Oikeasti toimiva todellisuuden hahmotus

Aloittaja nosti kissan (Schrödinger) pöydälle. Samalla viestillä nojautui myös ikivanhaan filosofiseen luola-vertaukseen. Se, joka tehtiin ennen Newtonin ja Einsteinin teorioita todellisuudesta (mikro ja makro). Hyvä filosofinen esitys kaukaa historiasta kuvaamaan absoluuttisen ja suhteellisen todellisuuden eroa.

Molempien fyysikoiden teoriat toimii. Ne on yhteismitattomia. Toisin kuin aloittaja sanoo, ne kannattaa molemmat huomioida. Ottaa toimivina samaan loogiseen päättelyketjuun. Siinä aloittaja on oikeassa, että molemmat esittää vajaan todellisuuskuvan. Se, että niistä joskus muodostuu koherentti kokonaisuus, ei edelleenkään tarkoita aloittajan käyttämää termiä "absoluuttinen totuus", vaikka kokonaisuus perustuisi pelkkiin tutkittuihin ja mitattuihin faktoihin. Fysiikassa on monta tunnettua tosiasiaa (teoriaa), jotka jo itsessään kumoaa eksaktin lopputuloksen. Teoreettiset matemaatikot voi olla toista mieltä joskus, mutta vain abstraktiotasolla.

Aloittajan kannattaa laventaa näkökulmaansa. Looginen päättely voi vaatia monta eri tasoa, ja jopa eri tieteenaloja päästäkseen relevantteihin ja totuudellisesti todellisuutta kuvaaviin johtopäätöksiin.

Nykyajan tieteen ongelma on lähinnä oman alan hyvin kapeakatsantoinen näkymä, vaikka paljon tietoa ja näkemyksiä sillä omalla viirusektorilla olisikin. Tieteelle kävi jälkikäteen sama kuin teollisuudelle. Ihmisestä tehtiin koneen osa, joka "vääntää vain yhtä vipua" tietämättä mitään siitä, mitä muut osaa ja tekee, ja linjaston lopussa on ihmisosien tuottamana summana jokin tuote. Tämä koskee ennen muuta nykyistä insinööriosaamista ruohonjuuritoteuttajien lisäksi. Joku "dinosaurus" voi ymmärtää kokonaisuuden. Tieto on sirpaloitettu, ja se ei ole hyvä asia. Edes tuotekehityksen kannalta, koska oikeastaan kukaan ei siksi tiedä, mitä edes pitäisi kehittää, jos oma pikkunippeli on kunnossa ja vaikka halvalla printattavissa.

"Todella kauniisti ja selkeästi esitetty kuvaus todellisuudesta mutta..."

Itse asiassa kuvaus ei tainnutkaan ola kaunis ja selkeä kuvaus,
koska jäit ihmettelemään sen ilmiselvää heikkoa kohtaa.

Aloittaja on tunnettu idealismin kannattaja, B, vaikka nykyään taitaa
väittää toista. Koska idealismin todellisuuskäsitys on todella outo,
matematiikka ja logiikka eivät merkitse hänelle oikeastaan mitään
hyödyllistä, ainakin hänen aikaisempien kirjoitusten mukaan. Samalla
tyylillä mennään edelleen.

Mutta esitit asian ytimeen liittyvän kysymyksen, siihen on idealistien
ollut vaikea keksiä mitään uskottavaa selitystä, saa nähdä miten B
koukeroi tästä kysymyksestä eroon.
Vaikka kyllä aavistan jotain, onhan hän näyttänyt ajatuksiaan ennenkin.

R.

"mutta yksi kohta jäi mietityttämään sillä jos; "Todellisuus sellaisena kuin se koetaan ei ole koskaan sama asia kuin todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on" ja "Ilman tietoisuutta ja kokemusta ei ole todellisuutta eikä ainetta eli empiiristä havainnon kohdetta" niin mitä on todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on jos sitä ei ole ilman tietoisuutta ja kokemusta?"

Linkkaamassani kirjassa olennaisin asia on selitetty yksityiskohtaisemmin (vaikka ei tietenkään täydellisesti koska se on käytännössä mahdotonta) kuin tässä kykenen tiivistämään.

Toisin kuin ns. tieteen virallinen narratiivi esittää niin tietoinen kokemuksellisuus ilmaantui erilaistumattomasta alkutilastaan ensin ja vasta paljon myöhemmin alkoi jähmettyä ja tiivistyä sellaiseksi mitä voi kutsua ns. jähmeäksi aineeksi joka käyttäytymisessään voi ainakin joissain olosuhteissa noudattaa jonkinlaisia selkeitä säännönmukaisuuksia joita nykyään kutsutaan "luonnonlaeiksi".

Tällaisen hahmotuksen monet leimaavat "idealismiksi" Platonin ideaopin esikuvan mukaan vaikka kyse on pohjimmiltaan siitä että tyypillisesti kaikki mahdolliset havainnon & mittauksien kohteet tulkitaan "aineellisiksi" ja "objektiiviseksi" todellisuudeksi vaikka ilman sitä joidenkin jopa illusioksi kutsuma ns. "tietoisuutta " ei voisi olla minkäänlaista tiedettä ja tietoisuus on myös välttämätön ennakkoehto sille että ylipäätänsä jotain voidaan havaita, kokea ja mitata ja sen prosessin tuloksista päätellä jotain siitä todellisuudesta missä ihmislajina elämme.

Väitän myös että sen tietoisuuden kehittyneisyys ja siihen liittyvä kokemisen herkkyys ja tarkkuus määrittelee millaisessa todellisuudessa kukin meistä kokee ja sen kokemuksensa pohjalta loogisesti päättelee elävänsä ja se on todellakin aina vain olettamista ja uskoa myös kollektiivisen tieteen tapauksessa kaikilta osin eikä siinä ole välttämättä mitään sellaista mitä voisi kutsua aidoksi "objektiivisuudeksi" vaan lähinnä kyse on lauma-ajattelusta ja kollektiivisesta subjektiivisuudesta.

Ts. ns. "todellisuudesta" on mahdotonta keskustella ilman että samalla oletetaan tietoisuus olemassaolevaksi joko heikossa (=ns. fysikalistinen "realismi") tai vahvassa merkityksessä.

Koska tietoisuus ja kaikki siihen liityvät ilmiöt (kuten elollisuus) ovat paljon monimuotoisempia kuin mikään ns. aineellisuus niin on paljon luontevampaa aloittaa todellisuuden hahmotus nimenomaan kokemuksellisuudesta koska sitä on mahdotonta itselleen kiistää. Tietoisuutta ja ns. aineellisuutta ei voida edes luontevasti ja uskottavasti kuvailla yhteisellä kuvailukielellä joten niiden täytyy olla ainakin jollain tavalla saman todellisuusjatkumon ääripäitä jos ei haluta sortua jonkinlaiseen dualismiin joka tuottaa helposti kasan filosofisia ongelmia.

Tietenkin tällainen hahmotus ei ole varsinkaan nykyään tietotekniikan ja tekoälyn yleistyttyä kovin suosittu hahmotustapa vaikka sen on sellainen filosofinen lähtökohta joka edellyttää vähiten perusoletuksia ja verbaalista akrobatiaa vaikka sitäkin tarvitaan jos sitä yrittää kuvailla esim. jollekin vannoutuneelle fysikalistille joita akateeminen tehdas on tuottanut ikäänkuin liukuhihnalta jo parisataa vuotta meitä taviksia valistamaan. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

"mutta yksi kohta jäi mietityttämään sillä jos; "Todellisuus sellaisena kuin se koetaan ei ole koskaan sama asia kuin todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on" ja "Ilman tietoisuutta ja kokemusta ei ole todellisuutta eikä ainetta eli empiiristä havainnon kohdetta" niin mitä on todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on jos sitä ei ole ilman tietoisuutta ja kokemusta?"

Linkkaamassani kirjassa olennaisin asia on selitetty yksityiskohtaisemmin (vaikka ei tietenkään täydellisesti koska se on käytännössä mahdotonta) kuin tässä kykenen tiivistämään.

Toisin kuin ns. tieteen virallinen narratiivi esittää niin tietoinen kokemuksellisuus ilmaantui erilaistumattomasta alkutilastaan ensin ja vasta paljon myöhemmin alkoi jähmettyä ja tiivistyä sellaiseksi mitä voi kutsua ns. jähmeäksi aineeksi joka käyttäytymisessään voi ainakin joissain olosuhteissa noudattaa jonkinlaisia selkeitä säännönmukaisuuksia joita nykyään kutsutaan "luonnonlaeiksi".

Tällaisen hahmotuksen monet leimaavat "idealismiksi" Platonin ideaopin esikuvan mukaan vaikka kyse on pohjimmiltaan siitä että tyypillisesti kaikki mahdolliset havainnon & mittauksien kohteet tulkitaan "aineellisiksi" ja "objektiiviseksi" todellisuudeksi vaikka ilman sitä joidenkin jopa illusioksi kutsuma ns. "tietoisuutta " ei voisi olla minkäänlaista tiedettä ja tietoisuus on myös välttämätön ennakkoehto sille että ylipäätänsä jotain voidaan havaita, kokea ja mitata ja sen prosessin tuloksista päätellä jotain siitä todellisuudesta missä ihmislajina elämme.

Väitän myös että sen tietoisuuden kehittyneisyys ja siihen liittyvä kokemisen herkkyys ja tarkkuus määrittelee millaisessa todellisuudessa kukin meistä kokee ja sen kokemuksensa pohjalta loogisesti päättelee elävänsä ja se on todellakin aina vain olettamista ja uskoa myös kollektiivisen tieteen tapauksessa kaikilta osin eikä siinä ole välttämättä mitään sellaista mitä voisi kutsua aidoksi "objektiivisuudeksi" vaan lähinnä kyse on lauma-ajattelusta ja kollektiivisesta subjektiivisuudesta.

Ts. ns. "todellisuudesta" on mahdotonta keskustella ilman että samalla oletetaan tietoisuus olemassaolevaksi joko heikossa (=ns. fysikalistinen "realismi") tai vahvassa merkityksessä.

Koska tietoisuus ja kaikki siihen liityvät ilmiöt (kuten elollisuus) ovat paljon monimuotoisempia kuin mikään ns. aineellisuus niin on paljon luontevampaa aloittaa todellisuuden hahmotus nimenomaan kokemuksellisuudesta koska sitä on mahdotonta itselleen kiistää. Tietoisuutta ja ns. aineellisuutta ei voida edes luontevasti ja uskottavasti kuvailla yhteisellä kuvailukielellä joten niiden täytyy olla ainakin jollain tavalla saman todellisuusjatkumon ääripäitä jos ei haluta sortua jonkinlaiseen dualismiin joka tuottaa helposti kasan filosofisia ongelmia.

Tietenkin tällainen hahmotus ei ole varsinkaan nykyään tietotekniikan ja tekoälyn yleistyttyä kovin suosittu hahmotustapa vaikka sen on sellainen filosofinen lähtökohta joka edellyttää vähiten perusoletuksia ja verbaalista akrobatiaa vaikka sitäkin tarvitaan jos sitä yrittää kuvailla esim. jollekin vannoutuneelle fysikalistille joita akateeminen tehdas on tuottanut ikäänkuin liukuhihnalta jo parisataa vuotta meitä taviksia valistamaan. :D

B

Lue lisää

Kysyin siksi, että todellisuuskäsitys ja maailmankuva vaativat tietoisen kokemuksen niiden muodostamiseksi ja mietitytti miten voi olla "todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on" jos sillä tarkoitetaan todellisuutta ilman tietoista kokemusta, joka on mahdottomuus koska sitä ei ole muodostettu ennen tietoista kokemusta, emmekä voi puhua muuta kuin koetun mahdollisesta tilasta ennen ja jälkeen sen havainnointia (aaltofunktion romahduttamisesta todennäköisyysjakaumasta lopulliseen tilaan kuten tiede sen kuvailee), ja siitäkin vain siksi että olemme -tietoisia ja meillä on tietoinen kokemus jostakin jota kutsumme todellisuudeksi jota voimme pohtia, tutkia ja tarkkailla.

Anonyymi kirjoitti:

Aloittaja nosti kissan (Schrödinger) pöydälle. Samalla viestillä nojautui myös ikivanhaan filosofiseen luola-vertaukseen. Se, joka tehtiin ennen Newtonin ja Einsteinin teorioita todellisuudesta (mikro ja makro). Hyvä filosofinen esitys kaukaa historiasta kuvaamaan absoluuttisen ja suhteellisen todellisuuden eroa.

Molempien fyysikoiden teoriat toimii. Ne on yhteismitattomia. Toisin kuin aloittaja sanoo, ne kannattaa molemmat huomioida. Ottaa toimivina samaan loogiseen päättelyketjuun. Siinä aloittaja on oikeassa, että molemmat esittää vajaan todellisuuskuvan. Se, että niistä joskus muodostuu koherentti kokonaisuus, ei edelleenkään tarkoita aloittajan käyttämää termiä "absoluuttinen totuus", vaikka kokonaisuus perustuisi pelkkiin tutkittuihin ja mitattuihin faktoihin. Fysiikassa on monta tunnettua tosiasiaa (teoriaa), jotka jo itsessään kumoaa eksaktin lopputuloksen. Teoreettiset matemaatikot voi olla toista mieltä joskus, mutta vain abstraktiotasolla.

Aloittajan kannattaa laventaa näkökulmaansa. Looginen päättely voi vaatia monta eri tasoa, ja jopa eri tieteenaloja päästäkseen relevantteihin ja totuudellisesti todellisuutta kuvaaviin johtopäätöksiin.

Nykyajan tieteen ongelma on lähinnä oman alan hyvin kapeakatsantoinen näkymä, vaikka paljon tietoa ja näkemyksiä sillä omalla viirusektorilla olisikin. Tieteelle kävi jälkikäteen sama kuin teollisuudelle. Ihmisestä tehtiin koneen osa, joka "vääntää vain yhtä vipua" tietämättä mitään siitä, mitä muut osaa ja tekee, ja linjaston lopussa on ihmisosien tuottamana summana jokin tuote. Tämä koskee ennen muuta nykyistä insinööriosaamista ruohonjuuritoteuttajien lisäksi. Joku "dinosaurus" voi ymmärtää kokonaisuuden. Tieto on sirpaloitettu, ja se ei ole hyvä asia. Edes tuotekehityksen kannalta, koska oikeastaan kukaan ei siksi tiedä, mitä edes pitäisi kehittää, jos oma pikkunippeli on kunnossa ja vaikka halvalla printattavissa.

Lue lisää

"Molempien fyysikoiden teoriat toimii. Ne on yhteismitattomia. Toisin kuin aloittaja sanoo, ne kannattaa molemmat huomioida. Ottaa toimivina samaan loogiseen päättelyketjuun."

Loogis-analyyttinen päättely on lineaarista prosessointia jossa johtopäätökset seuraavat ikäänkuin deterministisesti suoraan premisseistä ja se tarkoittaa myös sitä että aksiomaattisista järjestelmistä ei saa enempää ulos kuin premissien tasolla on implisiittisesti oletettu.

Molemmat fysiikat (klassinen & kvanttifysiikka) pitää tietysti huomioida mutta se ei onnistu ainakaan helposti puhtaasti loogis-analyyttisellä tasolla eikä toimi käytännön tekniikan eikä varsinkaan arjen tasolla sellaisenaan jossa ei oteta samalla kunnolla huomioon niiden kahden tai useamman mahdollisen erilaisen hahmotustavan rajapintoja ja jokaisella filosofis-metafyysisellä suuntauksella ja tieteenalalla on omat paradigmansa eli perusoletukset joita pidetään jotenkin itsestäänselvinä varsinkin jos tunnetasolla ollaan niihin liiaksi samaistuneita joilloin kaikki erilaiset hahmotukset ja hahmotustavat tuntuvat vierailta ja vääriltä koska useimmista tietyn suuntauksen kannattajista voi tuntua että ne vaarantaisivat jollain tavalla ne resurssit ja vaivan mitä siihen olemassaolevaan malliin on uhrattu.

Tiede, tekniikka eivätkä mitkään muutkaan ihmiskunnan saavutukset (esim. taide) eivät olisi koskaan oikeasti voineet kehittyä nykyisenkaltaiseksi ellei ainakin joillain vaikkakin valitettavan harvoilla tutkijoilla ei olisi ainakin joskus loogis-analyytisen mekaanisen prosessoinnin ohella ollut myös intuitiivisia oivalluksia joiden toimivuus edellyttää sekä syvällistä aihepiiriin perehtymistä että myös kykyä ainakin ajoittain irrottautua siitä olemassaolevan mallin "pakkopaidasta" ja antaa mielikuvituksensa ja intuitionsa tuottaa uudenlaisia näkökulmia olemassaolevan loogos-analyyttisen ja melko putkinäköisen "laatikon" ulkopuolelta.

Tyypillisesti hyvin toimivan intuition tuottama oivallus tuntuu oikeansuuntaiselta ja on samalla myös loogisesti koherentti ja tavallaan itsestäänselvä vaikka sitä ei tiukasti metodin soveltamiseen syventyessä olisi koskaan keksitty koska se voi putkahtaa esiin vain esim. unennäössä tai unesta heräämisen yhteydessä ("heureka!", "lamppu syttyy") tai rentoutumisen tilassa. Vastustus on tietysti aina voimakasta kuten kaikissa muutoksissa ja aikaisemmista intuition ja luovuuden tuotoksista taas jossain vaiheessa vuorostaaan tulee helposti dogmaattisia ja jähmeitä koska ne eivät kykene uudistumaan ilman ulkoista olemassaolevia rakenteita kyseenalaistavaa inputtia.

Nykyinen tiede pyrkii olemaan reduktionistista koska joistain kumman syystä oletetaan että asioiden ja ilmiöiden perimmäinen koostumus("kvarkit") on se kaikkein olennaisin asia vaikka todellisuudessa rakenne pääsääntöisesti määrittelee miten asiat toimivat joka taas jostain kumman syystä oletetaan jäännöksettä sattumien ja luonnonlakien tuottamaksi ja historiallisesti ne "luonnonlait" kuviteltiin jonkun teistisen jumaluuden tuottamiksi eikä edelleenkään ole mitään uskottavaa korvaavaa selitystä vaan pelkkä spekulatiivinen kuvaus että ne "luonnonlait" jotenkin vain ilmaantuivat ns. Alkuräjähdyksen yhteydessä.

Koska tieteissä kaikki yritetään teoriatasolla rakentaa kaikkein pienimmistä "leegoista" tai "biljardipalloista" matemaattisten kaavojen avulla havaitun todellisuuden kaltaiseksi niin autuaasti unohdetaan se että ihminen itse kykenee muokkaamaan ja muokkaa hyvin tehokkaasti ympäristöään samoin kuin kaikki muutkin eliöt.

Ehkä olisi sittenkin kannattanut aloittaa se maailmanselityksen vipuaminen vähän lähempää eli kehittää ensisijaisesti sitä omaa tietoisuuttaan ja intuitiokykyään joilloin samalla syntyisi paljon nykyistä parempia teorioita ja toimivampi elinympäristö itselle.
Tekniikka on tietysti hyödyllistä mutta edellyttää käyttäjältään tietynlaista henkistä kypsyyttä jota tässä "kulttuurissa" harvoin ilmenee.

Siinä linkittämässäni I. Bentovin kirjassa jo alkusivuilla ennustetaan että tyypillinen pitkälle koulutettu akateeminen henkilö tuskin jaksaa lukea teosta loppuun koska kokee sen huuhaana koska siinä teoksessa nimenomaan aloitetaan se todellisuuden ja maailman hahmotus kunkin oman tietoisuuden viitekehyksestä ja kokemuksellisuudesta eikä reduktionistis-matemaattisesta todellisuuteen projisoidusta "luolatason " spekulaatiosta kuten tässä meidän nykyisessä rappiokulttuurissa tehdään. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

"mutta yksi kohta jäi mietityttämään sillä jos; "Todellisuus sellaisena kuin se koetaan ei ole koskaan sama asia kuin todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on" ja "Ilman tietoisuutta ja kokemusta ei ole todellisuutta eikä ainetta eli empiiristä havainnon kohdetta" niin mitä on todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on jos sitä ei ole ilman tietoisuutta ja kokemusta?"

Linkkaamassani kirjassa olennaisin asia on selitetty yksityiskohtaisemmin (vaikka ei tietenkään täydellisesti koska se on käytännössä mahdotonta) kuin tässä kykenen tiivistämään.

Toisin kuin ns. tieteen virallinen narratiivi esittää niin tietoinen kokemuksellisuus ilmaantui erilaistumattomasta alkutilastaan ensin ja vasta paljon myöhemmin alkoi jähmettyä ja tiivistyä sellaiseksi mitä voi kutsua ns. jähmeäksi aineeksi joka käyttäytymisessään voi ainakin joissain olosuhteissa noudattaa jonkinlaisia selkeitä säännönmukaisuuksia joita nykyään kutsutaan "luonnonlaeiksi".

Tällaisen hahmotuksen monet leimaavat "idealismiksi" Platonin ideaopin esikuvan mukaan vaikka kyse on pohjimmiltaan siitä että tyypillisesti kaikki mahdolliset havainnon & mittauksien kohteet tulkitaan "aineellisiksi" ja "objektiiviseksi" todellisuudeksi vaikka ilman sitä joidenkin jopa illusioksi kutsuma ns. "tietoisuutta " ei voisi olla minkäänlaista tiedettä ja tietoisuus on myös välttämätön ennakkoehto sille että ylipäätänsä jotain voidaan havaita, kokea ja mitata ja sen prosessin tuloksista päätellä jotain siitä todellisuudesta missä ihmislajina elämme.

Väitän myös että sen tietoisuuden kehittyneisyys ja siihen liittyvä kokemisen herkkyys ja tarkkuus määrittelee millaisessa todellisuudessa kukin meistä kokee ja sen kokemuksensa pohjalta loogisesti päättelee elävänsä ja se on todellakin aina vain olettamista ja uskoa myös kollektiivisen tieteen tapauksessa kaikilta osin eikä siinä ole välttämättä mitään sellaista mitä voisi kutsua aidoksi "objektiivisuudeksi" vaan lähinnä kyse on lauma-ajattelusta ja kollektiivisesta subjektiivisuudesta.

Ts. ns. "todellisuudesta" on mahdotonta keskustella ilman että samalla oletetaan tietoisuus olemassaolevaksi joko heikossa (=ns. fysikalistinen "realismi") tai vahvassa merkityksessä.

Koska tietoisuus ja kaikki siihen liityvät ilmiöt (kuten elollisuus) ovat paljon monimuotoisempia kuin mikään ns. aineellisuus niin on paljon luontevampaa aloittaa todellisuuden hahmotus nimenomaan kokemuksellisuudesta koska sitä on mahdotonta itselleen kiistää. Tietoisuutta ja ns. aineellisuutta ei voida edes luontevasti ja uskottavasti kuvailla yhteisellä kuvailukielellä joten niiden täytyy olla ainakin jollain tavalla saman todellisuusjatkumon ääripäitä jos ei haluta sortua jonkinlaiseen dualismiin joka tuottaa helposti kasan filosofisia ongelmia.

Tietenkin tällainen hahmotus ei ole varsinkaan nykyään tietotekniikan ja tekoälyn yleistyttyä kovin suosittu hahmotustapa vaikka sen on sellainen filosofinen lähtökohta joka edellyttää vähiten perusoletuksia ja verbaalista akrobatiaa vaikka sitäkin tarvitaan jos sitä yrittää kuvailla esim. jollekin vannoutuneelle fysikalistille joita akateeminen tehdas on tuottanut ikäänkuin liukuhihnalta jo parisataa vuotta meitä taviksia valistamaan. :D

B

Lue lisää

Tajusin juuri että tarkoitit ettei todellisuus oikeasti ole sellainen kuin miten me sen koemme aistiemme kautta ja kysymykseni oli täysin turha koska jostain syystä jätin huomioimatta mitä sanoit lopussa; "koska kyse on aina vuorovaikutuksesta jossa vain tietyt keskenään resonoivat aspektit voivat vurovaikuttaa toistensa kanssa."

Todellisuuden havaitseminen sellaisena kuin se oikeasti on tarvitsisi siis tarkkailijan kuten pelkän tietoisuuden, joka havaitsee sen sellaisena kun se todella on ilman suodattavaa linssiä.

Anonyymi kirjoitti:

Tajusin juuri että tarkoitit ettei todellisuus oikeasti ole sellainen kuin miten me sen koemme aistiemme kautta ja kysymykseni oli täysin turha koska jostain syystä jätin huomioimatta mitä sanoit lopussa; "koska kyse on aina vuorovaikutuksesta jossa vain tietyt keskenään resonoivat aspektit voivat vurovaikuttaa toistensa kanssa."

Todellisuuden havaitseminen sellaisena kuin se oikeasti on tarvitsisi siis tarkkailijan kuten pelkän tietoisuuden, joka havaitsee sen sellaisena kun se todella on ilman suodattavaa linssiä.

Lue lisää

"Tajusin juuri että tarkoitit ettei todellisuus oikeasti..."

Todellisuus olisi sellainen, kun poistetaan aivojen lisäprosessoinnin
tulokset pois havainnoista. Todellisuus on aistien raakadatan mukainen,
aivot tekevät omia täydentäviä toimintojaan, lisäten tekstuurin, värin,
äänet yms. Ihmisen käsitteellinen suorituskyky lisää oman panoksensa,sen
jälkeen kun aivot ovat käsitelleet aistiaineiston, antaen merkityksen,
luokituksen ja tulkinnan havaituille kohteille.

"koska kyse on aina vuorovaikutuksesta jossa vain tietyt keskenään
resonoivat aspektit voivat vurovaikuttaa toistensa kanssa."

Kun ihminen kiipeää vuorelle, ehkä hän "resonoi" vuoren kanssa, meressä
uiva hirvi "resonoi" myös meren kanssa. Aika kimurantisti ilmaistu, kohteet
eivät tiedä resonoivansa todellisuuden kanssa. Kun katsotaan koko
todellisuutta, se olisi suuri resonoiva kokonaisuus, jossa on suurempi
ei-resonoiva kokonaisuus vallitsevana. Resonanssi on tässä tietenkin
käsitteellinen koponentti.

"Todellisuuden havaitseminen sellaisena kuin se oikeasti on tarvitsisi siis
tarkkailijan kuten pelkän tietoisuuden, joka havaitsee sen sellaisena kun se
todella on ilman suodattavaa linssiä."

Aivot ja aistinelinten rajoitukset ovat se suodin, tiede on kartoittanut
suotimen ominaisuudet aika hyvin. Joten kuvan saaminen todellisuudesta
ilman suodinta on lähes kirjaimellisesti mahdollista. Siihen ei tarvita
tarkkailijaa, joka olisi puhdas tietoisuus, jos sellainen on yleensä mahdollista,
muuten kuin filosofisena abstraktiona.

Jos ihmiseltä poistaisi suodinvaikutuksen, mitä hän näkisi?
Kuva muistuttaisi mustavalkovideota, joka olisi herkkä koko spektrin alueella,
infrapunasta ultraviolettiin saakka. Kuva olisi vielä kolmiulotteinen jotta
avaruudelliset suhteet tulisivat esille, kuvaa voisi zoomata silmän
polttovälin eri mittoihin jotka vastaisivat kärpäsen ja haukan silmien
optiikkaa. Ajan näyttämiseksi suljinrakenne toisi esille ajalliset suhteet.

Joku hyvä videoanimaattori voisi luoda sopivan demon, itse en löytänyt
pikaisella haulla mitään sopivaa.

Tietysti tekoälyltä voisi pyytää tekemään kuvan todellisuudesta itsestään,
tai kuva jostain tietystä kohteesta ilman aivojen suodatusta.

Anonyymi kirjoitti:

"Molempien fyysikoiden teoriat toimii. Ne on yhteismitattomia. Toisin kuin aloittaja sanoo, ne kannattaa molemmat huomioida. Ottaa toimivina samaan loogiseen päättelyketjuun."

Loogis-analyyttinen päättely on lineaarista prosessointia jossa johtopäätökset seuraavat ikäänkuin deterministisesti suoraan premisseistä ja se tarkoittaa myös sitä että aksiomaattisista järjestelmistä ei saa enempää ulos kuin premissien tasolla on implisiittisesti oletettu.

Molemmat fysiikat (klassinen & kvanttifysiikka) pitää tietysti huomioida mutta se ei onnistu ainakaan helposti puhtaasti loogis-analyyttisellä tasolla eikä toimi käytännön tekniikan eikä varsinkaan arjen tasolla sellaisenaan jossa ei oteta samalla kunnolla huomioon niiden kahden tai useamman mahdollisen erilaisen hahmotustavan rajapintoja ja jokaisella filosofis-metafyysisellä suuntauksella ja tieteenalalla on omat paradigmansa eli perusoletukset joita pidetään jotenkin itsestäänselvinä varsinkin jos tunnetasolla ollaan niihin liiaksi samaistuneita joilloin kaikki erilaiset hahmotukset ja hahmotustavat tuntuvat vierailta ja vääriltä koska useimmista tietyn suuntauksen kannattajista voi tuntua että ne vaarantaisivat jollain tavalla ne resurssit ja vaivan mitä siihen olemassaolevaan malliin on uhrattu.

Tiede, tekniikka eivätkä mitkään muutkaan ihmiskunnan saavutukset (esim. taide) eivät olisi koskaan oikeasti voineet kehittyä nykyisenkaltaiseksi ellei ainakin joillain vaikkakin valitettavan harvoilla tutkijoilla ei olisi ainakin joskus loogis-analyytisen mekaanisen prosessoinnin ohella ollut myös intuitiivisia oivalluksia joiden toimivuus edellyttää sekä syvällistä aihepiiriin perehtymistä että myös kykyä ainakin ajoittain irrottautua siitä olemassaolevan mallin "pakkopaidasta" ja antaa mielikuvituksensa ja intuitionsa tuottaa uudenlaisia näkökulmia olemassaolevan loogos-analyyttisen ja melko putkinäköisen "laatikon" ulkopuolelta.

