Nuoruusvuosien rasismikokemukset koulussa ja vapaa- ajalla

Heidän vanhempansa olisivat saattaneet kieltää koko asian ja syyttää minua ylireagoimisesta. Kiusaajat käyttivät termejä vain minun kuulleen. Harvoin muut, valtaväestöön kuuluvat lapset edes muistaisivat näitä tilanteitä, eihän loukkaavat termit heitä koskeneet.

En todellisuudessa eronnut muista lapsista kuin ihonväriltäni ja hiuksiltani. Minut oli kasvatettu suomenkieliseksi, suomalaisen nimen omaavaksi tytöksi, suomalaisessa kulttuurissa. Nuoruusvuosiini asti kasvoin mustana suomalaisena, vaikka sellaista termiä ei silloin edes ollut. Monet saattavat pitää meitä erilaisina, mutta samaan aikaan joudumme kuulemaa rasistista kielenkäyttöä, koska ” ne nyt tavallaan ollaan suomalaisia”. Valtaväestö ei ole värisokea, mutta leikkii sellaista, kun loukkaavasta kielenkäytöstä huomautetaan.


Usein siihen puuttuminen voi tuntua melkein yhtä epämiellyttävältä kuin rasismi; tilanteet voi olla niin ahdistavia, että sitä vain on paikallaan ja toivoo, että hetki menisi ohi. Todellisuudessa tämä nämä hetket tulee eteen aina uudestaan, jos tilanteeseen ei puututa. Varsinkin lapset jättävät tällaiset tilanteet mainitsematta, tai kertovat asiasta, kun kiusaamista on jatkunut jo pitkän aikaa. Hankala tilanne on varsinkin niillä, jotka kuulevat loukkaavia kommentteja jopa ystäviltään. Sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Ylä- aste: mitä epäsuora rasismi voi pahimmillaan olla

Olin jälleen luokkani ainoa tummaihoinen. Tällä ei tietenkään tulisi olla suurta merkitystä, mutta omasta kokemuksestani syrjintää on vaikeampi kestää yksin. Silmätikuksi voi joutua herkemmin ja olen kokenut ja ala- asteelta asti vähemmistöstressiä kyseisen asian takia.

Tulevat kiusaajani olivat samassa koulussa. Sana ”neekeri” kuului heidän vakiosanastoonsa; he puhuivat tästä asiasta melkein joka päivä, oli se sitten mustien huonoudesta tai ihmetellen ääneen sitä, kuinka joku voi olla ”homo ja neekeri”. Toisin sanoen, he eivät puheillaan viitanneet suoranaisesti minuun, mutta afrikkalaistaustaisena nuo sanat sattuvat, käytettiin niitä missä yhteydessä tahansa. Käteni oli oppitunneilla yltä päältä hiessä, koska jännitin jo etukäteen, mitä he sanoisivat seuraavaksi. Kukaan oppilaista ei koskaan puuttunut syrjintään. Eräs opettaja jopa kuuli, kun kiusaaja puhui näyttelyssä vierailtuaan, että ”sielläkin oli vain neekereitä neekereiden perään.” Opettaja pudisteli päätänsä, mutta ei kuitenkaan puuttunut tilanteeseen sen tarkemmin. Olin jo nuoruusvuosieni aikana oppinut, että minun pitää olla hiljaa ja leikkiä, etteivät sanat satuta. Mutta todellisuudessa ne sattuivat. En vain enää jaksanut.

Olin jo vuosia kokenut itseni ulkopuoliseksi ja kiusaaminen oli jo voimakkaasti vaikuttanut omaa ajatusmaailmaani. Monet koulussamme puhuivat jatkuvasti mustista alentavaan sävyyn tai sitten minut piti kuunnella jatkuvia kysymyksiä taustastani, joka silloin tuntui lähinnä tunkeilevalta.
Valmistuin peruskoulusta vuonna 2011. En ollut aikoihin ollut niin onnellinen kuin valmistumispäivänä; ehkä elämässäni on hiukan toivoa.


