kerrankin myös sen raamatunkohdan, missä Jeesus sanoo olevansa Jumala! Minä olen löytänyt Raamatusta useitakin kohtia, joissa hän myöntää olevansa "Jumalan Poika" tai sen "Ylistetyn Poika", mutta jostakin syystä ei ole tullut eteeni sellaista jaetta, jossa Jeesus itse olisi nimittänyt itseään Jumalaksi, (Mark.14:61,62), mutta sehän on aika paljon eri asia kuin Poika.
Eikös se Jumalan oma sana kiellä lisäämästä, liioittelemasta tai pois ottamasta mitään Jumalan sanasta? Totta ne "Jeesus ja Paavali sanoi,että heidän julistamansa evankeliumi ei olekaan ihmismielen mukaista!" Sitä varten Athanasios muotoili Jumalan sanaa kolminaisuusopin muotoon, joka kieltää Jumalan tahdon mukaisen Jeesuksen ja apostolien opettaman "Jumala on yhdistävä Kristuksessa KAIKKI YHDEKSI" -opetuksen.
Eikös se Jumalan oma sana kiellä lisäämästä, liioittelemasta tai pois ottamasta mitään Jumalan sanasta? Totta ne "Jeesus ja Paavali sanoi,että heidän julistamansa evankeliumi ei olekaan ihmismielen mukaista!" Sitä varten Athanasios muotoili Jumalan sanaa kolminaisuusopin muotoon, joka kieltää Jumalan tahdon mukaisen Jeesuksen ja apostolien opettaman "Jumala on yhdistävä Kristuksessa KAIKKI YHDEKSI" -opetuksen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joh. 14:8-11 tuo oivasti esiin sen, että Jeesus on Jumala ja että Hän ja Isä ovat yhtä.
olisi lukematon määrä "totisia Jumalia", sillä Raamattu opettaa: "sillä hänesssä me elämme, liikumme ja olemme", (Ap.t.17:28). Kaikki me olemme Jumalassa ja Jumala on kaikissa meissä. (Rm.10:6-8). Vesipisara on vettä, mutta se ei ole koko valtameri. Ihoamme valaiseva ja lämmittävä auringonsäde on osa aurinkoa, mutta se ei ole itse Aurinko!
Heprealaiskirjeen 1:3 kuvaa sopivasti Isän ja Pojan keskinäistä suhdetta ja nimittää Poikaa näin sanoen: "Pojan...ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva." Kirkkauden lähde on aina kirkkauden säteilyä suurempi ja itse kuvauksen kohde on kuvaa suurempi. Miksi tätä ei haluta ymmärtää?
Kysyit kohtaa, jossa Jeesus nimeää itsensä Jumalaksi. Annoin sinulle sellaisen. Kun Jeesus sanoi, että opetuslapset hänet nähdessään näkivät Isän, hän ei luonnollisestikaan viittaa siihen, että Jumala on kaikissa ihmisissä. Tästä voi jokainen varmistua lukemalla kyseiset jakeet. Esittämäsi tulkinta nousee vahvojen ennakkoasenteiden värittämien silmälasien läpi katselemisesta, joka vääristää tekstin merkityssisällön tunnistamattomaksi. En tietenkään odottanutkaan, että esittämäni kohta sinulle kelpaisi, mutta joku raja merkitysten vääntelyllä ja sanan selittämisellä pitää olla.
eivät pysty korjaamaan Jumalan sanaa kohtaan näkemääsi karsastusta. Kun Ritari on useita kertoja väittänyt Jeesuksen sanoneen itsestään, että hän on Jumala, niin minä penään vain niille väitteille raamatunkohtia, missä hän on niin sanonut.
Jeesus itse on kutsunut Itseään Ihmisen Pojaksi ja Jumalan Pojaksi, johon nimitykseen Isäkin on täysin tyytyväinen, sillä Isä itse on sanonut: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin." (Ps. 2:7).
