Joten miksi yrittää. Tosin olen alkamassa nelikymppisiäni ja muuta vaihtoehtoa ei ole kuin olla hänen ja tuomitsevat katseensa läheisyydessä.
Hän on aina verrannut minua muihin ja yrittänyt kontrolloida sosiaalisia kanssakäymisiäni.
Minussa palaa yhä halu tehdä jotakin itsestäni tai sillä mitä elämästäni on jäljellä mutta minun pitäisi aina joka päivä lopettaa heti kaikki muu mitä teen ja täyttää hänen tarpeensa ja halunsa.
Katson peiliin ja ihmettelen että olenko vielä jotakin muuta kuin robotti tai palvelija hänen elämäntyylilleen. Kadotan itseni joka päivä hieman enemmän.
Pakotietä ei näy ja tunnen oikeastaan syyllisyyttä siitä että edes postaan jotakin aiheesta, jos syy on kuitenkin suurelta osin minussa.
Haluan riidellä hänen kanssaan ja samalla kuitenkin en. En todellakaan tunne olevani elämässäni hyvässä paikassa.
Hän on aina verrannut minua muihin ja yrittänyt kontrolloida sosiaalisia kanssakäymisiäni.
Minussa palaa yhä halu tehdä jotakin itsestäni tai sillä mitä elämästäni on jäljellä mutta minun pitäisi aina joka päivä lopettaa heti kaikki muu mitä teen ja täyttää hänen tarpeensa ja halunsa.
Katson peiliin ja ihmettelen että olenko vielä jotakin muuta kuin robotti tai palvelija hänen elämäntyylilleen. Kadotan itseni joka päivä hieman enemmän.
Pakotietä ei näy ja tunnen oikeastaan syyllisyyttä siitä että edes postaan jotakin aiheesta, jos syy on kuitenkin suurelta osin minussa.
Haluan riidellä hänen kanssaan ja samalla kuitenkin en. En todellakaan tunne olevani elämässäni hyvässä paikassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet?
Alaikäinen on tietysti äitinsä holhouksessa ja äidistään riippuvainen.
Jos olet yli 20 vuotta, herää kysymys, miksi elät äitisi luona, vaikka se on vaikeaa.
No joo. Aloittaja on siis lähellä 40 ikävuottaan. Äidin kanssa asuminen, etenkin vastetahtoisesti, tuossa iässä tuo mieleen, että jotain on pielessä. Mikä on johtanut siihen, että äidin helmoista muutto ei ole onnistunut?
Tilanteeseen pitäisi saada muutos, mutta aloittajan kyvyillä se lienee mahdotonta. Jotain tukipalveluita tähän kotikunnalla/kaupungilla on.
Aloittajan (ja minun) äideillä on välillinen munchausenin syndrooma, jonka yhtenä oireena on mytomania eli patologinen valehtelu uhrinsa (tyttärensä) elämän pilaamiseksi. Olen jo vanhempi kuin aloittaja, ja äideissämme on erittäin paljon yhteistä.
Äitini mielestä minut olisi kuulunut kloonata hänestä, jotta kelpaisin hänelle. Samoin vastaavasti aikanaan - ei enää - hänen vävynsä olisi kuulunut kloonata isästäni ennen heidän ensitapaamistaan.
Munchausen-äidit keksivät jatkuvasti virheitä siitä, että heidän uhrinsa ovat erilaisia kuin he itse.
Ota vastuu elämästäsi ja irrottaudu äidistäsi! Sitä ei voi kukaan muu tehdä puolestasi.
Tuntematta tilannetta, niin eihän hän itsekään taida toimia noin suhteessa vanhempiinsa tai muihin ihmisiin. Napanuora on leikattu ja elatusvelvollisuus päättynyt. Ainahan vaatia voi mitä vaan, mutta pärjää hän kyllä puolensa pitävänä ilman sinuakin. Kauemmin elänytkin. Voisit asua vaikka ulkomailla, ja silloinkin asiat hoituisivat.