Tyypillisesti hyvin toimivan intuition tuottama oivallus tuntuu oikeansuuntaiselta ja on samalla myös loogisesti koherentti ja tavallaan itsestäänselvä vaikka sitä ei tiukasti metodin soveltamiseen syventyessä olisi koskaan keksitty koska se voi putkahtaa esiin vain esim. unennäössä tai unesta heräämisen yhteydessä ("heureka!", "lamppu syttyy") tai rentoutumisen tilassa. Vastustus on tietysti aina voimakasta kuten kaikissa muutoksissa ja aikaisemmista intuition ja luovuuden tuotoksista taas jossain vaiheessa vuorostaaan tulee helposti dogmaattisia ja jähmeitä koska ne eivät kykene uudistumaan ilman ulkoista olemassaolevia rakenteita kyseenalaistavaa inputtia.

Nykyinen tiede pyrkii olemaan reduktionistista koska joistain kumman syystä oletetaan että asioiden ja ilmiöiden perimmäinen koostumus("kvarkit") on se kaikkein olennaisin asia vaikka todellisuudessa rakenne pääsääntöisesti määrittelee miten asiat toimivat joka taas jostain kumman syystä oletetaan jäännöksettä sattumien ja luonnonlakien tuottamaksi ja historiallisesti ne "luonnonlait" kuviteltiin jonkun teistisen jumaluuden tuottamiksi eikä edelleenkään ole mitään uskottavaa korvaavaa selitystä vaan pelkkä spekulatiivinen kuvaus että ne "luonnonlait" jotenkin vain ilmaantuivat ns. Alkuräjähdyksen yhteydessä.

Koska tieteissä kaikki yritetään teoriatasolla rakentaa kaikkein pienimmistä "leegoista" tai "biljardipalloista" matemaattisten kaavojen avulla havaitun todellisuuden kaltaiseksi niin autuaasti unohdetaan se että ihminen itse kykenee muokkaamaan ja muokkaa hyvin tehokkaasti ympäristöään samoin kuin kaikki muutkin eliöt.

Ehkä olisi sittenkin kannattanut aloittaa se maailmanselityksen vipuaminen vähän lähempää eli kehittää ensisijaisesti sitä omaa tietoisuuttaan ja intuitiokykyään joilloin samalla syntyisi paljon nykyistä parempia teorioita ja toimivampi elinympäristö itselle.
Tekniikka on tietysti hyödyllistä mutta edellyttää käyttäjältään tietynlaista henkistä kypsyyttä jota tässä "kulttuurissa" harvoin ilmenee.

Siinä linkittämässäni I. Bentovin kirjassa jo alkusivuilla ennustetaan että tyypillinen pitkälle koulutettu akateeminen henkilö tuskin jaksaa lukea teosta loppuun koska kokee sen huuhaana koska siinä teoksessa nimenomaan aloitetaan se todellisuuden ja maailman hahmotus kunkin oman tietoisuuden viitekehyksestä ja kokemuksellisuudesta eikä reduktionistis-matemaattisesta todellisuuteen projisoidusta "luolatason " spekulaatiosta kuten tässä meidän nykyisessä rappiokulttuurissa tehdään. :D

B

Lue lisää

B:
"Loogis-analyyttinen päättely on lineaarista prosessointia jossa johtopäätökset seuraavat ikäänkuin deterministisesti suoraan premisseistä ja se tarkoittaa myös sitä että aksiomaattisista järjestelmistä ei saa enempää ulos kuin premissien tasolla on implisiittisesti oletettu."

Aksiomaattisista järjestelmistä saa ulos kaiken, kun puhut siten, että ei ole väliä mikä järjestelmä on kyseessä, vaan sinua kiinnostaa se, mikä koskee niitä kaikkia kerralla. Tällöin aksiomaattisiin järjestelmiin kuuluu se järjestelmä, jossa kaikki asiat ovat aksioomina, ja silloin kaikki myös tulee ulos. Onko tästä mitään hyötyä ja miksi halusit saada kaiken ulos jostakin, on vähän epäselvää. Aksiomaattisilla järjestelmillä ei ole mitään taloudellisia säästötavoitteita, että miten pienet premissit niissä pitää olla, mutta joitain muita ihmisiä kuin sinua kiinnostavat asiat nimenomaan pienissä määrissä kerrallaan ja vain muutamien asioiden tarkat suhteet toisiinsa. Esimerkiksi premisseihin kannattaa laittaa vain jotain, mistä tulee ulos todellisuus, ja niitä kannattaa vähentää, jos tulee ulos epätodellisuus.

B:
"Molemmat fysiikat (klassinen & kvanttifysiikka) pitää tietysti huomioida mutta se ei onnistu ainakaan helposti puhtaasti loogis-analyyttisellä tasolla eikä toimi käytännön tekniikan eikä varsinkaan arjen tasolla sellaisenaan jossa ei oteta samalla kunnolla huomioon niiden kahden tai useamman mahdollisen erilaisen hahmotustavan rajapintoja"

Kannattaa verrata tekniikkaa ja arjen tasoa myös varhaisen univerumin kosmologiaan, jossa on tai pitäisi olla rajapinta laajenevan kaasun ja hiukkasefektien välillä. Oletko sitä mieltä, että kosmologiassa on tuo rajapinta (-menetelmä) ja lisäksi, että se ei ole loogis-analyyttisellä tasolla, vai mistä syystä juuri kosmologiassa asiat toimivat?

Lainauksen loppu on sinun näkemyksesi jonkin menetelmän ominaisuuksista sekä kolmannen fysiikan tms. ominaisuuksista, joita ilman kahta fysiikkaa ei saa toimimaan. Jos otettaisiin lista kaikista toimimattomista käytännön tekniikoista, niin miten usein kyse on siitä, että on jokin kvantti-ilmiö yhtäaikaa klassisen ainemäärän kanssa? Ja kuinka usein joku ei tiedä, mikä kyseinen ilmiö on? Jotta hän nimenomaan korjaisi kyseisen tilanteen sanomalla, mitä oikeasti on ennustettavissa tässä systeemissä? Siltä varalta, että sanot ettei tällä rajapinnalla tarkoituksellisesti ennusteta yhtään asiaa (yleensä jos tekniikka ottaa tiloja ja romahduttaa ne tai esim. on kiinnostunut yhdestä energian pohjatasosta, johon mennään pitämällä systeemiä avoimena eli antamalla kvanttisatunnaisuuksien ja satunnaisten energioiden kokonaan säteillä ulos siitä satunnaisessa ajassa, silloin ennustettaisiin keskiarvo tai monta dominoivaa arvoa ja eliminoitaisiin klassisesti havaittavia seurauksia, mitä aiheutuu siitä, että mikään näistä ei toteudu; kun kvanttiilmiön ja tämän muun ainen malli ei toimi, niin silloin keskiarvot ovat ennustettu väärin tai mainittuja eliminointeja ja niiden mahdollisuutta on arvioitu väärin), niin silloin kukaan ei tarvitse mitään ehdottamaasi hahmotustapaa, joka ei ole hahmotustapa muulle kuin satunnaisuudelle ja tietämättömyydelle. Ja mikä tarkoittaa sitä, että mitään teknistä ja hydyllistä ei tässä systeemissä tulla tekemään, vaan systeemistä tehdään liimaa tai se poltetaan jätteenä.

Kappaleesi on todella pitkiä sisällöltään, koska siinä on lyhyessä tilassa väitetty, että tulet ehdottamaan uutta hahmotustapaa. Viitaten siihen. mihin se on ja mitä varten ja mitä ominaisuuksia sillä on, ja mihin sitä verrataan.

B:
"ja jokaisella filosofis-metafyysisellä suuntauksella ja tieteenalalla on omat paradigmansa eli perusoletukset joita pidetään jotenkin itsestäänselvinä varsinkin jos tunnetasolla ollaan niihin liiaksi samaistuneita joilloin kaikki erilaiset hahmotukset ja hahmotustavat tuntuvat vierailta ja vääriltä koska useimmista tietyn suuntauksen kannattajista voi tuntua että ne vaarantaisivat jollain tavalla ne resurssit ja vaivan mitä siihen olemassaolevaan malliin on uhrattu."

Äskeisen jälkeen voidaan saada vastaus siihen, että miten kosmologia voitaisiin takoa arki-ihmisten päähän.

Mistä mallista tässä on kyse, koska se ei ole esim. klassinen fysiikka? Puhutko siitä, että joku on tehnyt esim. sähkölaitteen, joka reagoi satunnaisiin atomitiloihin ja hän tarvitsee tiedon, mitä hän odottaa atomeista ja miten sähkö on sen seurauksena? Miksi vertaat itseäsi heihin pitäen heitä jotenkin sulkeutuneina sinun mahdolliselle ideallesi?

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Loogis-analyyttinen päättely on lineaarista prosessointia jossa johtopäätökset seuraavat ikäänkuin deterministisesti suoraan premisseistä ja se tarkoittaa myös sitä että aksiomaattisista järjestelmistä ei saa enempää ulos kuin premissien tasolla on implisiittisesti oletettu."

Aksiomaattisista järjestelmistä saa ulos kaiken, kun puhut siten, että ei ole väliä mikä järjestelmä on kyseessä, vaan sinua kiinnostaa se, mikä koskee niitä kaikkia kerralla. Tällöin aksiomaattisiin järjestelmiin kuuluu se järjestelmä, jossa kaikki asiat ovat aksioomina, ja silloin kaikki myös tulee ulos. Onko tästä mitään hyötyä ja miksi halusit saada kaiken ulos jostakin, on vähän epäselvää. Aksiomaattisilla järjestelmillä ei ole mitään taloudellisia säästötavoitteita, että miten pienet premissit niissä pitää olla, mutta joitain muita ihmisiä kuin sinua kiinnostavat asiat nimenomaan pienissä määrissä kerrallaan ja vain muutamien asioiden tarkat suhteet toisiinsa. Esimerkiksi premisseihin kannattaa laittaa vain jotain, mistä tulee ulos todellisuus, ja niitä kannattaa vähentää, jos tulee ulos epätodellisuus.

B:
"Molemmat fysiikat (klassinen & kvanttifysiikka) pitää tietysti huomioida mutta se ei onnistu ainakaan helposti puhtaasti loogis-analyyttisellä tasolla eikä toimi käytännön tekniikan eikä varsinkaan arjen tasolla sellaisenaan jossa ei oteta samalla kunnolla huomioon niiden kahden tai useamman mahdollisen erilaisen hahmotustavan rajapintoja"

Kannattaa verrata tekniikkaa ja arjen tasoa myös varhaisen univerumin kosmologiaan, jossa on tai pitäisi olla rajapinta laajenevan kaasun ja hiukkasefektien välillä. Oletko sitä mieltä, että kosmologiassa on tuo rajapinta (-menetelmä) ja lisäksi, että se ei ole loogis-analyyttisellä tasolla, vai mistä syystä juuri kosmologiassa asiat toimivat?

Lainauksen loppu on sinun näkemyksesi jonkin menetelmän ominaisuuksista sekä kolmannen fysiikan tms. ominaisuuksista, joita ilman kahta fysiikkaa ei saa toimimaan. Jos otettaisiin lista kaikista toimimattomista käytännön tekniikoista, niin miten usein kyse on siitä, että on jokin kvantti-ilmiö yhtäaikaa klassisen ainemäärän kanssa? Ja kuinka usein joku ei tiedä, mikä kyseinen ilmiö on? Jotta hän nimenomaan korjaisi kyseisen tilanteen sanomalla, mitä oikeasti on ennustettavissa tässä systeemissä? Siltä varalta, että sanot ettei tällä rajapinnalla tarkoituksellisesti ennusteta yhtään asiaa (yleensä jos tekniikka ottaa tiloja ja romahduttaa ne tai esim. on kiinnostunut yhdestä energian pohjatasosta, johon mennään pitämällä systeemiä avoimena eli antamalla kvanttisatunnaisuuksien ja satunnaisten energioiden kokonaan säteillä ulos siitä satunnaisessa ajassa, silloin ennustettaisiin keskiarvo tai monta dominoivaa arvoa ja eliminoitaisiin klassisesti havaittavia seurauksia, mitä aiheutuu siitä, että mikään näistä ei toteudu; kun kvanttiilmiön ja tämän muun ainen malli ei toimi, niin silloin keskiarvot ovat ennustettu väärin tai mainittuja eliminointeja ja niiden mahdollisuutta on arvioitu väärin), niin silloin kukaan ei tarvitse mitään ehdottamaasi hahmotustapaa, joka ei ole hahmotustapa muulle kuin satunnaisuudelle ja tietämättömyydelle. Ja mikä tarkoittaa sitä, että mitään teknistä ja hydyllistä ei tässä systeemissä tulla tekemään, vaan systeemistä tehdään liimaa tai se poltetaan jätteenä.

Kappaleesi on todella pitkiä sisällöltään, koska siinä on lyhyessä tilassa väitetty, että tulet ehdottamaan uutta hahmotustapaa. Viitaten siihen. mihin se on ja mitä varten ja mitä ominaisuuksia sillä on, ja mihin sitä verrataan.

B:
"ja jokaisella filosofis-metafyysisellä suuntauksella ja tieteenalalla on omat paradigmansa eli perusoletukset joita pidetään jotenkin itsestäänselvinä varsinkin jos tunnetasolla ollaan niihin liiaksi samaistuneita joilloin kaikki erilaiset hahmotukset ja hahmotustavat tuntuvat vierailta ja vääriltä koska useimmista tietyn suuntauksen kannattajista voi tuntua että ne vaarantaisivat jollain tavalla ne resurssit ja vaivan mitä siihen olemassaolevaan malliin on uhrattu."

Äskeisen jälkeen voidaan saada vastaus siihen, että miten kosmologia voitaisiin takoa arki-ihmisten päähän.

Mistä mallista tässä on kyse, koska se ei ole esim. klassinen fysiikka? Puhutko siitä, että joku on tehnyt esim. sähkölaitteen, joka reagoi satunnaisiin atomitiloihin ja hän tarvitsee tiedon, mitä hän odottaa atomeista ja miten sähkö on sen seurauksena? Miksi vertaat itseäsi heihin pitäen heitä jotenkin sulkeutuneina sinun mahdolliselle ideallesi?

1

Lue lisää

Kun sanoit että olisi useampi hahmotustapa, niin voitko osallistua tähänastiseen keskusteluun sen verran, että vertaat itse itseäsi siihen, että onko kyseessä synteesi. Mitä eroa sinulla ja esim. kvanttigravitaatiolla on? Paitsi että kvanttigravitaatiota ei käytetä yhtä aikaa kahden muun kanssa eikä sitä aksiomatioitaisi siten, että rajapinta olisi jokin määritelmä, koska yllä rajapinta on viittaus johonkin rumaan vaiheeseen. Yleisin kosmologia tällä hetkellä on puolestaan hyvin samanlaista kuin äskeinen sähkölaite, paitsi että atomitilat tms. tulevat kaasun sisältä. Lisäksi jos tarkoitit, että se on nimenomaan logiikka, joka ei pysty suoriutumaan kahdesta aiheesta kolmantena pyöränä, niin voitko sitten sanoa, mitä vikaa on siinä, että ongelmat ratkaistaan heittämällä kaikki vanha (tai vain toinen vanhoista) pois niistä kohdista, missä logiikan pettäminen nähdään (tiesitkö että sen voi nähdä, ja että sitä ei tarvitse ulkopuolelta huutaa), jotta olisi yksi looginen hahmotustapa, joka suoriutuu useammista asioista kuin mikään tähän asti? Ja pelkästään että puhuisit sitä vastaan, niin mieluiten ala kirjoittaa kahdesta aiheesta ja uudesta hahmotustavasta yhtäaikaa jotain epäloogisia lauseita, ja määrittele miten itse kritioisit itseäsi ja miten päästät itsesi läpi ns. suoriutuneena sellaisessa tapauksessa.

Kahdessa fysiikan mallissa ei ole välissä kolmatta fysiikan mallia tai jotain, mitä kumpikaan malli ei näe, jos ne ovat liian samanlaiset. Klassinen fysiikka hiukkaselle on liian samankaltainen kvanttihiukkasen kanssa, jotta hiukkanen voisi joskus näkyä vielä jonakin muuna asiana. Minkä lisäksi on mahdotonta ettei hiukkanen näkyisi lainkaan, ja että sitä ei olisi tarvinnut olla olemassa. Tässä kolmas malli on siis pääasiassa sama kuin kolmannen tyypin hiukkanen. Jotkut teoriat ovat voineet olla tällaiseen kategoriaan mielenkiintoisella tavalla kuuluvia, mutta niitä ei oteta käyttöön, jos niillä ei ole täysin QM-hiukkasen ominaisuuksia samoissa oloissa kuin QM-hiukkasta testataan. Tai jos niissä ei ole mitään testaamista ja niiden malli on vain ylimääräistä matemaattista mutta näkymätöntä todellisuutta.

Toinen klassisen ja kvanttisen fysiikan mahdollinen vertailu liittyy siihen, mikä on aineen määrä, ja pitääkö olla olemassa jokin kolmas aineen määrä. Jos malleiksi otetaan klassinen fludi ja klassinen hiukkanen, niin silloin voidaan sanoa, että fluidi ei näe, mitä on olemassa pienemällä tasolla kuin jokin luku. Mutta hiukkasten malli voi aina nähdä sen mitä on olemassa aina fluidiin asti, kun ne ovat kerran pienin. On asia erikseen, pystytäänkö tätä fludia pienempää monen hiukkasen asiaa laskemaan. Ja sinunkin tulisi selittää, että oletko syvästi kiinnostunut uusista laskemismenetelmistä, jossa ei oteta hiukkasta vaan jokin muu uusi asia. Jos teet tällaisen menetelmän, niin on hyvin todennäköistä, että sen toimivuus on täysin tapauskohtaista. Samoin kuin fluidimatematiika on hyvin tapauskohtaista. Siten sinulla ei minusta tulisi olla tämän mallisi kanssa mitään ennakkoluuloja toisia tapauksia ratkovia sähkölaiteihmisiä kohtaan. Tapauskohtaisuudesta voidaan toki puhua myös kolmannen hiukkasen yhteydessä. Filosofiana olet ehkä ajatellut, että kun hiukkasia lisätään tietyn rajan yli, niin todellisuus muuttuu, eikä hiukkasia (ainakaan äskeisiä) ole enää, vaan universumin matematiikkakoneisto käynnistyy toisessa muodossa (vaikka sen silti tarvitsee käyttää hiukkasia, jos kyseessä on kosmologia, jossa hiukkaset eivät lakkaa reagoimasta hiukkasfyysisesti vaikka niitä on paljon, ja tämä on turhan tehokas vastaväite tähän kohtaan tekstiä). Kritisoin tätä filosofiaa siitä, että se ei voi todistaa, mitä hiukkaset voivat matematiikallaan muodostaa, ja se luo valtavan määrän ylimääräisiä lisäoletuksia siitä, mitä luonto tekisi (määrä voi siis olla jopa niin suuri kuin käyttötarkoitusten ja niiden vaatimien mallien määrä). Lisäksi sellaiset joiden mielestä matematiikka ei ole absoluuttinen totuus vaan väline, tämä näyttäisi filosofialta, joka antropomorfisoi luontoa mahdollisimman paljon.

Jos puhutaan uudesta fysiikasta empiirisemmässä merkityksessä, niin kaikki mitä on olemassa fluidin ja hiukkasen välillä on jo nähty siinä vaiheessa, kun fluideja poistetaan astioista ja sinne jää yksittäisiä hiukkasia. Jos jotain olisi nähty, niin silloin voisi olla jokin syy tehdä fyysinen malli, joka on täysin samassa asemassa kuin kolmannen tyypin hiukkanen, tai kolmannen tyypin 'määrä ainetta'. Jos ajatellaan että nykyisen kvanttihiukkasen käsite on sama kuin se tapa, millä laskeataan hiukkasten tulos, niin sen tiedetään olevan approksimatiivinen, ja koko ajan etsitään kolmansia tapoja laskea eri tavalla ja usein per tapaus. Sitä tulisi verrata käsitteisiin, mistä nämä tavat on johdettu.

2

Anonyymi kirjoitti:

Kun sanoit että olisi useampi hahmotustapa, niin voitko osallistua tähänastiseen keskusteluun sen verran, että vertaat itse itseäsi siihen, että onko kyseessä synteesi. Mitä eroa sinulla ja esim. kvanttigravitaatiolla on? Paitsi että kvanttigravitaatiota ei käytetä yhtä aikaa kahden muun kanssa eikä sitä aksiomatioitaisi siten, että rajapinta olisi jokin määritelmä, koska yllä rajapinta on viittaus johonkin rumaan vaiheeseen. Yleisin kosmologia tällä hetkellä on puolestaan hyvin samanlaista kuin äskeinen sähkölaite, paitsi että atomitilat tms. tulevat kaasun sisältä. Lisäksi jos tarkoitit, että se on nimenomaan logiikka, joka ei pysty suoriutumaan kahdesta aiheesta kolmantena pyöränä, niin voitko sitten sanoa, mitä vikaa on siinä, että ongelmat ratkaistaan heittämällä kaikki vanha (tai vain toinen vanhoista) pois niistä kohdista, missä logiikan pettäminen nähdään (tiesitkö että sen voi nähdä, ja että sitä ei tarvitse ulkopuolelta huutaa), jotta olisi yksi looginen hahmotustapa, joka suoriutuu useammista asioista kuin mikään tähän asti? Ja pelkästään että puhuisit sitä vastaan, niin mieluiten ala kirjoittaa kahdesta aiheesta ja uudesta hahmotustavasta yhtäaikaa jotain epäloogisia lauseita, ja määrittele miten itse kritioisit itseäsi ja miten päästät itsesi läpi ns. suoriutuneena sellaisessa tapauksessa.

Kahdessa fysiikan mallissa ei ole välissä kolmatta fysiikan mallia tai jotain, mitä kumpikaan malli ei näe, jos ne ovat liian samanlaiset. Klassinen fysiikka hiukkaselle on liian samankaltainen kvanttihiukkasen kanssa, jotta hiukkanen voisi joskus näkyä vielä jonakin muuna asiana. Minkä lisäksi on mahdotonta ettei hiukkanen näkyisi lainkaan, ja että sitä ei olisi tarvinnut olla olemassa. Tässä kolmas malli on siis pääasiassa sama kuin kolmannen tyypin hiukkanen. Jotkut teoriat ovat voineet olla tällaiseen kategoriaan mielenkiintoisella tavalla kuuluvia, mutta niitä ei oteta käyttöön, jos niillä ei ole täysin QM-hiukkasen ominaisuuksia samoissa oloissa kuin QM-hiukkasta testataan. Tai jos niissä ei ole mitään testaamista ja niiden malli on vain ylimääräistä matemaattista mutta näkymätöntä todellisuutta.

Toinen klassisen ja kvanttisen fysiikan mahdollinen vertailu liittyy siihen, mikä on aineen määrä, ja pitääkö olla olemassa jokin kolmas aineen määrä. Jos malleiksi otetaan klassinen fludi ja klassinen hiukkanen, niin silloin voidaan sanoa, että fluidi ei näe, mitä on olemassa pienemällä tasolla kuin jokin luku. Mutta hiukkasten malli voi aina nähdä sen mitä on olemassa aina fluidiin asti, kun ne ovat kerran pienin. On asia erikseen, pystytäänkö tätä fludia pienempää monen hiukkasen asiaa laskemaan. Ja sinunkin tulisi selittää, että oletko syvästi kiinnostunut uusista laskemismenetelmistä, jossa ei oteta hiukkasta vaan jokin muu uusi asia. Jos teet tällaisen menetelmän, niin on hyvin todennäköistä, että sen toimivuus on täysin tapauskohtaista. Samoin kuin fluidimatematiika on hyvin tapauskohtaista. Siten sinulla ei minusta tulisi olla tämän mallisi kanssa mitään ennakkoluuloja toisia tapauksia ratkovia sähkölaiteihmisiä kohtaan. Tapauskohtaisuudesta voidaan toki puhua myös kolmannen hiukkasen yhteydessä. Filosofiana olet ehkä ajatellut, että kun hiukkasia lisätään tietyn rajan yli, niin todellisuus muuttuu, eikä hiukkasia (ainakaan äskeisiä) ole enää, vaan universumin matematiikkakoneisto käynnistyy toisessa muodossa (vaikka sen silti tarvitsee käyttää hiukkasia, jos kyseessä on kosmologia, jossa hiukkaset eivät lakkaa reagoimasta hiukkasfyysisesti vaikka niitä on paljon, ja tämä on turhan tehokas vastaväite tähän kohtaan tekstiä). Kritisoin tätä filosofiaa siitä, että se ei voi todistaa, mitä hiukkaset voivat matematiikallaan muodostaa, ja se luo valtavan määrän ylimääräisiä lisäoletuksia siitä, mitä luonto tekisi (määrä voi siis olla jopa niin suuri kuin käyttötarkoitusten ja niiden vaatimien mallien määrä). Lisäksi sellaiset joiden mielestä matematiikka ei ole absoluuttinen totuus vaan väline, tämä näyttäisi filosofialta, joka antropomorfisoi luontoa mahdollisimman paljon.

Jos puhutaan uudesta fysiikasta empiirisemmässä merkityksessä, niin kaikki mitä on olemassa fluidin ja hiukkasen välillä on jo nähty siinä vaiheessa, kun fluideja poistetaan astioista ja sinne jää yksittäisiä hiukkasia. Jos jotain olisi nähty, niin silloin voisi olla jokin syy tehdä fyysinen malli, joka on täysin samassa asemassa kuin kolmannen tyypin hiukkanen, tai kolmannen tyypin 'määrä ainetta'. Jos ajatellaan että nykyisen kvanttihiukkasen käsite on sama kuin se tapa, millä laskeataan hiukkasten tulos, niin sen tiedetään olevan approksimatiivinen, ja koko ajan etsitään kolmansia tapoja laskea eri tavalla ja usein per tapaus. Sitä tulisi verrata käsitteisiin, mistä nämä tavat on johdettu.

2

Lue lisää

Et voi myöskään perustella mitään lusikkojen taivuttamista tietoisuudella siten, että jossakin matemaattisessa mallissa on liikaa laskettavaa tai sillä, että jollekin tapauskohtaiselle muulle mateamaattiselle menetelmälle olisi tarve lusikankin sisällä.

B:
"Nykyinen tiede pyrkii olemaan reduktionistista koska joistain kumman syystä oletetaan että asioiden ja ilmiöiden perimmäinen koostumus("kvarkit") on se kaikkein olennaisin asia vaikka todellisuudessa rakenne pääsääntöisesti määrittelee miten asiat toimivat joka taas jostain kumman syystä oletetaan jäännöksettä sattumien ja luonnonlakien tuottamaksi ja historiallisesti ne "luonnonlait" kuviteltiin jonkun teistisen jumaluuden tuottamiksi eikä edelleenkään ole mitään uskottavaa korvaavaa selitystä vaan pelkkä spekulatiivinen kuvaus että ne "luonnonlait" jotenkin vain ilmaantuivat ns. Alkuräjähdyksen yhteydessä."

Sinun tulee ehkä määritellä, mitä on rakenne. Jos rakenne on osa ehdotustasi toiseksi todellisuudeksi, niin ei sillä ole mitään merkitystä sille, miten muiden todellisuus tekee asioista toimivia.

Ilmiöiden perimmäisessä koostumuksessa kvarkkien kanssa on samalla viivalla myös gluonit. Kvarkit ja gluonit yhdessä määrittelevät mahdolliset rakenteet, jotka koostuvat kvarkeista (lue: kvarkit ja gluonit voivat määritellä minkä tahansa rakenteen, joka on olemassa, jolloin niistä tiedetään jo, miten asiat toimivat). Rakenne on huono ja ei-perimmäinen sana dynaamisessa objektien maailmassa, jossa on vain objektit ja niiden vaikutus toisinsa. Objektin oma rakenne ei ole yleensä nimeltään rakenne, vaan joukko perusominaisuuksia tai -muuttujia. Muuttujat ovat matemaattisia, ja niissä on matemaattinen rakenne, joka liittyy joukko-oppiin, joskus pieneen joukko-oppiin, mutta tarkoitan myös kaikkia esim. lukuavaruuden rakenteita, joista eräs muoto on aika-avaruus. Rakenne on jotain minkä voi sanoa määrittävän sen mitä reaaliluvut mm. ovat. Ja on sattumaa sekin, että juuri reaalilukuja on käytetty. Vielä syvemmälle mentäsessä voisi sanoa, että rakenne tarkoittaa matemaattista struktuuria, joka on logiikkaa, jolloin logiikka on rakenne, ja siksi monessa kohtaa lukee yllä ettei muita asioita ole ennen sitä. Nyt jos kaikki sinustakin tulee rakenteesta, niin tämä ketju olisi lopussa.

Sattuman ja rakenteen (vähän minkä tahansa, ja myös 'lunnonlain ja sattuman') suhde on se, että kysessä on pitkä looginen lauseketju, missä ainoastaan alkuoletus on esim. sattumaa tai jotenkin vapaasti valittu. Et pysty itse esittämään yhtään vaihtoehtoista todellisuutta ilman, että sanot, mitä siinä oletetaan olevan. Silloin kysytään ensimmäisenä, että oletetaanko tämä jokin tyhjästä ja ilman alkua, ja eikö sillä oletuksella ole monta muuta muotoa, mistä olet satunnaisesti valinnut vain yhden. Esim. jos ensimmäinen oletus on tietoisuus, niin olet satunnaisesti päättänyt, että se tietoisuus ei ole ollut kännissä ja jäänyt känniputkeen ja ole nytkin kännissä siirtäessään maata radallaan. Luonnonlait vs. ei-lakeja on jotenkin hyvin erilainen aihe kuin kaikki aiheet, mihin se tekstissäsi yleensä uppoaa, mutta lyhyt kommentti siitä on, että et tunne kaikkia mahdollisia lakien kavalkaadeja, joita voidaan keksiä. Joten et voisi esittää mitään väitettä mistään aiheesta, jota ei voitaisi tulkita luonnolaiksi. Esim. jos tietoisuus oli kännissä, mutta känni lakkasi miljardissa vuodessa, niin se on luonnonlakia se kännin käyrä, ja helppo pitää spekulatiivisena vaihtoehtona, kun tietosuus ei ole tekemisissä minkään kanssa.

B:
"Koska tieteissä kaikki yritetään teoriatasolla rakentaa kaikkein pienimmistä "leegoista" tai "biljardipalloista" matemaattisten kaavojen avulla havaitun todellisuuden kaltaiseksi niin autuaasti unohdetaan se että ihminen itse kykenee muokkaamaan ja muokkaa hyvin tehokkaasti ympäristöään samoin kuin kaikki muutkin eliöt."

