Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt ja sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kasteltujen kohdalla oltaisiin
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef 1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1 Tess. 1: 6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset, seurakunnan jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan (Apt. 2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten muutkin pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9, 10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23; Jaak. 1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa häntä eikä missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt ja sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kasteltujen kohdalla oltaisiin
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef 1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1 Tess. 1: 6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset, seurakunnan jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan (Apt. 2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten muutkin pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9, 10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23; Jaak. 1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa häntä eikä missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mietin itsekin jonkin aikaa sitten aika paljonkin tuota kasteasiaa. Sitten muistaakseni luin jostain hienoja ajatuksia kasteesta, jotka selvensivät ajatteluani. Punaisena lankana siinä kulki tällainen ajatus, että ihminen ei oikein osaa ajatella, että kaikki armo tulee vain ja ainoastaan Jumalalta. Ihminen ei pysty itse tekemään mitään Jumalalle, joten kastekin on vain Hänen armoaan. Tarvitaanhan lisäksi pelastumiseen myös uskoa, joten ei kastaminen tee seurakunnasta sekalaista.