Oravaevoluutiota?

Onko tämä esimerkki ”toimivasta evoluutiosta”?
Jotta tästä olisi kyse, ominaisuuksien täytyisi ensinnäkin olla seurausta geneettisen informaation lisääntymisestä. Mustalla oravalla on sekä melaniinin että testosteronin lisääntynyt tuotanto, mikä selittäisi sen värin ja lisääntyneen elinvoimaisuuden. Tämä on mutaation tulosta – on kuitenkin aivan selvää, että informaatiota on menetetty, sillä pätkä DNA:ta tosiasiassa ”puuttuu” mustilta verrattuna harmaisiin.
Eräs mahdollinen tapa, josta näiden molempien hormonien lisääntynyt tuotanto voi johtua on deleetio [yhden tai useamman DNA-ketjun emäksen (”kirjaimen”) puuttuminen] geneettisessä informaatiossa, jossa mustat ”mutantit” ovat menettäneet kyvyn (tai niillä on alentunut kyky) säädellä melaniinin ja testosteronin tuotantoa johtuen tästä deleetio-mutaatiosta. Tämä on selvästikin hyödyllinen mutaatio, koska se antaa mustille oraville lisääntyneen kyvyn säilyä elossa sekä siirtää eteenpäin geenejänsä. Mutta tämän tyyppinen säätelymekanismin spesifisyyden [tarkkuuden] menetys on silti informaation menetystä. Sen tähden tämä ei tarjoa mitään apua todisteluille, joilla yritetään näyttää toteen evoluutiota – jos tällä sanalla tarkoitetaan tapahtumia, jotka voivat johtaa mikrobien muuttumiseen mikrobiologeiksi ja kaikenlaisiksi muiksi monimutkaisiksi olennoiksi. Tähän olisi tarvittu valtava kokonaisinformaation (täsmennetyn monimutkaisuuden) nettolisäys.
Raamatun vastaus
Mutaatio ja luonnonvalinta ovat järkeenkäypiä raamatullisissa puitteissa. Mutaatiot ovat kopiointivirheitä, joita tapahtuu DNA:ssa syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä johtaa vähittäiseen, mutta väistämättömään genomin [perimän] ”romahdukseen”, koska erittäin suuri osa mutaatioista on vahingollisia, eikä niitä voida karsia pois luonnonvalinnalla.
On olemassa joukko esimerkkejä hyödyllisistä mutaatioista, jotka johtuvat informaation menetyksestä. Mutta mitkään näistä eivät auta evoluutiota, koska ne ovat vastakohtia sille, mitä molekyyleistämieheksi-evoluutio tarvitsee: autokuormittain mutaatioita, jotka eivät ole vain hyödyllisiä vaan myös lisäävät informaatiosisältöä eliössä.
Luonnonvalintaa tapahtuu, kun eliöllä on ominaisuus, joka mahdollistaa sen hengissä selviytymisen ja lisääntymisen paremmin kuin muun populaation. Tämä antaa ominaisuudelle suuremman mahdollisuuden selviytyä ja menestyä populaatiossa ja se voi ajan mittaan vallata tuon populaation, eliminoiden muut ominaisuudet, jotka olivat yksilöille vähemmän hyödyllisiä.
Yhteenveto ja johtopäätökset
Englannin harmaiden ja mustien oravien tapaukset ovat erinomainen esimerkki menestyksekkäästä sopeutumisesta luonnonvalinnan (ja ehkä sukupuolivalinnan) avulla. Uudet tulokkaat voittivat kilpailussa alueen aikaisemman oravatyypin useilla tavoilla, mikä tarkoitti, että valinta suosi niitä. Siksi ne hallitsivat lukumääräisesti populaatiossa. Mutaatio, joka antoi mustille oraville valintaedun, hävitti informaatiota. Luonnonvalinta itsessään ja itsestään ei lisää geneettistä informaatiota; se johtaa populaation erikoistumiseen, kaventaen geenipoolissa [populaation perintötekijöissä] olevan muuntelun määrää. Nämä muutokset oravapopulaatioissa ovat täysin yhdenmukaisia Raamatun kanssa; niihin sisältyy alkuperäisen luodun lajin informaation valikointi ja kokonaismenetys.

