Uusi Suomi: Miksi lasten läheiset ja varsinkin äidit erotetaan lapsistaan

Se on sosiaalityöntekijän päätöksissä. Kyse ei ole edes erottamisesta vaan tuesta, jonka tarve perustuu tuen tarpeeseen ja lapsen vaarantumiseen.M Tuki on tilapäistä, kunnes vanhemman ongelmat saadaan korjattua. Lisäksi on tapaamisia, paitsi silloin, kun vanhemman ongelmat ovat niin suuret, että se häiritsee lasta. Lapsi voi kuitenkin hyvin ja haluaa kotiin, mutta sosiaalityöntekijällä on huolituntemus ja oikeus tehdä arvio. Kyse on vanhemman tottelemattomuudesta sosiaalityöntekijää kohtaan ja sen rankaisemiseen keksityistä valheista. Miksi et vastaa niihin valheisiin vanhemman ongelmista?
Sosiaalityöntekijä, hallinto-oikeus ja muut huostaanottoaktivistit pystyvät pyöräyttämään kaikki väitteesi vastaväitteiden avulla.
Kun äidit ovat pyytäneet apua, se on tukitoimintaa ja samalla lapsen turvaamista. Avun pyytämällä vanhempi on epäsuorasti myöntänyt vaarantavansa lapsen. Sosiaalityöntekijän arvio vahvistaa sen.
Pelko avunpyytämiseen johtuu neuvolan, päiväkodin ja koulun tekemistä lastensuojeluilmoituksista. Samalla apua ei enää tarvitse pyytää. Lastensuojeluilmoitus ja huostaanotto voidaan tehdä selän takana ja tahdonvastaisesti.
Lapsen suunnaton ikävä, tuhottu lapsuus, äidin oma hoiva, vilpitön rakkaus, isovanhempien menettäminen käännetään sosiaalityöntekijän toimesta. Ikävä on narratiivin mukaan ojennusta, kaikki makea ei ole hyväksi. Äidin vilpitön rakkaus on vinoutunutta ja vahingollisempaa kuin laitoshoiva. Isovanhemmat ovat aiheuttaneet ongelmat vanhemmissa ja tuovat niitä myös lapsen elämään. Lisäksi kontakti isovanhempiin altistaa lapsen vanhemmalleen isovanhempien kautta sekä se estää lasta tottumasta eroon, oho lipsahdus. He tarkoittavat "tukeen".
Vieraannuttamista ei ole olemassa, koska tuki tähtää perheen jälleenyhdistämiseen, se on tilapäistä, eikä sosiaalityöntekijä voi sille mitään, kuinka kauan ongelmissa kestää.
Lastensuojelu ei tee mitään hyvää. Lastensuojelu perustuu uhan myyttiin, jonka takia kaikki tuki on mahdotonta. Se pitää muuttaa perhetyöksi, jossa korkeintaan tuodaan esiin persoonia ja potentiaalia ja estetään kärjistymiset. Virkavallan hegemonia ei koskaan joudu kyseenalaistetuksi. Heterodoksaa ei päästetä ääneen. Suomalaisille on iskostettu dogma, ettei virkavallan kyseenalaistaminen ole luonnollista. Virkavallan kyseenalaistajat ovat joko mielisairaita tai rikollisia. Omia tekoja ei uskalleta todistaa oikeiksi. Jutut rajoittuvat myytteihin ja reaktioihin. Symbolinen väkivalta tarkoittaa kykyä käyttää merkityksiä ajattelutapojen, näkökulmien ja puhetapojen pakottamiseksi muille ihmisille.
Järjestelmällinen alistaminen levittämällä yleistyksiä ja ennakkoluuloja, estämällä keskustelua, pelkistämällä itsenäisiä ajatuksia, toteuttamalla salaisia sääntöjä, jotka hyödyttävät toisia enemmän kuin muita.
Toinen vanhempi ei vieraannuta tai voi kostaa eksälle ottamalla lapsen, koska sosiaalityöntekijä päättää lapsen asuinpaikan ja kontaktin vanhempiin.
Ihmisarvoa ei ole tuhottu. Kyse on hulluista, jotka koko ajan puhuvat lastensuojelun toimenpiteistä vailla omaa tajua siitä, miten vanhemmat aiheuttavat ongelmat. Sosiaalityöntekijöiden organisaatio tekee hyvää työtä tuen antamiseen ihmisille, jotka eivät tajua omia ongelmiaan.
Lastensuojelu ei siis erota vanhempia tai sukua lapsistaan, jos sosiaalityöntekijän annetaan tehdä niin kuin haluaa. Lapsella ei ole ikävä vanhemman luo. Vanhempaa ei ole unohdettu. Koko juttu on omaa kuvitelmaasi.


Birgitta Wulf
19.6.2024 12:26

"Olen aivan liian monelta äidiltä saanut ihmeekseni kuulla, etteivät he saa enää tavata omia lapsiaan. Näin on tapahtunut esimerkiksi silloin, kun lapsi on syystä tai toisesta otettu huostaan. En voi ymmärtää miten maassamme voidaan toimia näin. Äidit ovat vain saattaneet pyytää apua tilanteeseensa jossa ovat olleet väsyneitä. Äidit ovat pyytäneet apua kun heidän omat voimavaransa lasten kanssa ovat huvenneet. Kun näin tapahtuu tarpeeksi monelle äidille, eivät äidit enää uskalla lähteä pyytämään apua siinä pelossa, että heiltä viedään oikeus olla äiti lapsilleen. Puhumattakaan lasten suunnattomasta ikävästä ja hänen tuhotusta lapsuudestaan ilman oman äidin hoivaa ja vilpitöntä rakkautta. Myös isovanhemmilta saatetaan viedä oikeus nähdä ja tavata lastenlapsiaan. Lasten vieraannuttaminen läheisistään on hiljaisesti hyväksytty maan tapa, mutta miksi näin yhä toimitaan? Maamme lastensuojelu aiheuttaa myös suuria kärsimyksiä, vaikka toki se tekee myös paljon hyvääkin. Miksi äidit eivät saa tukea silloin kun he sitä tarvitsevat? Tällaista tapahtuu myös erotilanteissa, äiti erotetaan lapsistaan koston vuoksi, lastensuojelun hiljaa hyväksyessä asian. Nämä unohdetut äidit itkevät laiminlyötyä äitiyttään koko elämänsä ajan. Niin kuin myös isovanhemmat, jotka vievät mennessään kokonaisen sukupolven elämäntarinan. Näiden hiljaisten ja hyväntahtoisten, kaikkensa antaneiden äitien ja isovanhempien olisi saatava äänensä kuuluviin. Kuka palauttaisi näiden ihmisten ja varsinkin äitien, lastensuojelun tuhoaman ihmisarvon?"