Kuolema. Ystävä vai vihollinen?
kuolema
I Am Who I Am
224713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Väsyneen ruumiin ystävä ja pelokkaan mielen vihollinen.
Kuolema tarkoittaa minulle uuden elämän syntymistä...
T. Tie toinen
tapa itseäsi? voittaisit.
koska minä olen jo kuollut :)
Mutta Hän elää...
Ehkä Sinäkin jonain päivänä ymmärrät :)
T. Tie toinen
"koska minä olen jo kuollut :)"
Totta. Kuollut ja kuopattu :)
"...ja MINÄ elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa."
Tie sisimpään itseen, so. Kristukseen, käy kuoleman kautta. Minuuden löytää vain kadottamalla sen. "Vanha minuus" on itse asiassa se pahamaineinen "kadotus", sillä se on kokonansa katoavainen. Sen sijaan uusi, meidän todellinen minuutemme on pysyväinen, syntynyt mutta aina oleva. Tässä me elämme.
Minä synnyin 44v sitten ja astuin alas tuonelaan
Heräsin henkiin 4v sitten
Minä tunnen Tien ja tunnen itseni ja tunnen Sinut ystäväni. Toivottavasti joskun tiemme kohtaavat...
Ellei, kiitos elämästäsi :)
T. Tie toinen
"Minä tunnen Tien ja tunnen itseni ja tunnen Sinut ystäväni."
Yhdyn tähän. Sinä tunnet valon, ja sinä tunnet minut, koska sinä tunnet itsesi. Niin kuin on kirjoitettu: "Minä Olen maailman valo."
Kuinka olet päässyt tähän tietoisuuteen?
T. Minä, joka olen kaikissa sama.
Hyvää huomenta meille :)
Se on pitkä tarina, mutta sanotaanko näin,
että minulla on ollut lapsesta lähtien kova
Tietoisuuden/Hengellisyyden "jano" :)
Ihmettelin kuka ja mikä minä olen ja miksi olen syntynyt tänne...
Menneisyyden kohtaaminen on ollut avainasemassa.
Rukous, itsetutkistelu, meditaatio ja hyvä hengellinen opas ovat olleet tukenani "etsijän Tiellä"
Ja jotta pysyisin Tiellä, palvelen Jumalaa tänään palvelemalla ihmisiä heidän Tiellään etsinnässä :)
Ja lopuksi: Suuri kärsimys pakotti minut etsimään ja Suuri Rakkaus oli/on parantava Voima
Jumala on Rakkaus
T. Tie toinen
Ps. Kirkkaudesta lainaten W. Shakespearea:
Ihanaa ihanaa ihanaa
ja vielä kerran ihanaa
ja suorastaan huimaa 8D
On ihmeellistä, että löysit "Minut" sisimmästäsi, etkä tyytynyt ulkoiseen Jeesus-idoliin niin kuin valta osa? Vai löysikö Minuus sinut? Eksyneen lampaan?
Omalla kohdallani itseksi syntyminen on ollut pitkä prosessi, mutta sen merkittävin osuus sijoittuu 90-luvun loppuun. Tuolloin tukahdutettu Minuus murtautui väkisin esiin niin kuin padottu virta. Pato murtui kappaleiksi ja vesi kuohui yli äyräiden. Sairastuin psykoosiin.
Myöhemmin virta on tasaantunut. Minuus on saavuttanut uomansa, ja elävän veden lähde pulppuaa iloisesti täyttäen koko olemukseni joka päivä. Toki minulla on edelleen omat taisteluni, kasvukipuni sekä kamppailuni, mutta yhteys sisimpään pysyy auki. Yhteys sisimpään itseeni, so. Kristukseen.
Nykyisin kohtaan lähimmäiseni etsiäkseni heistä "itseäni", so. Kristusta, ja löytääkseni tätä kautta yhteyden heidän kanssaan. Olen rakennustyöläinen, joka omalta osaltaan uurastaa saavuttaakseen yhteisen päämäärämme. Tuo päämäärä on rakkaus, ja rakkaus on Jumala.
