Kun puhutaan arvostelevaan sävyyn, että MINÄ puhun, olen se "tappi" minkä ympärille "ämmien" tarina pitää rakentua.
Se tappi- uskonto tavallaan avautuu Edenistä--- Sanaan Eeva.. Otetaan Jumalan aluelta- "hyvän ja pahantiedon" puusta hedelmä, mitä ei pitäisi tehdä, eihän Jumala sanonut, että syökää tuosta.... ei, vaan älkää syökö.
Se "synnin - sanan sanoitus alkaa siitä"..
Tämä sanan synti- on hulluus ihmisessä. Tavallaan "hullu sanoo sydämessä.. jne" kirjoitukset mittaa. ts. teko on sitä hulluutta, mutta ihminen kuitenkin on Jumala tekoa. Eli astunut harhaan.
Tehtiin vuoropuhelu ---- tämän puun hedelmästä. Jumala ratkaisee Itse tämän puun -- hyvän ja pahan taistelun kentää ---- opetuslapset ovat Elämänpuulla.
Synti ja hulluus on meidän harhautunut roolihedelmä. Miettikääs Eevaa ja sitä, että meidän pitäisi olla Yljän- morsiamia, katsomatta housuihimme. tuonpuoleisuudessa ei ole meidän rooli- olla miehenä, vaan morsian.
Kalle päätalo muuttuu ylösnousemuksessa Kristuksen morsiameksi -eli häitten jälkeen on "Kristuksen -- muija, eli akaata" ; ) .... pitäisikö olla kädessä edelleen kaulin ja nimi justiina- justiinsa.
Käärme- hedelmä, Eeva ja vuoropuhelu... Haloo! Onko Aatami- siellä? Oletko rukouskammiossa- ovi takana suljettuna Ylkäsi edessä, hän on viekä Ylimmäinen Pappisi.
Mitä Aadam- tänäänkin tekee- kun arvostelee Jumalan edessä "Eevaansa" - eli lähimmäistä- sitä morsianta, mikä tekee Hengellistä työtä kentällä.
Kun se ei puhu meitin kieltä- --- tästähän arvostelijoilla on puhelahjat esissä.
"Nainen, jonka laitoit tänne kanssani, antoi sen minulle ja minä söin!"
Opetuslapsissakin on narinahenkeä, kun nuo puhuvat, ja me olemme niitä "oikeita" opetuslapsia, pitäisikö sanoa, että akka hiljaa seurakunnassa. Näin vertauskuvallisesti, kun morsiamina puhumme Yljästämme, Hänestä joka tulee Kuninkaana.
Tässä esikuvakirjoituksessa hieman rönsyän, herättämään punaisia lankoja elämänkuvioihin.
Olemmeko - jaa käytän tämä ämmä ämmää, kun niin mitataan, että muut puhuvat, mutta minähän se tappi olen, arvostelemaan muita.....
ei muut ole minun leirissäni.
Siihän se synti alkaa.... Minä rakennan sitä seurakuntamallia, ei Pyhä Henki, vaikka se Henki itse puhaltaa ---missä tahtoo --- Siinäpä se.
Tavallaan tämä Eevan ero- on Eedenissä kielikuva - hieman laajempaan tutkimiseen mitä se "synti" sana siinä omenassa kertoo.
Se on myös arvosteleva henki -tässä ajassa.
Se erottaa ----- kuin ottaisi itseä niskasta kiinni ja ajatteleisi, että veli, hän ei opeta veljeä, että näin uhrataan, tässä on lyhteeni ja minun ansio, ts. tämä Kainin henki ja mielen mustuus--- musteena. Karataan veljen päälle, ja kas- Aabel oli asialla, jossa hän uhrasi Eedenin portilla isänsä ja äitinsä peittovaateen kudontamallin.
Jumalahan uhrasi esikuvalliseti - Uhrilampaan ja peitti-- Aadamin ja Eevan alastomuuden.
Lyhteitten ja uhrilamaitten puheissa on väärää särmää, kun se ajoitetaan puhujien huulille.
Miksi Eeva --- teki sen? Siksi, että me pohtisimme ihmisen omaa sisintä, ja tekisimme omista töistä sen mielenmuutoksen.
Ihmisen sisällä on kuitenkin Jumalan työ- vaan teot tekevät sen synnin aikaan.
Ihminen on luomakunnassa.. Hänen Jumalan kuva --ei peri Aadamin syntiä vaan pitäisi tarkastella asiaa- ja ymmärtää, että Olen Jumalan kuva- ja tekoni haastaa sen, puhutaako- siitä teoista, mikä hedelmä on käsissä.
Elämänpuun, vain hyvän ja pahantiedon puusta - luvattomasti otetusta hedelmästä...
Synti on menetetyn tilaisuuden hetki. ts. teko, käytös jne.
se teko jättää jäljen. Se on ristiriidassa Jumalan opetuksen kanssa. Siitä teosta on tehtävä parannus ja kas, se ihminen palaa- ---luomisen--- perustukselle, Jumalankuvaksi- ---mieheksi ja naiseksi--- Hän meidät loi.
Synti on käsitettävä tekona - ja persoonan oma olemus taas Luomisen kautta - siksi saarnattava sana - tekee muutoksen, eli mielenmuutos, so. parannus ja näin ihmisestä tulee tämä taivaskelpoinen- Luomisen kautta- Jumala luo uutta Kristuksessa....
Mielenmuutos- parannus- hoitaa hulluutemme terveyteen.
Maailma- on hulluuden leimaama, näin sen paremmin ymmärtää... se elää omaa elämäänsä.
