Suomi on opportunistinen, "mitä meistä ajatellaan" maa. Tämä näkyy niin politiikassa kuin katuarjessakin.
Politiikassa uskottavuutta haetaan sillä, että ei tehdä mitään ja lukitaan itsemme vuosikymmeniä vanhoihin lakeihin ja asetuksiin jotka eivät ole tästä maailmasta ja kuvitellaan, että sillä keinolla tulemme luotettavaksi yhteistyökumppaniksi. Kehua retostelemme maailman parhaalla koulujärjestelmällä mutta emme saa oppilailta kännyköitä pois koska joku ikuisuuden vanha laki, joka on säädety aikana jolloin kirjoitettiin märkämusteella, estää sen. Annamme oppilaiden terrorisoida omaa opetusjärjestelmäämme ja ihmettelemme pisatulosten romahdusta.
Kauppatorilla keltaisen lehdistön toimittelijat työntävät turistien suuhun mikrofonia ja kysytään, että mitä mieltä te olette Suomesta? Kohta maistatetaan sitä iänikuista salmiakkia ja jännityksellä odotetaan turistien reaktiota. Sitten tulos julkaistaan lehdessä. Siis LEHDESSÄ.
Ulkomaalaiset poliitikot ovat kulmat koholla kun heiltä kysytään, että "mitä se ja se presidentti tai pääministeri mahtoi tarkoittaa " sanoessaan niin tai näin. Kohteliaina ihmisinä he tietysti koettavat kertoa, että hän varmaankin tarkoitti juuri sitä mitä hän sanoi. Tämä saa taas toimittelijalta kulmat kohoamaan.
Pitkä neuvostoliiton tossun alla eläminen koulutti Suomen kansasta ja etenkin poliitikoista varovaisia jolla on tapana puhua niin, ettei se puhe herätä närää neuvostoliiton ja myöhemmin venäjän päättäjissä. Suomalaisten poliitikkojen puhe on aina ollut tulkinnanvaraista ja täynnä kaksoismerkityksiä ja näin muodoin meillä on käsitys, että niin toimitaan muuallakin maailmassa.
Television ajankohtaisoohjelmat täyttyvät näistä yliopiston kaksoismerkityksien avaajista, "koodinmurtajista" jotka lasit otsallaan niin ikään ovat erittäin varovaisia lausunnoissaan.
Sauli Niinistö puhui sellaista kieltä, että sitä ei ymmärtänyt kukaan. Ehkä, saattaa olla, mutta jos kuitenkin, ja ehkä siitäkin huolimatta, yms, tuubaa josta ei ottanut selvää erkkikään. Suomi on maailman ainoa maa jossa ei osata eikä ukalleta puhua suoraan. No ehkä Unkari räpiköi jonkinlaisessa välitlassa, mutta ei kauan.
Politiikassa uskottavuutta haetaan sillä, että ei tehdä mitään ja lukitaan itsemme vuosikymmeniä vanhoihin lakeihin ja asetuksiin jotka eivät ole tästä maailmasta ja kuvitellaan, että sillä keinolla tulemme luotettavaksi yhteistyökumppaniksi. Kehua retostelemme maailman parhaalla koulujärjestelmällä mutta emme saa oppilailta kännyköitä pois koska joku ikuisuuden vanha laki, joka on säädety aikana jolloin kirjoitettiin märkämusteella, estää sen. Annamme oppilaiden terrorisoida omaa opetusjärjestelmäämme ja ihmettelemme pisatulosten romahdusta.
Kauppatorilla keltaisen lehdistön toimittelijat työntävät turistien suuhun mikrofonia ja kysytään, että mitä mieltä te olette Suomesta? Kohta maistatetaan sitä iänikuista salmiakkia ja jännityksellä odotetaan turistien reaktiota. Sitten tulos julkaistaan lehdessä. Siis LEHDESSÄ.
Ulkomaalaiset poliitikot ovat kulmat koholla kun heiltä kysytään, että "mitä se ja se presidentti tai pääministeri mahtoi tarkoittaa " sanoessaan niin tai näin. Kohteliaina ihmisinä he tietysti koettavat kertoa, että hän varmaankin tarkoitti juuri sitä mitä hän sanoi. Tämä saa taas toimittelijalta kulmat kohoamaan.
Pitkä neuvostoliiton tossun alla eläminen koulutti Suomen kansasta ja etenkin poliitikoista varovaisia jolla on tapana puhua niin, ettei se puhe herätä närää neuvostoliiton ja myöhemmin venäjän päättäjissä. Suomalaisten poliitikkojen puhe on aina ollut tulkinnanvaraista ja täynnä kaksoismerkityksiä ja näin muodoin meillä on käsitys, että niin toimitaan muuallakin maailmassa.
