Mielenkiintoinen yllätys on ollut elokuva Hohto, jonka alkuperäistä, pidempää versiota esitetään nyt tv:ssä.
Tuosta alkuperäisestä filmistä on aika reippaalla kädellä saksittu pois tilanteita, epäolennaisuuksia ja turhan pitkiä kohtauksia. Itseasiassa ei mielestäni niinkään paha juttu. Poika "Doc" alkuperäisversiossa esiintyy aika hyytävänä tapauksena, suorastaan riivattuna. Täysin tarpeetonta. Lyhyempi versio tekee siis "oikeutta" lapsenomaisemmalle pojallekin.
Mielestäni aiemmin tarjottu, lyhyempi versio on siis edustanut nk. parempaa makua.
Shelley Duvallia käy jotenkin sääli. Polanski rääkkäsi hänet henkisesti luhistumaan, eikä tytöllä tuon leffan jälkeen (1980) ole pyyhkinyt järin hyvin. Eli, valikka, etenkin lyhyempi versio käy hyvästä kauhuviihteestä, sen todelliset taustat ovat saatanallisemmat, ihan ohjaaja R. Polanskia myöten.
Leffa ilmeisesti perustuu S. Kingin, jossain coloradolaishotellissa näkemään painajaiseen.
Tämän kertomuksen hotelli sijaitsee Coloradossa, jossain entisillä intiaanien mailla, hautausmaalla, tmv. Tämä ilmenee myös mm. hotellin seinien intiaanikoristeluina.
Mutta, katsoohan tuota 3 tunnin leffaakin.
Mainoskatkot ovat tarpeettoman pitkiä, lähes 10 minuuttia, kyllä noin saa leffan jatkumaan yli puolen yön.
*
Tuosta alkuperäisestä filmistä on aika reippaalla kädellä saksittu pois tilanteita, epäolennaisuuksia ja turhan pitkiä kohtauksia. Itseasiassa ei mielestäni niinkään paha juttu. Poika "Doc" alkuperäisversiossa esiintyy aika hyytävänä tapauksena, suorastaan riivattuna. Täysin tarpeetonta. Lyhyempi versio tekee siis "oikeutta" lapsenomaisemmalle pojallekin.
Mielestäni aiemmin tarjottu, lyhyempi versio on siis edustanut nk. parempaa makua.
Shelley Duvallia käy jotenkin sääli. Polanski rääkkäsi hänet henkisesti luhistumaan, eikä tytöllä tuon leffan jälkeen (1980) ole pyyhkinyt järin hyvin. Eli, valikka, etenkin lyhyempi versio käy hyvästä kauhuviihteestä, sen todelliset taustat ovat saatanallisemmat, ihan ohjaaja R. Polanskia myöten.
Leffa ilmeisesti perustuu S. Kingin, jossain coloradolaishotellissa näkemään painajaiseen.
Tämän kertomuksen hotelli sijaitsee Coloradossa, jossain entisillä intiaanien mailla, hautausmaalla, tmv. Tämä ilmenee myös mm. hotellin seinien intiaanikoristeluina.
Mutta, katsoohan tuota 3 tunnin leffaakin.
Mainoskatkot ovat tarpeettoman pitkiä, lähes 10 minuuttia, kyllä noin saa leffan jatkumaan yli puolen yön.
*
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaukana mistään kauhuklassikosta....ehkä psykologinen trilleri. Jopa pitkästyttävä....overrated.
Perheenisä jahtaamassa kirveen kera lumihangessa perhettään,,,,ihan kuin suomalaista ahdistavaa viikonloppua...:P
muistuttaa kunniamurhaa irakiloisen tapaan..
Erehdyin elokuvan ohjaajasta: se oli Stanley Kubrick, ei Roman Polanski.
Sadistinen Kubrick romahdutti Shelley-paran.
Kertomus ei mielestäni oli psykologinen trilleri, vaan kummitustarina.
Joo myönnetään, niitähän siinä piisaa. Kylpyammeestakin aika rujo eukko kömpi..
Hohto perustuu Steven Kingin romaaniin. King itse ei arvostanut Stanley Kubrickin elokuvasovitusta, joka tulkitsi aika vapaasti romaania. Elokuva ei ole Polanskin ohjaama. Hohdosta on tehty minisarja, joka on uskollisempi Kingin romaanille.
