Jumalan valtakunnan työssä on vaikka minkälaista motiivia. Joku rakastaa narkkareita, vankeja, romaneja, koulutyötä, lähetystyötä, pyhäkoulua, jne.
Lähetystyössä ei inhimillinen rakkaus riitä. Joku sanoi; voi kuinka rakastan noita intiaaneja. Kun tämä lähetti ryöstettiin ja hakattiin silmät mustaksi niin kysyttin, vieläkö rakastat. Eipä rakkaus tahtonut riittää.
Joh.21:15-17 on ainoa motiivi joka kantaa Jumalan elonpelloilla. Rakkaus Jeesukseen.
Lähetystyössä ei inhimillinen rakkaus riitä. Joku sanoi; voi kuinka rakastan noita intiaaneja. Kun tämä lähetti ryöstettiin ja hakattiin silmät mustaksi niin kysyttin, vieläkö rakastat. Eipä rakkaus tahtonut riittää.
Joh.21:15-17 on ainoa motiivi joka kantaa Jumalan elonpelloilla. Rakkaus Jeesukseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä sitä rukoushuoneessa ja kirkoissa hymyillään ja toivotellaan rauhaa mutta kun pitäisi laittaa se rakkaus käytännössä toimeen missä se on? Tule pukkaan auto hangesta talvella; tuota, öh, niin, öh, on niin menoa ja kiire.
Ne jotka eniten puhuvat rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta ovat eniten vailla rakkautta. Monesti juuri numeroa tekemättä ne maan hiljaiset lähtevät työntämään sen autonkin. Ne tiskaa ja laittaa ruokaa seurakunnan keittiöllä. Tekevät sen hiljaisen työn vailla numeroa. Myös kolaavat omakotitalon pihalta lumet ja kesällä haravoivat. Kysyvät vielä kuinka voisin olla avuksi.
Toiset teoriassa rakastavat aivan pökähtyäkseen.
ja usien vielä heikomminkin.
Luvataan paljon ja muistetaan vähän.
Rukoillaan yhdessä pitkiä "loruja" ,vaan yksin Herran kasvojen eteen ei aikaa riitäkkään.
En tiedä kuinka konferenssissa talkoo henki pelaa ,mutta heikoilla se jää seurakunta tasolla.
Saa nyt nähdä muistanko itse edes ruohon leikkuu vuoroni hoitaa.
Eli ei tässä korkeelta tarte liverrellä, kun toisten tekoja katselee hanakasti, löytyiskö heille aherrettavaa.
Toisaalta ei se suuri synti tartte olla, kun matkaa rasittaa.
Pikkunen hiekka jyvänen kengässä kummasti laittaa linkuttaan suuremmankin kulkijan.
Olen noista pitkistä rukousloruista samaa mieltä. Onko kotona sitten ollenkaan rukouselämää? Varsinkin ehtoolliskokouksessa kun leipä ja viini siunataan rukoilija alkaa helposti saarnaamaan. Rukoilee tuskastuttavan pitkään ja kiduttaa kuulijoita. Jeesus nimenomaan huomautti ettei tyhjiä hoe kuin pakanat jotka eivät Jumalaa tunne.
Tulee mieleen onko esille tulon tarve niin suuri, että vaikka näin saa huomiota jos ei ole omaa puheenvuoroa?
Toinen mikä kiusaa on kun rukouskokouksessa joku rukoilee ja toinen sitten vastaa siihen. Kumma kun omalla porukalla ei aina riitä resurssit selvittää välejä puhumalla vaan se puetaan valekaapuun.
Mirjami moi!
Asiata puhut. Tätä samaa olen myös usein pohtinut.
Siunausta sinulle!
Anne
Suurimmalla osalla ei tunnu olevan mitään motiivia. Kuinka on onnistuttu kiertämään Jumalan työkutsu?
olla niin ,että on alkuun "työ kutsuja" niin paljon ,ettei tiedä kohta itsekään mikä olis se oikea?
Tuntuu joskus siltä ,että allan experttejä on joka kutsuun, vaan toteutus eipääse alkua pidemmälle.
Eli innostutaan ja siihen se sit lopahtaa ,kuin lehmän häntä.
Todellisia kutsun saaneita voi olla useita, vaan mistä kaikki muu johtuu onkin sit oma asia puitavaksi.
Ehkä "ovimiehet" hanakasti sulkevat ja palomiehet lopusta huolen pitävät.
Toisena voi olla liika kiire, ettei Jumalakaan ehdi mukaan.
No syitähän minun on helppo löytää jo lihanikin puolesta, joka napisee vastaan ,kun on kyse Herran työstä.
Kuule esitit visaisen kysymyksen,ja luulen, että rakkaus Kristukseen olisi se asian plus motiivin centrum!Jeesuksen antama ja hänen rakkautensa meissä? Silloin kun haluaa tehdä> todella jotakin ja Herra ennen-kaikkea on kutsunut työhönsä:
Niin oisko se jalkojen pesu ja alistuminen tapahduttava ensiksi? Ja kun tuolla alhaalla puhutten tuosta yleisestä rukouksesta; niin minua ainakin häiritsee; monet monotooniset rukoilijat?
Minusta ne ovat monta kertaa sielullisia houreita?
sorry vain, kyllä itse ainakin haluan mennä kammioon ja rukoilla Isää salassa...Minusta nämä hysteeriset sielulliset vouhotukset; ovat monta kertaa vain ihmisestä itsestään??? hmn
Ja silloin kun Pyhä-Henki laskeutuu niin se on hyvin arka tilanne: Annetaan Herran johtaa ne meidän rukouksetkin, niin voi jotakin todellisuudessa tapahtuakin amen..miettien Ola
Jalkojen pesu on ensimmäinen = palvelijan asenne.
Ruvetkaa veljet kirjottamaan alustuksia. Teillä on kummallakin hyviä kommentteja ja hengellisesti terveitä ajatuksia.
Kun Jumala jonkun kutsuu Hän myös antaa voiman suorittaa tehtävän ja myös varustaa siihen. Silloin on katse kohti Jeesusta koska Raamattu aina sanoo; Hän on valmistava, Hän on se tekevä, Hän on suorittava. Kutsun alkajaan katsoen voittaa eikä hetkellisiin tuntemuksiin on niitä vai ei.
'Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.' Matt.9:37-38
Siis eloa on jatkuvasti joka saralla. Ihmiset odottavat sitä 'suurta härätystä' eikä kukaan tee mitää. Koko odotus on harhaoppi, jos vasta sitten alkaa työnteko.