En yhtään pysty seuraamaan tätä ajatusketjua. Esim. ensimmäiset ilmastonmuutoksen teorian esittäjistä käyttivät teoriassaan molekyylejä. Biljardipallo on tiettyjen muiden fysiikan teorioiden vastakohta. Se että tituleeraat nämä biljardipallojen vastakohdat legoiksi ei ole kovin vakuuttava esitys, mutta sillä voitaisiin pyrkiä siihen, että eräs tehtävä olisi aina tutkia, onko väitetyistä todellisuuden osista mahdollista rakentaa mitään, mikä näyttää rakentuneelta. Tai tuleeko väitetty abstrakti todellisuus ylipäänsä näyttämään aisteille siltä kuin olisi täysin muuttunut erilaiseksi, koska suuri ainemäärä näyttää tietynlaiselta. Suuri joukko biljardipalloja tarkoittaa esim. lähes aina fluidimaista ainetta ja maailmassa havaitaan muutakin kuin fluidimaista ainetta. Kysymys tulisi kohdistaa joskus, jos sallitaan, myös sinun ehdottamiisi todellisuuden osiin eli ns. aaltoihin, potentiaaleihin ja todennäköisyyksiin.

3

Anonyymi kirjoitti:

Et voi myöskään perustella mitään lusikkojen taivuttamista tietoisuudella siten, että jossakin matemaattisessa mallissa on liikaa laskettavaa tai sillä, että jollekin tapauskohtaiselle muulle mateamaattiselle menetelmälle olisi tarve lusikankin sisällä.

B:
"Nykyinen tiede pyrkii olemaan reduktionistista koska joistain kumman syystä oletetaan että asioiden ja ilmiöiden perimmäinen koostumus("kvarkit") on se kaikkein olennaisin asia vaikka todellisuudessa rakenne pääsääntöisesti määrittelee miten asiat toimivat joka taas jostain kumman syystä oletetaan jäännöksettä sattumien ja luonnonlakien tuottamaksi ja historiallisesti ne "luonnonlait" kuviteltiin jonkun teistisen jumaluuden tuottamiksi eikä edelleenkään ole mitään uskottavaa korvaavaa selitystä vaan pelkkä spekulatiivinen kuvaus että ne "luonnonlait" jotenkin vain ilmaantuivat ns. Alkuräjähdyksen yhteydessä."

Sinun tulee ehkä määritellä, mitä on rakenne. Jos rakenne on osa ehdotustasi toiseksi todellisuudeksi, niin ei sillä ole mitään merkitystä sille, miten muiden todellisuus tekee asioista toimivia.

Ilmiöiden perimmäisessä koostumuksessa kvarkkien kanssa on samalla viivalla myös gluonit. Kvarkit ja gluonit yhdessä määrittelevät mahdolliset rakenteet, jotka koostuvat kvarkeista (lue: kvarkit ja gluonit voivat määritellä minkä tahansa rakenteen, joka on olemassa, jolloin niistä tiedetään jo, miten asiat toimivat). Rakenne on huono ja ei-perimmäinen sana dynaamisessa objektien maailmassa, jossa on vain objektit ja niiden vaikutus toisinsa. Objektin oma rakenne ei ole yleensä nimeltään rakenne, vaan joukko perusominaisuuksia tai -muuttujia. Muuttujat ovat matemaattisia, ja niissä on matemaattinen rakenne, joka liittyy joukko-oppiin, joskus pieneen joukko-oppiin, mutta tarkoitan myös kaikkia esim. lukuavaruuden rakenteita, joista eräs muoto on aika-avaruus. Rakenne on jotain minkä voi sanoa määrittävän sen mitä reaaliluvut mm. ovat. Ja on sattumaa sekin, että juuri reaalilukuja on käytetty. Vielä syvemmälle mentäsessä voisi sanoa, että rakenne tarkoittaa matemaattista struktuuria, joka on logiikkaa, jolloin logiikka on rakenne, ja siksi monessa kohtaa lukee yllä ettei muita asioita ole ennen sitä. Nyt jos kaikki sinustakin tulee rakenteesta, niin tämä ketju olisi lopussa.

Sattuman ja rakenteen (vähän minkä tahansa, ja myös 'lunnonlain ja sattuman') suhde on se, että kysessä on pitkä looginen lauseketju, missä ainoastaan alkuoletus on esim. sattumaa tai jotenkin vapaasti valittu. Et pysty itse esittämään yhtään vaihtoehtoista todellisuutta ilman, että sanot, mitä siinä oletetaan olevan. Silloin kysytään ensimmäisenä, että oletetaanko tämä jokin tyhjästä ja ilman alkua, ja eikö sillä oletuksella ole monta muuta muotoa, mistä olet satunnaisesti valinnut vain yhden. Esim. jos ensimmäinen oletus on tietoisuus, niin olet satunnaisesti päättänyt, että se tietoisuus ei ole ollut kännissä ja jäänyt känniputkeen ja ole nytkin kännissä siirtäessään maata radallaan. Luonnonlait vs. ei-lakeja on jotenkin hyvin erilainen aihe kuin kaikki aiheet, mihin se tekstissäsi yleensä uppoaa, mutta lyhyt kommentti siitä on, että et tunne kaikkia mahdollisia lakien kavalkaadeja, joita voidaan keksiä. Joten et voisi esittää mitään väitettä mistään aiheesta, jota ei voitaisi tulkita luonnolaiksi. Esim. jos tietoisuus oli kännissä, mutta känni lakkasi miljardissa vuodessa, niin se on luonnonlakia se kännin käyrä, ja helppo pitää spekulatiivisena vaihtoehtona, kun tietosuus ei ole tekemisissä minkään kanssa.

B:
"Koska tieteissä kaikki yritetään teoriatasolla rakentaa kaikkein pienimmistä "leegoista" tai "biljardipalloista" matemaattisten kaavojen avulla havaitun todellisuuden kaltaiseksi niin autuaasti unohdetaan se että ihminen itse kykenee muokkaamaan ja muokkaa hyvin tehokkaasti ympäristöään samoin kuin kaikki muutkin eliöt."

En yhtään pysty seuraamaan tätä ajatusketjua. Esim. ensimmäiset ilmastonmuutoksen teorian esittäjistä käyttivät teoriassaan molekyylejä. Biljardipallo on tiettyjen muiden fysiikan teorioiden vastakohta. Se että tituleeraat nämä biljardipallojen vastakohdat legoiksi ei ole kovin vakuuttava esitys, mutta sillä voitaisiin pyrkiä siihen, että eräs tehtävä olisi aina tutkia, onko väitetyistä todellisuuden osista mahdollista rakentaa mitään, mikä näyttää rakentuneelta. Tai tuleeko väitetty abstrakti todellisuus ylipäänsä näyttämään aisteille siltä kuin olisi täysin muuttunut erilaiseksi, koska suuri ainemäärä näyttää tietynlaiselta. Suuri joukko biljardipalloja tarkoittaa esim. lähes aina fluidimaista ainetta ja maailmassa havaitaan muutakin kuin fluidimaista ainetta. Kysymys tulisi kohdistaa joskus, jos sallitaan, myös sinun ehdottamiisi todellisuuden osiin eli ns. aaltoihin, potentiaaleihin ja todennäköisyyksiin.

3

Lue lisää

Äskeisestä rakennekeskustelusta ja näistä pienimmistä asioista tulee mieleen seuraava asia, joka alkaa kokeella jonka voit tehdä kokemuksellasi ja aisteillasi. Nosta kämmenesi kasvojesi eteen ja tahdo että se pysyy paikallan. Jos näet, että se liikkuu silti vähän, niin hyvä. Jos et, niin ala tahtoa, että liikutat sitä tosi vähän. Jossain vaiheessa huomaat, että todellisuus koostuu pienistä etäisyyksistä ns. avaruudessa.

Jos otettaisiin empiirinen data varsinkin klassisista hiukkasista, voisimme muodostaa sille mallin sillä tavalla, että se hiukkanen ei koostu itsestään hyvin pienenä objektina, vaan voisimme sanoa, että todellisuus koostuu valovuosien kokoisista kuplista eli tilavuuksista. Lisäksi kun todellisuus koostuu äärettömän monesta dimensiosta, voimme ottaa näitä kuplia äärettömän monta. Se mitä hiukkanen oikeasti on, on lukuisan tällaisen kuplan leikkaus eli tilavuus, joka kuuluu kaikkiin kupliin. Väitän että tästä saa avaruutta lukuunottamatta samanlaisen hiukkasta liikuttavan systeemin kuin jos käyttäisi vain pisteen liikutusta. Mikä tarkoittaa sitäkin, että on olemassa isoja asioita kaavoissa.

Äskeinen on kuitenkin täysin hämäystä sen suhteen, että olisiko todellisuus koostettu suurista asioista eikä pienistä. Jos mietit rakennetta nimeltä reaaliluvut, niin tosiasiallinen elementti, mistä todellisuutta koostetaan, on reaalilukujen infinitesimaalisen tarkat välit, kuten yhden kuplan sisällä pidetty tilavuus. Yllä tekemäsi kokeen mukaan todellisuudessa tulee olla pieniä avaruuden välejä, ja silloin tiedetään, että joitain erittäin tarkkoja lukuja, jotka ovat ainakin lähellä reaalilukujen tiheyttä tulisi käyttää saadakseen tuollaisen kokemuksen aikaiseksi. Yksi näin tehtävistä helpoista malleista on laittaa infinitesimaalisen kokoisia objekteja eli pistehiukkasia tekemään avaruudessa liikettä, jonka määrittää yhden hiukkasen muuttujat. Klassiset kentät ovat vain jokin muuttuja, jolla on arvo kaikkialla avaruudessa pisteen tarkkuudella (ja suurin osa kentistä yritää mimikoida hiukkasia sisältämällä aaltopaketteja, jotka liikkuvat kuin hiukkanen).

Olet myös valtavan ristiriidan keskellä, kun kritisoit muita siitä, että nämä jakavat asioita pieniin osiin, joista rakennetaan loput asiat. Kun samalla itse olet sanonut, että todellisuus voidaan ymmärtää lähes täysin pelkän interferenssin avulla, jota on aalloissa. Interferenssissä väitetään olevan kaksi asiaa, jotka lisätään yhteen ja paikalle muodostuu suurempi arvo. Tämä on varsinkin äskeisen matemaattisen pohdinnan jälkeen täysin sama kuin asioiden rakentamista pienistä osista ja etenkin se on äärimmäistä asioiden ajattelemista pieninä osina. Interferenssin pitäminen oleellisena vaatii sekä sanomaan että osat ovat oleellisia, ja myös sanomaan että on oleellista rakentaa osista suurempi arvo, ainakin konstruktiivisen interferenssin tapauksessa. Sinun tapauksessasi väitän lisäksi, että osat eivät ole fyysisiä ja että ne ovat mielivaltaisen logiikan tekemiä ajatusrakenteita, jotka ovat peräisin siitä, että matematiikassa osat ja niiden summa ovat tautologisesti täysin sama asia. Eli interferenssi lopulta on sama kuin sanoisi 1+1+1+1+1... = n.

Tosin koska olet myös esittänyt negatiivisia tuntemuksia logiikkaa ja algoritmeja kohtaan, voisit sanoa pitäväsi interferensseistä siksi, että olet olettanut alussa, että jostain syystä luonto jakaa sinulle huonon käden muodossa alkutietoja ja ne ovat aina 1+1+1+... Tämän jälkeen koska et hyväksy logiikkaa ja minkään algoritmin käyttöä, sinun on jäätävä tähän tilaan.

Kun interferenssistä puhutaan hyödyllisenä asiana, se ei ole yleensä näin triviaali osiin jako. Kaikkein suurin tarve interferenssi käsitteelle syntyy, kun on olemassa aaltofunktio A, joka on kahden alkeisfunktion summa A = f + g, mutta ei ole huom. kolmatta alkeisfunktiota, jona tämä voitaisiin esittää. Tässä on myös huom. fokusoiduttu siihen, että A täytyy esittää ihmiseltä ihmiselle kaikkialla eikä piste kerrallaan.

Tässä on kahdesta hyvin erilaisesta siniaallosta tehty interferenssiaalto, joiden fyysinen merkitys tai ihmisten keksimä tarina siitä voisi olla että molemmat ovat singaaleja, jotka on lähetetty eri suunnista.
https://www.desmos.com/calculator/fnysdedemf
Jos kertoimet ja vaiheet eivät ole näin identtiset, silloin on tasantarkkaan tosi, että f + g ei ole minkään funktion muodossa, jossa ei olisi kaksi aallolta näyttävää jäsentä ja +-merkki. Tällä hetkellä paikallaan pysyvässä aallossa A on kuitenkin selvästi jokin yksinkertainen tapaus kyseessä, ja nämä kaksi aaltoa ja f ja g sattuvat olemaan trigonometrisen identiteetin kautta myös yhden termin funktio A2, joka on piilotettuna graafissa.

4

Anonyymi kirjoitti:

Äskeisestä rakennekeskustelusta ja näistä pienimmistä asioista tulee mieleen seuraava asia, joka alkaa kokeella jonka voit tehdä kokemuksellasi ja aisteillasi. Nosta kämmenesi kasvojesi eteen ja tahdo että se pysyy paikallan. Jos näet, että se liikkuu silti vähän, niin hyvä. Jos et, niin ala tahtoa, että liikutat sitä tosi vähän. Jossain vaiheessa huomaat, että todellisuus koostuu pienistä etäisyyksistä ns. avaruudessa.

Jos otettaisiin empiirinen data varsinkin klassisista hiukkasista, voisimme muodostaa sille mallin sillä tavalla, että se hiukkanen ei koostu itsestään hyvin pienenä objektina, vaan voisimme sanoa, että todellisuus koostuu valovuosien kokoisista kuplista eli tilavuuksista. Lisäksi kun todellisuus koostuu äärettömän monesta dimensiosta, voimme ottaa näitä kuplia äärettömän monta. Se mitä hiukkanen oikeasti on, on lukuisan tällaisen kuplan leikkaus eli tilavuus, joka kuuluu kaikkiin kupliin. Väitän että tästä saa avaruutta lukuunottamatta samanlaisen hiukkasta liikuttavan systeemin kuin jos käyttäisi vain pisteen liikutusta. Mikä tarkoittaa sitäkin, että on olemassa isoja asioita kaavoissa.

Äskeinen on kuitenkin täysin hämäystä sen suhteen, että olisiko todellisuus koostettu suurista asioista eikä pienistä. Jos mietit rakennetta nimeltä reaaliluvut, niin tosiasiallinen elementti, mistä todellisuutta koostetaan, on reaalilukujen infinitesimaalisen tarkat välit, kuten yhden kuplan sisällä pidetty tilavuus. Yllä tekemäsi kokeen mukaan todellisuudessa tulee olla pieniä avaruuden välejä, ja silloin tiedetään, että joitain erittäin tarkkoja lukuja, jotka ovat ainakin lähellä reaalilukujen tiheyttä tulisi käyttää saadakseen tuollaisen kokemuksen aikaiseksi. Yksi näin tehtävistä helpoista malleista on laittaa infinitesimaalisen kokoisia objekteja eli pistehiukkasia tekemään avaruudessa liikettä, jonka määrittää yhden hiukkasen muuttujat. Klassiset kentät ovat vain jokin muuttuja, jolla on arvo kaikkialla avaruudessa pisteen tarkkuudella (ja suurin osa kentistä yritää mimikoida hiukkasia sisältämällä aaltopaketteja, jotka liikkuvat kuin hiukkanen).

Olet myös valtavan ristiriidan keskellä, kun kritisoit muita siitä, että nämä jakavat asioita pieniin osiin, joista rakennetaan loput asiat. Kun samalla itse olet sanonut, että todellisuus voidaan ymmärtää lähes täysin pelkän interferenssin avulla, jota on aalloissa. Interferenssissä väitetään olevan kaksi asiaa, jotka lisätään yhteen ja paikalle muodostuu suurempi arvo. Tämä on varsinkin äskeisen matemaattisen pohdinnan jälkeen täysin sama kuin asioiden rakentamista pienistä osista ja etenkin se on äärimmäistä asioiden ajattelemista pieninä osina. Interferenssin pitäminen oleellisena vaatii sekä sanomaan että osat ovat oleellisia, ja myös sanomaan että on oleellista rakentaa osista suurempi arvo, ainakin konstruktiivisen interferenssin tapauksessa. Sinun tapauksessasi väitän lisäksi, että osat eivät ole fyysisiä ja että ne ovat mielivaltaisen logiikan tekemiä ajatusrakenteita, jotka ovat peräisin siitä, että matematiikassa osat ja niiden summa ovat tautologisesti täysin sama asia. Eli interferenssi lopulta on sama kuin sanoisi 1 1 1 1 1... = n.

Tosin koska olet myös esittänyt negatiivisia tuntemuksia logiikkaa ja algoritmeja kohtaan, voisit sanoa pitäväsi interferensseistä siksi, että olet olettanut alussa, että jostain syystä luonto jakaa sinulle huonon käden muodossa alkutietoja ja ne ovat aina 1 1 1 ... Tämän jälkeen koska et hyväksy logiikkaa ja minkään algoritmin käyttöä, sinun on jäätävä tähän tilaan.

Kun interferenssistä puhutaan hyödyllisenä asiana, se ei ole yleensä näin triviaali osiin jako. Kaikkein suurin tarve interferenssi käsitteelle syntyy, kun on olemassa aaltofunktio A, joka on kahden alkeisfunktion summa A = f g, mutta ei ole huom. kolmatta alkeisfunktiota, jona tämä voitaisiin esittää. Tässä on myös huom. fokusoiduttu siihen, että A täytyy esittää ihmiseltä ihmiselle kaikkialla eikä piste kerrallaan.

Tässä on kahdesta hyvin erilaisesta siniaallosta tehty interferenssiaalto, joiden fyysinen merkitys tai ihmisten keksimä tarina siitä voisi olla että molemmat ovat singaaleja, jotka on lähetetty eri suunnista.
https://www.desmos.com/calculator/fnysdedemf
Jos kertoimet ja vaiheet eivät ole näin identtiset, silloin on tasantarkkaan tosi, että f g ei ole minkään funktion muodossa, jossa ei olisi kaksi aallolta näyttävää jäsentä ja -merkki. Tällä hetkellä paikallaan pysyvässä aallossa A on kuitenkin selvästi jokin yksinkertainen tapaus kyseessä, ja nämä kaksi aaltoa ja f ja g sattuvat olemaan trigonometrisen identiteetin kautta myös yhden termin funktio A2, joka on piilotettuna graafissa.

4

Lue lisää

Alkeisfunktio on käsite, jolla esim. äskeinen nettisivu suostuu toimimaan. Fysiikassa todellisuutta ei voi koskaan kuvailla vain alkeisfunktioina, koska fysiikan differentiaaliyhtälöillä ei ole ratkaisuja alkeisfunktioina. Esimerkki tilanteesta, jossa esiintyy funktio jossain muussa muodossa, voi olla jo yksi epälineaarinen systeemi, tai jokin kahden kappaleen ongelma ja etenkin sitä useamman kappaleen ongelmat. Differentiaaliyhtälö missä tahansa tapauksessa kertoo, mitä kokonainen funktio A kuitenkin on ja vain kokonainen A tällaisesta yhtälöstä sisältää avaruuden molempien ääripäiden sotkun, missä olisi signaalien lähetys ja eteneminen tuollaiseen hienoon f+g tapahtumaan. Samalla differentiaaliyhtälöä voi kuitenkin myös ajatella siten, että jokaisen pisteen tieto itsestään ja arvostaan muodostuu hyvin läheltä sitä, jolloin +-merkeillä termeillä, jotka esittävät huom. yhtä valmista ratkaisua ja käyttävät tähän muuttujasymbooleja, ja mitä esitetään tiedon saamiseksi ihmiselle sopivaan muotoon ei ole mitään enempää merkitystä kuin 1+1 -tautologiassa.

Väitän tämän kaiken perusteella, että B:n todellisuuden kuva koostuu pieniin osiin jakamisesta, ja siitä, että hän tekee todellsuuteen tahallaan osista rakennettuja käsitteitä, jotka ovat lineaarisia seurauksia osista. Hänelle alkeisfunktiot ovat yhtä oleellisia kuin fyysikoille alkeishiukaset, eli ne ovat jakamattomia ja lisäksi ainoat asiat, mitä voi olla. Katsotaan vaikka, miten hän sanoi, että todellisuuden aallot ovat kaikki harmonisia, niin tämä kaiken esiintyminen aina alkeisfunktioina on selvä. Samoin kuin niiden samanlainen asema kuin alkeishiukkasella, joka on fysiikassa ainoana universumista löytyvänä objektina.

Et ole kauheasti pohtinut asioiden osia ja rakentelua QFT:n kannalta. QFT:ssä voi olla esim. toisiinsa lähetetyt elektronit. Kun ne yrittävät törmätä, niin ne eivät onnistuu siinä välttämättä lainkaan tai pääse samoihin avaruuden pisteisiin, eikä tulos ole esim. interferenssi, joka olisi elektroni+elektroni pisteessä, vaan tuloksena ollaan tilassa, joka lähettää paljon SM-säteilyä. Jos toinen hiukkanen on positroni, niin tämä käsite elektoni+positroni samassa pisteessä, on sellainen, missä on oltava olemassa kahden todennäköisyyden superpositio, joista toisessa ei ole näitä hiukkasia, vaan kaksi fotonia. Siten positronin ja elektronin yhteinen ns. interferenssi pisteessä on rakentanut tämän superpositiotilan. Nämä elektronin ja fotonin todennäköisyydet ovat liikkuvien kappaleiden todennäköisyyksiä, joten kyseinen superpositio lakkaa olemasta, koska mitkään todennäköisyydet eivät sisällä samassa paikassa kauaa pysyviä hiukkasia. Lisäksi jos QFT:ssä on signaaleja, niin ne koostuisivat erittäin monesta fotonista, joilla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä keskenään eikä mitään ei-keksittyä matemaattista ominaisuutta, mitä ne muodostavat aritmeettisesti (sen sijaan ne muodostavat kokonaisuuksia, jotka ovat pikemminkin karteesisia). Tällöin signaali-interferenssin käsite arkikielessä olisi pikemminkin sitä, että jossain antennissa, joka laiteataan näiden fotonien keskelle, on sisällä omanlaisensa elektronien liike, joka per elektroni (eli ei-keksitysti) aaltoilee edestakaisin. Interferenssi on ikäänkuin mikä tahansa, mikä voi liikuttaa näitä elektroneja verrattuna siihen, mikä oli annettu liikutettavaksi vain yhden fotonijoukon ottamisen kautta.

B:
"Tekniikka on tietysti hyödyllistä mutta edellyttää käyttäjältään tietynlaista henkistä kypsyyttä jota tässä "kulttuurissa" harvoin ilmenee. "

Tässä on kai väite, että tiedät, mikä on ero älyláitteista riippuvaisten nuorten fyysisien tulevaisuuksien välillä sen perusteella, että ovatko he millaisia uskovaisia mielestäsi. Se on ennuste, missä voi huom. mennä pieleen vaikka sellainen tuntuu helpolta laukaista. Toisaalta on kummallista, että haluasit tuoda tällaisia esiin tällaisessa keskustelussa, missä on kova pyrkimys esim. siihen, että materialismi selittää kaikesta kaiken. Leikit tässä sellaisella tulella, että materialismi selittäisi nimenomaan arvopohjaisia asioita, ja selittäisi kypsymättömyyden tuomintaa, ja mitä se kypsyys sisältää (ja ehkä kypsyys sisältää tiettykä asioita, koska kypsyyden tuominta on välttämätöntä tuomintaa, koska seuraus, josta meitä varoitat, ja joka liittyy tietääkseni paljon fyysisesti näkyviin asioihin, pitää tuomita, jolloin etsitään syyt niille).

5

Anonyymi kirjoitti:

Alkeisfunktio on käsite, jolla esim. äskeinen nettisivu suostuu toimimaan. Fysiikassa todellisuutta ei voi koskaan kuvailla vain alkeisfunktioina, koska fysiikan differentiaaliyhtälöillä ei ole ratkaisuja alkeisfunktioina. Esimerkki tilanteesta, jossa esiintyy funktio jossain muussa muodossa, voi olla jo yksi epälineaarinen systeemi, tai jokin kahden kappaleen ongelma ja etenkin sitä useamman kappaleen ongelmat. Differentiaaliyhtälö missä tahansa tapauksessa kertoo, mitä kokonainen funktio A kuitenkin on ja vain kokonainen A tällaisesta yhtälöstä sisältää avaruuden molempien ääripäiden sotkun, missä olisi signaalien lähetys ja eteneminen tuollaiseen hienoon f g tapahtumaan. Samalla differentiaaliyhtälöä voi kuitenkin myös ajatella siten, että jokaisen pisteen tieto itsestään ja arvostaan muodostuu hyvin läheltä sitä, jolloin -merkeillä termeillä, jotka esittävät huom. yhtä valmista ratkaisua ja käyttävät tähän muuttujasymbooleja, ja mitä esitetään tiedon saamiseksi ihmiselle sopivaan muotoon ei ole mitään enempää merkitystä kuin 1 1 -tautologiassa.

Väitän tämän kaiken perusteella, että B:n todellisuuden kuva koostuu pieniin osiin jakamisesta, ja siitä, että hän tekee todellsuuteen tahallaan osista rakennettuja käsitteitä, jotka ovat lineaarisia seurauksia osista. Hänelle alkeisfunktiot ovat yhtä oleellisia kuin fyysikoille alkeishiukaset, eli ne ovat jakamattomia ja lisäksi ainoat asiat, mitä voi olla. Katsotaan vaikka, miten hän sanoi, että todellisuuden aallot ovat kaikki harmonisia, niin tämä kaiken esiintyminen aina alkeisfunktioina on selvä. Samoin kuin niiden samanlainen asema kuin alkeishiukkasella, joka on fysiikassa ainoana universumista löytyvänä objektina.

Et ole kauheasti pohtinut asioiden osia ja rakentelua QFT:n kannalta. QFT:ssä voi olla esim. toisiinsa lähetetyt elektronit. Kun ne yrittävät törmätä, niin ne eivät onnistuu siinä välttämättä lainkaan tai pääse samoihin avaruuden pisteisiin, eikä tulos ole esim. interferenssi, joka olisi elektroni elektroni pisteessä, vaan tuloksena ollaan tilassa, joka lähettää paljon SM-säteilyä. Jos toinen hiukkanen on positroni, niin tämä käsite elektoni positroni samassa pisteessä, on sellainen, missä on oltava olemassa kahden todennäköisyyden superpositio, joista toisessa ei ole näitä hiukkasia, vaan kaksi fotonia. Siten positronin ja elektronin yhteinen ns. interferenssi pisteessä on rakentanut tämän superpositiotilan. Nämä elektronin ja fotonin todennäköisyydet ovat liikkuvien kappaleiden todennäköisyyksiä, joten kyseinen superpositio lakkaa olemasta, koska mitkään todennäköisyydet eivät sisällä samassa paikassa kauaa pysyviä hiukkasia. Lisäksi jos QFT:ssä on signaaleja, niin ne koostuisivat erittäin monesta fotonista, joilla ei ole varsinaisesti mitään tekemistä keskenään eikä mitään ei-keksittyä matemaattista ominaisuutta, mitä ne muodostavat aritmeettisesti (sen sijaan ne muodostavat kokonaisuuksia, jotka ovat pikemminkin karteesisia). Tällöin signaali-interferenssin käsite arkikielessä olisi pikemminkin sitä, että jossain antennissa, joka laiteataan näiden fotonien keskelle, on sisällä omanlaisensa elektronien liike, joka per elektroni (eli ei-keksitysti) aaltoilee edestakaisin. Interferenssi on ikäänkuin mikä tahansa, mikä voi liikuttaa näitä elektroneja verrattuna siihen, mikä oli annettu liikutettavaksi vain yhden fotonijoukon ottamisen kautta.

B:
"Tekniikka on tietysti hyödyllistä mutta edellyttää käyttäjältään tietynlaista henkistä kypsyyttä jota tässä "kulttuurissa" harvoin ilmenee. "

Tässä on kai väite, että tiedät, mikä on ero älyláitteista riippuvaisten nuorten fyysisien tulevaisuuksien välillä sen perusteella, että ovatko he millaisia uskovaisia mielestäsi. Se on ennuste, missä voi huom. mennä pieleen vaikka sellainen tuntuu helpolta laukaista. Toisaalta on kummallista, että haluasit tuoda tällaisia esiin tällaisessa keskustelussa, missä on kova pyrkimys esim. siihen, että materialismi selittää kaikesta kaiken. Leikit tässä sellaisella tulella, että materialismi selittäisi nimenomaan arvopohjaisia asioita, ja selittäisi kypsymättömyyden tuomintaa, ja mitä se kypsyys sisältää (ja ehkä kypsyys sisältää tiettykä asioita, koska kypsyyden tuominta on välttämätöntä tuomintaa, koska seuraus, josta meitä varoitat, ja joka liittyy tietääkseni paljon fyysisesti näkyviin asioihin, pitää tuomita, jolloin etsitään syyt niille).

5

Lue lisää

Yksi toinen tapa kyseealaistaa tämä kohta:

B:
"Koska tieteissä kaikki yritetään teoriatasolla rakentaa kaikkein pienimmistä "leegoista" tai "biljardipalloista" matemaattisten kaavojen avulla havaitun todellisuuden kaltaiseksi niin autuaasti unohdetaan se että ihminen itse kykenee muokkaamaan ja muokkaa hyvin tehokkaasti ympäristöään samoin kuin kaikki muutkin eliöt."

Voisit tarkoitta, että hiukkasia muokataan tietoisuudella, niin että hiukkanen on muuttunut. Et voi nimittäin muokata vain sen hetkistä kokoelmaa hiukkasia, koska silloin kaikki koostuu vain muutamasta hiukkasista niinkuin on sanottu. Nyt sinua voidaan kuitenkin pyytää tekemään lista niistä hiukkasista, jotka ovat olleet tietoisuuden muokkaamia. Sisältäen sen mitä niistä muokattiin, ja mitä ne ovat olleet ennen ja nyt. Tämän listan kaikki hiukkaset yhdessä muodostavat ne hiukkaset, joista todellisuus on tähän mennessä koostunut ja ne voivat olla uusi laajennettu standardimalli.

