Rauski ja hänen savupilvensä

Rauski ja hänen savupilvensa
Olipa kerran Helsingissä vanha voimalaitos, jonka sydämenä toimi käyttöinsinööri Rauski. Hän oli viettänyt suurimman osan elämästään valvomassa laitoksen toimintaa, huolehtien siitä, että kaupunkiin saatiin aina riittävästi lämpöä. Rauski oli erityisen kiintynyt voimalaitoksen komeaan piippuun, jonka savupilvet kohosivat korkealle taivaalle kuin valkoiset linnut.
Rauski oli aina ihaillut savupilviä. Ne olivat kuin hänen omia taideteoksiaan, jotka hän loi hiilen avulla. Savupilvet kertoivat kaupungille, että kaikki oli hyvin, että lämpöä riitti kaikille.
Kun voimalaitos uudistettiin ja vanhat hiilikattilat korvattiin moderneilla laitteilla, Rauski oli hyvin surullinen. Hän tiesi, että uusi voimalaitos ei enää tuottaisi samaa tuttua savua. Mutta vaikka savupilvet hävisivätkin, Rauskin sydämessä paloi edelleen intohimo energiaa kohtaan. Hän päätti jakaa tietonsa nuorille insinööreille ja kertoa heille voimalaitoksen historiasta.
Vaikka Rauski ei enää päässyt päivittäin ihailemaan savupilviä, hän kantoi muistoja niistä mukanaan aina. Ja kun hän joskus illalla katsoi taivaalle, hän näki mielessään, kuinka hänen luomansa pilvet leijui korkealla kaupungin yllä.