Miksi Maalaisliitto ja Keskusta hääri KGB yhteyksien kanssa

Anonyymi-ap kirjoitti:

Oliko Vilkuna Ahti vai Ville, entäpä Kekkonen?

Golitsynin väitteiden mukaan useat merkittävissä asemissa olleet suomalaiset poliitikot, virkamiehet ja sotilaat olisivat olleet KGB:n salaisia yhdysmiehiä. Golitsynin nimeämiä vaikuttaja-agentteja olivat muun muassa presidentti Urho Kekkonen, akateemikko Kustaa Vilkuna (koodinimi Ville)

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Anatoli_Golitsyn

Kustaa Vilkuna kuului Urho Kekkosen lähipiiriin, muun muassa Tamminiemen saunaseuraan. Hän oli myös perustamassa Paasikivi-seuraa. Hänellä oli tiiviit itäsuhteet. Anatoli Golitsyn jopa väittää vuoden 1984 muistelmissaan, että Vilkuna vaikutti Kekkosen lailla KGB:n agenttina koodinimeltään ”Ahti”

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kustaa_Vilkuna

Neuvostoliiton Helsingin lähetystön KGB-upseeri Anatoli Golytsin loikkasi länteen joulukuussa 1961. Amerikkalaiset ja englantilaiset kuulustelivat Golitsyniä useita vuosia. Näiden kuulustelujen tiedot saatettiin monien maiden tiedustelupalvelujen tietoon. Valitut Palat julkaisi myös eri maissa ilmestyneissä lehdissään artikkeleita Golytsinin kuulustelujen pohjalta, ja ennen pitkää Golytsin kirjoitti itsekin ainakin kaksi teosta tiedoistaan ja kokemuksistaan.

Golytsinin mukaan Kekkonen oli Neuvostoliiton vaikuttaja
-agentti. Lisäksi Golytsin nimesi muitakin suomalaisia agenteiksi. Heitä olivat ainakin akateemikko Kustaa Vilkuna, suurlähettiläs Eero A. Wuori, SDP:n opposition TPSL:n poliitikot Emil Skog ja Aarre Simonen, Maalaisliiton Arvo Korsimo, poliisiylijohtaja Erik Gabrielsson sekä eversti Kalle Lehmus.


Agenttitarina Rautkallion tapaan

Urho Kekkonen - agentti ja maanpetturi?


http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1997/7.helmikuu/UKKKGB.HTM

Kiistelty ja jopa kiitelty historiantutkija Hannu Rautkallio on kirjoittanut teoksen ”Laboratorio Suomi. Kekkonen ja KGB 1944-1962”. Teoksen luvataan paljastavan mikä oli NKP:n vaikutus Suomen politiikkaan ja miten yhteistyö Kekkosen ja KGB:n välillä toimi. NKP:n keskuskomitean arkistossa säilytettävien asiakirjojen ohella teoksessa tukeudutaan myös aiemmin julkaisemattomiin amerikkalaisiin ja brittiläisiin asiakirjoihin sekä lukuisiin haastatteluihin.

Rautkallion kirjan ensimmäinen todistaja on joulukuussa 1961 Helsingin kautta länteen loikannut Anatoli Golitsyn. Golitsyn oli loikatessaan 36-vuotias KGB-upseeri, joka oli erikoistunut NATO:on kohdistuvaan vastavakoiluun. Hänen asemapaikkansa oli Helsinki, jossa hän käytti nimeä Anatoli Klimov. Loikkauksessa avusti amerikkalainen ”diplomaatti” Frank Friberg, joka järjesti KGB-miehen Tukholman kautta Yhdysvaltoihin.

Kekkonen kärähtää

Yhteisen lentomatkan aikana Golitsyn paljasti Fribergille KGB:n ja Kekkosen yhteistyön koko laajuuden, Neuvostoliiton lähetystön KGB-miehityksen sekä siinä sivussa erään USA:n lähetystössä työskentelevän agentin.

Koska oli pelättävissä, että Golitsyn paljastaa koko vuoden 1961 noottikriisin olevan pelkästään Kekkosen ja KGB:n lavastus, jolla Kekkosen uudelleenvalinta turvataan, käynnistivät Kekkonen ja KGB mittavan peittelyoperaation. Suojelupoliisia (SUPO) estettiin tutkimasta asiaa, joka salattiin samalla ulkoministeriön virkamiehiltä ja jopa Ahti Karjalaiselta.

Loikkarin takaa-ajoon valjastettiin umpijuoppo Helsingin poliisikomentaja Karl Erik Gabrielsson, jolla oli ”läheiset henkilökohtaiset” suhteet Tehtaankadun suurlähetystöön. Poliisi johdatettiin tutkimaan vääriä jälkiä ja kelvottomasta tutkinnastakin syntyneet asiakirjat salattiin jopa suojelupoliisilta.

SUPO sai kuitenkin kuulla totuuden kun Friberg palasi Suomeen ja kertoi SUPO:n johdolle Golitsynin loikkauksesta ja Kekkosen suhteista KGB:hen. SUPO:n apulaispäällikölle Henrik Stenlundille Fribergin tarina oli ”shokkiterapiaa”, eikä päällikkö Armas Anhava halunnut tietää asiasta mitään. CIA paljasti Kekkosen KGB-kytkennän myös puolustusvoimien komentaja Sakari Simeliukselle ja yleisesikunnan päällikkö Aatos Maunulalle.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä