Mielestäni miehiin kohdistuva yhteiskunnallinen syrjintä ja erityisesti seksuaalinen syrjintä ja siihen liittyvä oikeudellinen syrjintä pohjoismaissa on rasistisella tasolla. Syrjintä vaikuttaa vahvasti miessukupuolen hyvinvointiin ja terveyteen ja edelleen koko yhteiskuntaan, luultavasti aina maanpuolustustahtoa myöten, syntyvyydestä ja parisuhteiden muodostuksesta puhumattakaan.
Miesten seksuaalioikeuksista ei valtakunnallisilla neuvontasivustoilla puhuta. Naisten seksuaalioikeuksia käsitellään loputtomasti. Voi siis päätellä että pohjoismaissa miessukuouolella ei ole seksuaalioikeuksia ja tokihan sen voi todeta lehdistön lööpeistä ja julkisuuteen tulleista oikeustapauksistakin. Eräällä virallisella ihmisoikeussivustolla sanotaan kuitenkin että seksuaalioikeuksien toteutuminen on keskeistä ihmisen hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän kannalta. Mielestäni on siis selvästi johdettavissa että pohjoismaissa miessukupuolen hyvinvointi ja tasapainoinen elämä on vahvasti valtiovallan, oikeuslaitoksen ja myös kolmannen sektorin välinpitämättömyyden, ellei peräti sorron kohteena.
Monet miehet pelkäävät joutua kahden kesken naissukupuolen kanssa esimerkiksi hissiin. He tietävät olevansa tilanteessa täysin naisen mahdollisen mielivallan alaisena ja käytännössä ilman oikeusturvaa ja puolustautumismahdollisuuksia, jos nainen päättää seksuaalisuuteen liittyvillä syytöksillä miehen elämän pilata. Naisen ei yleisen käsityksen mukaan tarvitse todisteita esittää, syytös ja kertomus riittää miehen tuomitsemiseen jopa vankilaan. Miehen ihmisarvoa ja oikeusturvaa alentaa entisestään se että nainen voi nämä syytöksensä esittää jopa vuosia jälkikäteen. Ei siis ihme että monet miehet eivät pelkästään pelkää joutuvansa hissiin naisen kanssa, vaan eristäytyvät, eivätkä ylipäänsä halua lähteä ulos kodistaan tuntiessaan osin samoja tuntemuksia kuin aikanaan mustat Aparthaid-Afrikassa tai juutalaiset Natsi-Saksassa - kakkosluokan kansalaisia ilman täysiä ihmisoikeuksia.
Miessukupuolen alisteisia tuntemuksia lisää entisestää jatkuva uutisointi Suomen ja EU:n suorittamasta lainsäädäntätoiminnasta turvallisuuden ja ihmisoikeuksien parantamiseksi, jossa kuitenkin toimia lähes poikkeuksetta rajataan tehdyksi vain tiettyjen ihmisryhmien vuoksi. Naiset, lapset, seksuaalit, etniset yms. mainitaan toistuvasti, miehiä ei koskaan. Tämä miessukupuolen tarkoituksellisesti ulkopuolelle jättävä viestintä on normalisoitunut myös politikkojen puheeseen sukuppuolesta riippumatta.
