Jumalan viha tuli ilmi Suviseuroilla Pudiksella.

Kaikissa seurapuheissa oli vaan sitä yhtä ja samaa jankutusta, evanKELJUMI, keljumi ja keljumi, kun se kuuluisi sanoa evanKELIUMI. Samat iskulauseet ja sanat toistuu, joten kuulijaa alkaa kyllästyttää samojen teesien toistelu, kuten jumalanlapset, evanKELJUMI, sielunvihollinen. Puhujarievut eivät lopultakaan osaa muuta kuin toistella vaan sitä samaa jargoniaa, usko, usko ja usko syntisi anteeksi. Miksi näin, koska jokainen uskovainen kyllä osaa uskoa ilman kehoittelua, siis itsekseen uskoa, koska nykykäsityksen mukaan ei tarvitse henkilökohtaista julistusta kuulla kättään nostelemalla. Saarnat ovat siis erittäin väsyttäviä kuunnella, koska puhujan ääni on itkunpiukeaa ja samoin nämä siinin laulut ja virret ovat mollivoittoisia verisillä sanoillaan. Virsien sanat ovat tarkalle kuulijalle kummastusta herättäviä outoja utopioita.
Isä meidän rukous on myös kummajainen. ÄLÄKÄ SAATA MEITÄ KIUSAUKSEEN, kun pitäisi kohteliaammin sanoa, että ÄLÄ saata meitä kiusaukseen. Ja koska jumala ei ketään kiusaa vaan se paholainen, niin rukouksen tulisi kuulua näin: Varjele meitä paholaisen katalilta juonilta ja kiusauksilta. Nyt kumminkin syytetään rukouksessa jumalaa siitä, että saattaa meitä kiusauksiin. Ajatelkaa nyt vähän te uskonnon harjoittajat. Anna meille meidän velkamme anteeksi. Tuo velkamme sana muutettiin, anna meille meidän syntimme, joten tuon rukousvärssyn muitakin kohtia voisi kirkkohallitus muuttaa parempaan kieliasuun. Herra valistakoon kasvonsa meille, sekin muutettiin aikoinaan parempaan kieliasuun, eli Herra valaiskoon kasvonsa meille. Virsikirjan sanoihin on tullut paljon muutoksia, koska ne olivat hassunkurisia, niin kyllä sopii tuotakin isä meitän rukousta muutella parempaan muotoon. Moni ei tajua, miten uskonnon harjoitus vaikuttaa mielenterveyteen. Tätä ei myönnetä, vaan syyksi psyykkisiin häiriöihin laitetaan oma syntisyys, joka ei parannusta tekemällä tule sen kummemmaksi. Parannuksen armo on outo ilmaisu, ja sitä myös seurapuheissa hoetaan alati. Jos kerran joku on saanut parannuksen armon, niin eikait sitä parannusta tarvi jatkuvasti tehdä. Eikös se Jeesus sovittanut kaikkien synnit eli Venäjän Putininkin synnit on sovitettu, samoin Sauli Niinistön ja Ruotsin kuningasperheen ym.
Tarvitseeko siis hokea, että uskokaa ja uskokaa, kun kyllähän uskovainen uskoo ja tietää ja tekee ilman hoputtamistakin parannusta uskoen mielessään. Semmoinen käsitys mulla on, että synnit pyyhkiytyy sitä paremmin, mitä enemmän kehtaa ja jaksaa kuunnella näitä saarnoja. Eli onko niin, että syntien anteeksi antamus tulee kuulemisen välityksellä. Usko tulee kuulosta on sanonta, mutta jos ei jaksa kuunnella noita samoja raamatun tarinoita, niin sittenkö ei synnit pyyhkiydykkään pois. Jokainen on suorittanut perus ja lukio asteilla uskonnon oppiaineen, mutta näissä seuroissa se ei lakkaa koskaan näiden samojen raamatun jorinoiden opiskelu, vaikka ne olisi jo tulleet tuttuakin tutummiksi. Puhujat selittää kaikkia raamatun paikkoja samoilla ontuvilla selityksillään, joiden loppuhuipentuma on aina se sama hokeminen; usko syntisi anteeksi jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa veressä ja puhujan täytyy alentua myös itse samaan kaavaan, että saanhan minäkin uskoa kaikki syntisyyteni ja epäilykseni anteeksi, tahdon uskoa yhdessä jumalan lasten kanssa. Jeesuksen nimeen, aamen.
Jumala ei meitä varjele, tästä on hyvänä esimerkkinä äskeinen kuolemantapaus pudasjärven suvareissa, jossa masto kaatui perheenäidin päälle. Jumala vain sallii, mutta ei koskaan pelasta eikä varjele. Hyvänä esimerkkinä kaikki maailman sodat, murhat, tapot , raiskaukset, titanikin ja estonian uppoamiset ym. ym. Maailmarauhan puolesta on rukoiltu aina, mutta koskaan ei tämä Jumala ole maailmaan rauhaa suonut ja mitenpä hän sen tekisikään. Uskovat odottelee hamaan ikuisuuteen saakka Jeesuksen tuloa ja ihmeiden tekmistä nostaa kaikki ylös haudoistaan. Tämä on kaikkein älyttömintä utopiaa, jota uskonnot julistaa.