Elämä sujuu ilman Jumalaa niin kuin muillakin ihmisillä. Jumalan vaikutus ei näy missään. Sama tilanne ennen uskoontuloa, uskossa ja nyt ateistina.
Jos et ole uskonut lapsesta asti, niin tiedät elämän sujuvan ilman Jumalaa. Ja se sujuu muillakin, jotka eivät usko.
Jumalaa tarvitaan vain syntien anteeksi saamiseen. Sillä koukutetaan ihmisiä. Mitä jos tuntemus siitä on luonnollinen psykologinen ilmiö?
Jumalan ei tarvitse olla olemassa, jotta kokee saaneensa synnit anteeksi. Usko riittää, vaikka uskon kohdetta ei ole olemassa.
Syntien anteeksi saaminen on tunnettu monissa uskonnoissa. Se ei ole kristinuskon yksinoikeus. Usko mihin tahansa jumalaan riittää.
Jos et ole uskonut lapsesta asti, niin tiedät elämän sujuvan ilman Jumalaa. Ja se sujuu muillakin, jotka eivät usko.
Jumalaa tarvitaan vain syntien anteeksi saamiseen. Sillä koukutetaan ihmisiä. Mitä jos tuntemus siitä on luonnollinen psykologinen ilmiö?
Jumalan ei tarvitse olla olemassa, jotta kokee saaneensa synnit anteeksi. Usko riittää, vaikka uskon kohdetta ei ole olemassa.
Syntien anteeksi saaminen on tunnettu monissa uskonnoissa. Se ei ole kristinuskon yksinoikeus. Usko mihin tahansa jumalaan riittää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moni tajuaa erheensä vasta helvetissä
Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.
( Ap.t. 4:12)
Ja tuo nimi on Jeesus Kristus.
Joka hylkää Jumalan armon ja ylenkatsoo Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, on näin itse kääntänyt selkänsä Jumalalle.
Ellei Jumala tavoita sinua tämän elämän aikana, ole varma, että Hän vielä tulee sinua vastan.
s-seutulainen
Ehkä sitten siellä toisella puolella rajaa? Mutta silloin saattaa suoraan sanoen olla jo liian myöhäistä...
https://mega.nz/file/4IZWxRYK#PjrbV5ApU1V6xws1XxBN7_rBKax2cAMytQvb4Ki8bZ4
Mitä sitten? Kukin meistä kerran ylittää tuon rajan. Kannattaa kunkin tarkkailla lähinnä itseään. Ihminen on vastuussa vain itsestään, ei muista.
Tarjoa evankeliumia niille joille se kelpaa. Älä turhaan heittele helmiä sikojen eteen, jotka vain tallaavat ne.
Tänä päivänä on helppo löytää evankeliumin sanoma, sen joka itse vaivautuu etsimään totuuden. Tämä on kunkin henk.koht. omalla vastuulla, ei muiden.
Psykologiasta on kyse, mutta ei tuo synneistä vapautuminen ole kaikille tärkein asia.
Jeesusta ja Jumalaa voi totella ja rakastaa muistakin syistä.
Jumalan läheisyys on pelottavaa. Nousee ihokarvat pystyyn pelosta kun on kuitenkin arvotonta multaa ja pölyä.
Ehkä on hyvä että ei tunne jatkuvasti Jumalan läheisyyttä. Mäkin olen aika omillani enkä saa paljoa apua , neuvoja tai ohjausta elämän ongelmissa. Ihmissuhteet ovat nekin retuperällä.
Mutta juuri se että asiat on huonosti saa kaipaamaan koko ajan Jumalaa. Kun asiat on hyvin Jumalan kanssa alkaa olla ongelmia lähimmäisten kanssa liikaa. Kaikki lähimmäiset alkaa petoja olla ja suoranaisia murhaajia.
Jumala on varjellut sinua menettämästä lähimmäisiäsi pysymällä etäällä ja tavoittamattomissa?
Jumalan läheisyys vaatii että ystäväpiiri on myös jumalinen. Mutta aina se ei ole mahdollista. Jopa hellut karsastaa sitä joka on päässyt lähelle Jumalaa. Ehkä Jumala kuitenkaan ei ole hylännyt sinua vaan ohjasi sinut sinne missä Totuus ja Totuuden Henki vaikuttaa omalla tavallaan.