miksi tukea,maatalouteen

Hyvää pohdiskelua.

Euroopassa on kautta aikojen oltu kiinnostuneita omasta elintarvikkeiden tuotannosta. Siis alkutuotannosta ja jalostuksesta. Roomalaisten ajoista ja vähän sitä ennenkin.

Yksi asia on se, että elintarviketuotanto on yksi kriisiaikojen tärkeä sektori yhteiskunnalla.
Ilman omaan elintarviketuotantoa kansakunta voi joutua suuriin ongelmiin.
Kansainvälisessä maailmassa, missä kauppa toimii vapaasti, ei ole niin suurta vaaraa elintarvikehuollosta. Siis, niin kauan kuin kauppa toimii.

Toinen asia liittyy siihen, että melko suuri porukka työskentelee elintarvikkeiden alkutuotannossa puhumattakaan jalostuksesta.
On olemassa aina osa kansaa, joka syystä tai toisesta asuu alkutuotanto-alueilla pyrkien saamaan elantonsa jollain tavoin alkutuotannosta.

Kolmas asia on se, että jos eurooppa toisi kaiken ulkomailta, niin esimerkiksi afrikassa suurimmalla osalla väestöä ei olisi mahdollisuutta kilpailla päivittäisestä ruuasta maailmanmarkkinahinnoilla.
Euroopassa taas tuotanto ei ole kannattavaa maailmanmarkkinahinnoilla. Tämä on ongelma.
Jos euroopassa lopetetaan alkutuotannon tukeminen, hyvin lyhyessä aikaa elintarvikkeiden hinnat alkaisivat etsiä markkinoiden mukaista tasapainoa, jolloin kysyntä ja tarjonta määräisivät elintarvikkeiden hinnat.

Huomattava osa EU:n budjetista on alkutuotantoon liittyvää tulonsiirtoa.

Olisi mielenkiintoista pohdiskella, mitä tapahtuisi, jos EU:n budjetista poistettaisiin täysin alkutuotantoon liittyvät tulonsiirrot.

Varmaa olisi, että EU:n budjetti puolittuisi välittömästi.
Varmaa olisi, että Suomessa loppuisi alkutuotanto monessa paikkaa. Varmaa olisi, että Ranska ajautuisi sisällissotaan. Varmaa olisi, että jäljellejäävän alkutuotannon laatu tulisi laskemaan nykyisestä, joidenkin tuotteiden hinnat kohoaisivat monikertaisiksi ja yhä useammin erilaiset kemikaalijäämät ylittäisivät asetetut normit maailmanmarkkinoiden liikutellessa maanosien välillä suuria määriä erilaisissa oloissa tuotettua elintarvikkeita.

Minun mielestä alkutuotannon tukeminen on väärin, koska se vääristää markkinataloutta ja aiheuttaa tehottomuutta.
Minun mielestä alkutuotanto voitaisiin vallan hyvin vapauttaa toimimaan kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan.

Samalla pitäisi kuitenkin myös liberalisoida tietyssä määrin työntekoon liittyvää lainsäädäntöä, koska ilman suuria yksikkökokoja ja tulokseen sidottua palkkausta alkutuotannossa ei käytännössä voida tuottaa kannattavasti maailmanmarkkinahinnoilla.

Euroopassa on vaikea kilpailla esimerkiksi tuotantoalueiden kanssa, jossa palkkauskustannukset ovat murto-osa eurooppalaisesta palkkatasosta.

Pientuotantoyksiköt taas vaatisivat vahvaa verkottumista keskenään toimitusvarmuuden takaamiseksi, mikä taas vaatisi jonkintasoista tuloksen jakamista verkoston kesken.
Pientuotantoyksiköillä kalustoon ja kuljetuksiin liittyviä kustannuksia olisi hankala saada kohtuullisiksi ilman hyvinhoidettua hallinnointia, joka taas johtaisi hallintokulujen kasvuun.
Samoin laaduntarkkailu synnyttäisi kustannuksia enemmän suhteessa suurempiin yksiköihin.