Poika on Kaikkivaltias Jumala koko luomakuntaa kohtaan, ei luomakunnan alistajaa kohtaan, kunnes itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut kaiken hänen valtaansa",(1.Kor.15:27,28). Isällä ei ole alkua eikä loppua, Poika sen sijaan on A ja O, "Jumalan luomakunnan alku", (Ilm. 3:14, 1:8), ja Jumalan luomakunnan loppu.
että Johannes 14. luvun sanoilla: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän", Jeesus selvästikin tarkoitti niitä ihmetekoja, jotka Isä oli tehnyt Jeesuksen kautta. Sillä Jeesus itse todisti: "Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä", (Jh.5:19), ja: "Isä joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen" (Jh.14:10).
Jumalan teot ovat hänen kirkkautensa säteilyä, Jumalan sanaa, Kristusta, jonka kautta "hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat olleet tarkkailtavina maailman luomisesta alkaen." (Rm.1:19,20), mutta "jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä", (1.Tim.6:16).
Jumalaa katsellaan puhtaalla sydämellä, (Mt.5:8)
Yritä nyt jo päättää mitä mieltä olet! Kun selitys vaihtuu joka viestissä, se ei oikein vakuuta, vaan astian maku eli lihan ääni on liian ilmeinen.
Jeesus sanoo: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän."
Evankelista Johannes sanoo: "Sana oli Jumala. ... Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. ... Ainoa Poika, joka itse on Jumala ... on opettanut meidät tuntemaan hänet [Jumalan]."
Eiköhän asia tuossa tule selväksi lähes jokaiselle. Hiljenny inkarnaation ja kolminaisuuden mysteerin äärelle, äläkä palvo omia tulkintojasi.
"Mikä lihasta on syntynyt, on lihaa, ja mikä Hengestä on syntynyt on Henki." (Jh.3:6), Ja: "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä." (Jh.6:63).
Kun jeesukselta kysyttiin: »Kuka sinä olet?» Jeesus sanoi heille: »Juuri se, mitä minä puhunkin teille,»"
Huomaamme, että Jeesus halusi tulla tunnetuksi sen mukaan, mitä hän puhuu, eikä sen mukaan mitä ihmiset lihallisilla silmillään näkivät.
16. "Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne."
Joka näkee Jeesuksen opetuksessa Jumalan kirkkauden, hän näkee siinä Jumalan sanan Jeesuksen ja sitä kautta Jumalan!
Jeesus ja Isä ovat yhtä itsessään, oman jumaluutensa perusteella, kuten Pyhä Henkikin. Me sen sijaan emme ole Jumalan kanssa yhtä oman itsemme perusteella, koska olemme jumaluutta vailla (kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta).
- - -
Jumala on yhdistävä Kristuksessa kaiken yhdeksi. Kaiken sen, mikä Hänen jumalallisen luontonsa ja tekonsa perusteella liittyy yhteen. Tuo "kaikki" ei kuitenkaan tarkoita kaikkea universaalissa mielessä.
Ehkä kyse on vähän samasta asiasta kuin perheenäidillä, joka kutsuu lapsikatraansa kotiin. Hän huutaa ulko-ovelta hiekkalaatikon suuntaan "tulkaas KAIKKI meidän muksut tänne" ja kaikki tulevat, ne kaikki kahdeksan, mutta muut jäävät rauhassa leikkimään. Ketkä muut?
Ne jotka ovat tuon "kaiken" ulkopuolella: naapurin lapset.
Välttämättä hänen ei tarvitse sanoa "kaikki meidän muksut", tapauksesta riippuen riittää "kaikki muksut". Esimerkiksi ruoka-aikaan hän huutaa "kaikki muksut syömään" ja silti naapurin tenavat jää laatikolle, koska he jo pelkästä äänensävystä tietää että ei tässä heitä tarkoiteta.
Samaan aihepiiriin liittyy omintakeinen väitteesi, josta käsittääkseni edelleen pidät kiinni. Että kun "Jumalan tahto on että kaikki pelastuvat" ja "Kaiken mitä Jumala tahtoo, Hän tekee" niin kaikki lopulta pelastuvat?
Tästä olen sinulle jo aiemmin todennut, että Jumala toki tekee kaiken minkä Hän tahtoo tehdä, mutta Hän ei voi tehdä sitä minkä Hän tahtoo ihmisen tekevän, koska silloin Hän toimisi omaa tahtoaan vastaan.
