuttamana.
Kaikki tietävät, että jos joku asia menee pieleen, syy on Venäjän hybridi operaation.
Esimerkiksi Apotti, joka maksaa miljardeja ja ei toimi, kuten OL3 on ilman muuta Venäjän hybridi operaation syy. Suomalaiset ei törppöile julkisen sektorin kanssa, kuten tiedetään.
Tiltun taktiikkana on tehdä syytökset Venäjää kohtaan naurettaviksi, jotta sen oikeat rikokset voisi muka kuitata yhtä naurettavina.
CIA:n vankilalentoja tapahtui myös Suomen kautta, josta tuolloin vielä oli kirjoituksiakin suomen lehdistössä. Nyt nämä ovat varmasti kiellettyjä "vapaassa lehdistössä".
Heilä ovat vielä muistissa EU alueella toimineet CIA:n kidutuskeskukset. Ja Guantanaamossa sen toiminta jatkuu.
Vastaava tilastokeskuksemme tässä maassa muistuttaa ihan vastaamoa.
Pysyisivät sitten veneessään. Miksi ihmeessä koko latinalainen Amerikka notkuu USA:n rajalla ja pyrkii kaikin keinoin sen yli ja ali?
Varo ettei USA-vihasi näy.🥱🥱 Joku voi tehdä siitä älykkäitä johtopäätöksiä.
Näin USA toimii. Miksi Suomi tekee yhteistyötä tällaisen roistovaltion kanssa?
Koska vaihtoehto on alistua venäjälle. On valittava pienempi paha.
Miksei Neutraali Suomi?
Siksi ettei venäjä kunnioita neutraalisuutta, vaan on hyökännyt jokaiseen sotilaallisesti liittoutumattomaan naapurimaahansa tai ainakin miehittää niitä.
Siis Euroopassa.
Vasemmistodiktatuurit ei ole koskaan tuottaneet mitään hyvää kansalle.
Niitä on ollut syytäkin vastustaa. Keinoista voi keskustella.
Meneekö putinilla jo noin heikosti!
No hienoa sinänsä.
Niin USA esimerkki muille maille...
Tiltu ei edes elä tässä päivässä vaan kertoilee menneisyyden tarinoita ja unohtaa Neuvostoliiton osuudet.
Kaikkonen on ehkä kohta puolueensa puheenjohtaja.
Hän sanoi tv:ssa että Afganistaniin mentiin tutustumaan Natoon ja lähentymään sitä.
Virallisesti ilmoitettiin että valmistauduttiin aavikkosotaan. Niin juuri.
Veikkaam, että Ukrainan sodastakin paljastuu iljettäjiä CIAn tekemiä asioita.
Kuten kaikki muutkin "profetias" ovat kusseet, niin kusee tuokin.
-44.Div.-
Aika rohkea uutinen. Saiko kirjoittaja potkut jonkin epämääräisen syyn perusteella?
Veikkaan kyllä. Kaikki jotka arvostelevat USAta Natomaissa saavat potkut.
Lännen meno muistuttaa nykyään Neuvostoliittoa.
Ainakin EU:ssa. Neuvostoliiton kopiohan EUvostoliitto onkin.