Miessukupuolen ihmisarvoa sortava pohjoismainen ajattelumalli on mennyt jopa niin pitkälle että politikot, niin miehet kuin naisetkin, päivittäisissä puheissaan valtakunnallisissa ajankohtaisohjelmissa, rajaavat hädänalaisten autettavien ihmisryhmien ulkopuolelle miehiä, ja erityisesti nuoria miehiä ja vain siksi että he ovat miehiä ja nuoria miehiä. Muita perusteluja ei ole. Miksi näillä miehillä ei ole oikeutta turvaan ja ihmisoikeuksiin samalla tavoin kuin naisilla ja muilla ihmisryhmillä. Miten nämä nuoret miehet poliitikkojen mielestä pärjäävät paremmin ilman apua kuin naiset? Ovatko nuoret miehet naisia parempia varastamaan, ryöstämään, kiristämään, pahoinpitelemään, tappamaan? Näitä asioitako pohjoismaiset ja suomalaiset poliitikot vaativat nuoria miehiä tekemään selviytyäkseen? Vaikka kaikissa ihmisryhmissä varmasti on edustajia jotka eivät täytä turvapaikan tarpeen kriteereitä, niin varmasti myös nuoret miehet ovat ainoa ryhmä josta iso osa lähtömaahan palatessaan pakotetaan tappamaan tai tulemaan tapetuksi. Tämän esimerkin ei ole tarkoitus ottaa kantaa pakolaisasiaan, vaan tuoda esiin jälleen yksi pohjoimainen miestä alistava käytäntö joka arvottaa naisten y.m. ihmisryhmien lämmön ja kylläisyyden olevan suuremmassa valtion suojeluksessa kuin miehen henki.
Tätä tarinaa voisi jatkaa ainakin yhden kirjan verran, mutta jääköön. Pohdittavaksi jää miksi lännessä ja erityisesti pohjoismaissa on päädytty tähän miestä alistavaan kulttuuriin joka jatkaa syventymistään edelleen. Selvää on että enää kysymys ei ole tasa-arvosta vaan ihmisen, myös naisen vallanhimosta, joka tulee menemään niin pitkälle kuin pystyy ennen kuin tulee jokin raja vastaan. Mikä se raja tulee olemaan? Nyt on nähty että miespoliitikot eivät kykene miesten ihmisoikeutta turvaamaan samalla tavoin kuin naispoliitikot ajavat naisten asiaa. Mies on kuitenkin aina mies, poliitikkokin, kokee toisen miehen aina kilpailijakseen eikä näe tämän auttamista asiakseen, ja vastaavasti sortuu naisen edessä keikarointiin suosion toivossa. Kaikella on kuitenkin aina aikansa ja loppunsa. Niin myös tällä sorrolla ja luonnottomuudella. Näkee ken elää.
Miesten seksuaalioikeuksista ei valtakunnallisilla neuvontasivustoilla puhuta. Naisten seksuaalioikeuksia käsitellään loputtomasti. Voi siis päätellä että pohjoismaissa miessukuouolella ei ole seksuaalioikeuksia ja tokihan sen voi todeta lehdistön lööpeistä ja julkisuuteen tulleista oikeustapauksistakin. Eräällä virallisella ihmisoikeussivustolla sanotaan kuitenkin että seksuaalioikeuksien toteutuminen on keskeistä ihmisen hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän kannalta. Mielestäni on siis selvästi johdettavissa että pohjoismaissa miessukupuolen hyvinvointi ja tasapainoinen elämä on vahvasti valtiovallan, oikeuslaitoksen ja myös kolmannen sektorin välinpitämättömyyden, ellei peräti sorron kohteena.
Monet miehet pelkäävät joutua kahden kesken naissukupuolen kanssa esimerkiksi hissiin. He tietävät olevansa tilanteessa täysin naisen mahdollisen mielivallan alaisena ja käytännössä ilman oikeusturvaa ja puolustautumismahdollisuuksia, jos nainen päättää seksuaalisuuteen liittyvillä syytöksillä miehen elämän pilata. Naisen ei yleisen käsityksen mukaan tarvitse todisteita esittää, syytös ja kertomus riittää miehen tuomitsemiseen jopa vankilaan. Miehen ihmisarvoa ja oikeusturvaa alentaa entisestään se että nainen voi nämä syytöksensä esittää jopa vuosia jälkikäteen. Ei siis ihme että monet miehet eivät pelkästään pelkää joutuvansa hissiin naisen kanssa, vaan eristäytyvät, eivätkä ylipäänsä halua lähteä ulos kodistaan tuntiessaan osin samoja tuntemuksia kuin aikanaan mustat Aparthaid-Afrikassa tai juutalaiset Natsi-Saksassa - kakkosluokan kansalaisia ilman täysiä ihmisoikeuksia.