- - -
Evankeliumiin sisältyy olennaisesti ajatus, että Jumalalla on tahto ihmiseen nähden.
Kun Jumala tahtoo ihmisen tekevän jotakin, ei Hän suinkaan tee sitä ihmisen puolesta.
Hän puhuttelee ja kutsuu, vaikuttaen, mutta ei tee väkivaltaa ihmisen tahdolle ja vapaudelle valita.
Jos ja kun yksilö nöyrtyy elämän todellisuuteen ja taipuu tunnustamaan syntisyytensä, ottaen vastaan sovituksen ja pelastuksen Kristuksessa, se on aina Jumalan teko. Mutta sen edellytyksenä on ihmisen tahto, yksilöllinen päätös, kääntyminen valoon.
Nöyrtyminen ja taipuminen voi jäädä myös tapahtumatta.
Pelastuksen lahjaa ei siis ole PAKKO ottaa vastaan.
Pelastuksen kokeminen ei ole automaatio, joka ennen pitkää - jälleensyntymisten kiertokulussa? - tapahtuisi jokaisen kohdalla.
Sen epämukavan ja kieltämättä surullisen tosiasian, että kaikki eivät pelastu, yrittävät jotkut kiertää yhdistämällä kristillisen evankeliumin ja pakanallisen jälleensyntymisopin:
Pelastus tosin on Jeesuksen sovintotyön kautta mutta Jumala antaa jokaisen syntyä niin monta kertaa, aina uudelleen, kunnes tuo sielu lopulta jälleensyntymisten kierrossa oppii tuntemaan Jeesuksen vapahtajanaan ja pelastuu!
- - -
Korostan, että Jumala on sitonut tahtonsa toteutumisen Kristukseen. Tämä on Raamatun selkeä ilmoitus. Vain Hänessä kaikki saa oikean paikkansa ja asettuu kohdalleen luomisjärjestyksessä.
So?
Toisaalta Hän sanoo "tahdon että kaikki pelastuvat", ja toisaalta "olen päättänyt, että kaikki ne, jotka ovat Kristuksessa, pelastuvat". Näissä kahdessa ei ole ristiriitaa.
Jumalan tahto on että jokainen ottaisi omana ratkaisunaan vastaan Jeesuksen, siksi Hän monin tavoin kutsuu ja puhuttelee ihmisen persoonallista tahtoa - kaivaten ihmisen saapumista Golgatalle, tulemista yhteyteensä.
Siis: KAIKKI NE, jotka ovat KRISTUKSESSA, pelastuvat.
Sillä vain Hänessä on yhteys, kaiken olevan asettuminen omalle paikalleen järjestykseen, valoon.
Jumalan armo on siinä mielessä ehdoton ja rajaton, ettei se vaadi omia uskonnollisia tekoja ja suorituksia, ja se on avoin jokaiselle, sisällyttäen itseensä kaikki ihmiset.
Kuitenkin tämä ehdoton ja rajaton Jumalan anteeksiantamus ja armo on Jeesuksen sovintotyön kautta. Se on vain Kristuksessa.
Jeesuksen Kristuksen ulkopuolella ei armoa ole löydettävissä.
- - -
Kun ihminen kokee uudestisyntymisen ihmeen, tulee osalliseksi Jumalasta, kyseessä on sisällinen, orgaaninen, ei organisatorinen yhteys. Jumalan lapseus ei tapahdu seurakunnan jäsenkirjan perusteella, vaan Pyhän Hengen kautta. Jumalan lapsina meissä on jotain samaa kuin Isässä, koska Hän asuu nyt meissä.
Kuten lapsi todistaa vanhemmistaan geeniensä kautta, tämä todistus on hänessä sisällisesti, niin Pyhä Henki meissä on sisällisenä todistuksena että olemme Jumalan lapsia.
Uuden testamentin kuvakielellä kyse on yhdestä ruumiista, jossa on useita jäseniä, ja viinipuusta, joka tekee luontonsa mukaista hedelmää.
- - -
Jos meillä kristittyinä on todistus itsessämme, eikö tämä kumoa sen mitä alussa sanoin, että meillä ei ole jumaluutta itsessämme?
Ei kumoa. Ensinnäkin, yhteys ei ole minun lihassani - "minussa, siis minun lihassani, ei asu mitään hyvää" - vaan se on hengessä.