"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 1Kor.13:12
Löytyihän täältä yksi ihminenkin :)
Olen lomalla ja ehdin ensiviikolla istua paremmin netin ääressä. Jatketaa sitten vuoroviestittelyä...
Valoisaa päivää Sinulle ja muillekin ihmisille :)
T. Tie toinen
Joen virta murtui
jo varhain koskeksi
kuohun jälkeen tyyni
on jälleen jokeni :)
Okei.
"Joen virta murtui
jo varhain koskeksi
kuohun jälkeen tyyni
on jälleen jokeni :)"
Ihmiskunnan Minuus on todella kuin virtaava vesi. Se kumpuaa sisimmästämme, täyttäen lopulta koko maanpiirin.
Opi vedestä, joka pyrkii alhaisiin oloihin. Seuraa virtaa, joka kuljettaa sinua.
Ja kauniiksi lopuksi ajatus Laotselta:
"Meri voi hallita tuhansia jokia vain siksi, että on niiden alapuolella."
oon mäki kuollu tai en mä tiiä taidan elää öh ähjähjädfgfä pläpläpläpläpllpä siinä se mun stoori... ;)
Kuolema ON.
Kuolema on.Niinkuin syntymäkin.Elämää.
Monelle kuolema on kauan kaivattu ystävä.
Sitäkään ei pidä unohtaa.
tekin käytätte?
http://www.kerrolisaa.com/kuvat/Owned-GrimReaper.jpg
Kuolema on ystävä.Se lopettaa kärsimyksemme ja poistaa tuskamme lopullisesti.Ikuinen elämä on pahin painajainen mikä ihmistä voisi kohdata.Minä haluan lähteä tästä sirkuksesta nimeltään Maa tai Tellus arvokkaasti,kivutta ,inhimillisesti.Olen tehnyt hoitotestamentin,lomakkaita saa apteekeista.Siinä todistajien läsnä ollessa ja allekirjoittaessa allekirjoitan hoitotestamenttini pääsisällön:Kun sairastun niin että olen elävä ruumis, makaan pää takakenossa hoitolaitoksen vuoteessa,silmät kiinni ja tekohampaat pöytälaatikossa,täysin älyttömänä,jo poissa maailmasta olevana ulosteet vaipassa,niin silloin lopettakaa hoitoni.En ole enää inhimillinen olento,IHMINEN,vaan "vihannes",elävä ruumis.ihmisen jätös,kasa paskaa.Ainoa mikä toimii ,on peräsuoli ja sekin omia aikojaan.Olen hautaaamaton ruumis,haisen ja ajatus on jo poissa.
Omaiset ,nuo lutunat,tulevat kukkiensa kanssa ja lätystelevät:"Katso,vaari(mummo)on jo terhakampi kuin eilen.Ainoa terhakampi on todellisuudessa tuoreempi paska vaipassa.Kyllä nämä "rakastavat"omaiset sen tietävät,että he seurustelevat elävän ruumiin kanssa.Lääketiede on kehittynyt niin huimasti ja nopeasti,että "vihannesten"hoitokodit täyttyvät kaikkialla maailmassa näistä elävistä ruumiista.Lääketiede laittaa ihmisen elämään kauemmin kuin on luonnollista,kauemmin kuin on ollut Luojan (?) tarkoitus,kauemmin kuin kukaan järjissään sen kestää,jaksaa.Siksi toivon itselleni nopeata,arvokasta lähtöä hoitotestamennttini kautta.Että omaiset eivät koskaan näkisi minua siinä alennustilassa,jossa elävät ruumiit hoitokodeissa makailevat päivästä päivään,yöstä yöhön,ulosteet vaipoissa ja kaikki inhimillinen toiminta sammuneena.