Pienyksiköt jäisivät verkottuessaankin helposti altavastaajaksi suurempien yksiköiden kanssa, viimeistään siinä vaiheessa kun suuri tukkuketju päättäisi hintakilpailulla pakottaa pientuotannon pois markkinoilta.

Pienyksiköt joutuisivat pakostakin keskittämään toimintajaan, mikä johtaisi käytännössä suurtuotantoyksiköitä vastaavaan tilanteeseen, eli käytännössä kolhoosimaiseen rakenteeseen.

Siis loppujen lopuksi pienyksiköt kilpailun paineissa joutuisivat ns. konsolidoimaan toimintaansa suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Eli summa summarum: Loppujen lopuksi jäljelle jäisi alkutuotannossa suuryksiköitä sekä luultavasti pitkälle erikoistuneita pienyksiköitä.

Tilanne muodostuisi samaksi kuin liiketaloudessa, jossa on joko todella isoja tai melko pieniä yksiköitä, mutta ns. keskikokoiset yritykset ovat lähes kadonneet. Samanlainen tilanne syntyisi luultavasti alkutuotannossa ajan mittaan.

Kilpailua vääristävien tukien poistaminen tosin edellyttäisi myös työsuoritteen liberalisointia, koska avoimessa markkinataloudessa hinnanmuodostuksen täytyy tapahtua kysynnän ja tarjonnan perusteella. Minkä tahansa tuotantoon liittyvän elementin rajoittaminen muulla kuin kysynnän ja tarjonnan perusteella vääristäisi hinnanmuodostusta.

Tavallaan vähimmäispalkka ja alkutuotannon tukeminen rajoittavat kysyntään ja tarjontaan perustuvaa markkinataloutta.

Vähimmäispalkka ja alkutuotannon tuet asettavat markkinoille tietyn alarajan, jonka yläpuolella hinnanmuodostus tapahtuu.

On tietysti olemassa yksi ihmelääke tähänkin tilanteeseen. Jos Suomen maaperästä löytyisi esimerkiksi suuria määriä energiaa, kuten öljyä, kaasua, uraania tai jotain arvokkaita jalometalleja, joilla voitaisiin vääristää kenenkään huomaamatta kansantalouden perusteita, voitaisiin vallanhyvin siirtyä melko vapaasti johonkin toiseen talousmalliin.

Todellisuus ei kuitenkaan tue tälläistä mahdollisuutta, joten on melko lailla pakko pyrkiä järjestämään Suomen kansantalouden elementit tavalla, joka on optimoitu monessa suhteessa vallitsevaan oloon, ympäristöön ja paikkaan.

Tulevaisuus ei kuitenkaan ole "vääristetyssä" kansantaloudessa tai markkinoissa, vaan avoin ja läpinäkyvä hinnanmuodostus edellyttää suurempaa vapausastetta, jos Suomi aikoo pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.

Mitä nopeammin suomalainen yhteiskunta hyväksyy muutoksen, sopeutuu tilanteeseen ja järjestelee omaehtoisesti asiansa, sitä paremmat mahdollisuudet Suomella on pienenä maana selviytyä muutosten myllerryksessä.

Palkansaajan ostovoima on Suomessa tällä hetkellä Kreikan luokkaa. Korkea veroaste, tuotteiden kulutusverot, sijainta, ilmasto. Nämä kaikki vaikuttavat Suomessa palkansaajaa ostovoimaa laskevasti.

On hyvin vähän tapoja hyväksyttyjä tapoja vaikuttaa palkansaajan ostovoimaan. Kreikan kaltaisen maan harmaan talouden nostaminen Suomessa 30% paikkeille BKT:stä ei taida tulla kysymykseen ennen yhteiskunnan romahtamista.

Ainut tapa palkansaajan ostovoiman nostamiseksi on tehostaa tuotantoa, jolloin kustannuksia voidaan leikata ja palkansaajille maksaa korkeampaa palkkaa. Tuotannon tehostaminen vaatii pysymistä kilpailijamaiden edellä. Tuotannon tehostaminen voidaan tehdä vain organisoimalla vanhoja tapoja hiukan tehokkaammin kuin ennen tai ottamalla käyttöön jokin täysin uusi ja tehokkaampi tapa.

