Toisinajattelija Vladimir Tismaneanu: Etno-kansallismielisyys on vain toinen tuhoisa kollektivismi

Romanian kommunismihallinnon kokenut toisinajattelija Vladimir Tismaneanu on johdonmukaisena yksilönoikeuksien puolustajana arvostellut rankasti myös etno-kansallismielistä versiota kollektivismista. Tämä saa joiltain kansallismielisiltä kollektivisti-kahjoilta "woke"-nimittelyt, mutta sehän heillä on yhteistä putinistien ja muiden krillistis-fasistien kanssa. Kommunismia kritisoinut David Prychitko ja vapaamarkkinatalouden puolesta puhuva Foundation for Economic Education ovat myös antaneet etno-kansallismieliselle kollektivismille kunnon keppiä.

David Prychitko ja Vladimir Tismaneanu, siinä kaksi nimeä, joiden pitäisi olla pakollista lukemista kaikille.

-----

Foundation for Economic Education

David Prychitko

Fantasies of Salvation: Democracy, Nationalism, and Myth in Post-Communist Europe by Vladimir Tismaneanu

(Tismaneanun teos on Princetonin yliopiston painoksen julkaisema.)

An Exploration of Why Collectivism Has Re-Emerged in Many Post-Communist States

1.3.1999


Kommunismi on kuollut, mutta kollektivismi porskuttelee aika lailla elinvoimaisena. Vladimir Tismaneanun kirja Fantasies of Salvation selittää miksi. Tismaneanu, entinen romanialainen toisinajattelija ja nyt Marylandin yliopiston hallinnon ja politiikan professori, väittää, että vaikka marxismi-leninismin keskussuunnitelmalliset, yhteiskunnallista muokkailua havittelevat visiot ovat kuolleet, tästä huolimatta on silti jäänyt elämään valheellista, utopiasta haaveilevaa toivoa vapautua valtiovallan avulla. [Minun pyhä lehmäni!] Sosialistisen internationalismin myytti on korvattu uudella populistisen nationalismin myytillä.

Kommunismi julisti tavoitteekseen työläisten yhdistämisen ja kollektiivisen vapauden ympäri maailmaa, mutta uusi post-kommunistinen visio korvaa tämän myytin toisella paljon kapeammalla mutta yhtä paljon tappamaan yllyttävällä. Monien entisten sosialisti-talousjärjestelmien uusi poliittinen visio ei ole länsimainen yksilönvapauden ja kansalaisyhteiskunnan ihanne vaan huomion keskipisteeksi otetaan "kansakunta".

1990-luku on sitkeä ja vakavoittava muistutus siitä, että klassinen liberalismi ei välttämättä oletusarvoisesti korvaakaan sosialismia. Vaikka tarinoita maista, jotka ovat kääntyneet paremmin pärjäävään suuntaan - kuten Tšekin tasavalta, Puola ja Slovenia - todella löytyy, 1990-luvulta muistuvat väkisinkin selkeämpänä Bosnian sota, alati paheneva Kosovon kriisi ja keskuuteemme kummittelemaan palanneet pakolaisleirit. Kuka olisi uskonut, että Berliinin muurin murtumisen jälkeen keskuuteemme palaisivat etnisen puhdistuksen hirveydet?

Tismaneanu osoittaa, että kommunismin jälkeiset ongelmat sinnittelevät sitkeinä, koska taistelussa ei ole niinkään kyse yksilönvapauksista vaan pikemminkin jonkin etnisen erillisryhmittymän koetusta vapauttamisesta. [Eli puhdasta tekopyhyyttä!] Kaikkialla Itä- ja Keski-Euroopassa "kansakuntaa" esitellään historian todellisena kiintopisteenä, arvokkuuden lähteenä, johon koettu suru ja sorto voidaan palauttaa. Kirjoittaja [eli Tismaneanu] osoittaa miten tämä kitkaa saanut populistinen nationalismi pyrkii tuhoamaan yksilöllisyyden, moniarvoisuuden ja demokratian ja puolustaa sen sijaan yhtenäisyyttä, vakautta ja autoritaarista sortovaltaa. [Yllätys!]

Tismaneanun selitys sille, miksi monissa kommunismin ajan jälkeisissä valtioissa kollektivismi on silti saanut uutta kitkaa, on lainaamisen arvoinen:

"Kommunismin lopusta on jäänyt yksilöille menetyksen tunne: vaikka he vihasivat häkkiään, se häkki tarjosi sentään vakautta ja ennakoitavuutta. Kuten entisillä vangeilla, heillä on nyt vapauksia, mutta heillä ei ole kunnon hajua mitä niillä vapauksilla tehdä. Näissä olosuhteissa he lankeavat herkästi ryhmäidentiteettiä ja yhteisön arvoja korostavaan heimolais-retoriikkaan. Siirtymäkauden neuroosi, kollektiivinen pelko yleisestä romahduksesta, historiallisen horisontin sulkeutuminen ja viha uusia talousparoneja kohtaan lietsovat kapinakiihkoa, ahdistusta ja suvaitsemattomuutta. On keksittävä syntipukkeja, joita syyttää jatkuvista suruista. Poliittinen myytti menetetystä ja uudelleen vallatusta etnisestä yhtenäisyydestä palvelee juuri tätä tarkoitusta: tappiot ja vieraantuminen selitetään ja yksilölle vakuutellaan, että hänelle kuuluu paikka volkisch-maisessa yhteisössä."

Kaiken tämän edessä Tismaneanu silti säilyttää optimisminsa entisten kommunistimaiden liberaalisen toisinajattelija-älymystön tulevaisuudennäkymistä ja heidän jatkuvasta vastarinnastaan kollektivistista nationalismia vastaan. Niistä riippuu edelleen kriittisesti klassisten liberaali-instituutioiden – markkinatalouden, täysin kukoistavan kansalaisyhteiskunnan ja perustuslaillisen demokratian – syntyminen.

https://fee.org/articles/fantasies-of-salvation-democracy-nationalism-and-myth-in-post-communist-europe-by-vladimir-tismaneanu/

Arkistoituna:

https://web.archive.org/web/20240508115123/https://fee.org/articles/fantasies-of-salvation-democracy-nationalism-and-myth-in-post-communist-europe-by-vladimir-tismaneanu/