Ihmisestä ja synnistä

Ihmisessä on neljä eri kerrosta jos vertauskuvallisesti asian näin ilmaisee.

Ensimmäinen on se, jonka kaikki tuntevat. Tämän kerroksen jota voisi kutsua käyntikortiksi, esittelee hän ympäristölleen eli liikkuessaan ihmisten seassa. Tämä on ikäänkuin kiillotettu kuva minästä, jossa korostetaan hyviä puolia ja taas peitellään huonoja puolia. Jos tavataan uusia ihmisiä, jolla on ”arvoa”, esim vaikka nainen, johon tahdomme tehdä vaikutuksen niin tulee esille ”super minä”, joka on niin täydellinen kuin itsekukin osaa olla ja tällä minällä ei ole juuri mitään tekemistä sen realistisen minän kanssa eli jos tarve vaatii niin kasvissyöjäkin muuttuu lihan rakastajaksi.

Toinen kerros tuo esiin sen koti minän. Tämän tuntee siis perheväki ja tämä minä ei ole enää yhtään niin kiiltokuvamainen kuin edellinen ja tämä osaa jo käyttäytyä huonosti sillä ei hänen tarvitse tehdä enää vaikutusta ”hyvyydellänsä”, vaan on sitä mitä hän on. Tässä voi olla jo hyvinkin huomattava ero edelliseen sillä narsistit ja psykopaatit osaavat kyllä toimia mallikelpoisesti kun tilanne sitä vaatii ja on heille eduksi.

Kolmas kerros on sitten se minä itse ja tämän tietää vain hän eli kyseinen ihminen itse. Jokainen ihminen ja nyt todella tarkoitan että JOKAINEN, pitää sisällään niin paljon julkaisu kelvottomia ajatuksia, himoja, tarpeita, joita hän ei kerro kenellekkään. Näitä asioita ei vaan voi puhua julkisesti sillä kukaan ei ääneen myönnä ajattelevansa näin saastaisia tai häiriintyneitä asioita vaikka kuitenkin JOKAINEN niitä ajattelee sisimmässään. Näiden asioiden esiin tuominen veisi ihmisen vankilaan tahi hullujen huoneelle. Nämä ajatukset kumpuavat neljännestä kerroksesta eli ”helvetistä”.

Neljäs kerros on sitten se, jonka Jumala yksin tietää ja se on se, jonka Hän näkee kaikkien ”hyvien” tekojen alta ja tämä on se liha, joka on liitossa perkeleen kanssa, langennut ihminen. Itse kuvaisin tätä perkeleeksi tahi synniksi, joka meissä asuu. Jumala voi suuressa armossaan näyttää tämän minän ihmiselle itselleen ja sen nähtyään hän todella tulee ymmärtämään, ettei hänessä ole mitään hyvää ja että hän on täysin riippuvainen Kristuksen armosta. Tässä on se ”kaikkihan me olemme syntisiä fraasi”, jonka niin harva ymmärtää, että mitä se oikiasti tarkoittaa.

Jos tässä valossa tutkimme synnin toimintaa niin ottakaamme vertauskuvaksi kasvimaa. Tämä neljäs kerros on se, synnin juuri, mihin emme pääse käsiksi vaikka kuinka tonkisimme ja puhdistaisimme mullan niin silti niitä rikkaruohoja jostain ilmaantuu paikalle. Kun synnin juuresta alkaa uusi verso itää niin tulee se ajatuksena kolmanteen kerrokseen eli kasvimaalle on ilmestynyt näkyviin pieni lusteen verso. Jos emme kitke lustetta heti pois eli tuomitse ajatusta syntinä niin kasvaa se suuremmaksi ajan kuluessa ja alkaa tukahduttamaan istutettua nisun versoa. Lusteen kasvaessa täyteen mittaan, tulee se esiin tekona joko toisessa tai ensimmäisessä kerroksessa ja annettaessa sen edelleen kasvaa niin leviää se valtoimenaan ja hukuttaa allensa kaiken muun ja nisun verso kuolee pois. Tämän vuoksi tulee meidän valvoa kuten Herramme Jeesus on meille opettanut ja kitkeä rikkaruohot heti pois niiden ilmestyttyä näkyviin eli ajatuksiimme.

Neljä ihmiskerrosta on Antti J Pietilän näkemystä, sitä lainaten ja selittäen.