Patmos Lähetyssäätiö - Yhdessä autamme enemmän
”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Luuk. 21:28
Hei! Minä täällä taas.
JEESUS oli puhunut opetuslapsilleen lopun ajan merkeistä. Ne kiinnostivat jo silloin heitä, niin kuin meitä vielä tänään. Mitä on tulossa? Aikain merkkien arvioimisella on toki aina ollut oma luonteva paikkansa seurakunnan elämässä.
Aikain merkit eivät itsessään olleet mitenkään mieltä ylentäviä. Ne olivat juuri sellaisia, joista lukeminen ja joiden jatkuva näkeminen lehdissä ja uutisissa helposti masentaa ja ahdistaa.
Sotia, maanjäristyksiä, nälänhätää, kulkutauteja, uskovien vainoja. Kristittyjen vainoja lukuun ottamatta, mikä harvoin ylittävät uutiskynnystä, nämä asiat tulevat jatkuvasti päivittäin vastaan uutisotsikoissa.
Erityisesti juutalaisia ajatellen Jerusalemin tuolloin lähestyvä katastrofaalinen tuho ja kansan joutuminen jälleen hajalleen ympäri maailmaa pitkäksi aikaa oli varmasti mitä pelottavin ja ahdistavin ajatus.
Jeesus ei sanonut, että kun nämä alkavat tapahtua tyhjentäkää mielenne ja painakaa päänne piiloon. Tosiasioilta ei voi piiloutua, eikä niitä voi kieltää kuvitellen, että siten niitä ei tarvitse kohdata.
Kun siis NÄMÄ a l k a v a t tapahtua on opetuslasten tehtävä kaksi asiaa: Rohkaistava mielensä ja nostettava päänsä, katseensa ylös.
Jeesus ei vaikuta olevan erityisen kiinnostunut suojelemaan meitä epämiellyttäviltä tosiasioilta ja vaikealta tulevaisuudelta. Hän puhuu niistä kiertelemättä ja asettaa ne eteemme. Tosiasiat eivät välitä, miltä meistä tuntuu.
Opetuslasten on opittava käsittelemään ja kohtaamaan ne. Siksi Jeesuskaan ei varjellut opetuslapsia vaikeilta tosiasioilta. Hän tuli pelastamaan meidät. Ei varjelemaan meidän tunteitamme kaikelta epämiellyttävältä.
Hän ei kuitenkaan puhunut sodista, maanjäristyksistä, kulkutaudeista ja vainoista täyttääkseen meidän mielemme niillä. Sen sijaan hän muistutti opetuslapsia Tosi Asiasta näiden ikävien tosiasioiden jälkeen: Vapautuksen hetki lähestyy!
KESÄISIN, silloin kun mahdollista (tänä vuonna ei ollut), olemme vaimoni kanssa menneet viikoksi kesälomaa viettämään mökille Savonlinnan ja Kerimäen tuolle puolen.
Pääkaupunkielämään tottuneelle matka tuntui aluksi pitkältä ja haastavalta. Mitä lähemmäs määränpäätä kuljemme sitä vaikeakulkuisemmaksi ja hitaammaksi ajomatka kävi.
Ensin nelikaistainen moottoritie, muuttuu kaksikaistaiseksi pikatieksi. Sitten pikatie muuttuu mutkaisemmaksi päällystetyksi tieksi, jonka routavaurioita pitää varoa, vaikka niitä onkin yritetty paikoin korjata.
Käännös risteyksestä oikealle ja jonkun matkan päästä asfaltti päättyy kuin seinään ja tie muuttuu pöllyäväksi epätasaiseksi soratieksi, joka lopulta muuttuu kuoppaiseksi metsätieksi. Vauhtia on koko ajan pudotettava. Jos tulisi toinen auto vastaan, jommankumman pitäisi peruuttaa.
Metsikkö ympärillä muuttuu alati tiheämmäksi ja tie viimein lähes metsäpoluksi, joka juuri ja juuri on auton ajettavissa. Helposti näkee ajaessa onko polun laidassa jo marjoja.
Viimeinen käännös vasempaan ja sitten tie päättyy kokonaan. Ollaan perillä.
Edessä aukeaa mitä ihastuttavin sinisen taivaan alla auringossa kimmeltävä suomalainen järvimaisema. Näky, jonka katselemiseen silmä ja sielu ei väsy, vaan saa siitä voimaa. Sauna lämpimäksi. Kalat odottavat.
