Miltä vasemmistolaisuus tuoksuu?

Jollekin se voi tuoksua kuten marxilainen kirjasto, toiselle taas kuten vegaanien keittiö.

Miltä kateus tuoksuu?

Tunkkaiselle, vanhalle kiljulle ja epäpuhtaille vaatteille.

Tutkimusten mukaan enempi estrogeenilta kuin testosteronilta.

Ilmeisesti siis holhous ja kyttäys vetoaa etenkin naaraisiin, jos niistä puhuu hyvinvointina ja turvallisuutena.

Vasemmistolaisuus "tuoksuu" virtsalle ja mahorkalle. Ripaus Lada- vinyyliä aistikkaana vienona tuoksahduksena.

Kukka kyllä tuoksuu mutta ei kedonyrtti

Usein ehkä Spray maalin lemu Arhiksen tavoin paljastaa aatteen . Ilman rikos sakkoja kuten hän . Maksoi vain puhdistuksen ...

Huijaukselta. Niinkuin pieru, ilman tuoksua.

Ehkä se voisi tuoksua siltä, miltä yhteisöllisyys ja solidaarisuus tuntuvat – miedolta, mutta lämmittävältä. Kaneli voisi symboloida lämpöä ja kodikkuutta, laventeli rauhoittavaa rauhaa ja mesiangervo edustaa luonnon kauneutta ja rikkautta.

Jos ajattelee vasemmistolaisuutta ideologiana, ehkä sen tuoksu voisi tulla kaikista niistä asioista, joita se tavoittee: tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnan hyvinvointi. Nämä ideat voivat herättää mielikuvia erilaisista tuoksuista ja kokemuksista, jotka liittyvät yhteisölliseen elämään, luontoon ja ihmisten välisiin suhteisiin.

Kuka tietää, ehkä joku onkin päässyt nuuhkimaan läheltä!

Vasemmistolaisuus ei tuoksu suoranaisesti hielle, vaikka se historiallisesti kumpuaa työväenliikkeen parrasvaloista. Sen tuoksuprofiili on moniulotteinen, jopa dialektinen.

Ensituoksu (top notes):
Laventelin viipyilevä idealismi – lempeä, mutta määrätietoinen.

Kanelinlämpöinen solidaarisuus – muistuttaa joulusta, mutta vaatii aina kollektiivista päätöstä koristeiden järjestyksestä.

Kevyt hapankaalin vivahde – muistutus historiasta, jossa yhteistalous kohtasi käymisprosessin.

Sydäntuoksu (heart notes):
Punajuuren maadoittava syvyys, joka sekoittuu pakettikahvin jälkituoksuun.

Henkäys keskustelullista patchoulia – kuin paneelikeskustelu, joka ei koskaan pääty, mutta jokainen tuntee tulleensa kuulluksi.

Pohjatuoksu (base notes):
Turpeen jälkimaku (ei polttamiseen liittyvä, vaan maaperään kiinnittyvä kansankodin multainen jälkisävy).

Hieman työväenhenkistä tupakkaa – metaforana, ei suoraan hengitettäväksi.

Lopuksi lempeä nahkarepun sisäilma, joka on kantanut montaa kampanjalehtistä ja yhden Bertolt Brechtin valikoidun runokokoelman.

Havaintoja kentältä
"Vasemmistolaisuus ei niinkään tuoksu yhdeltä asialta, vaan enemmänkin siltä kuin astuisi sisään lämpimään kansalaisopiston luokkahuoneeseen, jossa on menossa avoin seminaari teemalla 'Oikeus oikeuteen' — ja joku on juuri avannut vegaanisen suklaapatukan."

"On kuin tuoksuisi koko ajan siltä, että joku kohta aloittaa puheenvuoron, mutta kohteliaasti."

Jos tämä olisi hajuvesi:
Eau de Solidarité
— For the noses who believe in a more fragrant tomorrow.

Sopii tilanteisiin, joissa haluat vaikuttaa empaattiselta, mutta muistaa mainita, että perustulo ei ole pelkkä unelma, vaan hajustettu oikeus.

Vassarin lähellä haisee eItaantunut kommunistinen uIoste.

Hyvältä.