Delfiinien kaikuluotaus

Niiden äänikeila käsittää itse asiassa ”kaksi yhteen kietoutunutta keilakomponenttia”, yksi alas kallistunut ja toinen ylemmäs kallistunut, jotka tuottavat äänikeilan, jossa on limittäiset pulssit.
Äänikeilalla on taajuusgradientti matalista (alaspäin kallistunut) korkeisiin taajuuksiin (ylöspäin kallistunut). Tämän johdosta saalis voidaan paikallistaa tarkemmin äänikeilassa: mitä korkeampitaajuinen saaliin kaiku on, sitä ylempänä saalis on fyysisesti äänikeilassa.
Tutkijat toivovat voivansa jäljitellä delfiinin loistavaa kaikuluotauksen suunnittelua rakentaakseen parempia ultraääniskannereita, parantaen kehon ohuiden kerrosten kuvaamisen resoluutiota. Samalla kun matalataajuiset äänet voivat edetä pidemmälle veden alla, korkeataajuiset äänet voivat tuoda enemmän informaatiota kohteen muodosta. Tämä voisi olla erityisen hyödyllistä ultraäänikuvauksessa, jossa perinteisillä menetelmillä piiloon jääneet asiat saatetaan nyt nähdä.
Delfiinin kaikuluotauksen analyysi voisi myös parantaa laivojen kaikuluotauksen suunnittelua.
Puhutaanko bioinspiraatiosta? Koska ihmisen tekemät kaikuluotaimet ovat älykkyyden tulosta, kuinka paljon enemmän sitä ovat delfiinien aivan ylivoimaiset kaikuluotaimet.