Jotain on aina puuttunut ja puuttuu vieläkin.
Jotain jota mikään ei korvaa.
Miksi se pitää tajuta näin myöhään?
Miksi elämä pitää tuhlata turhuuteen?
Ei millään muulla maailmassa ole oikeastaan mitään väliä.
Todellinen rakkaus, jotain syvempää joka kietoo yhteen sielut ja kaiken muunkin.
Onko menneisyys ollut oppimista ja valmistautumista siihen johonkin todelliseen, jota on aina tietämättään elämäänsä kaivannut?
Mutta onko jo liian myöhäistä?
Miksi vasta nyt on valmis?
Jotain jota mikään ei korvaa.
Miksi se pitää tajuta näin myöhään?
Miksi elämä pitää tuhlata turhuuteen?
Ei millään muulla maailmassa ole oikeastaan mitään väliä.
Todellinen rakkaus, jotain syvempää joka kietoo yhteen sielut ja kaiken muunkin.
Onko menneisyys ollut oppimista ja valmistautumista siihen johonkin todelliseen, jota on aina tietämättään elämäänsä kaivannut?
Mutta onko jo liian myöhäistä?
Miksi vasta nyt on valmis?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinä oot paskalaitoksella töissä ihan selvästi.
Kyllä semmoista tarvitaan. On niinsanottu kikkarevaltuutettu. Jakaa ruskeat ja mustat kikkareet eri kasoihin.
Mutta tunnistan aloittajan ajatuksia.
Kyse on siitä että hän on etsinyt ihmisestä jotain täydellisyyttä elämään. Ns jumalan rakkautta. Mutta ei se tule elämään kuin ehkä pieninä hetkinä jotta ihminen tietää siitä jotain. Ei kuitenkaan sitä saa.
Joskus joidenkin parien kohdalla on havaittavissa jotain syvempää onnistumista.
Mutta jumala on rakkaus. Ihminen ei ole. Siksi ihminen ei siinä voi asua. Vain hetkittäin käsittää sen suuruutta.
Voisiko sellaista ihmettä vielä tapahtua, että löytää sen etsimänsä?
Toivoisin tietysti sitä, mutta onko se mahdollista?
Onko kaikki tapahtumat johtaneet tähän?
Johtavatko ne vielä sinne perille asti?
Voisiko sellaista hyvyyttä ja onnea saada osakseen?
Mitenköhän sellainen onni muuttaisi elämää ja tulevaisuutta?
Tulisiko valo kaiken harmauden ja synkkyyden keskelle?
Näkisi pitkälle ja selvästi, vaikka eihän sitä silloin tarvitsisi enää minnekään kauemmas katsellakaan.
En tiedä, eikä pidäkään tietää.
En tahdo ajatella, tulee vain paha mieli kun haaveilee jostain jota ei voi välttämättä saavuttaa ja johon ei voi vaikuttaa.
Olen joskus kokenut sitä yliluonnollista. Kirjoitit omia ajatuksiani myös mies.
Tykkäisin etsiä sitä yhdessä.
Mietin aamulenkillä miksi juuri me kohtasimne, siksi että meille molemmille olisi tässä elämässä vielä tälläinen kokemus tarjolla. Harvinainen, jotakin elämää suurempaa joka tasolla....
Ei pidä paikkaansa
Oliko HK:n sininen?
Ei todellakaan 😂
Koskaan ei ole liian myöhäistä, koska onni on tässä hetkessä. Tarjosit minulle kauniin hetken hiljattain.
Eiköhän jokaisen kokemuksen elämässä ole tarkoitus opettaa meille jotain.
Toisilla menee enemmän aikaa oppia, joten he toistavat samoja virheitä yhä uudestaan.
Se käsite VANHA SIELU, on varmaan sellainen joka on jo kaiken oppinut kun on elänyt ehkä monia elämiä ennenkuin on valmis. Kun kaksi sellaista kohtaa, heillä on yhteys toisiinsa ilman sanoja, ilman tekoja. He tietävät.
Jotkut varmaan joutuvat elämään yhä uudestaan kunnes ovat korjanneet virheet johtaa ovat tehneet edellisessä elämässä.
Eri olomuodossa tai sukupuolessa.. kuka tietää.
Ei elämä kuitenkaan koskaan hukkaan mene, kyllä siitä aina jotain oppii ja se kai on elämisen tarkoitus?!