Television ajankohtaisoohjelmat täyttyvät näistä yliopiston kaksoismerkityksien avaajista, "koodinmurtajista" jotka lasit otsallaan niin ikään ovat erittäin varovaisia lausunnoissaan.
Sauli Niinistö puhui sellaista kieltä, että sitä ei ymmärtänyt kukaan. Ehkä, saattaa olla, mutta jos kuitenkin, ja ehkä siitäkin huolimatta, yms, tuubaa josta ei ottanut selvää erkkikään. Suomi on maailman ainoa maa jossa ei osata eikä ukalleta puhua suoraan. No ehkä Unkari räpiköi jonkinlaisessa välitlassa, mutta ei kauan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tämän on huomannut jokainen täysipäinen.
Minulle tuo oli aivan uutta uutista. Aivan kuin olisi Venäjän hybridioperaatiosta kyse jossa valehdellaan niin ettei edes Stalinkaan kykenisi moiseen.
Tämä oli niin hyvä kuvaus. Suomalaisuus pähkinänkuoressa unohtamatta salmiakin maistattamista.
Hyvä presidentti oli pitkään, kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan mitä hän sanoi, mutta hyvät muistot jäi.
Punavihreille on sanonta- oma maa mansikka, muu maa mustikka- muuttunut päinvastaiseksi eli punavihreille on oma maa ja kansa ei mitään ja muu maailma kaikki. Sen kyllä näkee kaikesta, Suomi-kuva pitää olla punavihreillä muuta maailmaa syleilevä ja omaa maata piiskaava. Kumman moni äänestää noita punavihreitä omaa maata ja kansaa kaltoin kohtelevia. Ovat masokisteja.
Opportunistinen? Ei todella ole vaan sisäänpäin käpertynyt nöyristelevä alamaiskansa. Opportunistinen valtio hakisi tarmokkaasti EU-rahoitusta erilaisiin hankkeisiin ja keksisi niille perusteluja. Heti mieleen tulee itärajan aita. Mutta kun ei uskalleta hakea mitään eikä avata suuta kun pelätään että mitä ne meistä ajattelee ja jos ne vaikka kysyy jotain ja joutuu puhumaan.
Opportunismi merkitsee kulloistakin tilannetta hyväksi käyttävää, vallitsevia oloja myötäilevää asennoitumista tai niiden hyväksikäyttöä moraalisista näkökohdista välittämättä.
Jep suomessa on idootteja persuja
Ihan kuin aloitus olisi minun tekemäni suurelta osin. Mutta mahtava kirjoitus sinulta aloittaja.
Suomalaisen ensimmäinen kysymys hänen mielessä on että mitä muut meistä ajattelee. Se takoo jokaisessa tilanteessa suomalaisen takaraivossa. Eikä tilanteen tarvitse olla edes sellainen jossa ulkomaalaista olisi mukana. Eihän täällä saada kelvottomille päättäjille edes kuria. Heitä ei laiteta ns. koville kun töppäävät. Tätä tietenkin päättäjät käyttää hyväksi ja jatkavat vääryyksiään.
Kun katsoo urheilussa suomalaisten olemusta, sen tietää tasan tarkkaan kuka on suomalainen kuka ei. Se olemus on surullisen synkkä, ei vapautunutta eikä remakkaa iloa, suupielet tiukasti kiinni tai mutrussa, ihan kuin pyydettäisiin anteeksi olemassaoloa.
Verrataan mihin tahansa ulkomaan urheilijaan näitä. Ranskalainen nauttii vapautuneesti, ei ala täristä määrätyissä tilanteissa. Esillä olemisen pelko on suunnaton.
Eräs syy tähän tulikin aloituksessa. Suomalaiset ovat juuri syntynyt kansa ja sitä on hallinneet ja sortaneet muut. Kansallinen itsetunto ei ole päässyt kehittymään kuten esimerkiksi ranskalaisilla on, joka on historiallinen kansa Italian ja vastaavien muiden vanhojen kulttuureiden kanssa.
Kun meitä ovat sortaneet milloin Ruotsi, milloin ryssä, me emme osaa olla todella vapaita.
Tämä nähdään siinä että me tarvitsemme uuden mörkyyttäjän sortamaan meitä eli eurostoliiton.
Norja on ylväs viikinkikansa (en ihaile viikinkejä jotka murhasivat ihmisiä mihin menivätkään) joka ei anna kenenkään pompotella itseään. Siellä uskalletaan sanoa suoraan ihan poliitikkojen toimesta asioita jos tarve vaatii. Siellä kansallista itsetuntoa totisesti riittää. Ja hyvä niin.