Kehitys valitettavasti vain tapahtuu näin, joko pienillä parannuksilla entisestä tai suuremmilla hyppäyksillä aivan uudella tavalla.

Jotta palkansaajat pääsevät osallisiksi tuotannon tehostamisesta, heidän on oltavat joko töissä, omistettava tuotantoa tai päästävä hyötymään tuotannon tehostumisesta jollain muulla tavalla kuten esimerkiksi tulonsiirtojen kautta.

Avoimessa taloudessa tulonsiirrot pakostakin nostavat tuotantoon kohdistuvaa verotusta, jolloin tuotanto siirtyy muualle. Samoin tulonsiirrot pakostakin nostavat myös palkansaajien verotusta, jolloin palkansaajalle jää mahdollisuus pyrkiä nostamaan palkkaansa, jolloin tuotantokustannukset nousevat, jolloin tuotanto taas pyrkii siirtymään muualle. Palkasaajalle on jonkuntasoinen mahdollisuus siirtyä muualla suorittamaan työsuoritettaan. Palkansaajalla on mahdollisuus pyrkiä osalliseksi tuotannontehostumisesta omistamalla tuotantoa, mutta vaikka tuotanto sijaitsisi muualla, niin palkansaajaan kohdistuu verotus täällä, joten palkansaajalle tuotannon omistaminen täällä ei houkuttele.

Ainoaksi keinoksi palkansaajalle päästä osalliseksi tuotannontehostumisesta on, että palkansaaja pystyy tarjoamaan tuotantoon jotain sellaista mitä ei ole saatavissa muulta, kuten ammattitaito, tuotannon keskeytymättömyys, osaaminen, laatu.
Silloin tuotannon siirtäminen muualle ei ole houkutteleva vaihtoehto kustannuksien noustessa, mikäli palkansaajan antamaa panosta ei voida korvata muualla kustannustehokkaasti.

Valitettavasti tämä johtaa siihen tilanteeseen kuin yrityksissäkin on, että on joko suuri tai erikoistunut pieni. Toisinsanoen palkansaajan on tehtävä paljon halvalla tai erikoistuttava kapean alan tehtäviin.

Tästä voidaan päätellä, että palkansaajat tulevat jatkossa pakostakin jakaantumaan kahteen kastiin, niihin jotka osaavat jotain erikoisalaa paremmin kuin missään muualla osataan, sekä niihin, jotka tekevät enemmän halvemmalla kuin muualla tehdään.

On sanomattakin selvää, että Suomen kaltaisessa maassa erikoistunut osaaminen on ainut tapa palkansaajille, kuten myös yrityksille kilpailuissa muita vastaan.

Mutta lyhyesti, miksi tukea maatalouteen ?

Minun mielestäni ei miksikään. On aivan turhaa tukea kannattamatonta alkutuotantoa, mikäli sama pystytään ostamaan ulkomailta huomattavasti omia tuotantokustannuksia halvemmalla. Alkutuotannon on kuitenkin erikoistuttava, jotta pystytään ylläpitämään tuotantoa, jolla voidaan pitää vaihtotase tasapainossa.

Samasta syystä kuluttajien ostovoiman tukeminen on turhaa, sillä tukemisen vastapainoksi kuluttajien pitäisi luoda jotain tasapainoa ylläpitävää.
Parhaiten tämä onnistuu vähentämällä elintarvikkeisiin liittyvää arvolisäveroa, jolloin kuluttajien ostovoima kasvaa.

Pienten tilojen tulevaisuus on mini-tuotantoyksiköissä ja pitkälle viedyssä erikoistumisessa.

Tukeminen on kuin vanhan lahon talon pystyssäpitämistä, lopulta jäljellä ei ole muuta kuin tuet. Loppujen lopuksi lahonneesta talosta ei ole jäljellä enää mitään, ja kaikki ihmettelevät miksi avoimella aukiolla makaa vanha repaleinen huopakatto tukien varassa...