6

Lisäksi monissa fysiikan aalloissa, on olemassa niiden sisäinen potentiaali. Samoin kuin aalto menee ylös ja alas johtuen itsestään (tai laistaan, joka on tietty differentiaaliyhtälö), niin se kokee tämän voiman johtuen itsestään. Eikä se vuorovaikuta tämän voiman kautta mihinkään muuhun. QFT:n kenttiä ei pidä kutsua oskilloiviksi kentiksi, vaan QFT:stä käytetään nimitystä 'oskillaattoreiden kenttä', ja sen mainitseminen tulee äskeisen ominaisuuden johdosta, eikä sellaisen aaltoyhtälön johdosta, missä jonkin arvo vain muuttuu (kuten nopeasti muuttuvassa sähkökentässä, joka on esim. klassista valoa varten). QFT:ssä tarvitsee kuitenkin vain muuttaa voimaa hyvin vähän, ja sen jälkeen sen merkitys on, että kaksi aaltoa tästä samasta lajista kohdatessaan toisensa saavat aikaan informaatiota vaihtavan törmäyksen. Jota kannattaa verrata kahden biljardipallon törmäykseen, mutta siten, että seuraava tila on vielä edellistäkin satunnaisempi. Voitaisiin myös huomata, että puheet oskillaattoreista ja sen ja sen aallon menemisistä ovat hyvin vajavaisia verrattuna siihen, että puhuttaisiin kyseisestä differentiaaliyhtälöstä suoraan, jolloin kaikki nämä muutkin tapaukset näkyisivät. Differentiaaliyhtälöistä saa siis sen käsityksen, että onko objekti oskillaattori tai mitään sinne päinkään. QFT:n funktionaaliyhtälöt puolestaan tekevät näistä oskillaattoreista kentän, joka kertoo olevan olemassa todennäköisyys löytää yhdestä pisteestä eri arvoisia oskillaattoreita.

Äskeisen mukaan on siis kyseenalaista, että pystyisit esittämään vuorovaikutukset pelkästään 'harmonisina periaatteina'. Ja että et koskaan joutuisi esittämään harmonisia periaatteita muistakin syistä kuin vuorovaikutuksia varten.

"ääniaaltojen kaltaisesti."

Ääniaalto ei ole absoluuttinen käsite, joka voisi olla muiden asioiden vertauspohja. Tarkoitan sitä, että voin esim. keksiä itse monta tapaa esittää ääniaaltoja. Lisäksi voin esittää, että ääniaalto kuuluu todellisuuteen ja johonkin, mitä olen kuullut. Tällöin sinun tehtäväsi on alkaa selittää, mistä todellisuus koostuu eli myös, että mistä ääniaalto koostuu. Jos sanot, että todellisuus koostuu kuin ääniaalto, niin tämä on kehäpäätelmä.

Voit silti sanoa, että edellisellä tavalla aalloista koostuu myös ääniaalto ja että ääniaalloilla voi testata, oletko oikeassa. Haluankin tehdä näin (*), koska yksi tapa miten koostaisin ääniaallot olisi tietysti koostaa ne biljardipalloista. Ja väitän, että biljardipallo esitys äänestä on paljon monipuolisempi kuin mitä saataisiin aikaan naiivilla käsityksellä matemaattisista siniaalloista. Tätä voi kokeilla esim. siten, että tehdään siniaalloista koostuva ääni, ja lähetetään se täydellisestä lähettimestä ilman halki täydelliseen vastaanottimeen. Biljardipallojen koko dynamiikka voisi selittää sen, että miksi et kuule alkuperäistä siniaaltoa enää läheskään samanlaisena, vaan otit vastaan valtavasti turhaa kohinaa (kohina voidaan koostaa aalloista, mutta et noin vaan pysty esittämään koko tilan täyttämien aaltojen ja niiden voimien avulla, että miksi aaltojen lähetys tuottaa joukon muita aaltoja, tai voi olla että joudut ainakin ottamaan haltuun yllä antamani oikeat vuorovaikutukset aaltojen välille).

(*) Voin myös kieltää tekemästä näin. Jos vastauksesi tähän kappaleeseen olisi esim. se, että todellisuus ei koostu ääniaalloista, vaan aalloista, jotka ovat pienempiä kuin biljardipallot, jolloin ne tekevät käytännössä saman kohinan kuin nekin, niin silloin olet ollut alunperin väärässä väittäessäsi, että ääniaalloista olisi argumentoidessa mitään hyötyä, ja ainoa tapa tutkia aaltojasi on tehdä kokeita hiukkaskiihdyttimillä.

Jos käsiteltäisiin ääniaaltoja matemaatisena mallina siniaalloista, en ole varma, mistä matemaattisesta mallista lopulta on kyse, mutta väitän lukematta mitään, että siinä ei ole käsitelty voimia äänten välillä, eikä kukaan pysty esittämään, että ääni voitaisiin sulkea kaikujen kanssa tilaan, ilman että todellisuus ja matematiikka koostuu jostakin, joka muodostuu kiinteästä aineesta. Matemaattisesti tämä kiinteä aine on kuin voima ja se voi olla joskus harmoninen. Mallisi siis koostuu aaltojen ulkopuolisesta voimasta, jolla ei ole mitään selitystä annettu, mutta joka todennäköisesti on kiinteä aine, josta todellisuus koostuu. Samanlaisia ongelmia olisi mallissa, joka sanoo miten ääniaalto syntyy tai lakkaa kuulumasta.

2

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi monissa fysiikan aalloissa, on olemassa niiden sisäinen potentiaali. Samoin kuin aalto menee ylös ja alas johtuen itsestään (tai laistaan, joka on tietty differentiaaliyhtälö), niin se kokee tämän voiman johtuen itsestään. Eikä se vuorovaikuta tämän voiman kautta mihinkään muuhun. QFT:n kenttiä ei pidä kutsua oskilloiviksi kentiksi, vaan QFT:stä käytetään nimitystä 'oskillaattoreiden kenttä', ja sen mainitseminen tulee äskeisen ominaisuuden johdosta, eikä sellaisen aaltoyhtälön johdosta, missä jonkin arvo vain muuttuu (kuten nopeasti muuttuvassa sähkökentässä, joka on esim. klassista valoa varten). QFT:ssä tarvitsee kuitenkin vain muuttaa voimaa hyvin vähän, ja sen jälkeen sen merkitys on, että kaksi aaltoa tästä samasta lajista kohdatessaan toisensa saavat aikaan informaatiota vaihtavan törmäyksen. Jota kannattaa verrata kahden biljardipallon törmäykseen, mutta siten, että seuraava tila on vielä edellistäkin satunnaisempi. Voitaisiin myös huomata, että puheet oskillaattoreista ja sen ja sen aallon menemisistä ovat hyvin vajavaisia verrattuna siihen, että puhuttaisiin kyseisestä differentiaaliyhtälöstä suoraan, jolloin kaikki nämä muutkin tapaukset näkyisivät. Differentiaaliyhtälöistä saa siis sen käsityksen, että onko objekti oskillaattori tai mitään sinne päinkään. QFT:n funktionaaliyhtälöt puolestaan tekevät näistä oskillaattoreista kentän, joka kertoo olevan olemassa todennäköisyys löytää yhdestä pisteestä eri arvoisia oskillaattoreita.

Äskeisen mukaan on siis kyseenalaista, että pystyisit esittämään vuorovaikutukset pelkästään 'harmonisina periaatteina'. Ja että et koskaan joutuisi esittämään harmonisia periaatteita muistakin syistä kuin vuorovaikutuksia varten.

"ääniaaltojen kaltaisesti."

Ääniaalto ei ole absoluuttinen käsite, joka voisi olla muiden asioiden vertauspohja. Tarkoitan sitä, että voin esim. keksiä itse monta tapaa esittää ääniaaltoja. Lisäksi voin esittää, että ääniaalto kuuluu todellisuuteen ja johonkin, mitä olen kuullut. Tällöin sinun tehtäväsi on alkaa selittää, mistä todellisuus koostuu eli myös, että mistä ääniaalto koostuu. Jos sanot, että todellisuus koostuu kuin ääniaalto, niin tämä on kehäpäätelmä.

Voit silti sanoa, että edellisellä tavalla aalloista koostuu myös ääniaalto ja että ääniaalloilla voi testata, oletko oikeassa. Haluankin tehdä näin (*), koska yksi tapa miten koostaisin ääniaallot olisi tietysti koostaa ne biljardipalloista. Ja väitän, että biljardipallo esitys äänestä on paljon monipuolisempi kuin mitä saataisiin aikaan naiivilla käsityksellä matemaattisista siniaalloista. Tätä voi kokeilla esim. siten, että tehdään siniaalloista koostuva ääni, ja lähetetään se täydellisestä lähettimestä ilman halki täydelliseen vastaanottimeen. Biljardipallojen koko dynamiikka voisi selittää sen, että miksi et kuule alkuperäistä siniaaltoa enää läheskään samanlaisena, vaan otit vastaan valtavasti turhaa kohinaa (kohina voidaan koostaa aalloista, mutta et noin vaan pysty esittämään koko tilan täyttämien aaltojen ja niiden voimien avulla, että miksi aaltojen lähetys tuottaa joukon muita aaltoja, tai voi olla että joudut ainakin ottamaan haltuun yllä antamani oikeat vuorovaikutukset aaltojen välille).

(*) Voin myös kieltää tekemästä näin. Jos vastauksesi tähän kappaleeseen olisi esim. se, että todellisuus ei koostu ääniaalloista, vaan aalloista, jotka ovat pienempiä kuin biljardipallot, jolloin ne tekevät käytännössä saman kohinan kuin nekin, niin silloin olet ollut alunperin väärässä väittäessäsi, että ääniaalloista olisi argumentoidessa mitään hyötyä, ja ainoa tapa tutkia aaltojasi on tehdä kokeita hiukkaskiihdyttimillä.

Jos käsiteltäisiin ääniaaltoja matemaatisena mallina siniaalloista, en ole varma, mistä matemaattisesta mallista lopulta on kyse, mutta väitän lukematta mitään, että siinä ei ole käsitelty voimia äänten välillä, eikä kukaan pysty esittämään, että ääni voitaisiin sulkea kaikujen kanssa tilaan, ilman että todellisuus ja matematiikka koostuu jostakin, joka muodostuu kiinteästä aineesta. Matemaattisesti tämä kiinteä aine on kuin voima ja se voi olla joskus harmoninen. Mallisi siis koostuu aaltojen ulkopuolisesta voimasta, jolla ei ole mitään selitystä annettu, mutta joka todennäköisesti on kiinteä aine, josta todellisuus koostuu. Samanlaisia ongelmia olisi mallissa, joka sanoo miten ääniaalto syntyy tai lakkaa kuulumasta.

2

Lue lisää

"Ns. "luonnonlait" ovat lähinnä todennäköisyys-attraktoreita. Koettu/mitattu todellisuus kehkeytyy potentiaaleista aktuaaliseksi vasta havainnossa/mittauksessa."

Vaikka et ehkä itse tee luonnonlakia, niin eikö todennäköisyys-attraktorointi ole sinun käsitteesi (*)? Voisitko sinäkin siis ensin sanoa, että koostuuko todellisuus todennäköisyyksistä, ennen kuin alat attraktoida niitä? Jos et sano, että todellisuus koostuu todennäköisyyksistä, niin silti voisit selittää, että miksi niistä pitää kirjoittaa yhtälailla.

(*) Lisäksi jos ideasi vastustaa luonnonlakeja on se, että on olemassa todennäköisyyksiä, niin silloin se, että luonnonlait työskentelevät todennäköisyyksien kanssa attraktoiden niitä, ei varsinaisesti näytä siltä, että lakeja ei ole olemassa yhtä paljon kuin on todennäköisyyksiä. Jos on mahdollista, että todennäköisyyksiä ja lakeja on, niin pääset johtopäätökeen siitä, että ne molemmat ovat olemassa ja koskevat toisiaan hyvin helposti sillä, että sanot todennäköisyyksiä olevan olemassa (kuten ehdotin tekstissä), ja sen jälkeen että niille on lakeja, jos joku ei sitä muuten ymmärtänyt siitä, että suhtautuisit neutraalisti lakeihin.

Luonnonlaki, joka attraktoisi todennäköisyyden siihen, mitä oletat havaittavan olisi sama kuin sen aktualisoija. Mitään muuta ei lähinnä tarvitse tapahtua kuin attraktoida havaitsijoita ja mitattuja arvoja yhteen.

"Ilman tietoisuutta ja kokemusta ei ole todellisuutta eikä ainetta eli empiiristä havainnon kohdetta. Todellisuus sellaisena kuin se koetaan ei ole koskaan sama asia kuin todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on koska kyse on aina vuorovaikutuksesta jossa vain tietyt keskenään resonoivat aspektit voivat vurovaikuttaa toistensa kanssa."

Olet muuten vaihtanut sanan interferenssi puolihuolimattomasti sanaan resonointi tällaisen havainnon tapauksessa. Käsittelemme tällaista sanojen merkityksettömyyttä alla.

(Mainitset myöhemmin että joudut itse ongelmaan olemalla jotain, mutta olen jo kirjoittanut ongelmasi seuraavaan muotoon ja maininnut tiettyjä lisäongelmia, joita silloin tuot. Sekä ongelman kumoamisen joka ei ole geometrisesti samanlainen kuin omasi, mutta seuraa edelleen antamaasi määritelmää.)
Onko merkityksetöntä päätellä, onko todellisuutta olemassa ollenkaan, jos päättää tietoisuuden olevan olemassa ja se sitten ratkaisee kaiken muun olevan olemassa? Sen jälkeen dualismisi koostuu tai on sanoitettu siten, että tietoisuus ei ole todellisuutta. Jos todellisuus olisi aaltoja, niin et pysty ilmeisesti päättelemään todellisuuden perusteella sitä, että nämä aallot eivät ole olemassa vasta kuin jonkin ehdon avulla. Myöskään mikään mitä todellisuudessa ja aalloissa tapahtuu ei voisi todistaa meille sitä, mitä sanot tietoisuudesta. Pääset tästä kuitenkin mahdollisesti pois, jos ajattelet että havainto ja havainnon näyttämä asia on sekä todellista että ei-todellista, eli vähän tietoista (minkä lisäksi huom. kolmantena se on jotain, minä todellisuus ilmenee, ja mistä olet mielestäsi esittänyt paljon asioita).

"ei ole koskaan sama asia kuin todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on koska kyse on aina vuorovaikutuksesta jossa vain tietyt keskenään resonoivat aspektit voivat vurovaikuttaa toistensa kanssa"

Päätelmä ei seuraa oletuksesta. Se että vuorovaikutat vain jonkin asian kanssa, kertoo että näet asiasta vain osan. Jos osan lisäksi on paljon muuta, ja nimenomaan silloin, kun osan lisäksi on paljon muuta, pitää paikkansa, että näkemäsi osa on oikeasti osa, ja joka on ja oli oikeasti olemassa. Osaatko perustella sellaisen asian, että mistä ylipäänsä johtuu, että et ole koskaan jaksanut resonoida kaiken kanssa kerralla, ja että miksi sinun tapauksesi koskee kaikkia?

Onko se, että asia ei ole olemassa, samanlainen tapaus kuin se, että sen kanssa ei voi vuorovaikuttaa (olemassaoleminen on täysin eri merkityksessä kuin missään tähän asti ja se tarkoittaa aaltojen asettumista siten, että kaipaamaasi havaintoa niistä ei voi saada)? Tällöin jos tämä viittaisi kvanttikokeeseen, niin tulisi pystyä saamaan sama tulos tapaukessa, missä objekti on preparoitu (*) olemaan ilman lopputulosta X, ja siinä, missä se on preparoitu olemaan olemassa, mutta kukaan ei ns. näe sitä johtuen siitä syystä, mikä esti näkemästä X:ää yhtäaikaa kaiken muun kanssa. Kaksoisrakokokeessa kuitenkin nähdään, että ilman toista rakoa havaittu todellisuuden lahjoittama kuva itsestään on aivan eri.

(*) Minun puolestani ns. luonnonlait preparoivat eli attraktoivat olemassaolevat asiat olemattomiksi ja päinvastoin.

Äskeisestä voisi sanoa, että tietoisuuden, todellisuuden tai jonkin muun välistä resonanssia ei ole olemassa ilman, että luonnonlait attraktoivat jotain johonkin. Mitä mieltä olet tietoisuuden olemassaolosta, joka ei olisi resonanssissa minkään kanssa?

3

Anonyymi kirjoitti:

"Ns. "luonnonlait" ovat lähinnä todennäköisyys-attraktoreita. Koettu/mitattu todellisuus kehkeytyy potentiaaleista aktuaaliseksi vasta havainnossa/mittauksessa."

Vaikka et ehkä itse tee luonnonlakia, niin eikö todennäköisyys-attraktorointi ole sinun käsitteesi (*)? Voisitko sinäkin siis ensin sanoa, että koostuuko todellisuus todennäköisyyksistä, ennen kuin alat attraktoida niitä? Jos et sano, että todellisuus koostuu todennäköisyyksistä, niin silti voisit selittää, että miksi niistä pitää kirjoittaa yhtälailla.

(*) Lisäksi jos ideasi vastustaa luonnonlakeja on se, että on olemassa todennäköisyyksiä, niin silloin se, että luonnonlait työskentelevät todennäköisyyksien kanssa attraktoiden niitä, ei varsinaisesti näytä siltä, että lakeja ei ole olemassa yhtä paljon kuin on todennäköisyyksiä. Jos on mahdollista, että todennäköisyyksiä ja lakeja on, niin pääset johtopäätökeen siitä, että ne molemmat ovat olemassa ja koskevat toisiaan hyvin helposti sillä, että sanot todennäköisyyksiä olevan olemassa (kuten ehdotin tekstissä), ja sen jälkeen että niille on lakeja, jos joku ei sitä muuten ymmärtänyt siitä, että suhtautuisit neutraalisti lakeihin.

Luonnonlaki, joka attraktoisi todennäköisyyden siihen, mitä oletat havaittavan olisi sama kuin sen aktualisoija. Mitään muuta ei lähinnä tarvitse tapahtua kuin attraktoida havaitsijoita ja mitattuja arvoja yhteen.

"Ilman tietoisuutta ja kokemusta ei ole todellisuutta eikä ainetta eli empiiristä havainnon kohdetta. Todellisuus sellaisena kuin se koetaan ei ole koskaan sama asia kuin todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on koska kyse on aina vuorovaikutuksesta jossa vain tietyt keskenään resonoivat aspektit voivat vurovaikuttaa toistensa kanssa."

Olet muuten vaihtanut sanan interferenssi puolihuolimattomasti sanaan resonointi tällaisen havainnon tapauksessa. Käsittelemme tällaista sanojen merkityksettömyyttä alla.

(Mainitset myöhemmin että joudut itse ongelmaan olemalla jotain, mutta olen jo kirjoittanut ongelmasi seuraavaan muotoon ja maininnut tiettyjä lisäongelmia, joita silloin tuot. Sekä ongelman kumoamisen joka ei ole geometrisesti samanlainen kuin omasi, mutta seuraa edelleen antamaasi määritelmää.)
Onko merkityksetöntä päätellä, onko todellisuutta olemassa ollenkaan, jos päättää tietoisuuden olevan olemassa ja se sitten ratkaisee kaiken muun olevan olemassa? Sen jälkeen dualismisi koostuu tai on sanoitettu siten, että tietoisuus ei ole todellisuutta. Jos todellisuus olisi aaltoja, niin et pysty ilmeisesti päättelemään todellisuuden perusteella sitä, että nämä aallot eivät ole olemassa vasta kuin jonkin ehdon avulla. Myöskään mikään mitä todellisuudessa ja aalloissa tapahtuu ei voisi todistaa meille sitä, mitä sanot tietoisuudesta. Pääset tästä kuitenkin mahdollisesti pois, jos ajattelet että havainto ja havainnon näyttämä asia on sekä todellista että ei-todellista, eli vähän tietoista (minkä lisäksi huom. kolmantena se on jotain, minä todellisuus ilmenee, ja mistä olet mielestäsi esittänyt paljon asioita).

"ei ole koskaan sama asia kuin todellisuus sellaisena kuin se oikeasti on koska kyse on aina vuorovaikutuksesta jossa vain tietyt keskenään resonoivat aspektit voivat vurovaikuttaa toistensa kanssa"

Päätelmä ei seuraa oletuksesta. Se että vuorovaikutat vain jonkin asian kanssa, kertoo että näet asiasta vain osan. Jos osan lisäksi on paljon muuta, ja nimenomaan silloin, kun osan lisäksi on paljon muuta, pitää paikkansa, että näkemäsi osa on oikeasti osa, ja joka on ja oli oikeasti olemassa. Osaatko perustella sellaisen asian, että mistä ylipäänsä johtuu, että et ole koskaan jaksanut resonoida kaiken kanssa kerralla, ja että miksi sinun tapauksesi koskee kaikkia?

Onko se, että asia ei ole olemassa, samanlainen tapaus kuin se, että sen kanssa ei voi vuorovaikuttaa (olemassaoleminen on täysin eri merkityksessä kuin missään tähän asti ja se tarkoittaa aaltojen asettumista siten, että kaipaamaasi havaintoa niistä ei voi saada)? Tällöin jos tämä viittaisi kvanttikokeeseen, niin tulisi pystyä saamaan sama tulos tapaukessa, missä objekti on preparoitu (*) olemaan ilman lopputulosta X, ja siinä, missä se on preparoitu olemaan olemassa, mutta kukaan ei ns. näe sitä johtuen siitä syystä, mikä esti näkemästä X:ää yhtäaikaa kaiken muun kanssa. Kaksoisrakokokeessa kuitenkin nähdään, että ilman toista rakoa havaittu todellisuuden lahjoittama kuva itsestään on aivan eri.

(*) Minun puolestani ns. luonnonlait preparoivat eli attraktoivat olemassaolevat asiat olemattomiksi ja päinvastoin.

Äskeisestä voisi sanoa, että tietoisuuden, todellisuuden tai jonkin muun välistä resonanssia ei ole olemassa ilman, että luonnonlait attraktoivat jotain johonkin. Mitä mieltä olet tietoisuuden olemassaolosta, joka ei olisi resonanssissa minkään kanssa?

3

Lue lisää

"Mittaukset & havainnot ovat aina mittausvälineen ja mitattavan kohteen välistä vuorovaikutusta (konstruktiivista interferenssiä kohteen ja mittauslaitteen/aistien välillä)"

Voiko interferenssi esiintyä kohteen kanssa, jota ei ole olemassa? Ja toisena kysymyksenä: eikö interferenssistä tulisi sanoa, että se ei ole koskaan sama kuin se oikeasti on? Tätä voi kysyä esim. tapauksessa, jossa on toinen havaitsija havaitsemassa, kun ensimmäinen havaitsee.

Ylempänä olleessa tapauksessa voidaan kysyä sitä, että onko resonanssi asian kanssa, jota ei ole olemassa, kuitenkin asia mistä täytyy mainita laissa tai joissain, mitä kutsut tekstiksesi?

"Tieteessä tulkinta ja viitekehys on aina lukittu kunkin tieteenalan paradigmaan,käsitteisiin ja erikoissanastoon."

Tieteenalan paradigma ei kuitenkaan ole lukittu. Jos toimit siten, että et pidä paradigman käsiteitä lukittuna, niin sinua voidaan heti syyttää esim. vanhojen paradigmojen puolustamisesta ja niiden tekohengittämisestä. Joitain tieteen paradigmoja voi myös käsitteellistää uudelleen moneen kertaan eivätkä ne silti tunnu muutuvan.

"Tämän takia kyse ei ole koskaan mistään absoluuttisesta totuudesta eikä epätotuudesta vaan enemmän tai vähemmän tarkoitustaan vastaavista mallinnoksista eli eräänlaisista kartoista joissa vain osa kokonaisuuden aspekteista on valittu tutkimista ja kokeellista testaamista varten."

Jos puhut antropologisessa mielessä näiden ihmisten tominnoista, niin ei pidä paikkaansa. Kyseiseen tieteen erikoisanastossa tulee lukea vartavasten 'tarkoitus', 'pyhitti' ja 'keinon', ja sieltä tulee puuttua 'absoluuttinen totuus'. Muutoin ei ole mahdollista väittää kyseisen tieteen käsitteillä, mitä tieteellä voi tehdä ja tarkoittaa. Näin sinä äsken teit yleisessä muodossa tyyliin 'kaikilla käsitteillä on ominaisuus X tieteessä, joten tiedän että käsitteiden tarkoitus on että niitä käytetään näin:...'.

Jos haluat taas argumentoida, että joukko käsitteitä on liian pieni ollakseen absoluuttinen totuus, niin kirjoita pidempi perustelu, jossa todistetaan absoluuttisen totuuden ominaisuuksia tarpeeksi.

Olet sanonut joskus, että todellisuus koostuu aalloista. Jos tämä todellisuus riittäisi absoluuttiseksi totuudeksi, niin olet itse väittänyt voivasi kuvailla absoluuttisen totuuden pienemmällä joukolla käsitteitä kuin tiede.

...

Aiemmin olleesta tavastasi liukua käsitteiden interferenssi ja resonointi välillä sai sen käsityksen, että sinulle sanoilla kuten interferenssi ei ole mitään semanttista sisältöä ja lauot niitä jonkinlaisen syntaksisesti toimivan kokonaisuuden aikaansaamiseksi, kuin olisit Searlen kiinalainen tekoälyhuone, mutta lisäksi sellainen, jonka piuhat menevät kriittisellä hetkellä ristiin.

"Koherentti, ristiriidaton looginen päättely edellyttää aina yhteistä abstraktiotasoa, näkökulmaa tai paradigmaa."

Epätosi. Väität että looginen päättely vaatii kaksi entiteettiä, joille jokin on 'yhteinen'. Tässä ei siis olla tekemässä mitä tahansa ja alla jopa pitää spekuloida sillä, mitä on tarkoitettu tehtäväksi logiikan avulla. Looginen ristiriita on yleensä muotoa lause on tosi ja lause on epätosi. Tällöin jos nämä olisivat eri entiteeteiltä peräisin, niin nimenomaan yhteinen lause aiheuttaa ristiriitaa.

Yhteinen abstraktiotaso ei ole välttämättä jotain mitä on olemassa. Koska jos kertoisit mikä on abstraktiotaso, voitaisiin kysyä, että ovatko abstraktiotasot aina yhtä. Esim. matematiikassa on helppo jakaa eri matematiikat toisten kanssa ja tehdä mielivaltaisesti (pikemminkin ei lainkaan) yhdistettyjä matematiikkoja. Matematiikka itsessään tuskin on mistään muusta abstraktista asiasta erotettu abstraktiotaso. Asiat jotka eivät yhdisty mitenkään ovat loogisesti selvästi käyttäytyviä (olettaen että ne olivat loogisia alunperin). Ei silti aleta puhua siitä, mikä on synteesin asema verrattuna erillisiin osiin. Koska se lopputulos, mihin logiikalla tässä pyritään, ei ole synteesi? Tai ensimmäinen joka tekee paradigmojen kanssa synteesin, on minun puolestani vanhojen paradigmojen puolustaja. Vanhoja paradigmoja vastaan hyökkääminen loogisesti ei yleensä tapahdu siten, että aikakoneella tuodaan henkilö 1800-luvulta ja hän sanoo, että kaikki, mitä tiedetään todistaa lauseen 1, minkä sijasta me sanomme, että kaikki mitä tiedetään todistaa lauseen 1 epätodeksi, ja että tämä olisi kammottava looginen ristiriitamme. Tämä liittyisi kuitenkin jonkin verran edelliseen aiheeseesi siitä, että tarkoitus pyhittää lauseen 1 (jolloin voisi sitä paradigmaa vähän puolustaa). Menneisyyden ja nykyisyyden vertaaminen nimittämällä toista aspektiksi ja toista kokonaisuudeksi on kuitenkin typerää.

4

Anonyymi kirjoitti:

"Mittaukset & havainnot ovat aina mittausvälineen ja mitattavan kohteen välistä vuorovaikutusta (konstruktiivista interferenssiä kohteen ja mittauslaitteen/aistien välillä)"

Voiko interferenssi esiintyä kohteen kanssa, jota ei ole olemassa? Ja toisena kysymyksenä: eikö interferenssistä tulisi sanoa, että se ei ole koskaan sama kuin se oikeasti on? Tätä voi kysyä esim. tapauksessa, jossa on toinen havaitsija havaitsemassa, kun ensimmäinen havaitsee.

Ylempänä olleessa tapauksessa voidaan kysyä sitä, että onko resonanssi asian kanssa, jota ei ole olemassa, kuitenkin asia mistä täytyy mainita laissa tai joissain, mitä kutsut tekstiksesi?

"Tieteessä tulkinta ja viitekehys on aina lukittu kunkin tieteenalan paradigmaan,käsitteisiin ja erikoissanastoon."

Tieteenalan paradigma ei kuitenkaan ole lukittu. Jos toimit siten, että et pidä paradigman käsiteitä lukittuna, niin sinua voidaan heti syyttää esim. vanhojen paradigmojen puolustamisesta ja niiden tekohengittämisestä. Joitain tieteen paradigmoja voi myös käsitteellistää uudelleen moneen kertaan eivätkä ne silti tunnu muutuvan.

"Tämän takia kyse ei ole koskaan mistään absoluuttisesta totuudesta eikä epätotuudesta vaan enemmän tai vähemmän tarkoitustaan vastaavista mallinnoksista eli eräänlaisista kartoista joissa vain osa kokonaisuuden aspekteista on valittu tutkimista ja kokeellista testaamista varten."

Jos puhut antropologisessa mielessä näiden ihmisten tominnoista, niin ei pidä paikkaansa. Kyseiseen tieteen erikoisanastossa tulee lukea vartavasten 'tarkoitus', 'pyhitti' ja 'keinon', ja sieltä tulee puuttua 'absoluuttinen totuus'. Muutoin ei ole mahdollista väittää kyseisen tieteen käsitteillä, mitä tieteellä voi tehdä ja tarkoittaa. Näin sinä äsken teit yleisessä muodossa tyyliin 'kaikilla käsitteillä on ominaisuus X tieteessä, joten tiedän että käsitteiden tarkoitus on että niitä käytetään näin:...'.

Jos haluat taas argumentoida, että joukko käsitteitä on liian pieni ollakseen absoluuttinen totuus, niin kirjoita pidempi perustelu, jossa todistetaan absoluuttisen totuuden ominaisuuksia tarpeeksi.