Loppusanat


Olen alkanut käymään läpi kokemuksiani vasta aikuisena. Se on vienyt minulta vuosia. Matka itseni hyväksymiseen on ollut pitkä.
Haluan tekstissä tuoda esiin sitä, kuinka suomen kielen ja kulttuurin osaaminen ei tarkoita, että tulisi hyväksytyksi yhteiskunnassa. Rasismi on sidottuna henkilön erilaisiin piirteisiin esimerkiksi tummempaan ihonväriin. Syrjittyjen joukkoon kuuluu maahanmuuttajien lisäksi adoptoituja ja juuriltansa kahden tai useamman maan suomalaisia. Olen huomannut, kuinka yhteiskunnallisissa keskusteluissa puhutaan nimenomaan maahanmuuttajien kokemasta rasismista. Aihetta tuntuu olevan helpompi käsitellä, kun syrjintä kohdistuu ”niihin muihin”. Rasismi ei ole Suomessa uusi ilmiö, jonka maahanmuuttajat ja pakolaiset olisivat käytöksellään tuoneet. Rasistista kieltä ja kuvastoa on vuosikymmeniä sitten esiintynyt karkkihyllyissä ja televisio- ohjelmissa. Tästä syystä juuriltansa moninaiset suomalaiset ovat joutuneet yleisen pilkan kohteeksi.
On helppo vedota omaan tietämättömyyteen tai toisen herkkänahkaisuuteen, vaikka maalaisjärjellä ajateltuna rasististen termien ja oletusten ääneen sanominen on syrjintää. Tilanne on usein epämukava molemmin puolin, mutta syrjitylle se on aina vahingollisin.



Olen saanut rasismin vastaisista järjestöiltä vertaistukea ja heidän avullaan olen huomannut, etten ole kokemusteni kanssa yksin. Olen saanut vinkkejä, kuinka toimin rasistisiksi kokemissani tilanteissa. Sitä ei ikinä pitäisi lakaista maton alle tai vaieta. Varsinkin nuoret voivat kieltää tapahtuneen, jos tilanteeseen ei puututa sillä hetkellä. Olen itse joutunut harjoittelemaan, mitä sellaisissa tilanteissa kannattaa sanoa, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tuntui se kuinka pelottavalta tahansa, on se sen arvoista.

Meidän maa. Ja näin se vaan menee. Ja jos ei elä maassa maan tavalla ja sopeudu voi aina häipyä täältä. Kärsit vanhempiesi virheestä. Mixi tulivat tänne Meidän Suomen maahan. Voit selittää ja valittaa heille kohtaloasi. Ja oletko funtsannut mitä itse olisit voinut tehdä toisin. Sillä voit myös katsoa itse peiliin myös

Hieno kirjoitus Cecilia-. Olet vahva ihminen. Olen myös kolmen maan sekoitus, ja vähän tummempi kuin kantasuomalaiset. Olen -93 tullut Ruotsista Suomeen Suomalaisen äidin kanssa. Minun lapsuus meni aika hyvin , tietysti kohtasin ennakkoluuloja kun koulussani ei paljon ulkomaalaisia silloin ollut. Täytyy sanoa, että en niinkään rasismia ole ajatellut kuin nyt viimeiset 2 vuotta ja erityisesti viimevuodesta. Ilmapiiri on kiristynyt, talous on heikko monilla, työpaikkoja ei ole. Ne on syitä sille myös että ulkomaalaisviha kasvaa, se on helppo osoittaa heitä vaikka syy ei ole niiden. Ja tietysti poliitikkojen toiminta pahentaa eriarvoisuutta ja luo vihapuhetta.

Mutta tunnistan monen asian itsessäni sun kirjotuksista vaikka en ole niitä noin pahoina kokenut.

Sori jos tuli sekavaa tekstiä, olen aina ollut huono äidinkielessä :D Mutta asiat ei muutu jos niihin ei puututa ja onneksi asiat ovat menneet parempaan suuntaan mitä oli -90 luvulla ja 2000-luvun alussa. Ulkomaalaisen näköisiä tarvii näkyä kaikessa niinku kantasuomalaisia, sillon sitä aletaan pitämään enemmän normaalina ja ajan kanssa kukaan ei välitä sun juurista.

Ihan suora KOPIO

https://www.yeesi.fi/tietoa/ajankohtaista/?newsid=118&newstitle=Yeesaamo-haku+lukuvuodelle+2022-23+on+auki!

Koko stoorista käy ainakin se selväksi, ettei kannata lähteä muihin maihin vierahille seikkailemaan. Pysymällä omilla synnyisijoillaan elämä olisi paljon helpompaa kaikille.

Kopion kopiosta heijastuu sukupuoleksi nainen ja nyt kysynkin, tosi vihaisena, miksi ette aja toisten naisten asioita Suomessa, hyvinvointivaltiossa ? Esim. kunniamurhien lopetusta, miestenne asennetta naisten sortamiseen ja alistamiseen, äitienne edelleen patriarkaalisiin asenteisiin ? MIKSI ?