Pride-liikkeen ihmisoikeuksiin vetoaminen on poliittista retoriikka

Pride-liikkeen ihmisoikeusretoriikan tavoitteena on poliittisen ja ideologisen agendan piilottaminen, sanovat Ajassa-ohjelman vieraat.

Pride-liike pitää transsukupuolisuuteen liittyviä kysymyksiä ihmisoikeuskysymyksinä. Tälle ei löydy kuitenkaan pohjaa kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Pride-liikkeen ajaman lakiehdotuksen on kritisoitu olevan ristiriitainen juurikin ihmisoikeusjulistuksessa tunnustettujen omantunnon ja uskonnon vapauden kanssa.

– Pride-liikkeen vetoaminen ihmisoikeuksiin on poliittista retoriikkaa ja todella toimivaa sellaista, koska verhoamalla oman ideologian ja aatteen ihmisoikeuksiin pystyy väistämään kritiikkiä ja esittämään, etteivät poliittiset tavoitteet ole poliittisia, vaan arvostelun yläpuolella, sanoo lakimies ja kansanedustaja Onni Rostila (ps.).

Uusi Tie -lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi näkee, että tavoitteena on tuoda YK:n ihmisoikeusjulistuksen rinnalle uusia ihmisoikeuksia.

– Sanotaan vain, että tämä on ihmisoikeus ja sinun on pakko hyväksyä se. Tämän vuoksi koko käsite kokee inflaation ja oikeat ihmisoikeudet jäävät helposti syrjään.

Rostila toteaa, että esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki ei kytkeytynyt ihmisoikeussopimuksiin, eikä oikeus vaihtaa sukupuoltakaan perustu ihmisoikeuksiin.

– Päivi Räsäsen oikeus sananvapauteen sen sijaan perustuu ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuun ja sovittuun ihmisoikeuteen, mutta asiaa on haluttu tulkita toisin kuin se oli alun perin tarkoitettu.

Eheytyshoidot kieltävä lakiesitys ristiriitainen
Ihmisoikeuskysymykseksi on nostettu eheytyshoitojen kieltoa ajava lakiehdotus. Lakiehdotuksen läpimeno tarkoittaisi muun muassa sitä, että rukous, sielunhoito tai terapia sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppailevan kanssa olisi kiellettyä. Sen sijaan lääkehoito ja kirurgiset toimenpiteet sallittaisiin.

Santeri Marjokorpi pitää teologina esitystä epämääräisenä.

– Jos joku vaikkapa haluaa rukoilla, niin uskonnon harjoittaminenhan on ihmisoikeus. Tai jos haluaa rukousta puolestaan, niin ei siihen pitäisi puuttua. Ymmärrän kyllä, että ihmiselle voidaan myös luvata liikoja.

– Lainsäädäntöasiana tämä johtaa todella vaarallisiin lopputuloksiin. Se kaventaa uskonnonvapauden kenttää pahasti eikä tule varmaankaan puuttumaan kovin paljoa siihen, mitä sillä yritetään tehdä, Rostila lisää.

Onni Rostila näkee juristina lakiesityksessä isoja ongelmia, sillä ihmisten pitäisi pystyä tietämään etukäteen, millainen toiminta on laillista ja mikä laitonta.

– Lakiesitys on sekä laillisuusperiaatteen että uskonnonvapauden kannalta todella kyseenalainen. Olen kyllä hiukan ihmeissäni siitä, millaisella innolla tällaista lakia ajetaan ilmeisistä ongelmista huolimatta.

Tukemisen taustalla brändin kiillotusta?
Ihmisoikeuksiin vetoaminen on tuonut Pride-liikkeelle tukijoita niin puolueista, yrityksistä kuin luterilaisesta kirkostakin.

– Kun on kysymys puoluepoliittisesta toiminnasta ja hyvin mielipiteitä jakavista asiakokonaisuuksista, niin ihmettelen sitä, että kantaa otetaan niin pidäkkeettömästi, Onni Rostila sanoo.

Santeri Marjokorpi uskoo, että esimerkiksi suuryrityksillä on taustalla oman brändin kiillottaminen ja sitä kautta taloudelliset intressit. Kirkon sisälläkin on hänen mukaansa toimijoita, jotka eivät mieti juurikaan taustoja, vaan keskittyvät enemmän siihen, mikä näyttää hyvältä ihmisten silmissä.

– Kirkon teologian, tradition ja Raamatun valossa kuvio on mahdoton. Kirkko myy siinä omat arvonsa ja periaatteensa, Marjokorpi toteaa.

-seurakuntalainen-