Ajomatkalla emme vaimoni kanssa mieti alati vaikeakulkuisemmaksi käyviä tieosuuksia, vaan lopullista päämäärää. Jokainen tieosuus pikemminkin muistuttaa siitä, että lähestymme päämäärää ja palauttaa mieleen auringossa kimmeltävän kauniin järvimaiseman. Sinne päästäkseen on vain hyväksyttävä tosiasiana ne heikot ja haastavatkin tieosuudet.
Opetuslapsia kiinnosti kovasti kysymys siitä ”milloin” kaikki päättyy. Jeesus ei suoraan vastannut siihen, mutta muistutti ”mihin” kaikki päättyy: Vapautuksen hetki ja kaikki mitä hyvää ja suurenmoista Jumala onkaan meille sinne varannut.
Siinä välissä on vaikeita tieosuuksia, joita ei voida välttää eikä kieltää – sotia, nälänhätiä, maanjäristyksiä, kulkutauteja, vainoja. Mutta nosta pääsi ja rohkaise mielesi ja kiinnitä mielesi päämäärään niiden jälkeen. Milloin tahansa Jeesus yllättäen tulee takaisin sehän ei kristitylle ole mikään loppu, vaan jonkin uuden ihanan ja valtavan alku.
LOPUKSI. Jeesus opetti opetuslapsilleen lopun ajoista. Hänen sanansa sopivat muistutuksena ja ohjeena myös siihen, miten käsitellä henkilökohtaisen elämän ”vaikeita tieosuuksia”. Jos mielesi on alkanut täyttyä elämääsi liittyvillä peloilla ja huolilla sinun on syytä uudestaan ja uudestaan nostaa pääsi ja katseesi riittävän korkealle.
Löydä ajatuksillesi uusi, parempi kiinnekohta tarpeeksi ylhäällä. Niin kuin apostoli Paavali kirjoitti:
”Jos siis teidät on herätetty yhdessä Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää
”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Luuk. 21:28
Hei! Minä täällä taas.
JEESUS oli puhunut opetuslapsilleen lopun ajan merkeistä. Ne kiinnostivat jo silloin heitä, niin kuin meitä vielä tänään. Mitä on tulossa? Aikain merkkien arvioimisella on toki aina ollut oma luonteva paikkansa seurakunnan elämässä.
Aikain merkit eivät itsessään olleet mitenkään mieltä ylentäviä. Ne olivat juuri sellaisia, joista lukeminen ja joiden jatkuva näkeminen lehdissä ja uutisissa helposti masentaa ja ahdistaa.
Sotia, maanjäristyksiä, nälänhätää, kulkutauteja, uskovien vainoja. Kristittyjen vainoja lukuun ottamatta, mikä harvoin ylittävät uutiskynnystä, nämä asiat tulevat jatkuvasti päivittäin vastaan uutisotsikoissa.
Erityisesti juutalaisia ajatellen Jerusalemin tuolloin lähestyvä katastrofaalinen tuho ja kansan joutuminen jälleen hajalleen ympäri maailmaa pitkäksi aikaa oli varmasti mitä pelottavin ja ahdistavin ajatus.
Jeesus ei sanonut, että kun nämä alkavat tapahtua tyhjentäkää mielenne ja painakaa päänne piiloon. Tosiasioilta ei voi piiloutua, eikä niitä voi kieltää kuvitellen, että siten niitä ei tarvitse kohdata.
Kun siis NÄMÄ a l k a v a t tapahtua on opetuslasten tehtävä kaksi asiaa: Rohkaistava mielensä ja nostettava päänsä, katseensa ylös.
Jeesus ei vaikuta olevan erityisen kiinnostunut suojelemaan meitä epämiellyttäviltä tosiasioilta ja vaikealta tulevaisuudelta. Hän puhuu niistä kiertelemättä ja asettaa ne eteemme. Tosiasiat eivät välitä, miltä meistä tuntuu.
Opetuslasten on opittava käsittelemään ja kohtaamaan ne. Siksi Jeesuskaan ei varjellut opetuslapsia vaikeilta tosiasioilta. Hän tuli pelastamaan meidät. Ei varjelemaan meidän tunteitamme kaikelta epämiellyttävältä.
Hän ei kuitenkaan puhunut sodista, maanjäristyksistä, kulkutaudeista ja vainoista täyttääkseen meidän mielemme niillä. Sen sijaan hän muistutti opetuslapsia Tosi Asiasta näiden ikävien tosiasioiden jälkeen: Vapautuksen hetki lähestyy!