Miessukupuolen alisteisia tuntemuksia lisää entisestää jatkuva uutisointi Suomen ja EU:n suorittamasta lainsäädäntätoiminnasta turvallisuuden ja ihmisoikeuksien parantamiseksi, jossa kuitenkin toimia lähes poikkeuksetta rajataan tehdyksi vain tiettyjen ihmisryhmien vuoksi. Naiset, lapset, seksuaalit, etniset yms. mainitaan toistuvasti, miehiä ei koskaan. Tämä miessukupuolen tarkoituksellisesti ulkopuolelle jättävä viestintä on normalisoitunut myös politikkojen puheeseen sukuppuolesta riippumatta.
Miessukupuolen ihmisarvoa sortava pohjoismainen ajattelumalli on mennyt jopa niin pitkälle että politikot, niin miehet kuin naisetkin, päivittäisissä puheissaan valtakunnallisissa ajankohtaisohjelmissa, rajaavat hädänalaisten autettavien ihmisryhmien ulkopuolelle miehiä, ja erityisesti nuoria miehiä ja vain siksi että he ovat miehiä ja nuoria miehiä. Muita perusteluja ei ole. Miksi näillä miehillä ei ole oikeutta turvaan ja ihmisoikeuksiin samalla tavoin kuin naisilla ja muilla ihmisryhmillä. Miten nämä nuoret miehet poliitikkojen mielestä pärjäävät paremmin ilman apua kuin naiset? Ovatko nuoret miehet naisia parempia varastamaan, ryöstämään, kiristämään, pahoinpitelemään, tappamaan? Näitä asioitako pohjoismaiset ja suomalaiset poliitikot vaativat nuoria miehiä tekemään selviytyäkseen? Vaikka kaikissa ihmisryhmissä varmasti on edustajia jotka eivät täytä turvapaikan tarpeen kriteereitä, niin varmasti myös nuoret miehet ovat ainoa ryhmä josta iso osa lähtömaahan palatessaan pakotetaan tappamaan tai tulemaan tapetuksi. Tämän esimerkin ei ole tarkoitus ottaa kantaa pakolaisasiaan, vaan tuoda esiin jälleen yksi pohjoimainen miestä alistava käytäntö joka arvottaa naisten y.m. ihmisryhmien lämmön ja kylläisyyden olevan suuremmassa valtion suojeluksessa kuin miehen henki.
Tätä tarinaa voisi jatkaa ainakin yhden kirjan verran, mutta jääköön. Pohdittavaksi jää miksi lännessä ja erityisesti pohjoismaissa on päädytty tähän miestä alistavaan kulttuuriin joka jatkaa syventymistään edelleen. Selvää on että enää kysymys ei ole tasa-arvosta vaan ihmisen, myös naisen vallanhimosta, joka tulee menemään niin pitkälle kuin pystyy ennen kuin tulee jokin raja vastaan. Mikä se raja tulee olemaan? Nyt on nähty että miespoliitikot eivät kykene miesten ihmisoikeutta turvaamaan samalla tavoin kuin naispoliitikot ajavat naisten asiaa. Mies on kuitenkin aina mies, poliitikkokin, kokee toisen miehen aina kilpailijakseen eikä näe tämän auttamista asiakseen, ja vastaavasti sortuu naisen edessä keikarointiin suosion toivossa. Kaikella on kuitenkin aina aikansa ja loppunsa. Niin myös tällä sorrolla ja luonnottomuudella. Näkee ken elää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos mainitsemasi syrjintä vaikuttaa miesten maanpuolustustahtoon, niin siinä tapauksessa vaikutus on ollut suotuisaa.
Maanpuolustustahtohan on nyt korkeammalla kuin pitkiin aikoihin.
Juu , homomiehet syrjii mua hetero miestä . Niin ja vanhat akat .
Homomiehet syrjivät minuakin, mutta vanhat akat eivät.
Masa 71 v.