Evoluutiossa voi tapahtua myös taantumaa, josta esimerkkinä mm. luolakalat, jotka ovat menettäneet näkökykynsä muutettuaan pimeisiin luoliin. Silmät niillä kuitenkin edelleen on.
Toinen esimerkki taantumassa evoluutiosta on Arto. Aivojen surkastuminen.

Ihmiskehossa on muutenkin surkastumia.
Raahaamme ihmiskehossa mukanamme roinaa, joka evoluution myötä on käynyt tarpeettomaksi. Osa jäänteistä on roikkunut mukana hyvin kauan aikaa. Tällainen on esimerkiksi vilkkuluomi, jonka punakat jäänteet voi tunnista peilistä katsomalla silmän sisäkulmasta.

Linnut, matelijat ja jotkut nisäkkäät osaavat edelleen kiskaista ”kolmannen silmäluomen” kosteuttamaan silmän pintaa. Ihminen tarvitsee tähän kosteuttavia silmätippoja, koska ihminen ei enää osaa kontrolloida kudosta suojaksi silmän päälle.

Britannican mukaan ihmisellä on evoluution jälkeensä jättämiä turhakkeita yli sata. Business Insider listannut juttussaan niitä yhdeksän. ”Evolutiiviset jäänteet” ovat Boston Collegen evoluutioantropologian tutkijan Dorsa Amirin mukaan enimmäkseen harmittomia.

1. Tutuin turhake on umpilisäke, joka voi tuottaa ikävän sairaalareissun, jos se tulehtuu tai ehtii puhjeta. Tosin umpilisäkkeen salaisesta elämästä on paljastunut uusia piirteitä. Se säätelee suolistobakteerien tasapainoa. Lisäksi se ilmeisesti on tekemisissä Parkinsonin taudin puhkeamisen kanssa.

2. Pitkä kämmenlihas (palmaris longus) auttoi muinaisia ihmisiä kiipeilyssä. Mutta ei auta enää. Vaikka kuuluisit niihin noin 86 prosenttiin ihmisistä, joilla se on vielä tallella, et pärjää yhtään paremmin kiipeilyseinällä kuin ne, joilla sitä ei enää ole.

Lihaksen olemassaolon voit tarkastaa puristamalla peukalon ja pikkusormen yhteen ja samalla vetämällä kämmentä koukkuun. Lihas jännittyy ranteesta käsivartta pitkin, jos se vielä on mukana.

3. Smoothien syömiseen ei tarvita enää vahvoja leukoja. Koko ruokavaliomme on nykyään niin pitkälti valmiiksi pureskeltua, ettei siihen juuri leukoja tarvita.

4. Tiesitkö, että ihon nostattavat kananlihalle pikkuruiset viuhkanmuotoiset arrector pili -lihakset. No onko turhaa? Vaikuttaa siltä, sillä ihmisen ei enää tarvitse pörhistellä turkkiaan.

5. Kun pulkkamäessä oikein täräyttää persuuksilleen, saattaa häntäluuhun käydä kipeästi. Edelleen ihmisalkioon kehittyy alku hännästä alkionkehityksen 5–8 viikolla. Se kuitenkin yleensä lakkaa kasvamasta ennen syntymää. Joskus harvoin syntyy hännällinen vauva, mutta ihmiseltä tämä mainio tasapaino- ja tunteenilmaisu-uloke leikataan tylysti pois.

6. Korvien heiluttaja saa ainakin lapsia ihailijoikseen. Moni kun ei moiseen temppuun enää pysty. Ulkokorvaa liikuttavat auricular-lihakset ovat edelleen monille nisäkkäille saalistuksessa välttämättömät.

7. Päästä löytyy myös jo alussa mainittu vilkkuluomi, joka on niin toimintakyvytön, ettei sillä voi hauskuutta edes lapsia.

8. Pyramidilihas on lantionpohjassa sijaitsevan häpyluuhun kiinnittyvä lihas, jolla ei ole pääroolia sikspäkin rakentamisessa. Siellä se kuitenkin on, joten eiköhän anneta senkin olla. Sitä ei tarvitse edes treenata.

9. Ikuinen ihmettelyn aihe: miehen nännit. Eihän niillä voi edes imettää! Mutta jos ne leikkaisi pois, mihin sitä sitten nännikorun enää kiinnittäisi?