KESÄISIN, silloin kun mahdollista (tänä vuonna ei ollut), olemme vaimoni kanssa menneet viikoksi kesälomaa viettämään mökille Savonlinnan ja Kerimäen tuolle puolen.
Pääkaupunkielämään tottuneelle matka tuntui aluksi pitkältä ja haastavalta. Mitä lähemmäs määränpäätä kuljemme sitä vaikeakulkuisemmaksi ja hitaammaksi ajomatka kävi.
Ensin nelikaistainen moottoritie, muuttuu kaksikaistaiseksi pikatieksi. Sitten pikatie muuttuu mutkaisemmaksi päällystetyksi tieksi, jonka routavaurioita pitää varoa, vaikka niitä onkin yritetty paikoin korjata.
Käännös risteyksestä oikealle ja jonkun matkan päästä asfaltti päättyy kuin seinään ja tie muuttuu pöllyäväksi epätasaiseksi soratieksi, joka lopulta muuttuu kuoppaiseksi metsätieksi. Vauhtia on koko ajan pudotettava. Jos tulisi toinen auto vastaan, jommankumman pitäisi peruuttaa.
Metsikkö ympärillä muuttuu alati tiheämmäksi ja tie viimein lähes metsäpoluksi, joka juuri ja juuri on auton ajettavissa. Helposti näkee ajaessa onko polun laidassa jo marjoja.
Viimeinen käännös vasempaan ja sitten tie päättyy kokonaan. Ollaan perillä.
Edessä aukeaa mitä ihastuttavin sinisen taivaan alla auringossa kimmeltävä suomalainen järvimaisema. Näky, jonka katselemiseen silmä ja sielu ei väsy, vaan saa siitä voimaa. Sauna lämpimäksi. Kalat odottavat.
Ajomatkalla emme vaimoni kanssa mieti alati vaikeakulkuisemmaksi käyviä tieosuuksia, vaan lopullista päämäärää. Jokainen tieosuus pikemminkin muistuttaa siitä, että lähestymme päämäärää ja palauttaa mieleen auringossa kimmeltävän kauniin järvimaiseman. Sinne päästäkseen on vain hyväksyttävä tosiasiana ne heikot ja haastavatkin tieosuudet.
Opetuslapsia kiinnosti kovasti kysymys siitä ”milloin” kaikki päättyy. Jeesus ei suoraan vastannut siihen, mutta muistutti ”mihin” kaikki päättyy: Vapautuksen hetki ja kaikki mitä hyvää ja suurenmoista Jumala onkaan meille sinne varannut.
Siinä välissä on vaikeita tieosuuksia, joita ei voida välttää eikä kieltää – sotia, nälänhätiä, maanjäristyksiä, kulkutauteja, vainoja. Mutta nosta pääsi ja rohkaise mielesi ja kiinnitä mielesi päämäärään niiden jälkeen. Milloin tahansa Jeesus yllättäen tulee takaisin sehän ei kristitylle ole mikään loppu, vaan jonkin uuden ihanan ja valtavan alku.
LOPUKSI. Jeesus opetti opetuslapsilleen lopun ajoista. Hänen sanansa sopivat muistutuksena ja ohjeena myös siihen, miten käsitellä henkilökohtaisen elämän ”vaikeita tieosuuksia”. Jos mielesi on alkanut täyttyä elämääsi liittyvillä peloilla ja huolilla sinun on syytä uudestaan ja uudestaan nostaa pääsi ja katseesi riittävän korkealle.
Löydä ajatuksillesi uusi, parempi kiinnekohta tarpeeksi ylhäällä. Niin kuin apostoli Paavali kirjoitti:
”Jos siis teidät on herätetty yhdessä Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Kiinnittäkää mielenne siihen, mikä on ylhäällä, älkää
Vastaukset 3
Vanhimmat
Patmoksen rahat pois typeryksiltä-paskaa.
Patomos on vapaamuurareita hiton UUNO!!!
https://mega.nz/file/9FgSgTTa#utbOnoea5XhLVg_tIVhuA5xf1os4cRA5b_NlELXYQ4w
Radiotoimintalupa pois ja koko pulju sulkea, kun se lähettää venäjämielistä propakandaa, kaikki kuuntelijat mitkä tunnen on venäjämielisiä.