Hengen yhteyden kautta olen koko persoonana - henki, sielu, ruumis - liitetty Jumalan yhteyteen, mutta tämä yhteys, liitos, on nimenomaan henkeni kautta, se on Pyhän Hengen työ olemukseni ytimessä.
Toiseksi. Isällä ja Pojalla ja Pyhällä Hengellä on yhteys alun alkaen. Sen sijaan meissä jumaluus on aina riippuvaista Kristuksesta, se ei siis ole minun jumalallisuuttani vaan Kristuksen jumalallisuutta minussa:
"Kristus teissä, kirkkauden toivo."
Hänen työnsä perusteella olen pyhä, ja olen pyhä vain siinä määrin kuin olen osallinen Kristuksesta.
Jumala asuu minussa ja olen liitetty Häneen, meidän persoonamme ovat kiinteällä, erottamattomalla tavalla yhtä, mutta tämä ykseys on aina ja kaikessa riippuvainen Kristuksesta.
Jos Pyhä Henki lähtee uskovasta, silloin yhteyttä (ykseyttä Kristuksessa) ei hänen kohdallaan enää ole. Hänellä oli todistus itsessään, mutta nyt hänellä on itsessään toisenlainen "todistus": hänen syntinen, kirkkautta vailla oleva olemuksensa todistaa, ettei Jumalan lapseus ole hänessä voimassa.
Olemme siis loppuun asti riippuvaiset Jeesuksesta.
Oikein ymmärrettynä se on autuas olotila. Onhan vain luonnollista että oksat ovat riippuvia puun yhteydestä? Väärää, synnillistä autonomiaa palvova ihminen, joka tahtoo itse olla oma jumalansa, on kuin irrallinen, maassa lojuva oksa.
Ylpeä ihminen tahtoo itse olla todellisuus ja sisällyttää kaiken todellisuuden itseensä. Esimerkiksi panteismissa ja tietynlaisessa joogameditaatiossa koettava ykseys ja sulautuminen kaikkeen, itseoivallus, jossa minä olen kaikki ja kaikki on minä, ei ole muuta kuin erillisen ihmisen sisäinen kokemus. Tosiasiassa siitä puuttuu kaikki todellinen ykseys, koska siitä puuttuu Jeesus Kristus.
Tämän tosiasian esimerkiksi teosofia - ja kristosofia - pyrkivät hämärtämään nimittäen tuota (mahdollisesti demonien aikaansaamaa) itseoivalluksen eli ns. valaistumisen kokemusta Kristuksen kokemiseksi!
Kyseisen ajatussuunnan mukaan kaikkiallinen, kosminen Kristus löytyy jokaisesta - tavallaan jokainen on oma Kristuksensa. Jeesuksen sanat "minä olen tie, totuus ja elämä" käännetään tarkoittamaan: jokaisen ihmisen oma minä on hänen tiensä, totuutensa ja elämänsä.
Näin evankeliumilta viedään sen perusta. Ihminen ei tarvitse riippuvaisuutta Kristuksesta, joka on hänestä erillinen, tosi Persoona, vaan hän on riippuvainen ainoastaan itsestään, sillä Kristus-henki on luontaisesti hänessä. Näin uudestisyntymisen käsitekin saa uuden sisällön: se on vain sen tajuamista, mitä jo olen.
Teosofia (ja kristosofia) ei ole muuta kuin hinduismin länsimainen jatke.
- - -
TOSI EVANKELIUMI PUHUU TODELLISESTA YHTEYDESTÄ. Ei jostakin utopisesta ajatuksesta, toiveesta.
Kristuksessa on tosi yhteys.
Hänessä ovat Jumalan lapset "yksi henki" Jumalansa kanssa.
Ja vaikka olemme Jumalan kanssa yksi henki, sisällisesti yhtä, kuitenkin olemme eri persoonia, eikä ykseys sekoita persoonaamme.
Vaikka kaikki oksat ovat sisällisesti yhtä puun ja sen kautta toistensa kanssa, niin että Kristus elää omissaan yhdistäen heidät, ja missä minä olen siellä on koko seurakunta orgaanisen yhteyden kautta, kuitenkin jokainen oksa on oma persoonallinen oksansa.