Olet sanonut joskus, että todellisuus koostuu aalloista. Jos tämä todellisuus riittäisi absoluuttiseksi totuudeksi, niin olet itse väittänyt voivasi kuvailla absoluuttisen totuuden pienemmällä joukolla käsitteitä kuin tiede.

...

Aiemmin olleesta tavastasi liukua käsitteiden interferenssi ja resonointi välillä sai sen käsityksen, että sinulle sanoilla kuten interferenssi ei ole mitään semanttista sisältöä ja lauot niitä jonkinlaisen syntaksisesti toimivan kokonaisuuden aikaansaamiseksi, kuin olisit Searlen kiinalainen tekoälyhuone, mutta lisäksi sellainen, jonka piuhat menevät kriittisellä hetkellä ristiin.

"Koherentti, ristiriidaton looginen päättely edellyttää aina yhteistä abstraktiotasoa, näkökulmaa tai paradigmaa."

Epätosi. Väität että looginen päättely vaatii kaksi entiteettiä, joille jokin on 'yhteinen'. Tässä ei siis olla tekemässä mitä tahansa ja alla jopa pitää spekuloida sillä, mitä on tarkoitettu tehtäväksi logiikan avulla. Looginen ristiriita on yleensä muotoa lause on tosi ja lause on epätosi. Tällöin jos nämä olisivat eri entiteeteiltä peräisin, niin nimenomaan yhteinen lause aiheuttaa ristiriitaa.

Yhteinen abstraktiotaso ei ole välttämättä jotain mitä on olemassa. Koska jos kertoisit mikä on abstraktiotaso, voitaisiin kysyä, että ovatko abstraktiotasot aina yhtä. Esim. matematiikassa on helppo jakaa eri matematiikat toisten kanssa ja tehdä mielivaltaisesti (pikemminkin ei lainkaan) yhdistettyjä matematiikkoja. Matematiikka itsessään tuskin on mistään muusta abstraktista asiasta erotettu abstraktiotaso. Asiat jotka eivät yhdisty mitenkään ovat loogisesti selvästi käyttäytyviä (olettaen että ne olivat loogisia alunperin). Ei silti aleta puhua siitä, mikä on synteesin asema verrattuna erillisiin osiin. Koska se lopputulos, mihin logiikalla tässä pyritään, ei ole synteesi? Tai ensimmäinen joka tekee paradigmojen kanssa synteesin, on minun puolestani vanhojen paradigmojen puolustaja. Vanhoja paradigmoja vastaan hyökkääminen loogisesti ei yleensä tapahdu siten, että aikakoneella tuodaan henkilö 1800-luvulta ja hän sanoo, että kaikki, mitä tiedetään todistaa lauseen 1, minkä sijasta me sanomme, että kaikki mitä tiedetään todistaa lauseen 1 epätodeksi, ja että tämä olisi kammottava looginen ristiriitamme. Tämä liittyisi kuitenkin jonkin verran edelliseen aiheeseesi siitä, että tarkoitus pyhittää lauseen 1 (jolloin voisi sitä paradigmaa vähän puolustaa). Menneisyyden ja nykyisyyden vertaaminen nimittämällä toista aspektiksi ja toista kokonaisuudeksi on kuitenkin typerää.

4

Lue lisää

"Erilaiset näkökulmat/paradigmat ovat ainakin joiltain osin aina yhteismitattomia keskenään joten niihin liittyviä väitteitä ei kannata yrittää sotkea samaan loogiseen päättelyyn."

Tieteessä tällaista ei ole, koska kaikki voidaan mitata yhdessä niin monta kertaa ettei kukaan ole enää eri tavalla mitannut mitään. Jos haluat väitellä epätieteellisesti tai epätieteellisistä asioista, niin silloin sinulle aukeaa aivan uudet mahdollisuudet, mutta ei mahdollisuus olla osa paradigmaa

Tässä yrität väkisin valita tapauksen, missä asiat eivät koske toisiaan, mutta sellainen valinta voi olla väärin perustein tehty. Jos puhutaan paradigmasta, niin paradigma todennäköisesti on jo looginen päättely. Silloin kahden tällaisen kanssa toimimiseen pätee jokin yllä oleista kahden päättelyn aiheista. Jos sanoisi, että paradigma ei ollut looginen päättely, niin on itsessään kyseenalaista, että mitään olisi olemassa ennen loogista päättelyä, ja että päättely tulisi vasta jonkin asian jälkeen. Jos sen sanoo tulevan datan jälkeen, niin äskeisen mukaan data on samaa, eikä mikään eroavaisuus ala muuten kuin päätelmänä. (En silti yritä sanoa, että kahdessa paradigmassa olisi sama data. Ylipäänsä en ole koskaan sanonut olevan olemassa kahta keskenään pitkään loogisesti mietityttänytttä paradigmaa).

B:
"Toisin kuin ns. tieteen virallinen narratiivi esittää niin tietoinen kokemuksellisuus ilmaantui erilaistumattomasta alkutilastaan ensin ja vasta paljon myöhemmin alkoi jähmettyä ja tiivistyä sellaiseksi mitä voi kutsua ns. jähmeäksi aineeksi joka käyttäytymisessään voi ainakin joissain olosuhteissa noudattaa jonkinlaisia selkeitä säännönmukaisuuksia joita nykyään kutsutaan "luonnonlaeiksi"."

Tämä on minusta täysin erilaista tekstiä kuin aiempi. Mitään jähmeää ainetta ei ole määritelty tai tarvitse määritellä, jos todellisuus on aaltoja. Sanot kuitenkin että jähmettynyt aine on tietoisuus eikä todellisuus. Oletko varma, että myös tietoisuudesta tullut jähmeä aine toteuttaa luonnonlakeja eikä niinkään aallot? Kun otit asian jo kerran puheeksi, niin miten paradigmaattisen henkilön pitäisi suhtautua tähän? Tuleeko hän sanomaan, että tietoisuus ja koko tietoisuus on vanhojen paradigmojen puolustamista? (Oikeastaan halusin sanoa aloitusviestin lopuksi, että se oli muuten sinä ja sinun aaltosi sellaisessa muodossa, missä ne olisivat vain 'kentän oskillointia', joka oli vanhan paradigman mukaisia. Tässä voidaan kuitenkin todeta, että vanhassa paradigmassa voi olla monta asiaa, kuten aallot ja niiden kulhot, tai että paradigmoja on ollut enemmänkin kuin kaksi).

B:
"Tällaisen hahmotuksen monet leimaavat "idealismiksi" Platonin ideaopin esikuvan mukaan"

Minua ei paljon vakuuta monien idealistien tai itseään sellaisina pitävien vertaaminen ideoihin, kun ideoita ei ole mitenkään mainittu, vaan pitäisin heitä omina entiteetteinään jostain 1800-luvulta eteenpäin. Se ei kuitenkaan liity tähän. Et ole kertonut tietoisuudesta kovin paljon tässä ketjussa, mutta olen joskus leimannut tietoisuutesi hahmotuksen materialismiksi, ja luulen että tämä voi päteä edelleen. Dualistisessa materialismissa on kaksi materialismia yhtäaikaa.

Ideaopissa on myös siten, että se on objektiivinen, jolloin sanoilla pitäisi mm. olla semanttinen merkitys, jota ei voi muuttaa. Lisäksi tämä oppi sanoo kai muusta maailmasta, että sen olisi oltava samanlainen tai ainakin aina kuvailtavissa ideoina. Tämän seuraus on kuitenkin se, että ideaopin mukaan muu maailma ei ole joko subjektiivinen tai objektiivinen, vaan sen mukaan voi olla molempia maailmoja eikä se voi päättää.

B:
"vaikka kyse on pohjimmiltaan siitä että tyypillisesti kaikki mahdolliset havainnon & mittauksien kohteet tulkitaan "aineellisiksi" ja "objektiiviseksi" todellisuudeksi vaikka ilman sitä joidenkin jopa illusioksi kutsuma ns. "tietoisuutta " ei voisi olla minkäänlaista tiedettä ja tietoisuus on myös välttämätön ennakkoehto sille että ylipäätänsä jotain voidaan havaita, kokea ja mitata ja sen prosessin tuloksista päätellä jotain siitä todellisuudesta missä ihmislajina elämme."

Jos viittaat tässä tekstisi tiettyihin osioihin aalloista, niin on väärin väittää, että noiden monien tekemisissä on pohjimmiltaan kyse... sinusta. Pohjimmiltaan olisi pikemminkin kyse siitä, että tietoisuus koostuu aineesta, eikä kukaan ole väittänyt, että jotakin ei voisi perustaa aineelle. Kun ainetta on aina, silloin aine saa toteuttaa kaiken kuten havaitsemisen, kokemisen ja mittaamisen aina.

5

Anonyymi kirjoitti:

"Erilaiset näkökulmat/paradigmat ovat ainakin joiltain osin aina yhteismitattomia keskenään joten niihin liittyviä väitteitä ei kannata yrittää sotkea samaan loogiseen päättelyyn."

Tieteessä tällaista ei ole, koska kaikki voidaan mitata yhdessä niin monta kertaa ettei kukaan ole enää eri tavalla mitannut mitään. Jos haluat väitellä epätieteellisesti tai epätieteellisistä asioista, niin silloin sinulle aukeaa aivan uudet mahdollisuudet, mutta ei mahdollisuus olla osa paradigmaa

Tässä yrität väkisin valita tapauksen, missä asiat eivät koske toisiaan, mutta sellainen valinta voi olla väärin perustein tehty. Jos puhutaan paradigmasta, niin paradigma todennäköisesti on jo looginen päättely. Silloin kahden tällaisen kanssa toimimiseen pätee jokin yllä oleista kahden päättelyn aiheista. Jos sanoisi, että paradigma ei ollut looginen päättely, niin on itsessään kyseenalaista, että mitään olisi olemassa ennen loogista päättelyä, ja että päättely tulisi vasta jonkin asian jälkeen. Jos sen sanoo tulevan datan jälkeen, niin äskeisen mukaan data on samaa, eikä mikään eroavaisuus ala muuten kuin päätelmänä. (En silti yritä sanoa, että kahdessa paradigmassa olisi sama data. Ylipäänsä en ole koskaan sanonut olevan olemassa kahta keskenään pitkään loogisesti mietityttänytttä paradigmaa).

B:
"Toisin kuin ns. tieteen virallinen narratiivi esittää niin tietoinen kokemuksellisuus ilmaantui erilaistumattomasta alkutilastaan ensin ja vasta paljon myöhemmin alkoi jähmettyä ja tiivistyä sellaiseksi mitä voi kutsua ns. jähmeäksi aineeksi joka käyttäytymisessään voi ainakin joissain olosuhteissa noudattaa jonkinlaisia selkeitä säännönmukaisuuksia joita nykyään kutsutaan "luonnonlaeiksi"."

Tämä on minusta täysin erilaista tekstiä kuin aiempi. Mitään jähmeää ainetta ei ole määritelty tai tarvitse määritellä, jos todellisuus on aaltoja. Sanot kuitenkin että jähmettynyt aine on tietoisuus eikä todellisuus. Oletko varma, että myös tietoisuudesta tullut jähmeä aine toteuttaa luonnonlakeja eikä niinkään aallot? Kun otit asian jo kerran puheeksi, niin miten paradigmaattisen henkilön pitäisi suhtautua tähän? Tuleeko hän sanomaan, että tietoisuus ja koko tietoisuus on vanhojen paradigmojen puolustamista? (Oikeastaan halusin sanoa aloitusviestin lopuksi, että se oli muuten sinä ja sinun aaltosi sellaisessa muodossa, missä ne olisivat vain 'kentän oskillointia', joka oli vanhan paradigman mukaisia. Tässä voidaan kuitenkin todeta, että vanhassa paradigmassa voi olla monta asiaa, kuten aallot ja niiden kulhot, tai että paradigmoja on ollut enemmänkin kuin kaksi).

B:
"Tällaisen hahmotuksen monet leimaavat "idealismiksi" Platonin ideaopin esikuvan mukaan"

Minua ei paljon vakuuta monien idealistien tai itseään sellaisina pitävien vertaaminen ideoihin, kun ideoita ei ole mitenkään mainittu, vaan pitäisin heitä omina entiteetteinään jostain 1800-luvulta eteenpäin. Se ei kuitenkaan liity tähän. Et ole kertonut tietoisuudesta kovin paljon tässä ketjussa, mutta olen joskus leimannut tietoisuutesi hahmotuksen materialismiksi, ja luulen että tämä voi päteä edelleen. Dualistisessa materialismissa on kaksi materialismia yhtäaikaa.

Ideaopissa on myös siten, että se on objektiivinen, jolloin sanoilla pitäisi mm. olla semanttinen merkitys, jota ei voi muuttaa. Lisäksi tämä oppi sanoo kai muusta maailmasta, että sen olisi oltava samanlainen tai ainakin aina kuvailtavissa ideoina. Tämän seuraus on kuitenkin se, että ideaopin mukaan muu maailma ei ole joko subjektiivinen tai objektiivinen, vaan sen mukaan voi olla molempia maailmoja eikä se voi päättää.

B:
"vaikka kyse on pohjimmiltaan siitä että tyypillisesti kaikki mahdolliset havainnon & mittauksien kohteet tulkitaan "aineellisiksi" ja "objektiiviseksi" todellisuudeksi vaikka ilman sitä joidenkin jopa illusioksi kutsuma ns. "tietoisuutta " ei voisi olla minkäänlaista tiedettä ja tietoisuus on myös välttämätön ennakkoehto sille että ylipäätänsä jotain voidaan havaita, kokea ja mitata ja sen prosessin tuloksista päätellä jotain siitä todellisuudesta missä ihmislajina elämme."

Jos viittaat tässä tekstisi tiettyihin osioihin aalloista, niin on väärin väittää, että noiden monien tekemisissä on pohjimmiltaan kyse... sinusta. Pohjimmiltaan olisi pikemminkin kyse siitä, että tietoisuus koostuu aineesta, eikä kukaan ole väittänyt, että jotakin ei voisi perustaa aineelle. Kun ainetta on aina, silloin aine saa toteuttaa kaiken kuten havaitsemisen, kokemisen ja mittaamisen aina.

5

Lue lisää

B:
"Väitän myös että sen tietoisuuden kehittyneisyys ja siihen liittyvä kokemisen herkkyys ja tarkkuus määrittelee millaisessa todellisuudessa kukin meistä kokee... Ts. ns. "todellisuudesta" on mahdotonta keskustella ilman että samalla oletetaan tietoisuus olemassaolevaksi joko heikossa (=ns. fysikalistinen "realismi") tai vahvassa merkityksessä."

Olet väärässä jos kuvittelet, että subjektiivisessa todellisuudessa on mahdollista keskustella jotain ja että mahdollisuudet keskustelulle olisivat ylivertaiset. Subjektiivisessa todellisuudessa on mahdollista, että sinua ja esim. dataasi ja oletuksiasi on kuultu antiteesisi (tai siihen sopivassa) muodossa ennen kuin esität päätelmän ja tuloksen.

Keskustelu mitä voisit käydä kokiessasi subjektiivista todellisuutta (ns. todellisesti) eivät olisi koskaan mitään verrattuna sellaiseen keskusteluun, mitä objektiivisessa todellisuudessa käydään.

Objektiivisessa todellisuudessa keskustelu on siis parempaa, mutta sen voi käydä tietoisuudesta keskustellen jos haluaa, missä tietoisuus on aineen efekti, eli mitään ei ole oletettu aineen lisäksi. Ja toki se on parasta. jos jokainen tietää kuka kukin keskustelussa on (toisin sanoen enemmän tietäminen on enemmän tietoa). Tietoisuuden olettaminen ei minusta silti ole mikään oleellinen läpikäytävä asia keskusteluissa, mitä ilman niillä ei olisi merkitystä. Voi olla että keskustelu menee silloin liian kuvitteelliseksi hypoteesiksi aineen olemuksesta, mutta keskustelu se on sekin. Tällainen keskustelu voidaan myös milloin tahansa koettaa liittää tiedostettuihin aineisiin.

B:
"Koska tietoisuus ja kaikki siihen liityvät ilmiöt (kuten elollisuus) ovat paljon monimuotoisempia kuin mikään ns. aineellisuus "

Et voi todistaa, kuinka monta muotoa on aineessa, joka koostuu esim. biljardipalloissa, mutta jota on monta litraa. Puhumattakaan siitä, että teorian monimuotoisuudessa et osaa arvida edes, mitä teoria pystyisi muodostamaan.

B:
"Koska tietoisuus ja kaikki siihen liityvät ilmiöt (kuten elollisuus) ovat paljon monimuotoisempia kuin mikään ns. aineellisuus niin on paljon luontevampaa aloittaa todellisuuden hahmotus nimenomaan kokemuksellisuudesta koska sitä on mahdotonta itselleen kiistää."

Et voi kiistää sitäkään, että biljardipalloissa, joita on monta litraa, on enemmän muotoja kuin kokemuksissasi on ikinä ollut. Joten et voi väittää, että kokemuksista aloittamisesta on enemmän hyötyä kuin biljardipalloista alkamisessa.

B:
"Tietoisuutta ja ns. aineellisuutta ei voida edes luontevasti ja uskottavasti kuvailla yhteisellä kuvailukielellä joten niiden täytyy olla ainakin jollain tavalla saman todellisuusjatkumon ääripäitä jos ei haluta sortua jonkinlaiseen dualismiin joka tuottaa helposti kasan filosofisia ongelmia."

On arvopohjakysymys, että onko väittämäsi yhteisen kielen puuttuminen jo dualismia.

Tässä kohtaa tekstiä on paljon huonoja piirteitä. Ensinnäkin olet tosi kaksiselitteinen sanan 'aineellisuus' käyttäjänä. Jos otettaisin aloitusviesti kirjaimellisesti, niin aineellisuus olisi edelleen tietoisuudesta johtuva ei-todellinen asia mittauksen aikana. Toisin sanottuna olet keksinyt valtavasti kielellisiä ilmauksia, jotka tekisivät fysiikan teorioista ja tulkinnoista tietoisuuden kieltä (ja tätä ovat monet muutkin tehneet vaikka heidän tuotoksensa ei kompuroi toistamanieni käsitteiden kanssa mitenkään). Siten koko väittämäsi perustuu vain siihen, että olisi kielellisiä kikkoja, jotka olisivat tietoisuuden ja aineen kieltä. Se että presentoit tässä jonkin jatkumon, on vain jatketta tälle alkuperinkin kaikkein oleellisimmalle mielikuvalle, joka on oletus tai päämäärä.

Yritit siis kuitenkin pitää tätä osana tieteen ongelmaa tehdä tietoisuutta aineesta. Kannattaisi kiinnittää huomiota tähän siten, että sen lisäksi, että tiede on täyttynyt ongelman kanssa suurimmaksi osaksi jonkinlaisen aivobiologian tutkimisesta, niin siltikin jos joku heistä joskus haluaisi tehdä yhteistä kieltä, niin todennäköisesti sinä tavoittelet kieltä ja sanoja jostain eri kohteesta kuin he. Esim. tiedettä kiinnostaisi enemmän, mikä on muistissa olevan informaation tila, ja miten niistä tulee joka hetkisiä ajatuksia reaaliajassa olevan tiedon kanssa.

Kun puhutaan kielen sijaan siitä, onko olemassa mallia, niin jatkumo on malli (jatkumo olisi yhtä kieltä, jos jatkumo olisi tehty). Joskus on aivan välttämätöntä mallintaa jatkumo ennenkuin ajattelee voisiko kaksi asiaa olla jatkumossa, ja itse ehdottaisin tätä kaikille sen sijaan, että murehtisi mitään yksittäisiä malleja. Matemaattisesta logiikasta, joka menee asioiden määritelmien juurille, kuitenkin tiedetään, että jatkumon voi rakentaa induktiota käyttävillä menetelmillä. Haluatko siis olettaa jonkin jatkumon johon asiat sopivat, vai rakentaa sen induktiolla ääripäistä? Tai tehdä kuten itse tein edellä, että asioita on vain kaksi?

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Väitän myös että sen tietoisuuden kehittyneisyys ja siihen liittyvä kokemisen herkkyys ja tarkkuus määrittelee millaisessa todellisuudessa kukin meistä kokee... Ts. ns. "todellisuudesta" on mahdotonta keskustella ilman että samalla oletetaan tietoisuus olemassaolevaksi joko heikossa (=ns. fysikalistinen "realismi") tai vahvassa merkityksessä."

Olet väärässä jos kuvittelet, että subjektiivisessa todellisuudessa on mahdollista keskustella jotain ja että mahdollisuudet keskustelulle olisivat ylivertaiset. Subjektiivisessa todellisuudessa on mahdollista, että sinua ja esim. dataasi ja oletuksiasi on kuultu antiteesisi (tai siihen sopivassa) muodossa ennen kuin esität päätelmän ja tuloksen.

Keskustelu mitä voisit käydä kokiessasi subjektiivista todellisuutta (ns. todellisesti) eivät olisi koskaan mitään verrattuna sellaiseen keskusteluun, mitä objektiivisessa todellisuudessa käydään.

Objektiivisessa todellisuudessa keskustelu on siis parempaa, mutta sen voi käydä tietoisuudesta keskustellen jos haluaa, missä tietoisuus on aineen efekti, eli mitään ei ole oletettu aineen lisäksi. Ja toki se on parasta. jos jokainen tietää kuka kukin keskustelussa on (toisin sanoen enemmän tietäminen on enemmän tietoa). Tietoisuuden olettaminen ei minusta silti ole mikään oleellinen läpikäytävä asia keskusteluissa, mitä ilman niillä ei olisi merkitystä. Voi olla että keskustelu menee silloin liian kuvitteelliseksi hypoteesiksi aineen olemuksesta, mutta keskustelu se on sekin. Tällainen keskustelu voidaan myös milloin tahansa koettaa liittää tiedostettuihin aineisiin.

B:
"Koska tietoisuus ja kaikki siihen liityvät ilmiöt (kuten elollisuus) ovat paljon monimuotoisempia kuin mikään ns. aineellisuus "

Et voi todistaa, kuinka monta muotoa on aineessa, joka koostuu esim. biljardipalloissa, mutta jota on monta litraa. Puhumattakaan siitä, että teorian monimuotoisuudessa et osaa arvida edes, mitä teoria pystyisi muodostamaan.

B:
"Koska tietoisuus ja kaikki siihen liityvät ilmiöt (kuten elollisuus) ovat paljon monimuotoisempia kuin mikään ns. aineellisuus niin on paljon luontevampaa aloittaa todellisuuden hahmotus nimenomaan kokemuksellisuudesta koska sitä on mahdotonta itselleen kiistää."

Et voi kiistää sitäkään, että biljardipalloissa, joita on monta litraa, on enemmän muotoja kuin kokemuksissasi on ikinä ollut. Joten et voi väittää, että kokemuksista aloittamisesta on enemmän hyötyä kuin biljardipalloista alkamisessa.

B:
"Tietoisuutta ja ns. aineellisuutta ei voida edes luontevasti ja uskottavasti kuvailla yhteisellä kuvailukielellä joten niiden täytyy olla ainakin jollain tavalla saman todellisuusjatkumon ääripäitä jos ei haluta sortua jonkinlaiseen dualismiin joka tuottaa helposti kasan filosofisia ongelmia."

On arvopohjakysymys, että onko väittämäsi yhteisen kielen puuttuminen jo dualismia.

Tässä kohtaa tekstiä on paljon huonoja piirteitä. Ensinnäkin olet tosi kaksiselitteinen sanan 'aineellisuus' käyttäjänä. Jos otettaisin aloitusviesti kirjaimellisesti, niin aineellisuus olisi edelleen tietoisuudesta johtuva ei-todellinen asia mittauksen aikana. Toisin sanottuna olet keksinyt valtavasti kielellisiä ilmauksia, jotka tekisivät fysiikan teorioista ja tulkinnoista tietoisuuden kieltä (ja tätä ovat monet muutkin tehneet vaikka heidän tuotoksensa ei kompuroi toistamanieni käsitteiden kanssa mitenkään). Siten koko väittämäsi perustuu vain siihen, että olisi kielellisiä kikkoja, jotka olisivat tietoisuuden ja aineen kieltä. Se että presentoit tässä jonkin jatkumon, on vain jatketta tälle alkuperinkin kaikkein oleellisimmalle mielikuvalle, joka on oletus tai päämäärä.

Yritit siis kuitenkin pitää tätä osana tieteen ongelmaa tehdä tietoisuutta aineesta. Kannattaisi kiinnittää huomiota tähän siten, että sen lisäksi, että tiede on täyttynyt ongelman kanssa suurimmaksi osaksi jonkinlaisen aivobiologian tutkimisesta, niin siltikin jos joku heistä joskus haluaisi tehdä yhteistä kieltä, niin todennäköisesti sinä tavoittelet kieltä ja sanoja jostain eri kohteesta kuin he. Esim. tiedettä kiinnostaisi enemmän, mikä on muistissa olevan informaation tila, ja miten niistä tulee joka hetkisiä ajatuksia reaaliajassa olevan tiedon kanssa.

Kun puhutaan kielen sijaan siitä, onko olemassa mallia, niin jatkumo on malli (jatkumo olisi yhtä kieltä, jos jatkumo olisi tehty). Joskus on aivan välttämätöntä mallintaa jatkumo ennenkuin ajattelee voisiko kaksi asiaa olla jatkumossa, ja itse ehdottaisin tätä kaikille sen sijaan, että murehtisi mitään yksittäisiä malleja. Matemaattisesta logiikasta, joka menee asioiden määritelmien juurille, kuitenkin tiedetään, että jatkumon voi rakentaa induktiota käyttävillä menetelmillä. Haluatko siis olettaa jonkin jatkumon johon asiat sopivat, vai rakentaa sen induktiolla ääripäistä? Tai tehdä kuten itse tein edellä, että asioita on vain kaksi?

6

Lue lisää

B:
"sen on sellainen filosofinen lähtökohta joka edellyttää vähiten perusoletuksia ja verbaalista akrobatiaa vaikka sitäkin tarvitaan jos sitä yrittää kuvailla esim. jollekin vannoutuneelle fysikalistille joita akateeminen tehdas on tuottanut ikäänkuin liukuhihnalta jo parisataa vuotta meitä taviksia valistamaan"

Mistä lähtien olet kirjoittanut tekstiä tällaisille henkilöille? Vai ovatko heille tarkoittamiesi oletuksiesi ja verbiesi paikat aivan samanlaiset lukijan ja sinun mielestäsi?

Subjektiivinen todellisuus on kauttaaltaan jotain, mikä on mielikuvituksellista. Se lasketaan siis oletukseksi. Kun todellisuus on subjektiivinen, todellisuuksia on yhtä monta kuin subjekteja, joten siinä on useampi oletus kuin mitä on yhdessä oletetussa objektiivisessa todellisuudessa. Silti voi olla että esim. 'maailma on simulaatio', on oletuksena tosi lyhyt (ja maailman voi sanoa olevan lyhyt), mutta käytännössä sekin voi vaatia monia entiteettejä, jotka ovat kaikkia muita spekuloidumman epävarman tiedon eli tavallaan vielä raskaamman oletuksen asemassa.

"Aloittaja nosti kissan (Schrödinger) pöydälle. Samalla viestillä nojautui myös ikivanhaan filosofiseen luola-vertaukseen. Se, joka tehtiin ennen Newtonin ja Einsteinin teorioita todellisuudesta (mikro ja makro). Hyvä filosofinen esitys kaukaa historiasta kuvaamaan absoluuttisen ja suhteellisen todellisuuden eroa."

Luolavertauksessa itsessään ei oteta kantaa siihen, mitä todellisuus on. Eli sekä suhteelliset ja suhteettomat voivat puhua olevansa siinä. Se ei ole silloin läheskään riittävä näiden erojen mainitsemiseen Toisin sanoen luola voi olla juuri ja juuri vertaus QM:lle siinä mielessä, että molemmista voi tulkita mitä hyvänsä. Lisäksi se on huono vertaus, koska luolavertaus + QM tuo mieleen sen, että luolan ulkopuoli vastaa koko aaltofunktiota. Kaikki eivät haluaisi tehdä näin. Ongelma on vähän sama kuin jos joku huolimattomasti nimittäisi koko aaltofunktiota absoluuttiseksi todellisuudeksi, koska tämähän ottaa silloin virallista filosofista kantaa.

"Molempien fyysikoiden teoriat toimii. Ne on yhteismitattomia."

Kissan (Solveyn konfrenssin keskiarvo) ja Einsteinin teoriat eivät ole yhteismitattomia kaikin mahdollisin tavoin. Yllä kävin läpi sitä, mitä kahden eri aikakauden teorioilla oikeasti haluttaisiin ottaa yhteen. Tässä samat mitat tulevat lähinnä empiirisestä datasta, mutta sen lisäksi voitaisiin muistaa, että on olemassa tapauksia, missä teoriat lähestyvät samaa vastausta (data tarkoittaa, että niillä oli ylipäänsä sama kysymys) ja ennustavat samaa. Kissan ja Einsteinin synteesi on jotain mitä halutaan, ja se ei ole välttämättä kumpikaan heistä, jolloin Kissan ja Einsteinin filosofinen ja looginen vertailu olisi mielenkiinnotonta.

"Toisin kuin aloittaja sanoo, ne kannattaa molemmat huomioida. Ottaa toimivina samaan loogiseen päättelyketjuun."

Ollakseen ristiriidaton sellaisen ketjun osat käsittelevät totuuslauseita, joilla ei ole mitään ratkaisevaa merkitystä. Ja muilta osin ketju on ehkä olettanut, että jos teoria vaihtuu, niin vaihtuu koko todellisuus. Kahdessa todellisuudessa ketjuilu tuskin on sitä, mitä halutaan kuvata yksittäisellä päättelyllä.

"Se, että niistä joskus muodostuu koherentti kokonaisuus, ei edelleenkään tarkoita aloittajan käyttämää termiä "absoluuttinen totuus", vaikka kokonaisuus perustuisi pelkkiin tutkittuihin ja mitattuihin faktoihin. Fysiikassa on monta tunnettua tosiasiaa (teoriaa), jotka jo itsessään kumoaa eksaktin lopputuloksen. Teoreettiset matemaatikot voi olla toista mieltä joskus, mutta vain abstraktiotasolla."