Stanley Kubrick tunnettiin ennen ohjaajaksi ryhtymistä pedanttina, pikkutarkkana ja äärimmäisen lahjakkaana valokuvaajana. Hän ei tehnyt elokuvissaan virheitä. Jokainen kuvakulma ja jokainen otos on perusteltu. Ne mahdollistavat kertomuksen tulkinnan monesta näkökulmasta. Kubrick käyttää kuvauksessaan henkilöhahmojen - lähinnä Jackin ja Wendyn näkökulmaa. Tämä paljastuu monissa pienissä tuskin havaittavissa eroissa.
Yksi parhaimmista Kubrickin elokuvan analyyseistä on ns. Wendy-teoria. Sen mukaan tapahtumat hotellilla ovat Wendyn (Shelley Duvall) paranoidin skitsofrenian ilmentymiä. Tämä näkemys on hyvin vahvasti perusteltu ja se poistaa tarinasta yliluonnollisen aspektin kokonaan. Ohessa erinomainen video Wendy-teoriasta.
https://www.youtube.com/watch?v=wRr_0W-9hWg&t=24s
Kaikki eivät Wendy-teoriaa hyväksy, eikä pidäkkään. Kubrickin elokuvat antavat katsojalle luvan nähdä elokuvat monella tavoin. Suosittelen kuitenkin tutustumaan teoriaan.
Jack sanoo elokuvan alussa, että "tämä paikka tuntuu tutulta, kuin olisin ollut täällä aiemmin", tätä ei lyhyemmässä versiossa kuule.
Itse oletan, että tuo elokuvan lopussa seinän valokuvissa näkyvä joukko ihmisiä, nio kummitukset, vuoden 1921 itsenäisyyspäivän tanssiaisissa ja joiden joukkoon myös Jack liittyi on jotenkin arvoituksellinen. Käsitän, että nuo kuolleet ikäänkuin uudestaan syntyivät ja murhien kautta, myös murhatut itsekin, palasivat takaisin tuohon omiensa joukkoon. Mikä tuon tilanteen sitten alkujaan loi?
Hotelli kaiketi edusti Helvettiä. Lloyd sanoi: "Herra Torrence, teidän rahanne eivät kelpaa täällä. Johtoportaan (paholainen?) määräys."
Loppukohtauksissa, kun Wendy veitsi kädessä, kirkuen säntäilee käytävillä, hän törmää huoneeseen, musta-valkoiseen kuvaan, jossa istuu hämähäkinseittien peittämiä luurankoja pöytien ympärillä.
Tuo pitkä videohan on toistoa elokuvasta...
kuin olisi ollut aiemmin? deja vu.
se voi olla monille oikeassakin elämässä , näet unessa voi siirtyä ainakin lähistöllä ikäänkuin ruumiista irtoaminen, se energia näkee ja tutkii lähiseutua
sitten voi tulla deja vu tunne jossain
jos nähnyt sitä aiemmin unen siis missä oli samassa kohtaa, mutta eihän se todisteeksi riitä..
voisiko joku hyvin paljon kauempana liikkua unessa? ja deja vu
oikeastaan tuo asia on eri kuin uni, on siinä ehkä eroa mutta .. on siis eri tyyppisiä juttuja mitä voi tapahtua syvässä levossa
lisäksi kun on enne uniakin missä voi nähdä tulevaa mutta en yhdistäisi deja vu "liikkumiseen"
enne unnessa on enemmän jossain huoneessa esim, ei liikkeessä ympäristössä.. sen myös kokemuksesta tajuaa kuka ehkä kerrankin elämässä kokee
vaatii sopivan ympäristön, että tulee optimaalinen uni lepo.
Katson tallenteistani tätä uudestaan. Tässä pidemmässä versiossa on otoksia, jotka jollain tavoin selittävät tätä juonta. Ehkä ne siksikin on poistettu. Esim. kun Jack menee baariin, hän istuutuu tuolille ja huokaisee: "Antaisin mitä vain olutlasillisesta. Myisin sieluni oluesta."
Kun Lloyd sitten ilmestyy ja Jack saa olutlasinsa, kohtaus on jotenkin tarkkaan läheltä kuvattu: Jack kaataa olutta kurkkuunsa, hänen ilmeensä muuttuu, hetken hän vain kuin hullun ilmeellä tuijottaa ylöspäin. Tajusin, että siinä hän todellakin luovutti sielunsa tälle kummitusjoukolle.
Tässä leffassa on todellakin nimenomaan pieniä kohtauksia, jotka kannattaa tiedostaa tarkkaan. Ehkä tämäkin on juuri Kubrickin taidetta, jota jokainen ei huomaa.
Mitä tästä opimme? Elämässä pienet hetket voivat olla vaikutuksiltaan erittäin suuria.