Luonnollisesti: hinduismi ja sen jatkeet yrittävät häivyttää ihmisen persoonallisuuden, jolloin Jumalan kohtaaminen tulee mahdottomaksi.
- - -
Ihminen on Jumalasta erillinen persoona, jota Jumala puhuttelee. Kutsuu, vetää pelastukseen. Rakkaudellaan.
Ja se merkitsee kahden, toisistaan erillisen persoonan dialogia, kasvokkain olemista, reagointia toisiinsa.
Jumala on Jumala. Ihminen on ihminen.
Ja ihminen on jumalallinen vain Kristuksen kautta, riippuvaisena Jeesuksesta ja Hänen teostaan. Tämä ilmaistaan sanoin:
Kristitty on syntinen ja pyhä.
mikään luotu voi olla erillään Jumalasta, sillä "kaikki me elämme, liikumme ja olemme hänessä." Jos ihminen olisi "Jumalasta erillinen persoona", - kuten sanot sellaista jota et voi Jumalan sanalla todistaa - täytyisi Jumalankin silloin olla vain rajallinen. Raja kulkisi silloin jossakin Jumalan ja sinun välilläsi!
Mutta kun Raamattu ilmoittaa Jumalan olevan niin suuri, "ettei hän taivasten taivaisiin mahdu." Totinen Jumala on aluton, loputon, näkymätön, ääretön ja rajaton! Näillä palstoilla opetetaan ihan mieletöntä teologiaa, joka on lihallisen mielikuvituksen muovailemaa, eikä Jumalan sanan ilmoittamaa tietoa.
Raamatun mukaan sanaan "kaikki" kuuluu: "kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia ja hänessä pysyy kaikki voimassa." (Kol.1:16,17).
ero luodulla ja Luojalla, tämä on tosiasia
joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä." Ps.68:19
pitkää laverrusta! Luuletko sinä, Mamabeard, että Jumalalla on naapureita? Kun Jumala sanoo: "Tulkaa, kaikki meidän lapset", niin siihen kyllä kuuluu kaikki ihmiset kaikissa taivaissa, maan päällä ja maan alla! (Fil.2:10).
Raamattu kun sanoo sanan "kaikki" tarkoittavan todella kaikki:
Hepr. 2. luku:
8. "asetit kaikki hänen jalkojensa alle." Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi."
Siis emme vielä näe kaikkia hänen valtansa alle alistetuksi, mutta minä poika sitä vaan uskon, että Jumala on voimallinen lupaukksensa mukaan todella alistamaan kaiken itselleen, eikä jätä mitään kuolemalle vaan sitten kerskaa: "»Kuolema on nielty ja voitto saatu». »Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun pistimesi?»" (1.Kor.15:54).
eli:
Vain vastuullinen voi kokea armon.
1).
Kaikki ihmiset eivät ole Jumalan lapsia. Tämä on raamatullinen totuus ja evankeliumin ydinasioita.
Evankeliumi on ilosanoma, voittosanoma, julistus siitä mitä Jumala teki langenneen ihmisen hyväksi. Evankeliumi merkitsee Golgatan työtä, jonka perusteella Jumalasta irrallaan oleva ihminen voi tulla Jumalan lapseksi, päästä pimeydestä valkeuteen.
Evankeliumin sisältö on Kristus. Siksi evankeliumi ei ole eikä voi olla vain abstrakti ajatusrakennelma, uskonnollinen teoria.
"Kaikki ovat Jumalan lapsia" on panteistinen harhaoppi.
2.)
Samalla sanalla on eri merkityksiä riippuen yhteydestä. Näin on normaalissa puhekielessä ja näin on myös Raamatussa. Esimerkiksi "liha" tarkoittaa useita eri asioita kontekstista riippuen. Joskus sillä tarkoitetaan ruumista, fyysillistä olomuotoa ja joskus ihmisen itsekästä ajattelutapaa.
On aivan selvää että sana "kaikki" täytyy ymmärtää asiayhteydessään. On annettava Raamatun selittää Raamattua.