Se tappi- uskonto tavallaan avautuu Edenistä--- Sanaan Eeva.. Otetaan Jumalan aluelta- "hyvän ja pahantiedon" puusta hedelmä, mitä ei pitäisi tehdä, eihän Jumala sanonut, että syökää tuosta.... ei, vaan älkää syökö.
Se "synnin - sanan sanoitus alkaa siitä"..
Tämä sanan synti- on hulluus ihmisessä. Tavallaan "hullu sanoo sydämessä.. jne" kirjoitukset mittaa. ts. teko on sitä hulluutta, mutta ihminen kuitenkin on Jumala tekoa. Eli astunut harhaan.
Tehtiin vuoropuhelu ---- tämän puun hedelmästä. Jumala ratkaisee Itse tämän puun -- hyvän ja pahan taistelun kentää ---- opetuslapset ovat Elämänpuulla.
Synti ja hulluus on meidän harhautunut roolihedelmä. Miettikääs Eevaa ja sitä, että meidän pitäisi olla Yljän- morsiamia, katsomatta housuihimme. tuonpuoleisuudessa ei ole meidän rooli- olla miehenä, vaan morsian.
Kalle päätalo muuttuu ylösnousemuksessa Kristuksen morsiameksi -eli häitten jälkeen on "Kristuksen -- muija, eli akaata" ; ) .... pitäisikö olla kädessä edelleen kaulin ja nimi justiina- justiinsa.
Käärme- hedelmä, Eeva ja vuoropuhelu... Haloo! Onko Aatami- siellä? Oletko rukouskammiossa- ovi takana suljettuna Ylkäsi edessä, hän on viekä Ylimmäinen Pappisi.
Mitä Aadam- tänäänkin tekee- kun arvostelee Jumalan edessä "Eevaansa" - eli lähimmäistä- sitä morsianta, mikä tekee Hengellistä työtä kentällä.
Kun se ei puhu meitin kieltä- --- tästähän arvostelijoilla on puhelahjat esissä.
"Nainen, jonka laitoit tänne kanssani, antoi sen minulle ja minä söin!"
Opetuslapsissakin on narinahenkeä, kun nuo puhuvat, ja me olemme niitä "oikeita" opetuslapsia, pitäisikö sanoa, että akka hiljaa seurakunnassa. Näin vertauskuvallisesti, kun morsiamina puhumme Yljästämme, Hänestä joka tulee Kuninkaana.
Tässä esikuvakirjoituksessa hieman rönsyän, herättämään punaisia lankoja elämänkuvioihin.
Olemmeko - jaa käytän tämä ämmä ämmää, kun niin mitataan, että muut puhuvat, mutta minähän se tappi olen, arvostelemaan muita.....
ei muut ole minun leirissäni.
Siihän se synti alkaa.... Minä rakennan sitä seurakuntamallia, ei Pyhä Henki, vaikka se Henki itse puhaltaa ---missä tahtoo --- Siinäpä se.
Tavallaan tämä Eevan ero- on Eedenissä kielikuva - hieman laajempaan tutkimiseen mitä se "synti" sana siinä omenassa kertoo.
Se on myös arvosteleva henki -tässä ajassa.
Se erottaa ----- kuin ottaisi itseä niskasta kiinni ja ajatteleisi, että veli, hän ei opeta veljeä, että näin uhrataan, tässä on lyhteeni ja minun ansio, ts. tämä Kainin henki ja mielen mustuus--- musteena. Karataan veljen päälle, ja kas- Aabel oli asialla, jossa hän uhrasi Eedenin portilla isänsä ja äitinsä peittovaateen kudontamallin.
Jumalahan uhrasi esikuvalliseti - Uhrilampaan ja peitti-- Aadamin ja Eevan alastomuuden.
Lyhteitten ja uhrilamaitten puheissa on väärää särmää, kun se ajoitetaan puhujien huulille.
Miksi Eeva --- teki sen? Siksi, että me pohtisimme ihmisen omaa sisintä, ja tekisimme omista töistä sen mielenmuutoksen.
Ihmisen sisällä on kuitenkin Jumalan työ- vaan teot tekevät sen synnin aikaan.
Ihminen on luomakunnassa.. Hänen Jumalan kuva --ei peri Aadamin syntiä vaan pitäisi tarkastella asiaa- ja ymmärtää, että Olen Jumalan kuva- ja tekoni haastaa sen, puhutaako- siitä teoista, mikä hedelmä on käsissä.
Elämänpuun, vain hyvän ja pahantiedon puusta - luvattomasti otetusta hedelmästä...
Synti on menetetyn tilaisuuden hetki. ts. teko, käytös jne.
se teko jättää jäljen. Se on ristiriidassa Jumalan opetuksen kanssa. Siitä teosta on tehtävä parannus ja kas, se ihminen palaa- ---luomisen--- perustukselle, Jumalankuvaksi- ---mieheksi ja naiseksi--- Hän meidät loi.
Synti on käsitettävä tekona - ja persoonan oma olemus taas Luomisen kautta - siksi saarnattava sana - tekee muutoksen, eli mielenmuutos, so. parannus ja näin ihmisestä tulee tämä taivaskelpoinen- Luomisen kautta- Jumala luo uutta Kristuksessa....
Mielenmuutos- parannus- hoitaa hulluutemme terveyteen.
Maailma- on hulluuden leimaama, näin sen paremmin ymmärtää... se elää omaa elämäänsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et sitten päässyt seurakunnassa puhumaan, joten piti tulla tänne saarnaamaan.
missä seurakunnassa?