Ollessani tuollainen "vihannes"ilman hiventäkään aivojen toiminnasta,ottakaa rakkaat omaiset lääkäreideni kautta ruokinta-ja muut letkut pois,ainoastaan voimakas kipulääke jääköön.Niin voimakas kipulääke,(onko se morffiinia?)että ei varmasti satu mihinkään,ja että tuo morfiini myös mahdollisimman tehokkaasti nopeuttaa kuolemaa,pelastajaa.Maailma on saastainen sirkus,joka on jo nähty.Riittää,ei keinotekoista "elämän"jatkumista!
Haluan arvokkaan,inhimillisen lähdön.Uskon Korkeimpaan,ei hänkään ole tarkoittanut ihmisen kärsivän loputtomiin.Kyllä Hän otta vastaan siellä jossakin,jota me kukaan emme tunne,tiedä.
Haluan tavata Jumalani ennenkuin minut on häväisty hoitokodissa ulosteet vaipoissa ja sukulaisten lässytyksen täyttäessä hoitohuoneen.
Antakaa arvokas poistuminen tältä surujen planeetalta,Maasta tai Tellukselta,kuinka haluatte.Antakaa kivuton morfiinilääkitys ja sillä nopeutettu lähtö.Löydän kyllä Jumalani paremmin sieltä jostakin kuin mädälle ja ulosteille haisevista hoitohuoneista.
Kyllä Jumala ymmärtää!
Tuohon ei liene paljon lisättävää.Kyllähän se oikea elämä on jo päättynyt tuossa vaiheessa,itsekin olen valitettavasti joutunut "sukulaisena" kyseistä tilannetta seuraamaan.Mutta olemme vain niin heikkoja ettemme kykene päättämään meille rakkaan ihmisen
elämästä surun keskellä.Haluamme epätoivoisesti antaa hänelle mahdollisuuden elää,vaikka pitäisi ehkä antaa mahdollisuus kuolla.Jumalaa enkä Jeesusta en ole kyseiseen tapahtumaan koskaan liittänyt.Tosielämässä armo lienee vain urbaanilegenda.
Todellista rakkautta on päästää rakas menemään... Olen itsekin miettinyt hoitotestamentin tekoa, sillä ehkä se säästäisi sukulaisia vaikean päätöksen edessä.
jokainen me kuljemme tiemme päähän
niin lähtee rikkaat,kun duunaritki ja miään et mukaan saa
kukin vuorollaan
Kuolemista ei ajattele samalla tavalla terve ihminen, mutta vakavasti sairastunut, kuolemantuomion saanut ihminen alkaa ajatella asioita eri tavoin..
Jos on max. 2 vuotta elinaikaa, niin kuoleminen ei pelota, mutta elämänhalu nostaa "päätään" tavallaan. Joutuu aina miettimään alitajuisesti kuitenkin, että minä en enää näe sitä ja tätä ym...
Kaikkeen kuitenkin tottuu ja elämällä päivä kerrallaan, nauttimalla sellaisista asioista, joita ei aikaisemmin arvostanut ollenkaan, voi viimeisetkin kuukautensa täällä olla jollakin tavalla onnellinen.
Kuoleva ihminen huomaa ympärillään muutakin, kuin uusia kalliita tavaroita..
Elän täysillä päivä kerrallaan.
Todistettavasti olemme jokainen täällä vain kerran..
Life is Life..
Rock'n Roll.
Mutta ei fyysinen kuolema, vaan psykologinen kuolema joka joka tapahtuu eläessä, siillä kuoleman jälkeense on liian myöhäistä.
Tuo kuolema on kaiken menneisyyden muuttamista tuhkaksi, ja uuden ajattoman elämän syntymistä, joka tapahtuu nykyhetkessä, emmekä ole enään menneisyytemme vankeja, vaan elämme ajattomassa nykyhetkessä.
Eikä tuossa kuolemassa ole uskolla ja ei uskolla mittään sijaa, siillä ne ep'äävät tuon tapahtuman.
Ihmine uskoo vaikkei näe, muttaa uskoo vieläkin vaikka näkee, mutta psykologisen kuoleman jälkeen,usko ja ei usko on tarpeeton, sillä totuus ei ole uskon asia, vaan suoran näkemisen asia