Kun sanotaan että Jumala aikojen lopulla yhdistää kaikki yhdeksi, niin tuon kirjoittajalla oli selkeä tieto ettei kukaan uskovista, joille hän kirjoittaa, erehdy luulemaan että esimerkiksi Perkele ja langenneet enkelit lopulta sovitetaan ja tulevat yhdeksi Jumalan lasten kanssa. Lähtökohta josta käsin Paavali sanomansa kirjoitti oli jo aiemmin esitetty ja evankeliumin pääkohdat tunnettiin, siksi "kaikki" voitiin ymmärtää oikealla tavalla.
3).
Vaikka "kaikki on asetettu hänen jalkojensa alle" eli Kristuksen hallintavaltaan, kuitenkaan "emme vielä näe sitä".
Miksi emme? Koska sielunvihollinen on "tämän maailman ruhtinas" ja pitää maailmassa hallintoa synnin ja lihallisuuden kautta.
Kuitenkin sielunvihollinen on jo voitettu. Siksi todellinen hallitsija on jo nyt Kristus. Ja kerran tämä asiantila tulee konkreettisesti nähtäväksi, kun sielunvihollisen asema "tämän maailman ruhtinaana" otetaan siltä pois.
Se että kaikki alistuu Jeesuksen Kristuksen hallintavaltaan - jossa on Isän, joka on asettanut jumaluuden koko täyteyden asumaan Kristuksessa, hallintavalta läsnä - ei tarkoita että kaikki tulisi jumalallisessa mielessä yhdeksi ja pelastuisi.
Esimerkiksi se että jokainen polvi kerran notkistuu Herran edessä ja tunnustaa Jeesuksen olevan Kristus, ei merkitse että jokainen näin tunnustava pääsisi sisään iankaikkiseen kirkkauteen!
Huomaa, kaikkia ihmisiä koskeva tunnustaminen, totuuteen havahtuminen Jumalan istuimen edessä, ei todellakaan vapauta jumalattomia tuomiosta, päinvastoin se sinetöi heidän tuomionsa.
Viimeistään silloin jokaiselle jumalattomalle, joka ajassa kielsi Jeesuksen, käy selväksi että tämä Jeesus, joka on Herra, ei ole "minun henkilökohtainen Herrani".
Jos havahdumme totuuteen vasta silloin - havahdumme liian myöhään.
* * *
Taisi taas mennä liian pitkäksi laverteluksi?
Mutta jatkan vielä:
Evankeliumi konkretisoituu uudestisyntymisessä. Siinä Jumalasta irrallinen tulee Jumalan yhteyteen. Hän ei ole enää Jumalasta erillään vaan yhtä Hänen kanssaan. Kuitenkin hän, joka nyt on Jumalan yhteydessä eikä erillään Hänestä, on edelleen oma persoonansa: Jumalan ja ihmisen persoona eivät sekotu.
Muutenhan ihminen ja Jumala eivät olisi yhtä. Mutta nyt Raamattu sanoo että he ovat yksi henki! Ilman persoonien omaa olemusta ei olisi kahta jotka ovat sisällisesti niin yhtä, että ovat "yksi". Tähän yhteyteen tarvitaan erilliset persoonat, jotka ovat yhtä: minä Kristuksessa ja Kristus minussa.
Ei siis minä-kristus tai kristus-minä, kuten hindulaisuus, panteismi ja teosofia esittää, vaan minä Kristuksessa ja Kristus minussa.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin aviopuolisoiden suhteen, joista sanotaan että he ovat "yksi liha".
Et sinäkään avioliitossa menetä omaa persoonallisuuttasi vai kuinka?
Mies ja nainen voivat olla "yksi liha", ei siis yksi henki, mutta ihminen ja Jumala voivat olla "yksi henki". Siitä huolimatta ihminen on ihminen ja Jumala on Jumala.
Tiedän tarkalleen että uudestisyntymisessäni, kun otin Jeesuksen vastaan ja koin pelastuksen, en tullut Jumalaksi. Eikä Jumala tullut minuksi. Mutta niin kiinteä on yhteys Jumalan ja Jumalan lapsen välillä, että missä kuljen siellä kulkee Jumala kanssani.
Ja Jumala siunaa lapsensa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa. Se on avattu ja alati pulppuava lähde Jumalan taivaallista hyvyyttä armon olotilassa.
