Keltapukeinen henkilö tarkkailee minua ja ärsyynnyn

Skitsofrenian muistivihkosta aukaisen sivun joka koskee keltapukeista henkilöä joukon seassa

Mitä hän katsoo minussa, jotta minä tunnen vaivautuneisuutta?

Tuntuu, että keltainen on piikittävä, että jollakin asialla työntyy tajuntaani väkivalloin, josta en pidä ja tunnen.

Mitä asia, keltapaitainen?

Hän ei vastaa ja usein lähtee pois.

Hän ärsyttää minua itsevoimallaan, joka jää mysteeriksi.

Kun puhuu hänelle, onko loppujen lopuksi mysteeri pötyä ja keltainen on vain yksi tapaus suuren ihmisten kirjassa.
Keltaisen minä kokemus on subjektiivinen on tylsä kun tuntee.

Skitsofreenisessa luonnossa planetaarisessa pyörteessä minusta voi tulla keltainen ja joku ärsyyntyy minuun.

En luonnostani henkilökohtaisesti ole päätehtävissäni kuitenkin keltainen.
No ehkä siksi tämä kertomus keltaisista maan päällä.
Se on essentia toisilla mutta myös väliaikainen luonnon olotila.

Panen merkille vain niiden voimia ja outoja tilanteita.

Kertokaa omia havaintojanne keltaisista törmäyksistänne valvein tai psykoloogeina.

Aurinko on keltainen isä.
Hiekka on keltainen
Puu on keltainen.
Eläin keltainen.