Sopii vain toivoa, ettei Ranskassa ääioikeiston sijaan valtaan pääse äärivasemmisto.

Kommentti: Ranskan vaalit eivät olleet Macronin voitto – kuka saa puukon selkään?
Taistelu Ranskasta on vasta alkanut, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.

ANSKAN laitaoikeiston kansallinen liittouma hävisi kansalliskokouksen vaalit. Mutta jos Ranskan keskusta ja vasemmisto eivät saa rivejään kasaan, se palaa entistä vaarallisempana.

Vaalien voittaja oli vasemmistopuolueista hätäisesti koottu uusi kansanrintama. Suuri yllätys oli, että presidentti Emmanuel Macronin keskustalaiset kannattajat tulivat toisiksi. Voittajaksi oletettu kansallinen liittouma oli vasta kolmas.

Julistaessaan ennen aikaiset vaalit Macron kuitenkin oletti taktisen äänestämisen hyödyttävän hänen kannattajiaan eikä vasemmistoa.

Jos mentäisiin pohjoismaisella logiikalla vasemmisto ja keskusta yhdistäisivät nyt voimansa saadakseen aikaiseksi vahvan hallituksen. Ranskalainen logiikka ei kuitenkaan mene näin. Hallituksen muodostaminen vaatii melkein vääjäämättä sitä, että joku voittajista saa kumppaneiltaan puukon selkään.

Macron kavahtaa vasemmiston vahvinta johtajaa, alistumaton Ranska -puolueen Jean-Luc Mélenchonia. Tämä vaatii Macronin uudistusten perumista. Erityisesti eläkeiän korotuksen vastustus on muutenkin yhä vahvaa.

Macron voi yrittää vasemmiston liitosta mukaansa vihreitä ja sosialisteja, joissa hänen omakin alkuperäinen taustansa on. Mutta sekin voisi vaatia kompromisseja, jotka romahduttaisivat Macronin henkilökohtaisen unelman uudesta Ranskasta.

Heti voittoisien vaalien jälkeen kansanrintamasta lähtö olisi riski maltillisille vasemmistopuolueille. Mélenchon voisi syyttää niitä petoksesta ja haalia kannatusta.

Ja sitten on vielä se, että vanhastaan ajatus laajoista hallituskoalitioista on ranskalaisille vieras.

MAHDOLLISUUKSIEN rajoissa ovat myös Macronin tukijoiden entistä heikompi vähemmistöhallitus ja jonkinlainen virkamieshallitus. Kumpaakin Macron voisi auttaa presidentin laajoilla valtaoikeuksilla. Erityisesti budjettiasiat jumittuisivat kuitenkin pian.

Macron osaa pitää komeita puheita. Muita vaikutusmahdollisuuksia hänellä ei pian olisikaan.

KANSALLISEN liittouman todellinen johtaja Marine Le Pen ilmoitti vaalituloksen selvittyä, että ”voitto vain viivästyi”.

Le Penin tavoite on vuoden 2027 presidentinvaalissa. Kaksissa aiemmissa hän on hävinnyt, kun muiden puolueiden kannattajat ovat vaalin toisella kierroksella äänestäneet taktisesti häntä vastaan. Näin kävi nyt myös kansalliskokouksen vaalissa.

Jos uusi hallitus on heikko, kansan tyytymättömyys kasvaa. Tämä voi olla Le Penin kannalta jopa parempi juttu kuin kansallisen liittouman hallitusvalta. Hallituksessa olossa on aina riskinsä.

Macron ei voi enää pyrkiä presidentiksi. Jos Ranskan vasemmisto ja keskusta ovat kovin riitaisia, Le Penille on vaikea löytää uskottavaa vastaehdokasta. Silloin taktinen äänestys voisi unohtua.

Taistelu Ranskasta on vasta alkanut.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010549014.html

Tappaminen on ollut vasemmiston erikoisosaamisaluetta aina Ranskan suuresta vallankumouksesta alkaen.

Juutalaiset eivät olleet millään tapaa Saksan vihollisia.

"mutta äärivasemisto tappaa yleensä enemmän kuin äärivasemmisto."
Vähintäänkin yhtä paljon!