Vaikka kuljen vielä maan päällä, olen henkeni puolesta asetettu taivaallisiin Pyhän Hengen kautta, joka minussa asuu.
Se on valta-asemani ja auktoriteettini pimeyden valtoja vastaan. Tämä auktoriteetti toteutuu vain riippuvaisuudessa Kristukseen - osallisena Golgatan työstä.
* * *
Panteistinen "kaikki yhtä" on todellakin väärää teologiaa. Se saattaa olla ihmismielen mukaista, mutta jumalallisesta näkökulmasta mieletöntä. Juuri se on sielullista, se on Jumalan "rajattomuuden" asettamista ihmisen järjen puitteisiin: jos kerta Jumala on rajaton ja jos kerta Hän täyttää kaiken, silloin kaikki ovat Jumalan lapsia ja jumalallisia jne.
Kun Jumalan sanaa lukee tuollaisen ennakkoasenteen läpi, tulkiten Jumalan ilmoituksen panteistisen käsityksensä kautta, joutuu selittämään evankeliumin toiseksi mitä se on - silloin ohittaa Kristuksen.
Uudestisyntyminen käännetään sitten jälleensyntymiseksi tai jonkinlaiseksi tietoiseksi tulemiseksi: ihminen joka jo ennestään on Jumalan lapsi - siis panteistisen käsityksen mukaan! - uudestisyntymisessä ainoastaan käsittää olevansa Jumalan lapsi eli kokee jonkinlaisen valaistumisen?
Ekivaari, annat Raamatun evankeliumille uuden sisällön omasta ennakkoajattelusta käsin, jonka läpi Raamattua luet. Panteistinen käsityksesi on kyllä yksi tapa tulkita Raamattua - mielestäni ei kuitenkaan oikea tapa.
* * *
Jumalan olemus on todellakin erilainen kuin ihmisen. Hän voi läpäistä kaiken ja olla kaikessa läsnä ilman että kaikki minkä Hän läpäisee kuitenkaan muuttuu jumalalliseksi. Jollain tavalla Hän täyttää koko universumin. Ainakin Hän täyttää sen "katseellaan", sillä "kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmäinsä edessä". Toisin kuin ihmisen kohdalla Jumala on yhtä katseensa kanssa - koska Hän on henki. Minun pelastusnäkemykseni lähtökohta ei ole siinä että minun täytyisi järjellisesti käsittää ja kyetä selittämään nämä. Tärkeintä on tuntea Jumala ja silloin asiat asettuvat oikealle kohdalleen: Jumala on Jumala - ja minun tärkein tehtäväni on kasvaa Hänen tuntemisessaan sisällisesti, kiittäen, kunnioittaen ja palvoen Jeesusta.
Jos kaikki olisi yhtä sinun esittämälläsi tavalla, silloin mikään ei voisi olla Jumalan silmien "edessä". Persoonallisuuden mitätöinti tekee mahdottomaksi dialogin - kasvokkain olon Jumalan kanssa - ja tietyssä mielessä se tekee mahdottomaksi myös vastuullisuuden.
Jos kaikki mitä teen on Jumalan sanelemaa, koska olen olemuksellisesti täysin Jumalan läpäisemä ja Hänen ilmentymänsä, en ihmisenä ole vastuussa synneistäni. Niistä on vastuussa korkeintaan "lihani" - joka on mayaa, harhaa? - mutta tätä vastuullisuutta ei sälytetä minun harteilleni, iankaikkisuusolemuksena olen siitä vapaa? Tuollainen ajattelu on jo peruslähtökohdiltaan väärä, siksi se tulkitsee evankeliumia väärin.
* * *
Vielä kerran. Nämä ovat sellaisia asioita joita emme ihmisjärjellä kykene tyhjentävästi käsittämään.
Panteistinen "kaikki on yhtä" on yksi inhimillinen tapa käsittää Jumalan ajatukset, jotka ovat kuitenkin ihmisen ajatuksia korkeammat, ja muovailla niistä sielullinen oppi omassa mielikuvituksessaan.
Jumala odottaa että tulemme Hänen eteensä ihmisinä. Vain vastuullinen persoona voi kokea armon.