Abstraktiotason lisäksi ei ole esitetty muita tasoja. Varsinkin kun puhut teorioiden esittämistä asioista eikä mikään muu esitä asiaa. Siten ei pidä paikkaansa, että mainitsemasi epäeksakti lopputulos ei olisi absoluuttinen totuus, ja että kaikki siinä lopputuloksessa on eksaktia. En edellenkään käsittelisi asiaa eri tavalla kuin ylempänä ja sanoisin vain ettei tutkiminen ja mittailu vs. spekulaation määrä muuta kenenkään suhtautumista siihen, onko malli absoluuttinen vai väline. Se että yhdessä paradigmassa on ollut kaksi liian erilaista mallia, jotka toimivat välineinä toistensa rinnalla ei ole ollut symmetristä näiden välillä ja se on ajanut suurimman osan fyysikoista periaatteessa siihen, että GR on tasan tarkkaan väline. Tämä johtuu siitä, että QM tuntuu antavan tiedon siitä, että GR on väline. Samalla moni kuitenkin kai aina piti QM:ää välineenä, koska siitä tuntuu puuttuvan tietoa. (Joka on mittauksen ongelma. Aika-avaruuden kvantittumisesta saa tiedon sitten, kun yrittää kvantisoida ne. Mutta tietoa ensimmäisen QM-objektin eli elektronin mittauksista ei saa vielä kvantisoidusta elektronista.). QM on kuitenkin menetelmässä ja laadussa jotenkin parempi kuin GR, joten kyseessä ei ole yhtä väline kuin se. Eikä GR:n olemassaolo antanut tietoa siitä, että QM on väline.

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"sen on sellainen filosofinen lähtökohta joka edellyttää vähiten perusoletuksia ja verbaalista akrobatiaa vaikka sitäkin tarvitaan jos sitä yrittää kuvailla esim. jollekin vannoutuneelle fysikalistille joita akateeminen tehdas on tuottanut ikäänkuin liukuhihnalta jo parisataa vuotta meitä taviksia valistamaan"

Mistä lähtien olet kirjoittanut tekstiä tällaisille henkilöille? Vai ovatko heille tarkoittamiesi oletuksiesi ja verbiesi paikat aivan samanlaiset lukijan ja sinun mielestäsi?

Subjektiivinen todellisuus on kauttaaltaan jotain, mikä on mielikuvituksellista. Se lasketaan siis oletukseksi. Kun todellisuus on subjektiivinen, todellisuuksia on yhtä monta kuin subjekteja, joten siinä on useampi oletus kuin mitä on yhdessä oletetussa objektiivisessa todellisuudessa. Silti voi olla että esim. 'maailma on simulaatio', on oletuksena tosi lyhyt (ja maailman voi sanoa olevan lyhyt), mutta käytännössä sekin voi vaatia monia entiteettejä, jotka ovat kaikkia muita spekuloidumman epävarman tiedon eli tavallaan vielä raskaamman oletuksen asemassa.

"Aloittaja nosti kissan (Schrödinger) pöydälle. Samalla viestillä nojautui myös ikivanhaan filosofiseen luola-vertaukseen. Se, joka tehtiin ennen Newtonin ja Einsteinin teorioita todellisuudesta (mikro ja makro). Hyvä filosofinen esitys kaukaa historiasta kuvaamaan absoluuttisen ja suhteellisen todellisuuden eroa."

Luolavertauksessa itsessään ei oteta kantaa siihen, mitä todellisuus on. Eli sekä suhteelliset ja suhteettomat voivat puhua olevansa siinä. Se ei ole silloin läheskään riittävä näiden erojen mainitsemiseen Toisin sanoen luola voi olla juuri ja juuri vertaus QM:lle siinä mielessä, että molemmista voi tulkita mitä hyvänsä. Lisäksi se on huono vertaus, koska luolavertaus QM tuo mieleen sen, että luolan ulkopuoli vastaa koko aaltofunktiota. Kaikki eivät haluaisi tehdä näin. Ongelma on vähän sama kuin jos joku huolimattomasti nimittäisi koko aaltofunktiota absoluuttiseksi todellisuudeksi, koska tämähän ottaa silloin virallista filosofista kantaa.

"Molempien fyysikoiden teoriat toimii. Ne on yhteismitattomia."

Kissan (Solveyn konfrenssin keskiarvo) ja Einsteinin teoriat eivät ole yhteismitattomia kaikin mahdollisin tavoin. Yllä kävin läpi sitä, mitä kahden eri aikakauden teorioilla oikeasti haluttaisiin ottaa yhteen. Tässä samat mitat tulevat lähinnä empiirisestä datasta, mutta sen lisäksi voitaisiin muistaa, että on olemassa tapauksia, missä teoriat lähestyvät samaa vastausta (data tarkoittaa, että niillä oli ylipäänsä sama kysymys) ja ennustavat samaa. Kissan ja Einsteinin synteesi on jotain mitä halutaan, ja se ei ole välttämättä kumpikaan heistä, jolloin Kissan ja Einsteinin filosofinen ja looginen vertailu olisi mielenkiinnotonta.

"Toisin kuin aloittaja sanoo, ne kannattaa molemmat huomioida. Ottaa toimivina samaan loogiseen päättelyketjuun."

Ollakseen ristiriidaton sellaisen ketjun osat käsittelevät totuuslauseita, joilla ei ole mitään ratkaisevaa merkitystä. Ja muilta osin ketju on ehkä olettanut, että jos teoria vaihtuu, niin vaihtuu koko todellisuus. Kahdessa todellisuudessa ketjuilu tuskin on sitä, mitä halutaan kuvata yksittäisellä päättelyllä.

"Se, että niistä joskus muodostuu koherentti kokonaisuus, ei edelleenkään tarkoita aloittajan käyttämää termiä "absoluuttinen totuus", vaikka kokonaisuus perustuisi pelkkiin tutkittuihin ja mitattuihin faktoihin. Fysiikassa on monta tunnettua tosiasiaa (teoriaa), jotka jo itsessään kumoaa eksaktin lopputuloksen. Teoreettiset matemaatikot voi olla toista mieltä joskus, mutta vain abstraktiotasolla."

Abstraktiotason lisäksi ei ole esitetty muita tasoja. Varsinkin kun puhut teorioiden esittämistä asioista eikä mikään muu esitä asiaa. Siten ei pidä paikkaansa, että mainitsemasi epäeksakti lopputulos ei olisi absoluuttinen totuus, ja että kaikki siinä lopputuloksessa on eksaktia. En edellenkään käsittelisi asiaa eri tavalla kuin ylempänä ja sanoisin vain ettei tutkiminen ja mittailu vs. spekulaation määrä muuta kenenkään suhtautumista siihen, onko malli absoluuttinen vai väline. Se että yhdessä paradigmassa on ollut kaksi liian erilaista mallia, jotka toimivat välineinä toistensa rinnalla ei ole ollut symmetristä näiden välillä ja se on ajanut suurimman osan fyysikoista periaatteessa siihen, että GR on tasan tarkkaan väline. Tämä johtuu siitä, että QM tuntuu antavan tiedon siitä, että GR on väline. Samalla moni kuitenkin kai aina piti QM:ää välineenä, koska siitä tuntuu puuttuvan tietoa. (Joka on mittauksen ongelma. Aika-avaruuden kvantittumisesta saa tiedon sitten, kun yrittää kvantisoida ne. Mutta tietoa ensimmäisen QM-objektin eli elektronin mittauksista ei saa vielä kvantisoidusta elektronista.). QM on kuitenkin menetelmässä ja laadussa jotenkin parempi kuin GR, joten kyseessä ei ole yhtä väline kuin se. Eikä GR:n olemassaolo antanut tietoa siitä, että QM on väline.

7

Lue lisää

Tässä kolme vitsiä, joissa mainitaan sana "numeromies":

1. Miksi numeromies ei koskaan eksy?
- Koska hän laskee aina askeleensa!

2. Mitä numeromies sanoi, kun hän voitti lotossa?
- "Tämä on vain numeroiden leikkiä!"

3. Miksi numeromies ei voinut pitää salaisuutta?
- Koska hän oli liian hyvä laskemaan, kuka sen tiesi!

Toivottavasti nämä saavat sinut nauramaan!

Anonyymi kirjoitti:

B:
"sen on sellainen filosofinen lähtökohta joka edellyttää vähiten perusoletuksia ja verbaalista akrobatiaa vaikka sitäkin tarvitaan jos sitä yrittää kuvailla esim. jollekin vannoutuneelle fysikalistille joita akateeminen tehdas on tuottanut ikäänkuin liukuhihnalta jo parisataa vuotta meitä taviksia valistamaan"

Mistä lähtien olet kirjoittanut tekstiä tällaisille henkilöille? Vai ovatko heille tarkoittamiesi oletuksiesi ja verbiesi paikat aivan samanlaiset lukijan ja sinun mielestäsi?

Subjektiivinen todellisuus on kauttaaltaan jotain, mikä on mielikuvituksellista. Se lasketaan siis oletukseksi. Kun todellisuus on subjektiivinen, todellisuuksia on yhtä monta kuin subjekteja, joten siinä on useampi oletus kuin mitä on yhdessä oletetussa objektiivisessa todellisuudessa. Silti voi olla että esim. 'maailma on simulaatio', on oletuksena tosi lyhyt (ja maailman voi sanoa olevan lyhyt), mutta käytännössä sekin voi vaatia monia entiteettejä, jotka ovat kaikkia muita spekuloidumman epävarman tiedon eli tavallaan vielä raskaamman oletuksen asemassa.

"Aloittaja nosti kissan (Schrödinger) pöydälle. Samalla viestillä nojautui myös ikivanhaan filosofiseen luola-vertaukseen. Se, joka tehtiin ennen Newtonin ja Einsteinin teorioita todellisuudesta (mikro ja makro). Hyvä filosofinen esitys kaukaa historiasta kuvaamaan absoluuttisen ja suhteellisen todellisuuden eroa."

Luolavertauksessa itsessään ei oteta kantaa siihen, mitä todellisuus on. Eli sekä suhteelliset ja suhteettomat voivat puhua olevansa siinä. Se ei ole silloin läheskään riittävä näiden erojen mainitsemiseen Toisin sanoen luola voi olla juuri ja juuri vertaus QM:lle siinä mielessä, että molemmista voi tulkita mitä hyvänsä. Lisäksi se on huono vertaus, koska luolavertaus QM tuo mieleen sen, että luolan ulkopuoli vastaa koko aaltofunktiota. Kaikki eivät haluaisi tehdä näin. Ongelma on vähän sama kuin jos joku huolimattomasti nimittäisi koko aaltofunktiota absoluuttiseksi todellisuudeksi, koska tämähän ottaa silloin virallista filosofista kantaa.

"Molempien fyysikoiden teoriat toimii. Ne on yhteismitattomia."

Kissan (Solveyn konfrenssin keskiarvo) ja Einsteinin teoriat eivät ole yhteismitattomia kaikin mahdollisin tavoin. Yllä kävin läpi sitä, mitä kahden eri aikakauden teorioilla oikeasti haluttaisiin ottaa yhteen. Tässä samat mitat tulevat lähinnä empiirisestä datasta, mutta sen lisäksi voitaisiin muistaa, että on olemassa tapauksia, missä teoriat lähestyvät samaa vastausta (data tarkoittaa, että niillä oli ylipäänsä sama kysymys) ja ennustavat samaa. Kissan ja Einsteinin synteesi on jotain mitä halutaan, ja se ei ole välttämättä kumpikaan heistä, jolloin Kissan ja Einsteinin filosofinen ja looginen vertailu olisi mielenkiinnotonta.

"Toisin kuin aloittaja sanoo, ne kannattaa molemmat huomioida. Ottaa toimivina samaan loogiseen päättelyketjuun."

Ollakseen ristiriidaton sellaisen ketjun osat käsittelevät totuuslauseita, joilla ei ole mitään ratkaisevaa merkitystä. Ja muilta osin ketju on ehkä olettanut, että jos teoria vaihtuu, niin vaihtuu koko todellisuus. Kahdessa todellisuudessa ketjuilu tuskin on sitä, mitä halutaan kuvata yksittäisellä päättelyllä.

"Se, että niistä joskus muodostuu koherentti kokonaisuus, ei edelleenkään tarkoita aloittajan käyttämää termiä "absoluuttinen totuus", vaikka kokonaisuus perustuisi pelkkiin tutkittuihin ja mitattuihin faktoihin. Fysiikassa on monta tunnettua tosiasiaa (teoriaa), jotka jo itsessään kumoaa eksaktin lopputuloksen. Teoreettiset matemaatikot voi olla toista mieltä joskus, mutta vain abstraktiotasolla."

Abstraktiotason lisäksi ei ole esitetty muita tasoja. Varsinkin kun puhut teorioiden esittämistä asioista eikä mikään muu esitä asiaa. Siten ei pidä paikkaansa, että mainitsemasi epäeksakti lopputulos ei olisi absoluuttinen totuus, ja että kaikki siinä lopputuloksessa on eksaktia. En edellenkään käsittelisi asiaa eri tavalla kuin ylempänä ja sanoisin vain ettei tutkiminen ja mittailu vs. spekulaation määrä muuta kenenkään suhtautumista siihen, onko malli absoluuttinen vai väline. Se että yhdessä paradigmassa on ollut kaksi liian erilaista mallia, jotka toimivat välineinä toistensa rinnalla ei ole ollut symmetristä näiden välillä ja se on ajanut suurimman osan fyysikoista periaatteessa siihen, että GR on tasan tarkkaan väline. Tämä johtuu siitä, että QM tuntuu antavan tiedon siitä, että GR on väline. Samalla moni kuitenkin kai aina piti QM:ää välineenä, koska siitä tuntuu puuttuvan tietoa. (Joka on mittauksen ongelma. Aika-avaruuden kvantittumisesta saa tiedon sitten, kun yrittää kvantisoida ne. Mutta tietoa ensimmäisen QM-objektin eli elektronin mittauksista ei saa vielä kvantisoidusta elektronista.). QM on kuitenkin menetelmässä ja laadussa jotenkin parempi kuin GR, joten kyseessä ei ole yhtä väline kuin se. Eikä GR:n olemassaolo antanut tietoa siitä, että QM on väline.

7

Lue lisää

Jos suhteellisuusteoriaa ja kvanttimekaniikkaa käytetään analogiana luolavertauksesta, niin olet siis sitä mieltä, että luolassa oleva todellisuus on suhteellinen totuus , ja luolan ulkopuolella oleva on absoluuttinen totuus? Luolassa on tietoisuuden romahduttamasta aaltofunktiosta todellisuusjakauman osanen, ja ulkopuolella aaltofunktio, jossa koko todennäköisyysjakauma on edelleen olemassa. Silti luolan suhteellinen totuus on osa absoluuttista totuutta, koska se on sen osajoukko.

Vertailu on mielenkiintoista, toisin kuin sinun mielestäsi. Koska yhdistäväksi kysymykseksi voitaisiin valita esimerkiksi se, voiko luolan osajoukon valinta olla mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

B:
"sen on sellainen filosofinen lähtökohta joka edellyttää vähiten perusoletuksia ja verbaalista akrobatiaa vaikka sitäkin tarvitaan jos sitä yrittää kuvailla esim. jollekin vannoutuneelle fysikalistille joita akateeminen tehdas on tuottanut ikäänkuin liukuhihnalta jo parisataa vuotta meitä taviksia valistamaan"

Mistä lähtien olet kirjoittanut tekstiä tällaisille henkilöille? Vai ovatko heille tarkoittamiesi oletuksiesi ja verbiesi paikat aivan samanlaiset lukijan ja sinun mielestäsi?

Subjektiivinen todellisuus on kauttaaltaan jotain, mikä on mielikuvituksellista. Se lasketaan siis oletukseksi. Kun todellisuus on subjektiivinen, todellisuuksia on yhtä monta kuin subjekteja, joten siinä on useampi oletus kuin mitä on yhdessä oletetussa objektiivisessa todellisuudessa. Silti voi olla että esim. 'maailma on simulaatio', on oletuksena tosi lyhyt (ja maailman voi sanoa olevan lyhyt), mutta käytännössä sekin voi vaatia monia entiteettejä, jotka ovat kaikkia muita spekuloidumman epävarman tiedon eli tavallaan vielä raskaamman oletuksen asemassa.

"Aloittaja nosti kissan (Schrödinger) pöydälle. Samalla viestillä nojautui myös ikivanhaan filosofiseen luola-vertaukseen. Se, joka tehtiin ennen Newtonin ja Einsteinin teorioita todellisuudesta (mikro ja makro). Hyvä filosofinen esitys kaukaa historiasta kuvaamaan absoluuttisen ja suhteellisen todellisuuden eroa."

Luolavertauksessa itsessään ei oteta kantaa siihen, mitä todellisuus on. Eli sekä suhteelliset ja suhteettomat voivat puhua olevansa siinä. Se ei ole silloin läheskään riittävä näiden erojen mainitsemiseen Toisin sanoen luola voi olla juuri ja juuri vertaus QM:lle siinä mielessä, että molemmista voi tulkita mitä hyvänsä. Lisäksi se on huono vertaus, koska luolavertaus QM tuo mieleen sen, että luolan ulkopuoli vastaa koko aaltofunktiota. Kaikki eivät haluaisi tehdä näin. Ongelma on vähän sama kuin jos joku huolimattomasti nimittäisi koko aaltofunktiota absoluuttiseksi todellisuudeksi, koska tämähän ottaa silloin virallista filosofista kantaa.

"Molempien fyysikoiden teoriat toimii. Ne on yhteismitattomia."

Kissan (Solveyn konfrenssin keskiarvo) ja Einsteinin teoriat eivät ole yhteismitattomia kaikin mahdollisin tavoin. Yllä kävin läpi sitä, mitä kahden eri aikakauden teorioilla oikeasti haluttaisiin ottaa yhteen. Tässä samat mitat tulevat lähinnä empiirisestä datasta, mutta sen lisäksi voitaisiin muistaa, että on olemassa tapauksia, missä teoriat lähestyvät samaa vastausta (data tarkoittaa, että niillä oli ylipäänsä sama kysymys) ja ennustavat samaa. Kissan ja Einsteinin synteesi on jotain mitä halutaan, ja se ei ole välttämättä kumpikaan heistä, jolloin Kissan ja Einsteinin filosofinen ja looginen vertailu olisi mielenkiinnotonta.

"Toisin kuin aloittaja sanoo, ne kannattaa molemmat huomioida. Ottaa toimivina samaan loogiseen päättelyketjuun."

Ollakseen ristiriidaton sellaisen ketjun osat käsittelevät totuuslauseita, joilla ei ole mitään ratkaisevaa merkitystä. Ja muilta osin ketju on ehkä olettanut, että jos teoria vaihtuu, niin vaihtuu koko todellisuus. Kahdessa todellisuudessa ketjuilu tuskin on sitä, mitä halutaan kuvata yksittäisellä päättelyllä.

"Se, että niistä joskus muodostuu koherentti kokonaisuus, ei edelleenkään tarkoita aloittajan käyttämää termiä "absoluuttinen totuus", vaikka kokonaisuus perustuisi pelkkiin tutkittuihin ja mitattuihin faktoihin. Fysiikassa on monta tunnettua tosiasiaa (teoriaa), jotka jo itsessään kumoaa eksaktin lopputuloksen. Teoreettiset matemaatikot voi olla toista mieltä joskus, mutta vain abstraktiotasolla."

Abstraktiotason lisäksi ei ole esitetty muita tasoja. Varsinkin kun puhut teorioiden esittämistä asioista eikä mikään muu esitä asiaa. Siten ei pidä paikkaansa, että mainitsemasi epäeksakti lopputulos ei olisi absoluuttinen totuus, ja että kaikki siinä lopputuloksessa on eksaktia. En edellenkään käsittelisi asiaa eri tavalla kuin ylempänä ja sanoisin vain ettei tutkiminen ja mittailu vs. spekulaation määrä muuta kenenkään suhtautumista siihen, onko malli absoluuttinen vai väline. Se että yhdessä paradigmassa on ollut kaksi liian erilaista mallia, jotka toimivat välineinä toistensa rinnalla ei ole ollut symmetristä näiden välillä ja se on ajanut suurimman osan fyysikoista periaatteessa siihen, että GR on tasan tarkkaan väline. Tämä johtuu siitä, että QM tuntuu antavan tiedon siitä, että GR on väline. Samalla moni kuitenkin kai aina piti QM:ää välineenä, koska siitä tuntuu puuttuvan tietoa. (Joka on mittauksen ongelma. Aika-avaruuden kvantittumisesta saa tiedon sitten, kun yrittää kvantisoida ne. Mutta tietoa ensimmäisen QM-objektin eli elektronin mittauksista ei saa vielä kvantisoidusta elektronista.). QM on kuitenkin menetelmässä ja laadussa jotenkin parempi kuin GR, joten kyseessä ei ole yhtä väline kuin se. Eikä GR:n olemassaolo antanut tietoa siitä, että QM on väline.

7

Lue lisää

Koko 1-7 koosteeseesi;

Oletko lukenut Monadologian? Se on kirjoitettu satoja vuosia sitten. Ennen modernia fysiikkaa ja saatavilla olevia mittalaitteistoja. Silti näkemyksiä voisi linkittää moderniin aikaan suoraan.

Kaikki (myös kiinteä) koostuu monadeista. Ne ei ole fyysisiä, vaan lähinnä metafyysisiä aineen jakamattomia perusyksiköitä. Ne on olemassa tilassa, mutta niillä ei ole ulottuvuuksia (kvantteja). Feynman sanoi kvanttifysiikasta, että se on lähes intuitiivista, jota hyvällä normijärjelläkin on vaikeaa ymmärtää. Alan tunnustettu guru, joka loi omat teoriansa sen parissa. Matemaattiset infitesimaalit kuului näkemyksiinsä mukaan. Meni kauan, ennen kuin modernimpi matematiikka edes tunnusti "lukuhypoteesiaan". Hyperreaaliluvut äärellisten reaalilukujen laajennukseksi.

Miksi sinusta (sen vaikutuksen saa) on vastenmielistä ajatella, että ihan kaikki oleva perustuu voimiin ja vuorovaikuttaviin energiakenttiin?
Ei vedessäkään aallot etene, vaan aaltojen välittämä energia. Aallolta toiselle. Ja ääniaalloista voi sanoa samaa. Energia siirtyy, ei materia, joka sitä välittää. Kiinteässä aineessa/aineessa kiteen värähtelyenergiaa välittää kvantti (fononi). Ihminen voi kuulla sen, olla kuulematta, tuntea sen, tai olla tuntematta. Riippuen aistihavaintojensa rekisteröinnin herkkyydestä ja ääniaaltojen sisältämän energian määrästä. Ja elimistösi takuulla resonoi sen kanssa kynnyksen ylityttyä. Huomaat sen, jos menet konsertissa seisomaan bassokaiuttimen eteen, niin keuhkosi lähiympäristö varmasti havaitsee kaikupohjan ja resonanssin.
Siihenhän ääniaseetkin perustuu. Äänen voimakkuuteen ja/tai resonanssiin. Oikealla taajuudella (joka resonoi elimistön kanssa muodostaen voimistuneen "interferenssin"), niin joukkojen hallintaan tarkoitettu laite saa aikaan pahoinvointia, tajunnan menetyksen tai vaikka suolen tyhjentymisen hallitsemattomasti. Säädettäessä on tappava, koska värähtelytaajuuden ollessa täysin sopiva, niin sisäelimet hajoaa.

Moderni neurotiede on selvittänyt, että tietoisuuden (ja metatietoisuuden) olemassaolon edellytys on aivokuori. Vakavasti kehitysvammaisina syntyneet, joilta aivokuori puuttuu, tai sitä on hyvin vähän, niin tällaisilla henkilöillä ei tietoisuutta ole. Tai sitä on vain ihan vähän metatietoisuuden puuttuessa kokonaan.

Kun ihminen kuolee, hänen energiakenttänsä häviää. Ja niin häviää tietoisuuskin. Ilman, että mitään elimellistä muutosta tapahtuu. "Muistissa olevan informaation tila" nollautuu. Koska verenkierto ja sen seurauksena sähköiset toiminnot (kentät) lakkaa olemasta. Ihminen "toimii sähköllä". Sydän ja hermosto mukaan lukien aivot.

Vpisitko ajatella vaikka niin, että ihmisen tietoisuus on energiakenttä, joka tarvitsee "käyttöjärjestelmäkseen" ihmisen kehittyneet aivot ja niihin tallentuneet muistot kaikesta koetusta ja opitusta? Subjektiivinen todellisuus koostuu niiden uniikkiudesta ja sen sisällön henkilökohtaisesta tulkitsemisesta.

Kun vauva syntyy, niin nykyisen neurotieteen mukaan hänellä on paljon enemmän hermostollisia kytkentöjä aivoissaan, kuin koskaan myöhemmin. Ne alkavat harvenemaan nopeasti kehityksen myötä. Aluksi tulokas ei edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen. Joten voidaan ajatella, että tietoisuus ei ole synnynnäistä. Vauva on jakanut synnyttäjänsä "tietoisuuden" ollessaan tämän energiakenttien vaikutusten alla.

Ja mikä estää sinua pohtimasta avautuvia mahdollisuuksia, jos tietoisuus on energiakenttä, ja kaikissa tapauksissa energiat ja kentät vuorovaikuttaa. Tästä näkökulmasta moni asia näyttäytyisi toiselta kuin nyt.

Anonyymi kirjoitti:

Koko 1-7 koosteeseesi;

Oletko lukenut Monadologian? Se on kirjoitettu satoja vuosia sitten. Ennen modernia fysiikkaa ja saatavilla olevia mittalaitteistoja. Silti näkemyksiä voisi linkittää moderniin aikaan suoraan.

Kaikki (myös kiinteä) koostuu monadeista. Ne ei ole fyysisiä, vaan lähinnä metafyysisiä aineen jakamattomia perusyksiköitä. Ne on olemassa tilassa, mutta niillä ei ole ulottuvuuksia (kvantteja). Feynman sanoi kvanttifysiikasta, että se on lähes intuitiivista, jota hyvällä normijärjelläkin on vaikeaa ymmärtää. Alan tunnustettu guru, joka loi omat teoriansa sen parissa. Matemaattiset infitesimaalit kuului näkemyksiinsä mukaan. Meni kauan, ennen kuin modernimpi matematiikka edes tunnusti "lukuhypoteesiaan". Hyperreaaliluvut äärellisten reaalilukujen laajennukseksi.

Miksi sinusta (sen vaikutuksen saa) on vastenmielistä ajatella, että ihan kaikki oleva perustuu voimiin ja vuorovaikuttaviin energiakenttiin?
Ei vedessäkään aallot etene, vaan aaltojen välittämä energia. Aallolta toiselle. Ja ääniaalloista voi sanoa samaa. Energia siirtyy, ei materia, joka sitä välittää. Kiinteässä aineessa/aineessa kiteen värähtelyenergiaa välittää kvantti (fononi). Ihminen voi kuulla sen, olla kuulematta, tuntea sen, tai olla tuntematta. Riippuen aistihavaintojensa rekisteröinnin herkkyydestä ja ääniaaltojen sisältämän energian määrästä. Ja elimistösi takuulla resonoi sen kanssa kynnyksen ylityttyä. Huomaat sen, jos menet konsertissa seisomaan bassokaiuttimen eteen, niin keuhkosi lähiympäristö varmasti havaitsee kaikupohjan ja resonanssin.
Siihenhän ääniaseetkin perustuu. Äänen voimakkuuteen ja/tai resonanssiin. Oikealla taajuudella (joka resonoi elimistön kanssa muodostaen voimistuneen "interferenssin"), niin joukkojen hallintaan tarkoitettu laite saa aikaan pahoinvointia, tajunnan menetyksen tai vaikka suolen tyhjentymisen hallitsemattomasti. Säädettäessä on tappava, koska värähtelytaajuuden ollessa täysin sopiva, niin sisäelimet hajoaa.

Moderni neurotiede on selvittänyt, että tietoisuuden (ja metatietoisuuden) olemassaolon edellytys on aivokuori. Vakavasti kehitysvammaisina syntyneet, joilta aivokuori puuttuu, tai sitä on hyvin vähän, niin tällaisilla henkilöillä ei tietoisuutta ole. Tai sitä on vain ihan vähän metatietoisuuden puuttuessa kokonaan.

Kun ihminen kuolee, hänen energiakenttänsä häviää. Ja niin häviää tietoisuuskin. Ilman, että mitään elimellistä muutosta tapahtuu. "Muistissa olevan informaation tila" nollautuu. Koska verenkierto ja sen seurauksena sähköiset toiminnot (kentät) lakkaa olemasta. Ihminen "toimii sähköllä". Sydän ja hermosto mukaan lukien aivot.

Vpisitko ajatella vaikka niin, että ihmisen tietoisuus on energiakenttä, joka tarvitsee "käyttöjärjestelmäkseen" ihmisen kehittyneet aivot ja niihin tallentuneet muistot kaikesta koetusta ja opitusta? Subjektiivinen todellisuus koostuu niiden uniikkiudesta ja sen sisällön henkilökohtaisesta tulkitsemisesta.

Kun vauva syntyy, niin nykyisen neurotieteen mukaan hänellä on paljon enemmän hermostollisia kytkentöjä aivoissaan, kuin koskaan myöhemmin. Ne alkavat harvenemaan nopeasti kehityksen myötä. Aluksi tulokas ei edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen. Joten voidaan ajatella, että tietoisuus ei ole synnynnäistä. Vauva on jakanut synnyttäjänsä "tietoisuuden" ollessaan tämän energiakenttien vaikutusten alla.

Ja mikä estää sinua pohtimasta avautuvia mahdollisuuksia, jos tietoisuus on energiakenttä, ja kaikissa tapauksissa energiat ja kentät vuorovaikuttaa. Tästä näkökulmasta moni asia näyttäytyisi toiselta kuin nyt.

Lue lisää

"Kun vauva syntyy, niin nykyisen neurotieteen mukaan hänellä on paljon enemmän hermostollisia kytkentöjä aivoissaan, kuin koskaan myöhemmin. Ne alkavat harvenemaan nopeasti kehityksen myötä. Aluksi tulokas ei edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen. Joten voidaan ajatella, että tietoisuus ei ole synnynnäistä. Vauva on jakanut synnyttäjänsä "tietoisuuden" ollessaan tämän energiakenttien vaikutusten alla."


