Mitä helvettiä pitäisi tehdä?

Sosiaaliohjaaja sanoi että minun 2X- vuotiaan ihmisen pitäisi saada enemmän sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa jotta saisin uusia kaverisuhteita. Joko työn kautta mikä on 50/50 saanko töitä vai en tai se pakolla työnnetty vaihtoehto, osallistua kansalaisopiston tunneille ja hakea niitä sieltä. Mutta en tiedä onko sekään hyvä vaihtoehto. Henkilökohtaisesti olen sosiaalistunut helpommin netin ja sitäkin enemmän, videopelien kautta. Osa tuntuu hyväksyvän tämän faktan, osa uskoo taas että tämä ei riitä ja on itse asiassa pahaksi minulle. Mutta jos minun sosiaalistumisen halu työnnetään ihan niille rajoille niin olen valmis ottamaan askeleen eteenpäin, lähestyä muita ja tehdä sitä samaa ikivanhaa asiaa johon olen kyllästynyt itse: kuunnella muiden juttuja tauotta olipa kuinka tylsää, ärsyttävää tai itsetuntoa hajottavaa ilman että sanon itse mitään, olipa minullakin jotain hyvää sanottavaa tai ei. Jotkut teistä jotka lukevat tähän asti varmaan saattavat miettiä "mikä tämän ihmisen ongelma oikein on" tai "ei hitto miten vammaista". Minun eka ja ainoa puolustus on peruskoulun aikojen kusipäät. Niiden käytös muuttaa kilteimmänkin lapsen aivan täyskyyniseksi maanitteliaksi.