On surkuhupaisaa, että vanhat ukot iltapäivälehdissä ja mediassa iloitsevat, että vihdoinkin Suomi on päässyt ikuisten voittajien puolelle. Meistä on tullut maapalloa hallitseva kolonialistinen länsivalta muiden maailmaa hallitsevien kolonialististen länsivaltojen sekaan, eikä mikään enää koskaan meitä uhkaa, vaan voimme kostaa kaikki henkiset nöyryytykset venäläisille. Unelma on täyttynyt, eikö niin?
Paitsi että länsivallat eivät enää hallitse maailmaa. Britannian laivasto ei tulita tykein kenen rannikoita sattuu huvittamaan tulittaa. Ainoa, joka enää voi pitää yllä kolonialistisen mahdin lippua, ovat Yhdysvallat ja nekin joutuvat perääntymään kerta toisensa jälkeen, jättäen jälkeensä savuavat rauniot.
Eihän tuossa ole mitään uutta. Suomi pääsee mukaan aina vasta siinä vaiheessa, kun rima on laskenut riittävän alas. Eli kun yhteisö on jo niin epätoivoinen, että kuka tahansa kelpaa.
Paitsi että länsivallat eivät enää hallitse maailmaa. Britannian laivasto ei tulita tykein kenen rannikoita sattuu huvittamaan tulittaa. Ainoa, joka enää voi pitää yllä kolonialistisen mahdin lippua, ovat Yhdysvallat ja nekin joutuvat perääntymään kerta toisensa jälkeen, jättäen jälkeensä savuavat rauniot.
Eihän tuossa ole mitään uutta. Suomi pääsee mukaan aina vasta siinä vaiheessa, kun rima on laskenut riittävän alas. Eli kun yhteisö on jo niin epätoivoinen, että kuka tahansa kelpaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jatkosodassa elettiin uudelleen Tarton rauhaan päättynyt nationalistinen unelma. Jatkosodassa seuraava sukupolvi oli sen tekevä, Suur-Suomen.
Nyt elämme 1950-lukua uudelleen, ja arvatenkin aivan yhtä menestyksellisesti. 1950-luvulla Suomessa alkoi ilmestyä Aku Ankka, mutta suuri unelma Suomen muuttumisesta rotusorron ja -mellakoiden suurvallaksi USA:ksi ei toteutunut. Presidentiksi tulikin Kekkonen emmekä me liittyneetkään Natoon.
Nyt, nyt vihdoin on tullut uudelleenelämisen hetki. Meillä on hallitus, joka poistaa sosiaaliturvan ja muuttaa maan takaisin 1950-luvulle taloudellisesti. Ulkopoliittisesti yöpakkaset ovat muuttuneet suoriksi sanoiksi itään. Voimme unohtaa Itä-Karjalan internointileirit ja niiden kuolleisuuden ja keskittyä itkemään vain omaa kovaa kohtaloamme. Voimme unohtaa heimoretkeläisten teloittamat ihmiset ja kirjoittaa vain partisaani-iskuista jatkosodan aikana. Vihdoin saamme imelää salvaa katkeruuden haavoihimme.
Elämme myös suuren moraalisen puhdistautumisen hetkeä. Häviäjät saavat vihdoinkin pakottaa voittajat sovittamaan syntinsä! Se kätketään kansallisen itseinhon jaloon kaapuun. Kuinka ME olemme toimineet niin väärin. ME tarkoittaa tietenkin TE. Juuri ja vain TE.
Me emme olleet tarpeeksi läntisiä. Me luovutimme neuvostokansalaisia Neuvostoliitolle. Niin tosin teki myös länsivalta Britanniakin sodan päätteeksi, joskin säästi saksalaisten riveihin värväytyneet ja julmiin sotarikoksiin syyllistyneet ukrainalaisjoukot siltä. Sen sijaan saksalaisilla vankileireillä viruneet puna-armeijalaiset ja Vlasovin saksalaisten puolelle siirtyneet venäläiset sotilaat saivat mennä gulageille. Ah, länsimaat ja niiden arvot.
Me emme tuominneet Neuvostoliiton ihmisoikeusrikkomuksia. Miten saammekaan hävetä tuota alennustilaa. Millainen moraalinen rikos ja ikuisen kansallisen häpeän aihe vaikeneminen olikaan, kun niin kauniit ja niin rohkeat länsivallat sentään uskalsivat samaan aikaan yrittää säilyttää siirtomaavaltansa hyökkäämällä Egyptiin ja sotimalla julmasti Vietnamissa. Ranska teurasti miljoonan pohjoisafrikkalaista estääkseen heitä itsenäistymässä, mutta hehän olivat vain muslimiterroristeja, eivät mitään yleviä Eugen Schaumaneja. Länsimaat Espanja ja Portugali tappoivat alkuasukkaita aina 1970-luvulle saakka pyrkiessään pitämään alueet itsellään. Kuinka saammekaan hävetä, ettemme kuuluneet noihin jaloihin voittajiin, länsivaltoihin, jotka turhien ja veristen sotiensa jälkeen joutuivat perääntymään ja jättivät jälkeensä rauniot, joille usein nousi kommunismi. Sillä aikaa kun nuo aina voitokkaat ja moraaliltaan ylivertaiset länsimaat taistelivat urheasti kommunismia vastaan Mylaissa ja sulkivat isänmaataan rakastavia algerialaisia piikkilankojen taakse omassa syntymämaassaan, me julkenimme vetää päällemme ikuisen häpeän ja synnin viitan sillä, että vaikenimme. Siis Neuvostoliiton gulageista. Emme kuuluneet länteen. Minkä häpeän aiheutimmekaan Lasse Lehtiselle ja lukuisille diplomaateillemme. Millaisen kärsimyksen taakan he joutuivatkaan kantamaan meidän syntiemme tähden, nuo Jeesuksesta seuraavat.
Oi, länsi, miten me voimme hyvittää kaiken tämän syntitaakan, joka harteitamme painaa. Miten voimme koskaan osoittaa tarpeeksi kiitollisuutta siitä, miten USA, Nato ja länsi kuulema pelastivat meidän itsenäisyytemme. He nyt tosin eivät tulleet avuksemme Talvisodassa eivätkä varsinkaan sitä ennen ja katsoivat, että Karjalan menettäminen oli meille ihan oikein kun julkesimme turvautua Saksaan lännen liittolaista Neuvostoliittoa vastaan. Mutta kyllä meidän pitää ymmärtää, että syy oli meidän. Äärivasemmiston mielestä meidän olisi pitänyt osoittaa kiitollisuuttamme Neuvostoliitolle, joka kuitenkin säästi meidät kummassakin sodassa, ja oikeiston mielestä meidän edelleenkin pitäisi osoittaa rajatonta ja loputonta kiitollisuuttamme lännelle, joka kuulema pelasti meidät 1944. Vain me itse olemme olleet ulostetta ja meidän tulee hävetä itseämme.
Jotain sentään saimme hyvitettyä osallistumalla Afganisnin voitokkaaseen siirtomaasotaan, jossa muutimme senkin takapajulan valkoisen miehen taakasta maailmanhistorian loistokkaaksi kruununjalokiveksi. Vai miten se nyt meni. Ainakin aika länsimaisesti se kyllä meni.