Sitten kun vihdoin kuolemme ja muutumme takasin energiaksi jota olimme ennen syntymäämme ( kaikki maailmankaikkeudessa on ) olemme jälleen valmiita ottamaan uuden muodon.
Itse en koe että elämä menee hukkaan vaikka mokaa tai muuta ikävää, jos on valmis korjaamaan virheet, se kaikki on vaan plussaa ja tuo hyvää energiaa itselle ja muille.
Niin kauan kuin on elonpäiviä jäljellä, niin kauan on myös rakkautta ja kaikkea mitä ihminen toiselle voi antaa.
Kyllä samansuuntaista myös mietin.
Hienosti kiteytetty ajatuksesi
Tämä oli naiselta.
Ei ole olemassa vanhaa sielua. On muistoja eri sieluina olemisesta
Minun sielu on täällä toiseksi viimeistä kertaa ja on helvetin kyllästynyt jo kaikkeen. Veikkaan että viimeinen vaellus tulee olemaan helvetti🤤
Jos on uusperhekuvio (suurin osa miehistä kun on perheellisiä) eli tulee ero ja mies haluaa naisen, joka sopii hänen kuvioonsa (tekemään ruokaa, siivoamaan ja järjestämään juhlia sukulaisille jne.). Uuden kumppanin pitäisi hoitaa omatkin työt. Jos on pieniä lapsia, on jännite exän ja nyxän välillä. Lisäksi lapset ovat mustasukkaisia isän uudesta puolisosta.
Oisin silti valmis ottamaan miehen ja yhdistämään kuviot
Olen taasen nainen...Olen nähnyt uusperhekuvioita ja ne ovat aika haastavia.
Hyvin sanottu, just nappiin 💚
En nyt kyllä ihan näin väittäisi että suurin osa miehistä on perheellisiä..
Itsellä on kyllä ihan vapaa/vapaita ollut näköpiirissä riittämiin.
Tulevaisuudessa perheellisiä miehiä vieläkin vähemmän kun syntyvyys uutisten mukaan laskenut ihan reippaasti.
Olen pohtinut näitä samoja asioita. Etenkin sitä, miksi vasta nyt oivallan, että olen elänyt elämääni täysin väärin! Ja se suuri rakkaus on puuttunut, vaikka parisuhde onkin ollut. Kärvistelen tällä hetkellä suurien kysymysten äärellä, ja moni tässä aloituksessa esittämäsi kysymys kohtaa omien ajatusteni kanssa.
En usko että vielä on liian myöhäistä, olipa 40, 50, 60 tai 70 vuotias. Jos joku henkilö herättää vahvoja positiivisia tunteita, saa innostumaan, rakastamaan, olemaan paras versio itsestään ja herättää halun tulla paremmaksi ihmiseksi, niin riski kannattaa ottaa. Jatkossa käytän enemmän sydäntä kompassinani.
Ja se paska menneisyys. Jos sen paskan on oikeasti saanut käsiteltyä, niin ehkä siksi on "valmis" vasta nyt. Tai tämän tajusin itse juuri eräänä päivänä... olen valmis nyt, koska olen vihdoin parantunut henkisesti.
Olet todellakin tehnyt isoja oivalluksia. Hienosti kirjoitit ja sanoitit kokemaasi matkaa. Juuri noinhan se elämä menee, tulee välillä haasteita ja vastoinkäymisiä, jotka kasvattaa. Vasta sen jälkeen on valmis johonkin suureen, kuten ehdottomasti rakkauteen. Hyvä sinä! 👏👏🥰
Sä et ansaitse yhtään mitään
Tää on varman
Olen kaksi kertaa yrittänyt parisuhteita, mutta eivät onnistuneet kumpikaan. Tein vääriä valintoja. Toinen oli ja on terapiasuhde.
Haluaisin oikean rakkaussuhteen. Olin kerran tod. rakastunut yhteen mieheen, mutta hän jätti. Kokemuksieni jälkeen olen kyseenalaistanut arviointikykyni. Olenko todella ollut näin pihalla? Toisaalta sain kotoa vähän huonot eväät seurusteluun ym.
Niin puuttuu edelleen näköjään jostain syystä. Kaikki muu vaan oli sitä tärkeämpää ja merkityksellistä.
https://youtu.be/ogfxKlsqHhc?si=QP1i_KiIEX3vw3r3