Tuo on mielenkiintoista siinä mielessä että vastasyntyneet ihmisvauvat (ja myös luonnossa elävät eläimet) kykenevät reagoimaan ympäristössään vaikuttaviin energioihin suoraan ilman kielellis-loogis-analyyttistä suodatusta eikä niillä ole samankaltaista näennäisyksilöllistä minuutta kuin tyypillisellä ihmisellä (joka ilmeisesti jakautuu aika helposti esim. aivokurkiaisenn katkaisun tai psykiatrisen dissosiaation kautta).

Aito tietoisuus on nimenomaan synnynnäistä ja periaatteessa yhteistä kaikelle mitä kutsumme aineelliseksi. Näennäistietoisuus taas on lähinnä vain kielellis-loogis-analyyttistä filtteröintiä jossa helposti unohdetaan tunnetaso ja kehotietoisuus joka ylläpitää ja organisoi kehon toimintoja esim. unitilassa.

Intuitio ja vaistot ovat lähempänä tuota aitoa ja alkup. tietoisuutta joka on kollektiivinen ja epälokaali. Kyse ei ole panpsykismistä (jossa kombinaatio-ongelma) vaan siitä että kaikki se mitä ylipäätänsä voidaan kokea (joka on aina erilaista suhteessa taustaansa) on tavallaan dissosiaatiota kokonaisuudesta jolla on sekä tietoisuus että energia-aspekti.

Esim. meditaatiossa nimenomaan pyritään tyhjentämään mieli (ja aivot) kaikesta kielellis-loogis-analyttisestä (sekoilusta) jolloin se voi toimia mahdollisimman herkkänä ja suorana vastaanottimena epälokaaleille vaikutuksille jotka ovat kaiken havaittavissa olevan rakenteen tai käyttäytymisen organisoijia eli ts. ns. fysikaaliset aivot toimivat ikäänkuin viritin-vahvistimena jolloin ne kykenevät muodostamaan konstruktiivisia interferenssejä periaatteessa minkä tahansa entiteetin/objektin ajasta ja paikasta riippumatta kanssa intention avulla joilloin intuitio on tavallaan aivojen viritinvahvistimen "hakukoneen" tuottama vastaus.

Ns. kaukonäkeminen (remote viewing) on nimenomaan aitoon tietoisuuteen liittyvä kyky joka helposti saastuu ns. loogis-analyyttisen peitteen takia ("analytical overlay") eli kaikki se mitä nykyisesssä akateemisessa tieteessä arvostetaan eniten on itse asiassa enimmäkseen pelkkää sekoilua kielen käsitteiden tasolla.

Esim. Itzhak Bentovilla oli hyvin selkeä, havainnollinen, huumoripitoinen, viihteellinen ja helposti ymmärrettävä kuvaus siitä miten todellisuus pohjimmiltaan toimii ja hän ymmärsi myös sen että varmuudentunteen pitää heikentyä sitä mukaa kuin tutkimus edistyy koska kaikkein varmimpia omasta kannastaan ovat sellaiset jotka ovat omaksuneet kaiken vain kirjatietona eikä suorana omakohtaisena kokemuksena kun taas ne joilla on jotain omaakin kokemusta asioista tietävät että jokainen edistysaskel tuottaa enemmän uusia kysymyksiä kuin antaa vastauksia olemassaoleviin kysymyksiin.

...

Kukaan ei kykene kunnolla ymmärtämään näistä aloituksiani jos ei vaivaudu perehtymään ilman asenteita ja ennakkoluuloja linkittämääni aineistoon eikä sekään riitä vielä alkuunkaan.

Itselleni siihen meni melkein 70 v syntymästä ja koen vasta olevani aloittelija suorassa todellisuuden energeettisessä kokemisessa jonka ilmaiseminen kielellisten käsitteiden lineaarisella tasolla on äärimmäisen haastavaa ja hyvin virhealtista jos vastaanottajalla ei ole alkeellisellakaan tasolla toimivaa intuitiota vaan pelkästään mekaaninen loogis-analyyttinen suodatuskoneisto.

Itse totesin jo 6 vuotiaana kansakoulun ekalla luokalla että jotain on perustavalla tavalla pielessä melkein kaikissa ihmisissä ja varsinkin ns. "aikuisissa" jotka ovat omaksuneet annettuna vallitsevan kulttuurin. Suurin osa eläimistä on paljon fiksumpia kuin ihmiset koska he kykenevät kokemaan todellisuuden nimenomaan suoraan energeetisellä tasolla eikä kielellis-loogis-analyyttisten suodattimien kautta jotka aiheuttavat enimmäkseen pelkkää sekoilua ja kaaosta. :D

...

Jatkolukemistona:

Beyond physicalism : toward reconciliation of science and spirituality

https://archive.org/details/beyondphysicalis0000unse

Itselläni on tuo kirjamuodossa mutta se liian painava "tiiliskivi" sängyssä luettavaksi (602 sivua) joten ajattelin käydä sen läpi pdf-ohjelman korostustyökalua käyttäen ja samalla tarkistaen jokaisen viitteen hakukoneella ja archive.org sivustolta mikä prosessi kestänee ainakin muutaman kuukauden. Satoja muita teoksia on odottamassa vastaavaa käsittelyä ja elämä todennäköisesti ehtii kulua loppuun ennen kuin saan tämän lukuprojektini valmiiksi. Pitäsi elää vähintään tuhatvuotiaaksi. :D

...

Enempää en tähän ketjuun kirjoittele.

B

Anonyymi kirjoitti:

"Kun vauva syntyy, niin nykyisen neurotieteen mukaan hänellä on paljon enemmän hermostollisia kytkentöjä aivoissaan, kuin koskaan myöhemmin. Ne alkavat harvenemaan nopeasti kehityksen myötä. Aluksi tulokas ei edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen. Joten voidaan ajatella, että tietoisuus ei ole synnynnäistä. Vauva on jakanut synnyttäjänsä "tietoisuuden" ollessaan tämän energiakenttien vaikutusten alla."


Tuo on mielenkiintoista siinä mielessä että vastasyntyneet ihmisvauvat (ja myös luonnossa elävät eläimet) kykenevät reagoimaan ympäristössään vaikuttaviin energioihin suoraan ilman kielellis-loogis-analyyttistä suodatusta eikä niillä ole samankaltaista näennäisyksilöllistä minuutta kuin tyypillisellä ihmisellä (joka ilmeisesti jakautuu aika helposti esim. aivokurkiaisenn katkaisun tai psykiatrisen dissosiaation kautta).

Aito tietoisuus on nimenomaan synnynnäistä ja periaatteessa yhteistä kaikelle mitä kutsumme aineelliseksi. Näennäistietoisuus taas on lähinnä vain kielellis-loogis-analyyttistä filtteröintiä jossa helposti unohdetaan tunnetaso ja kehotietoisuus joka ylläpitää ja organisoi kehon toimintoja esim. unitilassa.

Intuitio ja vaistot ovat lähempänä tuota aitoa ja alkup. tietoisuutta joka on kollektiivinen ja epälokaali. Kyse ei ole panpsykismistä (jossa kombinaatio-ongelma) vaan siitä että kaikki se mitä ylipäätänsä voidaan kokea (joka on aina erilaista suhteessa taustaansa) on tavallaan dissosiaatiota kokonaisuudesta jolla on sekä tietoisuus että energia-aspekti.

Esim. meditaatiossa nimenomaan pyritään tyhjentämään mieli (ja aivot) kaikesta kielellis-loogis-analyttisestä (sekoilusta) jolloin se voi toimia mahdollisimman herkkänä ja suorana vastaanottimena epälokaaleille vaikutuksille jotka ovat kaiken havaittavissa olevan rakenteen tai käyttäytymisen organisoijia eli ts. ns. fysikaaliset aivot toimivat ikäänkuin viritin-vahvistimena jolloin ne kykenevät muodostamaan konstruktiivisia interferenssejä periaatteessa minkä tahansa entiteetin/objektin ajasta ja paikasta riippumatta kanssa intention avulla joilloin intuitio on tavallaan aivojen viritinvahvistimen "hakukoneen" tuottama vastaus.

Ns. kaukonäkeminen (remote viewing) on nimenomaan aitoon tietoisuuteen liittyvä kyky joka helposti saastuu ns. loogis-analyyttisen peitteen takia ("analytical overlay") eli kaikki se mitä nykyisesssä akateemisessa tieteessä arvostetaan eniten on itse asiassa enimmäkseen pelkkää sekoilua kielen käsitteiden tasolla.

Esim. Itzhak Bentovilla oli hyvin selkeä, havainnollinen, huumoripitoinen, viihteellinen ja helposti ymmärrettävä kuvaus siitä miten todellisuus pohjimmiltaan toimii ja hän ymmärsi myös sen että varmuudentunteen pitää heikentyä sitä mukaa kuin tutkimus edistyy koska kaikkein varmimpia omasta kannastaan ovat sellaiset jotka ovat omaksuneet kaiken vain kirjatietona eikä suorana omakohtaisena kokemuksena kun taas ne joilla on jotain omaakin kokemusta asioista tietävät että jokainen edistysaskel tuottaa enemmän uusia kysymyksiä kuin antaa vastauksia olemassaoleviin kysymyksiin.

...

Kukaan ei kykene kunnolla ymmärtämään näistä aloituksiani jos ei vaivaudu perehtymään ilman asenteita ja ennakkoluuloja linkittämääni aineistoon eikä sekään riitä vielä alkuunkaan.

Itselleni siihen meni melkein 70 v syntymästä ja koen vasta olevani aloittelija suorassa todellisuuden energeettisessä kokemisessa jonka ilmaiseminen kielellisten käsitteiden lineaarisella tasolla on äärimmäisen haastavaa ja hyvin virhealtista jos vastaanottajalla ei ole alkeellisellakaan tasolla toimivaa intuitiota vaan pelkästään mekaaninen loogis-analyyttinen suodatuskoneisto.

Itse totesin jo 6 vuotiaana kansakoulun ekalla luokalla että jotain on perustavalla tavalla pielessä melkein kaikissa ihmisissä ja varsinkin ns. "aikuisissa" jotka ovat omaksuneet annettuna vallitsevan kulttuurin. Suurin osa eläimistä on paljon fiksumpia kuin ihmiset koska he kykenevät kokemaan todellisuuden nimenomaan suoraan energeetisellä tasolla eikä kielellis-loogis-analyyttisten suodattimien kautta jotka aiheuttavat enimmäkseen pelkkää sekoilua ja kaaosta. :D

...

Jatkolukemistona:

Beyond physicalism : toward reconciliation of science and spirituality

https://archive.org/details/beyondphysicalis0000unse

Itselläni on tuo kirjamuodossa mutta se liian painava "tiiliskivi" sängyssä luettavaksi (602 sivua) joten ajattelin käydä sen läpi pdf-ohjelman korostustyökalua käyttäen ja samalla tarkistaen jokaisen viitteen hakukoneella ja archive.org sivustolta mikä prosessi kestänee ainakin muutaman kuukauden. Satoja muita teoksia on odottamassa vastaavaa käsittelyä ja elämä todennäköisesti ehtii kulua loppuun ennen kuin saan tämän lukuprojektini valmiiksi. Pitäsi elää vähintään tuhatvuotiaaksi. :D

...

Enempää en tähän ketjuun kirjoittele.

B

Lue lisää

B.
"Tuo on mielenkiintoista siinä mielessä että vastasyntyneet ihmisvauvat.."

Vauvoilla ja eläimillä on myötäsyntyisiä refleksinomaisia reagointeja asioihin,
vaikka vauvoilla ihmisten kasvojen ilmeisiin kohdistuminen, sama kotieläimillä,
vauvoilla on muitakin reagointeja, jotka voivat säilyä lapsuusikään saakka.

Mutta vauvat ja eläimet eivät tee mitään loogisia analyysejä, ne ovat abi-
ikäisten asioita.

B. jaksaa jauhaa epämääräistä kommentointia "kielellis-loogis-analyyttistä"
suodatusta, B:n keksintö, vastaan, eikä tunnu itse ymmärtävän mistä puhuu.

Hän puhuu premissien totuudesta outoja kommentteja, premissien totuus
on empiirinen asia, ei looginen. Ei logiikka ole siitä kiinnostunut, B:llä on
joku muinainen käsitys logiikasta.

B. saa filosofisia näppylöitä kun joku uskaltaa analysoida hänen käyttämiään
käsitteitä, siitä sitten seuraa kommentteja ties mistä, aina harhaan johtaneesta kasvatuksesta, yhteiskunnalliseen rappioon saakka.

Helpottaakseni B:n allergista reaktiota, kielellis-loogis-analyyttinen linja
kohdistuu vain ja vain käsitteisiin, se on käsitteiden välisten suhteiden
analysointia, ei mikään filosofinen suuntaus, vain eräs tapa suhtautua
filosofisiin ongelmiin. Vaikka kyllähän B:n käyttämissä käsitteissä olisi
paljonkin analysoitavaa, mutta kun B ei ymmärrä/ välitä/ suhtautuu vihamielisesti/ pitää lillukanvarsina/ pitää rappioyhteiskunnan tuotteena.

"Enempää en tähän ketjuun kirjoittele."

Hyvä.Opiskele vähän.

Katso vaikka.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Analyyttinen_filosofia

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Tuo on mielenkiintoista siinä mielessä että vastasyntyneet ihmisvauvat.."

Vauvoilla ja eläimillä on myötäsyntyisiä refleksinomaisia reagointeja asioihin,
vaikka vauvoilla ihmisten kasvojen ilmeisiin kohdistuminen, sama kotieläimillä,
vauvoilla on muitakin reagointeja, jotka voivat säilyä lapsuusikään saakka.

Mutta vauvat ja eläimet eivät tee mitään loogisia analyysejä, ne ovat abi-
ikäisten asioita.

B. jaksaa jauhaa epämääräistä kommentointia "kielellis-loogis-analyyttistä"
suodatusta, B:n keksintö, vastaan, eikä tunnu itse ymmärtävän mistä puhuu.

Hän puhuu premissien totuudesta outoja kommentteja, premissien totuus
on empiirinen asia, ei looginen. Ei logiikka ole siitä kiinnostunut, B:llä on
joku muinainen käsitys logiikasta.

B. saa filosofisia näppylöitä kun joku uskaltaa analysoida hänen käyttämiään
käsitteitä, siitä sitten seuraa kommentteja ties mistä, aina harhaan johtaneesta kasvatuksesta, yhteiskunnalliseen rappioon saakka.

Helpottaakseni B:n allergista reaktiota, kielellis-loogis-analyyttinen linja
kohdistuu vain ja vain käsitteisiin, se on käsitteiden välisten suhteiden
analysointia, ei mikään filosofinen suuntaus, vain eräs tapa suhtautua
filosofisiin ongelmiin. Vaikka kyllähän B:n käyttämissä käsitteissä olisi
paljonkin analysoitavaa, mutta kun B ei ymmärrä/ välitä/ suhtautuu vihamielisesti/ pitää lillukanvarsina/ pitää rappioyhteiskunnan tuotteena.

"Enempää en tähän ketjuun kirjoittele."

Hyvä.Opiskele vähän.

Katso vaikka.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Analyyttinen_filosofia

Lue lisää

(Muutin mieleni ja päätin vastata provosointiin jonka itse provosoin tahallani :D)

Nykyihmisen tietoiseksi kutsuttu default kognitio on äärimmäisen pelkistävä tapa kokea todellisuutta koska siinä ikäänkuin korvataan suora kokemus sanojen määritelmillä eikä enää noteerata havaintokohteiden yksityiskohtia eikä ominaisuuksia muuten kuin käsitteellisen luokittelun tasolla mikä tietysti säästää aikaa ja vaivaa jos elinympäristö on myös muokattu mahdollisimman säännönmukaiseksi ja helposti ennustettavaksi kuten nykyisessä kaupunkikulttuurissa eli kyseessä on juuri sellainen ympäristö jossa esim. robotit, tekoäly ja tietotekniikka voivat toimia mahdollisimman tehokkaasti.

Tuollainen urbaani ympäristö ei kuitenkaan vastaa luonnonmukaista ympäristöä joka on täynnä potentiaalisia uhkia ja edellyttää mahdollisimman suurta tarkkaavaisuutta kaiken vähänkin tavallisesta poikkeavan suhteen.

Kun urbaanissa ympäristössä voi helposti keskittyä esim. päiväuneksimiseen rutiininomaisen työn tai askareen ohessa niin luonnonmukaisessa ympäristössä sellainen käytös saattaa olla fataalia koska nimenomaan luonnonmukaisessa ympäristössä ns. luonnonvalinta toimii voimakkaimmillaan kun taas urbaanissa ympäristössä se on tyypillisesti heikoimmillaan ellei ole valinnut sellaista ammattia tai toimintaa johon liittyy riskejä ja epävarmuuksia tavallista enemmän.

Käsitetason prosessoinnin toimivuus edellyttää että kokemuksen perushahmotus on vähintäänkin oikeansuuntainen eli kokemuksessa olevien ilmiöiden luokittelu ja määritelmät tai mielikuvat vastaavat todellisuutta riittävässä määrin.

Käsitteellinen kognitio tavallaan tekee tarpeettomaksi jatkuvan tarkkaavaisuuden olosuhteissa jossa sitä ei tavallisesti tarvita ja samalla pelkistää suoraa kokemuksellisuutta ja sen muistamista jälkeenpäin eli todellisuudessa käsitetason kognitio ei oli juuri lainkaan tietoista välittömästä ympäristöstään mikä selittää mm. sen että lapsena kaikki tuntui eloisalta, uudelta ja mielenkiintoiselta ja vastaavasti vanhempana käsitetason kognition muuttuessa rutiininomaiseksi se eloisuus vähitellen katoaa ja samalla mieli muuttuu jähmeämmäksi ja dogmaattisemmaksi.

Kyseessä on myös samalla jatkuva takaisinkytkentä ympäristön kanssa jossa sitä ympäristöä pyritään jatkuvasti muokkaamaan kontrollin & ennustettavuuden optimoimiseksi jolloin sekä kokemuksellisuus ja ympäristö muuttuvat rinnakkain yhä kaavamaisemmiksi ja mekaanisemmiksi. Samalla infrastuktuuri muuttuu yhä haavoittuvammaksi sitä mukaa kuin kulttuuri koneellistuu ja ihmisistä tulee yhä robottimaisempia ja yhä harvemmin kyetään kokemaan mitään aidosti eloisalla tavalla ja aletaan esim. etsiä jonkinlaisia äärimmäisiä kokemuksia jotta ylipäätänsä edes joskus koettaisiin jonkinlaista elossaolemisen tunnetta.

Tämä melko fataali kehityskulku sai alkunsa jo ns. "Valistuksen" aikakaudella ja jo sitä ennen Descartesin todellisuuden skitsofreniassa jossa erotettiin jyrkästi toisistaan mekaaniseksi ja elottomaksi koettu aineellisuus aineettomaksi oletetusta tietoisuudesta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valistus


Todellisuudessa kyse on orgaanisesta kokemuksesta jossa aineellisuus ja tietoisuus liittyvät aina samaan hierarkkiseen ontologiaan jossa ylempi taso organisoi alempaa ja kokonaisuus kehittyy jatkuvasti eteenpäin itseorganisoitumalla ja muuntaen kokonaisuuden karkeampia osia hienommiksi kuten muinaisen alkemian periaatteissa ja myös ihmisen aineenvaihdunnan tasolla joka on myös pohjimmiltaan alkemiaa.

Tietoisuus kuului institutionaalisten uskontojen reviiriin ja materialistinen tiede sai rauhassa touhuta mekaaniseksi ja elottomaksi luulemansa todellisuuden osan kanssa.
...
Tieteen ja analyyttisen filosofian perusongelma on että käsitteet ja teoriat eivät mitenkään "automaagisesti" synny suoraan empiirisestä havainnosta vaan välissä operoi alitajuisesti ja automaattis-mekaanisesti ei-kielellinen ja kielellinen perushahmotus joka on tiukasti lukittu tiettyyn paradigmaan, tulkintaan. viitekehykseen ja näkökulmaan vallitsevan kulttuurin, kasvatuksen, koulutuksen ja muun ehdollistumisen kautta.

Jos haluaa tieteen ja filosofian aidosti kehittyvän vastaamaan todellisuutta niin pitäisi nimenomaan keskittyä tutkimaan sellaisia ilmiöitä ja ns. anomalioita jotka eivät toistaiseksi vielä mahdu olemassaolevien tieteen paradigmojen puitteisiin eli kaikkea epätavallista ja ns. paranormaalia eli kaikkea sellaista minkä vallitseva kulttuuri, tiede ja filosofia haluaa torjua ja unohtaa mahdollisimman tehokkaasti vaikka ns. "eliitti" (keskusbanksterit yms. ihmiskunnan mätäpaiseet ja nilviäiset) sellaista nimenomaan tutkii & harjoittaa mm. ns. "mustan magian" muodossa.

===>

Anonyymi kirjoitti:

B.
"Tuo on mielenkiintoista siinä mielessä että vastasyntyneet ihmisvauvat.."

Vauvoilla ja eläimillä on myötäsyntyisiä refleksinomaisia reagointeja asioihin,
vaikka vauvoilla ihmisten kasvojen ilmeisiin kohdistuminen, sama kotieläimillä,
vauvoilla on muitakin reagointeja, jotka voivat säilyä lapsuusikään saakka.

Mutta vauvat ja eläimet eivät tee mitään loogisia analyysejä, ne ovat abi-
ikäisten asioita.

B. jaksaa jauhaa epämääräistä kommentointia "kielellis-loogis-analyyttistä"
suodatusta, B:n keksintö, vastaan, eikä tunnu itse ymmärtävän mistä puhuu.

Hän puhuu premissien totuudesta outoja kommentteja, premissien totuus
on empiirinen asia, ei looginen. Ei logiikka ole siitä kiinnostunut, B:llä on
joku muinainen käsitys logiikasta.

B. saa filosofisia näppylöitä kun joku uskaltaa analysoida hänen käyttämiään
käsitteitä, siitä sitten seuraa kommentteja ties mistä, aina harhaan johtaneesta kasvatuksesta, yhteiskunnalliseen rappioon saakka.

Helpottaakseni B:n allergista reaktiota, kielellis-loogis-analyyttinen linja
kohdistuu vain ja vain käsitteisiin, se on käsitteiden välisten suhteiden
analysointia, ei mikään filosofinen suuntaus, vain eräs tapa suhtautua
filosofisiin ongelmiin. Vaikka kyllähän B:n käyttämissä käsitteissä olisi
paljonkin analysoitavaa, mutta kun B ei ymmärrä/ välitä/ suhtautuu vihamielisesti/ pitää lillukanvarsina/ pitää rappioyhteiskunnan tuotteena.

"Enempää en tähän ketjuun kirjoittele."

Hyvä.Opiskele vähän.

Katso vaikka.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Analyyttinen_filosofia

Lue lisää

===>


Hylkäsin yliopistossa tyrkytetyn analyyttisen filosofian jo 1980-luvun alussa ja keskityin mm. A.N. Whiteheadin myöhempään filosofiaan joka akateemisen filosofian puitteissa resonoi eniten oman perushahmotukseni kanssa ainakin siihen aikaan. Whitehead teki yhteistyötä myös oppilaansa B. Russellin kanssa mutta onneksi tuli järkiinsä Principia Mathematica teoksen jälkeen.

Analyyttinen filosofia ja varsinkin looginen empirismi ovat umpikujaan johtavia samoin kuin modernin fysiikan ja suurin osa muidenkin tieteiden teoretisoinnista.

Todellisuus on enemmän elollisen organismin kuin mekaanis-deterministisen koneen kaltainen ja matematiikankin oikeasti toimiva soveltuvuusalue on melko suppea ja se toimii lähinnä vain käytännön tekniikan tasolla ja tekniikka väärinkäytettynä taas helposti voi aiheuttaa sivilisaation tuhon jos muu inhimillinen kehitys ei ole tarpeeksi tasapainoista ja harmoonista.

...

Koeta joskus itsekin avata omia ketjuja ja samaa toivotan muillekin perskärpäsille kuten varsinkin saivarteluun erikoistuneelle numeromiehelle. :D

B

Anonyymi kirjoitti:

===>


Hylkäsin yliopistossa tyrkytetyn analyyttisen filosofian jo 1980-luvun alussa ja keskityin mm. A.N. Whiteheadin myöhempään filosofiaan joka akateemisen filosofian puitteissa resonoi eniten oman perushahmotukseni kanssa ainakin siihen aikaan. Whitehead teki yhteistyötä myös oppilaansa B. Russellin kanssa mutta onneksi tuli järkiinsä Principia Mathematica teoksen jälkeen.

Analyyttinen filosofia ja varsinkin looginen empirismi ovat umpikujaan johtavia samoin kuin modernin fysiikan ja suurin osa muidenkin tieteiden teoretisoinnista.

Todellisuus on enemmän elollisen organismin kuin mekaanis-deterministisen koneen kaltainen ja matematiikankin oikeasti toimiva soveltuvuusalue on melko suppea ja se toimii lähinnä vain käytännön tekniikan tasolla ja tekniikka väärinkäytettynä taas helposti voi aiheuttaa sivilisaation tuhon jos muu inhimillinen kehitys ei ole tarpeeksi tasapainoista ja harmoonista.

...

Koeta joskus itsekin avata omia ketjuja ja samaa toivotan muillekin perskärpäsille kuten varsinkin saivarteluun erikoistuneelle numeromiehelle. :D

B

Lue lisää

"Oletko lukenut Monadologian? Se on kirjoitettu satoja vuosia sitten. Ennen modernia fysiikkaa ja saatavilla olevia mittalaitteistoja. Silti näkemyksiä voisi linkittää moderniin aikaan suoraan."

Jos tuntee modernin ajan, niin Monadologia on 'suoraan' redundanttia saman tiedon lukemista, ja koskee vain historian tutkijoita? Jos historialla olisi mitään väliä, niin minäkin esittäisin aina väitteitä muodossa, 'oletko lukenut 20-luvun tieteen, olet ristiriidassa 20-luvun kanssa'; 'oletko lukenut 30-luvun tieteen, olet ristiriidassa 30-luvun kanssa.'

"Kaikki (myös kiinteä) koostuu monadeista. Ne ei ole fyysisiä, vaan lähinnä metafyysisiä aineen jakamattomia perusyksiköitä."

Olet todennäköisesti ymmärtänyt monadien ominaisuudet ja tarkoituksen väärin (*). Ainoat filosofiset vaihtoehdot, joissa on asia, mikä muodostaa fyysisen, mutta ei ole fyysinen, on esim. 'maailma on simulaatio teoria', jossa käsite siitä, että havaittava ja teoretisoitava maailma on fyysinen ei pidä kuin osittain paikkaansa, jolloin se joka sen koostaa on täysin eri asemassa kuin se. Sinun tapauksessasi monadi on kuitenkin teoria maailmasta itsestään ja pelkästään siitä. Se voisi olla äskeisen kaltainen simualaatio vain, jos siihen liitetään rinnakkainen todellisuus, jossa vaikeinta on oikeasti muotoilla ja perustella se, että todellisuudet eivät ole symmetrisessä suhteessa toisiinsa eli ikään kuin pimeä materia ja tavallinen materia.

(*) Toinen lähestymistapa voisi olla sanoa, että fyysisyys ja ei-fyysisyys ovat turhia kääsitteellistämisiä. Mitä ovat perimmäiset ominaisuudet monadeissa vs. alkeishiukkasissa, ja miten ne eroavat toisistaan?

"Ne on olemassa tilassa, mutta niillä ei ole ulottuvuuksia (kvantteja)."

Tarkoitatko, että ne eivät ole levinneet kuin aalto?

"Feynman sanoi kvanttifysiikasta, että se on lähes intuitiivista"

Hän on myös antanut olettaa, että kaikki asiat, jotka eivät olleet levinneet aaltoina, ovat olleet täysin intuitiivisia - millä tahansa intuition mittarilla mitattuna. (Tosin vain siihen asti, että intuitio menee sekaisin ristiriidoista, joita todellisuus näyttää näille ei-levinneille asioille.) Jos jokin on täysin intuitivinen ja jokin lähes intuitiivinen, niin toinen näistä tarvitsee ehkä jotain muuta enemmän kuin toinen.

Feynmanin intuitiosta saatu tieto (...data) on ilmeisesti tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=B-eh2SD54fM
tai tätä
https://www.youtube.com/watch?v=_UOCD4nKseQ
Jossa ei vain annettu olettaa, että muutkin asiat ovat intuitiivisia, vaan melkein määriteltiin intuitio siten, että se on sama kuin näkyvät fysikaaliset ilmiöt. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Feynman on sanonut että näistä asioista tulisi irtaantua, kun haluaa tietää jotain QM:stä. Ja Susskind on samaa mieltä, koska sanoi juuri, että QM ei ole intuitiivista.

Huomaa myös, että Susskindin video ennen kohtaa 3:00 kertoo Feymanin intuitiosta. Sen jälkeen hän kertoo hyvin samasta intuitiosta, kuin mistä Feynman puhuu (käyttämättä sanaa). Se mistä on jälkiosiossa puhe, ei kuitenkaan koske QM:ää siinäkään tapauksessa, että puhuja on Feynman, sillä Feynmanistäkin QM (ja seuraava) on matemaattisempi aihe kuin se, millä he määrittävät intuitiota (tai yhtä niistä, tämä aihe jatkaa esiintymistään seuraavissa kappaleissa).

Se mihin viitataan Feynmanin intuitiona, tarkoittaa varmaan hänen suurinta työtään, joka oli tehdä QFT:stä häiriöteoria ja diagrammeja. Kyseessä voisi olla myös Feynmanin työstämä tapa esittää QM polkuintegraaleina, jota joku voi pitää intuitiivisempana kuin muita esityksiä (koska polut ovat hiukkasten polkuja). Kun Susskind on kuitenkin sanonut, että QM on epäintuitiivista, hänestä on kuin aivan sama mitä Feynman tekee ollessaan intuitiivinen, koska sitä ei tarvitsisi huomioida. Keskityn siis QFT:hen. Susskindin puhe on ikäänkuin puhua tämän mallin tekemisestä sävyyn, joka on mahdollisimman kaunis ja kohdistuu Feynmanin persoonaan. Feynmanin vastakohta on esim. Schwingerin QFT. Periaatteessa olisi mahdollista, että joku puhuisi hänestä täysin samoja sanoja käyttäen, mutta ei viittaisi siihen, että on matemaattisia oikaisuja (ja intuitio olisi sitä, että Schwingerin teorialla ei ole mitään käytännön hyötyä ja sitä ei käytännössä laskeskella, mikä vaatii paljon aritmeettista aivojen käyttöä vaikka kyseessä olisi diagrammien takana olevat matemaattiset termit). Tällaisen matemaatikon intuitio olisi aivan erilaista kuin intuitio joka on aistittua fysiikkaa. Susskind alkaa puhua jostain aivan eri intuitiosta myös kohdan 3:00 jälkeen. Hän voisi tarkoitta nyt sitä, että kuka tahansa minkä asian parissa tahansa voi olla uudella tavalla intuitiivisesti sen kanssa, jolloin Feynman on vain joku joka tottui olemaan omissa diagrammeissaan (tai siinä, mitä ne kuvaavat).

