Nuorten miesten uskonnollisuus on ehkä merkki muusta kuin konservatiivisuudesta
Kolumni|Tämän päivän helsinkiläinen nuori kasvaa monikulttuurisessa ja kansainvälisessä kaupungissa. Samalla käsitys hengellisyydestä laajenee.
Kuuntele juttu
Susanna Laari HS
30.7. 18:00 | Päivitetty 31.7. 16:11
Onneksi Paavalinkirkko on suuri. Juuri enempää kuulijoita sen penkkeihin ei viime sunnuntaina olisi mahtunut. Ruusujen käärepaperit rapisivat ja nenäliinapaketteja availtiin kun mummit ja kummit odottivat läheisen nuorensa konfirmaatiomessun alkamista.
Mikäli tilastoihin on uskomista, ovat kirkkosalit pullistelleet pitkin kesää. Rippikoulujen suosio on kasvanut erityisesti Helsingissä. Vuonna 2023 helsinkiläisnuorista noin 56 prosenttia kävi riparin. Kasvua edellisvuodesta oli 1,5 prosenttiyksikköä.
Viime aikoina onkin puhuttu paljon nuorten miesten uskonnollisuuden kasvusta. Ilmiö on liitetty konservatiivisiin arvoihin, ja oltu huolestuneitakin: eivätkö pojat löydä paikkaansa nyky-yhteiskunnassa kuten tytöt, jotka tilastoissa näyttäytyvät liberaalimpina?
Teinipoikien elämää ja ajattelua läheltä seuranneena voin sanoa, että syytä huoleen ei ole.
Olen huomannut, että kyse ei ole niinkään nuorten miesten arvomaailman vanhoillistumisesta kuin heitä ympäröivän todellisuuden kansainvälistymisestä.
Lapseni lähipiiriin kuuluu ateistien ja luterilaisten lisäksi ainakin muslimeja ja katolilaisia. Kun kouluun piti kirjoittaa esitelmä eri uskonnoista, islamin kohdalla ei tarvittu Googlea. Kaikki tiesivät ramadanista ja sen päättävästä eid-juhlasta, sillä noin joka viides luokkakaveri paastosi.
Usko näkyy usein arkisena asiana.
Myös nuorten fanittamat jalkapalloilijat, kuten saksalainen Mesut Özil, ranskalainen Paul Pogba ja egyptiläinen Mohamed Salah tuovat avoimesti esiin uskoaan rukoilemalla ennen peliä.
Monissa uskonnoissa usko näkyy arkisena ja perheitä yhdistävänä asiana. Luterilaisuus taas koetaan etäisenä, vaikka suomalaisista lähes kaksi kolmasosaa kuuluu kirkkoon. Ehkä riparille mennäänkin selvittämään voisiko kristinusko tarjota jotain yhtä luontevaa ja yhteisöllistä hengellisyyttä?
Ainakin tänä sunnuntaina kuulijat onnistuttiin kirkossa yllättämään. Vuosisatojen ajan seurakuntalaiset ovat tottuneet siihen, että kirkkosalissa äänessä on ollut lähinnä vain pappi. Nyt nuoret rukoilivat, siunasivat, lukivat evankeliumin ja saarnasivat alttarilta.
Eikä saarna ollut aikuisten kynästä. Se pohjautui nuorten rippileirillä käymiin keskusteluihin. Heidän mukaansa Jumala on antanut jokaiselle ”talenttia”, jokainen on jossain hyvä. Maapallon vaaliminen koettiin tärkeäksi, myös sammakoista piti huolehtia.
Luulenpa, että kirkkokansa on harvoin kuunnellut mitään saarnaa niin hörökorvin ja avoimin sydämin kuin tätä.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.
Kolumni|Tämän päivän helsinkiläinen nuori kasvaa monikulttuurisessa ja kansainvälisessä kaupungissa. Samalla käsitys hengellisyydestä laajenee.
Kuuntele juttu
Susanna Laari HS
30.7. 18:00 | Päivitetty 31.7. 16:11
Onneksi Paavalinkirkko on suuri. Juuri enempää kuulijoita sen penkkeihin ei viime sunnuntaina olisi mahtunut. Ruusujen käärepaperit rapisivat ja nenäliinapaketteja availtiin kun mummit ja kummit odottivat läheisen nuorensa konfirmaatiomessun alkamista.
Mikäli tilastoihin on uskomista, ovat kirkkosalit pullistelleet pitkin kesää. Rippikoulujen suosio on kasvanut erityisesti Helsingissä. Vuonna 2023 helsinkiläisnuorista noin 56 prosenttia kävi riparin. Kasvua edellisvuodesta oli 1,5 prosenttiyksikköä.
Viime aikoina onkin puhuttu paljon nuorten miesten uskonnollisuuden kasvusta. Ilmiö on liitetty konservatiivisiin arvoihin, ja oltu huolestuneitakin: eivätkö pojat löydä paikkaansa nyky-yhteiskunnassa kuten tytöt, jotka tilastoissa näyttäytyvät liberaalimpina?
Teinipoikien elämää ja ajattelua läheltä seuranneena voin sanoa, että syytä huoleen ei ole.
Olen huomannut, että kyse ei ole niinkään nuorten miesten arvomaailman vanhoillistumisesta kuin heitä ympäröivän todellisuuden kansainvälistymisestä.
