Jotenkin vaan asiat menevät ohi.
Niistä on tullut kai jotenkin merkityksettömiä, ovat kuin henkäys, tulee ja menee eikä niihin kiinnitä mitään huomiota eikä muista.
Ajantaju on jotenkin erilainen kuin ennen.
Aika rientää nopeasti, nopeammin kuin ennen, hetkessä on kulunut päivä, viikko, kuukausi, puoli vuotta, eikä mitään muistoja ole jäänyt.
Ei minulla kyllä mitään elämää ole ollutkaan, ei muistamisen arvoista tapahtumaa.
Kaikki vain katoaa ympäriltä, joskus jokin muistuttaa olemassaolostaan, kuin haamuja olisivat.
Ovat hetken ja jälleen painuvat unholaan.
Viimeinen etappi edessä ja se on ollut raskasta.
Pian pääsen päämäärääni ja lepäämään, vihdoinkin.
Niistä on tullut kai jotenkin merkityksettömiä, ovat kuin henkäys, tulee ja menee eikä niihin kiinnitä mitään huomiota eikä muista.
Ajantaju on jotenkin erilainen kuin ennen.
Aika rientää nopeasti, nopeammin kuin ennen, hetkessä on kulunut päivä, viikko, kuukausi, puoli vuotta, eikä mitään muistoja ole jäänyt.
Ei minulla kyllä mitään elämää ole ollutkaan, ei muistamisen arvoista tapahtumaa.
Kaikki vain katoaa ympäriltä, joskus jokin muistuttaa olemassaolostaan, kuin haamuja olisivat.
Ovat hetken ja jälleen painuvat unholaan.
Viimeinen etappi edessä ja se on ollut raskasta.
Pian pääsen päämäärääni ja lepäämään, vihdoinkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Näin taas jotain unta, se oli painajainen.
Se yritti olla pelottava, mutta se ei ollut, ei se hetkauttanut enää vaikka se yritti.
Se yritti, se uni tai kuva muuttui kuin käskyksi ja komennoiksi kuin ohjaavien äänien muotoon, taikka se paljastui sieltä taustalta, en muista.
Muistan vain naulat sen nukkuvan silmissä.
Niin maailma muuttuu, maailmankatsomus muuttuu ja muokkaantuu.
Outoa, mutta on siinä omanlainen viestinsäkin.
On niitä jotain muistikuvia, mutta tosi vähän taikka merkityksettömiä.
Tänään kai pitäisi mennä taas jonnekin, olen jo viikon tai kaksi jättänyt menemättä, en muista.
Mietin vaan mihin se johtaa, toivottavasti ei mihinkään itselleni epämieluisaan tilanteeseen, koska en jaksaisi enää lisää ongelmia enkä vaikeuksia.
Ehkä voisin vain sanoa heille: jättäkää minut jo rauhaan.
Tsemppii siihen mitä ikinä onkaan
Kohtalo on kuin apuna tässä.
Kaikki se mikä alkoi on loppumassa.
Se vain loppuu, kuin haihtuu pois.
Lopulta olen "rauhassa", vaikka en saakaan rauhaa.
Vain täydellinen välinpitämättömyys ja piittaamattomuus tuo rauhan tilanteeseen.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kaikki tiet oli tukittu, ovet suljettu ja esteet asetettu.
Onko pakko olla noin julma
Nyt mies, on herättävä! Miten voit. Hae apua rakas ihminen. Älä anna elämän valua hukkaan. Ole kiltti ja herää tähän maailmaan. Tämä ei ole aitoa elämää täällä. Haluan sun toipuvan!
Herättävä vai nukahdettava?
Kumpikohan on todellisuus?
Miten voin, en tiedä, ei kai tässä mitään ihmeellistä ole.
Avun hakemisesta, ennemmin hankkiutuisin eroon siitä avusta, en tarvitse enää apua.
Jos se elämä on jo valunut hukkaan ja itse jäljellä haamuna kummittelemassa kuin tietämättä asiaa.
Ehkäpä asia on niin, että olen herännyt ja näen sen todellisuuden jota kaikki muu turha on ollut peittelemässä.
Aitoa elämäa on kai kaikki eläminen, mutta mikä sitten on todella elämisen arvoista?
Miten tästä voisi toipua?
Jotenkin tuntuu, että hautaudut surumielisyyden. Avaa lukot.
Konkretia, sitä kohti. Sanon samaa myös itselleni. Olen tottunut niin paljon käyttämään dissosiaatiota, että liukuminen toiseen todellisuuteen tapahtuu lähes huomaamatta. Näin on usein jos on taustalla vaikeita juttuja menneisyydessä. Se unenomainen tila, jossa ei vaadita mitään vetää puoleensa. Unohtuu, että todellisuudessa tehdään konkreettisia asioita, jotta saavutetaan hyvä olo…
Lue dissosiaatiohäiriöistä
Rakkauden avulla, paras lääke. Olet piilossa minulta, myös itseltäsi♥️
Okei, nyt mun pää ei enää kestä näitä juttuja, se on moro. Tämä on empaattisen ihmisen painajainen, pärjäilkää!
Nukkuminen ilman kemikaaleja olisi muitiongelmaan parasta sekä aivoille sokrua pienesti ja rasvahappoja kalasta.Merestä olevaa levävalmistettakin voi koklata.
Kuulostaa niin tutulta. Juuri kuin oma tarinani, elämä täynnä merkityksettömyyttä.