Suomalaiset ovat kuin vasikat keväällä jotka eivät uskalla lähteä navetasta pellolle vapauteen vaikka portit ovat auki. Ne jahkaa pitkään ennenkuin joku uskaltaa astua ulos.
Emme osaa olla vapaita vaan tarvitsemme aina jonkun kaitsemaan meitä. Historian sortokaudet suurimpina syyllisinä.
Kuinka tämä kansa sitten pärjää kun eurostoliitto joskus kaatuu?
Toki on niin että kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan eikä Norjakaan ole siitä syrjässä. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin antaa kaikki kansallinen päätösvalta kokonaan pois. Norja pitää loppupeleissä langat tiukasti omissa käsissä.
Norja on sanonut että jos sen kansallinen turvallisuus on uhattuna, silloin kansainväliset sopimukset joutaa romukoppaan.
Meidän vihervassuille kansainväliset sopimukset ovat sellaisia pyhiä lehmiä ettei niistä luovuta missään olosuhteissa. Ei vaikka olisi sotatila.
Niihin he aina vetoaa kun pitäisi saada ukkoja kehitysmaista rajattomasti maahan kasvattamaan hiilijalanjälkeä kunkin yksilön kohdalla jopa monikymmenkertaiseksi.
Kirjoitin nuo ylläolevat tekstit 15.56 lähtien ja kirjoitan jokaista suomalaista nousemaan tästä kollektiivisesta alhosta pois esimerkiksi siten että äänestetään sellaisia puolueita joille esimerkiksi kansainväliset sopimukset ole henki ja elämä eikä pyhiä lehmiä. Toki niitä pitää normaalioloissa noudattaa, mutta ei poikkeusoloissa. Tämä on yksi teko kansamme itsetunnon kohottamiseksi.
Vaikka yksilö olisi kuinka arka ja ujo, hän voi kuitenkin piirtää isänmaallisen henkilön numeron siellä kopissa kenenkään huomaamatta. Tämä ei ihmiseltä paljoa vaadi. Minäkin olen sellainen suomalainen joka miettii mitä minusta ja meistä ajatellaan. Tiedostan sen pahan piirteen itsessäni mutta en halua olla sellainen.
"Kirjoitin nuo ylläolevat tekstit 15.56 lähtien ja kirjoitan jokaista"
Korjaan. Siis kehoitan jokaista....
Vihervassuja on turha äänestää. He ovat myyneet sielunsa globalismin alttarilla eikä heille tämä kansakunta meinaa mitään.
Tämä näkyy aivan kaikessa. Toistan. Aivan kaikessa.
He ovat puten kanssa samassa leirissä tukiessaan hamasia. Muutenkin heitä vanha suola janottaa.
Suomalainen lapsi elää tiukasti isin ja äipän helmoissa paapottuna jopa yläasteikään asti, ja jopa vielä sen jälkeen, jonka tuotteita ovat esim. nämä miesIapset, jotka eivät pärjää ilman vaimoa tai naisystävää. Tässä kulttuurissa syntyykin ihmisiä, jotka oppivat, ettei itse pärjää, vaan pitää aina etsiä uutta isää tai äitiä jostain. Sotien jälkeen oltiin Neuvostoliiton helmoissa. 1994 juostiin EU:n helmoihin. 2023 naton helmoihin, ja USA:n helmoihin. Suomi ei ole oikeastaan koskaan ollut varsinaisesti itsenäinen.
Sitten on pieni määrä meitä esim. 70-luvun lapsia, jotka itsenäistyivät jo varhain ja oppivat käyttämään omaa harkintakykyä ja päättelykyä. Minä olin 4-vuotiaasta lähtien yksin kotona, koska en halunnut mennä päiväkotiin. Opin jo silloin tekemään yksinkertaista ruokaa, huolehtimaan hellan sammuttamisesta, keittämään kahvia, käyttämään pulsaattoripesukonetta, ja kaikin puolin huolehtimaan omasta turvallisuudestani ja hyvinvoinnistani. Kun opit jo varhain elämän realiteetteja, se rakentaa vahvaa minäkuvaa, kykyä olla oma itsensä herra, uskoa itseensä ja ennenkaikkea rohkeutta tehdä asioita itse, eikä kysellen toisilta "onks tää hyvä?".
Suomi huoraa kaikille vuorollaan, kärsii seuraukset ja valehtelee itselleen, että "ei se me oltu ku se oli noi toiset!"
Ainoa poliitikko, joka ei ajattele, että mitä minusta ajatellaan, on tasavallan presidentti A. Stubb.
Hän tekee turhia ajattelematta mitä päähän sattuu pälkähtämään.
Ensin oli maantiede,siitä
nousee historia,joka näyttää
sen mitä me olemme. Sitä
ei pyyhi pois eu eikä nato.