Lapseni lähipiiriin kuuluu ateistien ja luterilaisten lisäksi ainakin muslimeja ja katolilaisia. Kun kouluun piti kirjoittaa esitelmä eri uskonnoista, islamin kohdalla ei tarvittu Googlea. Kaikki tiesivät ramadanista ja sen päättävästä eid-juhlasta, sillä noin joka viides luokkakaveri paastosi.
Usko näkyy usein arkisena asiana.
Myös nuorten fanittamat jalkapalloilijat, kuten saksalainen Mesut Özil, ranskalainen Paul Pogba ja egyptiläinen Mohamed Salah tuovat avoimesti esiin uskoaan rukoilemalla ennen peliä.
Monissa uskonnoissa usko näkyy arkisena ja perheitä yhdistävänä asiana. Luterilaisuus taas koetaan etäisenä, vaikka suomalaisista lähes kaksi kolmasosaa kuuluu kirkkoon. Ehkä riparille mennäänkin selvittämään voisiko kristinusko tarjota jotain yhtä luontevaa ja yhteisöllistä hengellisyyttä?
Ainakin tänä sunnuntaina kuulijat onnistuttiin kirkossa yllättämään. Vuosisatojen ajan seurakuntalaiset ovat tottuneet siihen, että kirkkosalissa äänessä on ollut lähinnä vain pappi. Nyt nuoret rukoilivat, siunasivat, lukivat evankeliumin ja saarnasivat alttarilta.
Eikä saarna ollut aikuisten kynästä. Se pohjautui nuorten rippileirillä käymiin keskusteluihin. Heidän mukaansa Jumala on antanut jokaiselle ”talenttia”, jokainen on jossain hyvä. Maapallon vaaliminen koettiin tärkeäksi, myös sammakoista piti huolehtia.
Luulenpa, että kirkkokansa on harvoin kuunnellut mitään saarnaa niin hörökorvin ja avoimin sydämin kuin tätä.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jotenkin kaukaa haettu selitys. "Naapurin teini on muslimi, joten menen riparille selvittämään mitä on kristinusko."?
Toisaalta ei minullakaan ole mitään tolkullista selitystä tähän poikkeamaan. Tunne kriisistä ja turvautuminen yliluonnollisiin kuvitelmiin, mutta onhan kriisin tunnetta ollut usein ennenkin.
Te olette kyllä omituinen sakki. Pilkkaatte uskovaisia ja itse opetatte mielikuvitusolento Jeesuksesta.
Nuorisobarometrin mukaan 15-29-vuotiaiden uskonnottomuus on lisääntynyt. Tuo mediaan esille tuotu kasvutieto liittyy pääosin kirkon rippikoululaiskyselyihin 2019-2023. Niiden mukaan rippikoulupoikien uskonnollisuus olisi neljässä vuodessa kasvanut melko selvästi. Kyselyyn liittyy myös metodisia kysymysmerkkejä.
Siis uskonnollisuuden kasvutieto liittyy rippikoululaiskyselyyn, ei Nuorisobarometriin 2023.
Mutta mikä tekijä selittäisi sukupuolten eron? On tietysti loogista että tytöt ja naiset maallistuvat enemmän, mutta tähän saakka on ollut päinvastoin.
Rippikoulukyselyssä oli kolme muuta kuin uskonnollisuutta koskevaa kysymystä, joiden vastauksissa ilmeni selvää poikien suurempaa oikeistokonservatiivisuutta kuin tytöillä. Ks. Juttuni Vapaa Ajattelijassa 2/24.
On luontevaa ajatella, että uskonnollisuus olisi osa jotain aatenippua, tässä oikeistokonservatiivisuutta. Mutta mikä sen sitten saa lisääntymään juuri nyt pojilla enemmän?
Pojat viihtyy paremmin kuria, lakia ja järjestystä edellyttävässä yhteisössä. Onnea ei tuo se, että eletään kuin siat pellossa. Rajat tuo vapauden tunteen. Ei ole vapautta ilman rajoja!
Rajoista pitää huolta maallinen lainsäädäntö, mutta se että meillä on olemassa myös moraalinen koodisto ja laki ihmisen logiikan yläpuolella, kiehtoo. Abrahamilainen viehättää kun se kuuluu meidän kulttuuriin. Se yhdistää poikia yli rajojen. Mietipä viisaampana ja kerro kun tajuat, mikä hidastaa tytttöjä? Etenkin muslimeja.
Teidän (vaparien) ikuinen pakkomielle kristinuskoon sokaisee teidän ajattelun. Te niputatte kaikki yhteen ja pilkkaatte yhtenä. Sen takia te ette myöskään ymmärrä mitään ilmiöitä kristinuskon ulkopuolella.
Tässä nuorisobarometrista lyhyesti: https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/nuorisobarometrista-2023/
Tässä kirkon rippikoululaiskyselyn problematisointia:
https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/lehti/rippikoulukyselyn-tuloksien-arviointia/
Hmm, liitolla on kyllä kansainvälisiä yhteyksiä ja vastaavia järjestöjä toimii siellä missä kristinusko ei ole uskonnoista niin selvästi suurin kuin täällä.
Mutta tottakai ympäristö aina vaikuttaa ikäänkun ajattelun rajoihin. "Vapaa-ajattelija" -sanan voi mieltää ihanteena, pyrkimyksenä vapautua noista rajoista.
"Rajat tuo vapauden tunteen. Ei ole vapautta ilman rajoja!"
No tuo nyt on ihan bullshittiä. Jos on rajat, ei ole vapaa. Tarkoitat kenties jonkinlaista osittaista vapautta toimia jonkinlaisten rajojen sisällä.