1

Anonyymi kirjoitti:

"Oletko lukenut Monadologian? Se on kirjoitettu satoja vuosia sitten. Ennen modernia fysiikkaa ja saatavilla olevia mittalaitteistoja. Silti näkemyksiä voisi linkittää moderniin aikaan suoraan."

Jos tuntee modernin ajan, niin Monadologia on 'suoraan' redundanttia saman tiedon lukemista, ja koskee vain historian tutkijoita? Jos historialla olisi mitään väliä, niin minäkin esittäisin aina väitteitä muodossa, 'oletko lukenut 20-luvun tieteen, olet ristiriidassa 20-luvun kanssa'; 'oletko lukenut 30-luvun tieteen, olet ristiriidassa 30-luvun kanssa.'

"Kaikki (myös kiinteä) koostuu monadeista. Ne ei ole fyysisiä, vaan lähinnä metafyysisiä aineen jakamattomia perusyksiköitä."

Olet todennäköisesti ymmärtänyt monadien ominaisuudet ja tarkoituksen väärin (*). Ainoat filosofiset vaihtoehdot, joissa on asia, mikä muodostaa fyysisen, mutta ei ole fyysinen, on esim. 'maailma on simulaatio teoria', jossa käsite siitä, että havaittava ja teoretisoitava maailma on fyysinen ei pidä kuin osittain paikkaansa, jolloin se joka sen koostaa on täysin eri asemassa kuin se. Sinun tapauksessasi monadi on kuitenkin teoria maailmasta itsestään ja pelkästään siitä. Se voisi olla äskeisen kaltainen simualaatio vain, jos siihen liitetään rinnakkainen todellisuus, jossa vaikeinta on oikeasti muotoilla ja perustella se, että todellisuudet eivät ole symmetrisessä suhteessa toisiinsa eli ikään kuin pimeä materia ja tavallinen materia.

(*) Toinen lähestymistapa voisi olla sanoa, että fyysisyys ja ei-fyysisyys ovat turhia kääsitteellistämisiä. Mitä ovat perimmäiset ominaisuudet monadeissa vs. alkeishiukkasissa, ja miten ne eroavat toisistaan?

"Ne on olemassa tilassa, mutta niillä ei ole ulottuvuuksia (kvantteja)."

Tarkoitatko, että ne eivät ole levinneet kuin aalto?

"Feynman sanoi kvanttifysiikasta, että se on lähes intuitiivista"

Hän on myös antanut olettaa, että kaikki asiat, jotka eivät olleet levinneet aaltoina, ovat olleet täysin intuitiivisia - millä tahansa intuition mittarilla mitattuna. (Tosin vain siihen asti, että intuitio menee sekaisin ristiriidoista, joita todellisuus näyttää näille ei-levinneille asioille.) Jos jokin on täysin intuitivinen ja jokin lähes intuitiivinen, niin toinen näistä tarvitsee ehkä jotain muuta enemmän kuin toinen.

Feynmanin intuitiosta saatu tieto (...data) on ilmeisesti tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=B-eh2SD54fM
tai tätä
https://www.youtube.com/watch?v=_UOCD4nKseQ
Jossa ei vain annettu olettaa, että muutkin asiat ovat intuitiivisia, vaan melkein määriteltiin intuitio siten, että se on sama kuin näkyvät fysikaaliset ilmiöt. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Feynman on sanonut että näistä asioista tulisi irtaantua, kun haluaa tietää jotain QM:stä. Ja Susskind on samaa mieltä, koska sanoi juuri, että QM ei ole intuitiivista.

Huomaa myös, että Susskindin video ennen kohtaa 3:00 kertoo Feymanin intuitiosta. Sen jälkeen hän kertoo hyvin samasta intuitiosta, kuin mistä Feynman puhuu (käyttämättä sanaa). Se mistä on jälkiosiossa puhe, ei kuitenkaan koske QM:ää siinäkään tapauksessa, että puhuja on Feynman, sillä Feynmanistäkin QM (ja seuraava) on matemaattisempi aihe kuin se, millä he määrittävät intuitiota (tai yhtä niistä, tämä aihe jatkaa esiintymistään seuraavissa kappaleissa).

Se mihin viitataan Feynmanin intuitiona, tarkoittaa varmaan hänen suurinta työtään, joka oli tehdä QFT:stä häiriöteoria ja diagrammeja. Kyseessä voisi olla myös Feynmanin työstämä tapa esittää QM polkuintegraaleina, jota joku voi pitää intuitiivisempana kuin muita esityksiä (koska polut ovat hiukkasten polkuja). Kun Susskind on kuitenkin sanonut, että QM on epäintuitiivista, hänestä on kuin aivan sama mitä Feynman tekee ollessaan intuitiivinen, koska sitä ei tarvitsisi huomioida. Keskityn siis QFT:hen. Susskindin puhe on ikäänkuin puhua tämän mallin tekemisestä sävyyn, joka on mahdollisimman kaunis ja kohdistuu Feynmanin persoonaan. Feynmanin vastakohta on esim. Schwingerin QFT. Periaatteessa olisi mahdollista, että joku puhuisi hänestä täysin samoja sanoja käyttäen, mutta ei viittaisi siihen, että on matemaattisia oikaisuja (ja intuitio olisi sitä, että Schwingerin teorialla ei ole mitään käytännön hyötyä ja sitä ei käytännössä laskeskella, mikä vaatii paljon aritmeettista aivojen käyttöä vaikka kyseessä olisi diagrammien takana olevat matemaattiset termit). Tällaisen matemaatikon intuitio olisi aivan erilaista kuin intuitio joka on aistittua fysiikkaa. Susskind alkaa puhua jostain aivan eri intuitiosta myös kohdan 3:00 jälkeen. Hän voisi tarkoitta nyt sitä, että kuka tahansa minkä asian parissa tahansa voi olla uudella tavalla intuitiivisesti sen kanssa, jolloin Feynman on vain joku joka tottui olemaan omissa diagrammeissaan (tai siinä, mitä ne kuvaavat).

1

Lue lisää

Minusta kun B puhui intuitiosta jonakin heureka-hetkenä, niin vertaisin sitä enemmän tekemääni Schwingeriin kuin tuohon Feynmaniin. Lisäksi kuitenkin sanoisin ettei tämä koske läheskään kaikkea mitä intuitioksi voidaan kutsua ja B:n käsite sekoittuu paljon johonkin hyvän olon aivokemialliseen tilaan sellaisissa aivojen osissa jotka sellaista tekevät, eikä tiedon saannin tapohin. Tässä käsitelty intuitio on ollut sitä, että ihminen ehdollistuu rutiiniin. Ja intuitiivinen tieto on sitä, mitä ennakkoluuloja hänellä on muista asioista tämän jälkeen. B:n ohje muille ei ole koskaan se, että 'luota vain intuitioosi', vaan että 'syvenny minuun' (vai onko se 'toista minua' ja 'altistu aina minulle').

"jota hyvällä normijärjelläkin on vaikeaa ymmärtää"

Hyvä-normi-järki on tavallaan oksymoronismi, jos ei käytä kirjoitettua kieltä, jossa lukee tarkkaan normijärki-käsitteen tarkoitus. Sinun käsitteidesi tarkoitukset ovat täysin erilaiset kuin ihmisten, joita väität lainaavasi. Yllä olevat videot eivät taitaisi suostua käyttämään normijärkeä klassisen fysiikan maailmasta sellaisessa merkitykessä, että ihmisiä pitäisi vertailla sen sisällä. Hyvä normi järki olisi silloin jollain Michael Jordanilla, jonka intuitio ja ehdollistuminen maailmalle antaa hänen heittää koreja paremmin kuin muut.

"Alan tunnustettu guru, joka loi omat teoriansa sen parissa. Matemaattiset infitesimaalit kuului näkemyksiinsä mukaan. Meni kauan, ennen kuin modernimpi matematiikka edes tunnusti "lukuhypoteesiaan". Hyperreaaliluvut äärellisten reaalilukujen laajennukseksi."

Mikään luku ei ole Feynmanin näkemys. Hän syntyi käyttämään reaalilukuja samalla tavalla kuin vauva syntyy ilman muita vaihtoehtoja.

Feynman teki paljon uusia tuloksia integraaleista ja differentiaalisista laskuista. Jotkut liittyvät läheisesti polkuintegraali QM:ään ja QFT:hen. Jokin hänen nimeään kantava aihe ei koske mitään muuta kuin yleistä laskemista
https://web.williams.edu/Mathematics/lg5/Feynman.pdf
Missään hänen töissään ei käytetä epätarkkoja infinitesimaalisuuden käsitteitä (eri käsitettä kuin epsilon-delta -menetelmä) sen enempää kuin muidenkaan vanhojen ja nykyisten fyysikoiden ja käytännön matemaatikkojen työtavassa. Pienen luvun käsitettä käytetään yleensä vain lyhyen hetken ajan koettaessa saada yhdestä fysiikan alkutekijöissään olevasta yhtälöstä toinen yhtälö, joka on tietoa antava tai hyödyllinen. Kyseinen infinitesimaalisuuden käsite voi antaa aihetta epäillä virheiden mahdollisuutta eri yhtälöiden identtisyyden välillä, mutta silti kyseessä on vain käytetty menetelmä eikä näitä töitä ja jonkin asian fysiikkaa määrittävä tekijä. Feynman ei vaikuttanut hyperreaalilukuihin mitenkään, ja koska hyperreaaliluvuissa formalismi on aivan eri kuin siinä, missä tunnutaan puhuttavan sellaisesta, niin periaatteessa kukaan tähän astinen fyysikko ei ollut käyttänyt niitä, eikä kukaan ole käyttänyt niitä niiden jälkeenkään. Periaatteessa niiden käyttö vaatii kokonaista omistautumista niille, eikä samanlaista sekakäyttöä kuin ennen.

Koska Feynman oli myös opettaja, niin hän myös syntyi vauvasta asti kertomaan jokaiselle oppilaalle, että differentiaalilaskennassa on kyseessä todella pieni luku, ja joka joskus näyttää siltä kuin sitä voisi käyttää kuin infinitesimaalista alkiota. Minkä voi puolestaan liittää siihen, että hän halusi oppilaiden intuitiivisesti ymmärtävän joskus jotain, mutta vielä enemmän siihen, että niin olivat tehneet sadat ennen häntä.

"Ei vedessäkään aallot etene, vaan aaltojen välittämä energia. Aallolta toiselle. Ja ääniaalloista voi sanoa samaa. Energia siirtyy, ei materia, joka sitä välittää."

Et voi kirjoittaa edes vedestä ja äänestä tavalla, joka olisi konsistentti. Miksi toisessa tapauksessa aallot välittävät energiaa, mutta toisessa se on materia? Veden tapauksessa kutsut aaltoa itse vedeksi. Mutta miksi kutsut ääntä?

Maailmassa on asioita, jotka siirtyvät jostain johonkin, eikä kaikki ole niinkuin paikalleen vangittua ilmaa tai vettä (tosiasiassa maailman vedet ja ilmatkin virtaavat). On siis turha tehdä mallia, joka ei voi tätä esittää. Samalla muista, että sinun tulee pystyä tekemään aaltoa, joka ei siirry eikä silloin siirrä energiaa mistään mihinkään. Tämä pystyisi muodostamaan lepoenergian eli massan.

2

Anonyymi kirjoitti:

Minusta kun B puhui intuitiosta jonakin heureka-hetkenä, niin vertaisin sitä enemmän tekemääni Schwingeriin kuin tuohon Feynmaniin. Lisäksi kuitenkin sanoisin ettei tämä koske läheskään kaikkea mitä intuitioksi voidaan kutsua ja B:n käsite sekoittuu paljon johonkin hyvän olon aivokemialliseen tilaan sellaisissa aivojen osissa jotka sellaista tekevät, eikä tiedon saannin tapohin. Tässä käsitelty intuitio on ollut sitä, että ihminen ehdollistuu rutiiniin. Ja intuitiivinen tieto on sitä, mitä ennakkoluuloja hänellä on muista asioista tämän jälkeen. B:n ohje muille ei ole koskaan se, että 'luota vain intuitioosi', vaan että 'syvenny minuun' (vai onko se 'toista minua' ja 'altistu aina minulle').

"jota hyvällä normijärjelläkin on vaikeaa ymmärtää"

Hyvä-normi-järki on tavallaan oksymoronismi, jos ei käytä kirjoitettua kieltä, jossa lukee tarkkaan normijärki-käsitteen tarkoitus. Sinun käsitteidesi tarkoitukset ovat täysin erilaiset kuin ihmisten, joita väität lainaavasi. Yllä olevat videot eivät taitaisi suostua käyttämään normijärkeä klassisen fysiikan maailmasta sellaisessa merkitykessä, että ihmisiä pitäisi vertailla sen sisällä. Hyvä normi järki olisi silloin jollain Michael Jordanilla, jonka intuitio ja ehdollistuminen maailmalle antaa hänen heittää koreja paremmin kuin muut.

"Alan tunnustettu guru, joka loi omat teoriansa sen parissa. Matemaattiset infitesimaalit kuului näkemyksiinsä mukaan. Meni kauan, ennen kuin modernimpi matematiikka edes tunnusti "lukuhypoteesiaan". Hyperreaaliluvut äärellisten reaalilukujen laajennukseksi."

Mikään luku ei ole Feynmanin näkemys. Hän syntyi käyttämään reaalilukuja samalla tavalla kuin vauva syntyy ilman muita vaihtoehtoja.

Feynman teki paljon uusia tuloksia integraaleista ja differentiaalisista laskuista. Jotkut liittyvät läheisesti polkuintegraali QM:ään ja QFT:hen. Jokin hänen nimeään kantava aihe ei koske mitään muuta kuin yleistä laskemista
https://web.williams.edu/Mathematics/lg5/Feynman.pdf
Missään hänen töissään ei käytetä epätarkkoja infinitesimaalisuuden käsitteitä (eri käsitettä kuin epsilon-delta -menetelmä) sen enempää kuin muidenkaan vanhojen ja nykyisten fyysikoiden ja käytännön matemaatikkojen työtavassa. Pienen luvun käsitettä käytetään yleensä vain lyhyen hetken ajan koettaessa saada yhdestä fysiikan alkutekijöissään olevasta yhtälöstä toinen yhtälö, joka on tietoa antava tai hyödyllinen. Kyseinen infinitesimaalisuuden käsite voi antaa aihetta epäillä virheiden mahdollisuutta eri yhtälöiden identtisyyden välillä, mutta silti kyseessä on vain käytetty menetelmä eikä näitä töitä ja jonkin asian fysiikkaa määrittävä tekijä. Feynman ei vaikuttanut hyperreaalilukuihin mitenkään, ja koska hyperreaaliluvuissa formalismi on aivan eri kuin siinä, missä tunnutaan puhuttavan sellaisesta, niin periaatteessa kukaan tähän astinen fyysikko ei ollut käyttänyt niitä, eikä kukaan ole käyttänyt niitä niiden jälkeenkään. Periaatteessa niiden käyttö vaatii kokonaista omistautumista niille, eikä samanlaista sekakäyttöä kuin ennen.

Koska Feynman oli myös opettaja, niin hän myös syntyi vauvasta asti kertomaan jokaiselle oppilaalle, että differentiaalilaskennassa on kyseessä todella pieni luku, ja joka joskus näyttää siltä kuin sitä voisi käyttää kuin infinitesimaalista alkiota. Minkä voi puolestaan liittää siihen, että hän halusi oppilaiden intuitiivisesti ymmärtävän joskus jotain, mutta vielä enemmän siihen, että niin olivat tehneet sadat ennen häntä.

"Ei vedessäkään aallot etene, vaan aaltojen välittämä energia. Aallolta toiselle. Ja ääniaalloista voi sanoa samaa. Energia siirtyy, ei materia, joka sitä välittää."

Et voi kirjoittaa edes vedestä ja äänestä tavalla, joka olisi konsistentti. Miksi toisessa tapauksessa aallot välittävät energiaa, mutta toisessa se on materia? Veden tapauksessa kutsut aaltoa itse vedeksi. Mutta miksi kutsut ääntä?

Maailmassa on asioita, jotka siirtyvät jostain johonkin, eikä kaikki ole niinkuin paikalleen vangittua ilmaa tai vettä (tosiasiassa maailman vedet ja ilmatkin virtaavat). On siis turha tehdä mallia, joka ei voi tätä esittää. Samalla muista, että sinun tulee pystyä tekemään aaltoa, joka ei siirry eikä silloin siirrä energiaa mistään mihinkään. Tämä pystyisi muodostamaan lepoenergian eli massan.

2

Lue lisää

Mikään kenttä ei ole energian kenttä ja ainoastaan energian siirtäjä. Jokaisella kentällä on muukin määritelmä kuin energia, ja sillä tulee olemaan merkitystä. Energia ei siirry mihinkään, ellei kenttä siirry tai muutu jossain kaukana joskus eri muotoon kuin nyt, ja jos se, mistä energia otetaan pois, ei ole heikomman kentän aktiviteettia. Kentät siirtävät siis kaikkea muutakin kuin energiaa. QFT:ssä kentät siirtävät paikasta toiseen sitä mahdollisuutta, että 'on yksi kappale elektroneja'. Samoin QM siirsi viimeksi kuin katsottiin, niin todennäköisyyksiä eikä energiaa. Kaikki kentät siis tekevät vain tuota mitä sanoin, eikä poikkeuksia ole. Tästä voi olla vaikea päätellä, että miten esim. jääkaappimagneetilla heiluteltava ruuvi voi saada energiaa, joka tuntuu olevan käsistä peräisin, jos ei voi päätöksen tasolla lahjoittaa energiaa toisesta toiseen tai keksiä kenttää, joka on energianpikapostipalvelu,mutta sitä varten voi lukea, mitä QFT:ssä lukee.

"Kiinteässä aineessa/aineessa kiteen värähtelyenergiaa välittää kvantti (fononi)."

Fononeja ei ole olemassa. Ihmiset vain laskevat asioita niillä. Fononi vaatii väliaineen, joten se on yhtä hyvä esimerkki kentästä kuin vesi tai ilmamolekyylien liike. Sama kuin sanoisi käsien tärinän olevan fyysinen objekti käsien sisällä. Fononi vaatii väliainetta niin paljon kuin että siinä on oltava olemassa kvanttihiukkasia, ja näiden hiukkasten välillä on oltava repulsiivinen voima eli noin kaksi eri QFT-kenttää. Kaikki energia fononiin liittyen on näiden kenttien energiaa alunperin.

Samalla tavalla olisi pitänyt sanoa, että kaikki ns. veden aaltojen siirtämä energia on vesimolekyylien energiaa. Energiaa on olemassa, vaikka vesimolekyyli ei liiku yhtään vasemmalle ja oikealle, vaan ainoastaan ylös ja alas. Syy miksi esim. uusien aaltojen eli uuden ylös-alas -liikkeen syntyminen tapahtuu sivuille päin, johtuu makroskooppisesti sanottuna veden viskositeetista, joka tarkoittaa, etteivät läheiset molekyylit voi olla huomioimatta, että yksi liikkuu ylös ja alas. Tämä tulee myös siirtämään sitä paikkaa, missä energiaa on lainkaan ja poistamaan energiaa sieltä ,missä sitä on enemmän.

Fononeissa on yleensä pakko olla kyseessä kiinteä aine, joka on äänettömänä täydellinen kristalli. Muutoin kaikki, mitä huonosti järjestyneessä aineessa tapahtuu olisi selitettävissä vain hiukkanen kerrallaan. Fononi voi välttyä tältä, koska aine on niin yksinkertainen ja itseään toistava. On myös mahdollista ettei aine pysy täydellisenä kaikissa olosuhteissa ja kaikille äänien yhdistelmille (kova ääni tai iso fononi on paljon energiaa, ja se rikkoo kristallia tai lisää lämpöä, joka tekee hiukkasille liikettä, jota ei ole laskettu lainkaan mukaan fononin kaavassa), ja silloin fononi antaa väärän tuloksen ja vain hiukkanen kerrallaan saisi oikean.

"Ihminen voi kuulla sen"

Ei voi, koska ainoa fononi, jonka voit saada lähelle korvaasi, on korvaluissa, ja niistä yhteys aivoihisi ei ole enää kiinteää ainetta, joten fononius siitä äänestä eli energiasta on loppunut aikoja sitten.

"Riippuen aistihavaintojensa rekisteröinnin herkkyydestä ja ääniaaltojen sisältämän energian määrästä. Ja elimistösi takuulla resonoi sen kanssa kynnyksen ylityttyä"

Fononin taajuus on melkein mielivaltainen luku. Ei ole mitään takeita, että tietty kasa lihaa resonoisi mielivaltaisen luvun kanssa. Jos ns. äänen energia muutetaan toiseen muotoon, niin jotkut energian muodot ovat sellaisia, että ne vain otetaan vastaan, eivätkä vastaanottavat hiukkaset pyri tanssimaan kuin kristallin hiukkaset tai edes lineaarisena kuvana niistä. Resonanssissa, joka olisi valmis resonoimaan, ei ole teoriassa koskaan niin, että sillä on amplitudin kynnys vastaanotetulle värähtelylle. Vastaanotetu energia tulisi vain eristää tähän viimeiseen systeemiin sisälle ja virheet sen rakenteessa voivat juuri muuttaa värähtelyt satunnaisiksi useille taajuuksille ja kadottaa energian niitä pitkin.

3

Anonyymi kirjoitti:

Mikään kenttä ei ole energian kenttä ja ainoastaan energian siirtäjä. Jokaisella kentällä on muukin määritelmä kuin energia, ja sillä tulee olemaan merkitystä. Energia ei siirry mihinkään, ellei kenttä siirry tai muutu jossain kaukana joskus eri muotoon kuin nyt, ja jos se, mistä energia otetaan pois, ei ole heikomman kentän aktiviteettia. Kentät siirtävät siis kaikkea muutakin kuin energiaa. QFT:ssä kentät siirtävät paikasta toiseen sitä mahdollisuutta, että 'on yksi kappale elektroneja'. Samoin QM siirsi viimeksi kuin katsottiin, niin todennäköisyyksiä eikä energiaa. Kaikki kentät siis tekevät vain tuota mitä sanoin, eikä poikkeuksia ole. Tästä voi olla vaikea päätellä, että miten esim. jääkaappimagneetilla heiluteltava ruuvi voi saada energiaa, joka tuntuu olevan käsistä peräisin, jos ei voi päätöksen tasolla lahjoittaa energiaa toisesta toiseen tai keksiä kenttää, joka on energianpikapostipalvelu,mutta sitä varten voi lukea, mitä QFT:ssä lukee.

"Kiinteässä aineessa/aineessa kiteen värähtelyenergiaa välittää kvantti (fononi)."

Fononeja ei ole olemassa. Ihmiset vain laskevat asioita niillä. Fononi vaatii väliaineen, joten se on yhtä hyvä esimerkki kentästä kuin vesi tai ilmamolekyylien liike. Sama kuin sanoisi käsien tärinän olevan fyysinen objekti käsien sisällä. Fononi vaatii väliainetta niin paljon kuin että siinä on oltava olemassa kvanttihiukkasia, ja näiden hiukkasten välillä on oltava repulsiivinen voima eli noin kaksi eri QFT-kenttää. Kaikki energia fononiin liittyen on näiden kenttien energiaa alunperin.

Samalla tavalla olisi pitänyt sanoa, että kaikki ns. veden aaltojen siirtämä energia on vesimolekyylien energiaa. Energiaa on olemassa, vaikka vesimolekyyli ei liiku yhtään vasemmalle ja oikealle, vaan ainoastaan ylös ja alas. Syy miksi esim. uusien aaltojen eli uuden ylös-alas -liikkeen syntyminen tapahtuu sivuille päin, johtuu makroskooppisesti sanottuna veden viskositeetista, joka tarkoittaa, etteivät läheiset molekyylit voi olla huomioimatta, että yksi liikkuu ylös ja alas. Tämä tulee myös siirtämään sitä paikkaa, missä energiaa on lainkaan ja poistamaan energiaa sieltä ,missä sitä on enemmän.

Fononeissa on yleensä pakko olla kyseessä kiinteä aine, joka on äänettömänä täydellinen kristalli. Muutoin kaikki, mitä huonosti järjestyneessä aineessa tapahtuu olisi selitettävissä vain hiukkanen kerrallaan. Fononi voi välttyä tältä, koska aine on niin yksinkertainen ja itseään toistava. On myös mahdollista ettei aine pysy täydellisenä kaikissa olosuhteissa ja kaikille äänien yhdistelmille (kova ääni tai iso fononi on paljon energiaa, ja se rikkoo kristallia tai lisää lämpöä, joka tekee hiukkasille liikettä, jota ei ole laskettu lainkaan mukaan fononin kaavassa), ja silloin fononi antaa väärän tuloksen ja vain hiukkanen kerrallaan saisi oikean.

"Ihminen voi kuulla sen"

Ei voi, koska ainoa fononi, jonka voit saada lähelle korvaasi, on korvaluissa, ja niistä yhteys aivoihisi ei ole enää kiinteää ainetta, joten fononius siitä äänestä eli energiasta on loppunut aikoja sitten.

"Riippuen aistihavaintojensa rekisteröinnin herkkyydestä ja ääniaaltojen sisältämän energian määrästä. Ja elimistösi takuulla resonoi sen kanssa kynnyksen ylityttyä"

Fononin taajuus on melkein mielivaltainen luku. Ei ole mitään takeita, että tietty kasa lihaa resonoisi mielivaltaisen luvun kanssa. Jos ns. äänen energia muutetaan toiseen muotoon, niin jotkut energian muodot ovat sellaisia, että ne vain otetaan vastaan, eivätkä vastaanottavat hiukkaset pyri tanssimaan kuin kristallin hiukkaset tai edes lineaarisena kuvana niistä. Resonanssissa, joka olisi valmis resonoimaan, ei ole teoriassa koskaan niin, että sillä on amplitudin kynnys vastaanotetulle värähtelylle. Vastaanotetu energia tulisi vain eristää tähän viimeiseen systeemiin sisälle ja virheet sen rakenteessa voivat juuri muuttaa värähtelyt satunnaisiksi useille taajuuksille ja kadottaa energian niitä pitkin.

3

Lue lisää

"Huomaat sen, jos menet konsertissa seisomaan bassokaiuttimen eteen, niin keuhkosi lähiympäristö varmasti havaitsee kaikupohjan ja resonanssin."

Jos pehmeä aine reagoi paineeseen siten, että se painuu kasaan ja laajenee, niin kyseessä ei ole resonanssin käsite vaikka liikkeessä on vakio taajuus. Korkean taajuuden aiheuttamat paine-erot voisivat olla samat, jos äänentoisto olisi mistään kotoisin, mutta pointti on siinä, että nämä korkeat taajuudet eivät ole pehmeän aineen kanssa koskaan epäresonanssissa, joka merkitsisi edestakaisia liikkeitä aina eri vaiheessa kuin mitä paine yrittää juuri nyt. Jotta epäresonanssi ja samoin yksittäisen taajuuden resonanssi syntyisi, pehmeän aineen pinnalla täytyy olla jokin tietty aika, missä se haluaisi siirtyä vetäytyneestä tilasta laajentuneeksi, koska sihen muka vaikuttaisi etäisyys tästä pinnasta johonkin sisäpintaan ennen luita (joka ei muka koe painetta vastakkaiselta puolelta). Tosiasiallinen pehmeäaine laajenee juuri siinä ajassa, kuin mikä on paineen funktio ulkopuolella verrattuna aineen sisällä, eli ajat muuttuvat sitä mukaa kuin kaiuttimen käyttämät taajuudetkin mutta myös niiden amplitudi. Tämä ei ole perusresonanssia. Suurin osa bassokaiuttimista pärisee suhteellisen leveällä taajuudella, mikä viittaisi siihen, ettei taajuus ole mitenkään tarkkaa keuhkoillesi. Tosin on myös niin, että aine reagoi mataliin taajuuksin lähes aina jotenkin, ja se tapahtuu leveällä taajuudella, mikä voi johtua siitä, että näin vain on tai siitä, että sillä on monipuolinen geometrinen rakenne ja materiaali on eri seoksia.

"Siihenhän ääniaseetkin perustuu. ...Säädettäessä on tappava, koska värähtelytaajuuden ollessa täysin sopiva, niin sisäelimet hajoaa."

Sisäelimet perustuvat kvarkkeihin, ja sisäelimet perustuvat jo vuorovaikuttaviin kenttiin. Koska se että asiat eivät ole erillisiä kvarkkeja perustuu vuorovaikuttaviin kenttiin.

"(joka resonoi elimistön kanssa muodostaen voimistuneen "interferenssin")"

Interferenssillä ei ole ominaisuuksia, joilla olisi lukuarvoja, joten interferenssi ei voi voimistua. Jos joku matemaatikko tekee interferenssille jonkun muuttujan, niin oletus on, että se ei ole fyysinen muuttuja. Jos puhutaan vastaanottajan signaali-interferenssistä, joka on kaikkea sitä energiaa, mitä hän ei kuvitellut ottavansa vastaan, niin silloin interferenssin voimakkuus on suhteellinen ja subjektiivinen suure, joka riippuu siitä, että miten vähän vastaanottaja tietää ympäröivästä todellisuudestaan.

" tietoisuuden (ja metatietoisuuden) olemassaolon edellytys on aivokuori"

Aivokuori perustuu kvarkkeihin.

"Kun ihminen kuolee, hänen energiakenttänsä häviää. Ja niin häviää tietoisuuskin. Ilman, että mitään elimellistä muutosta tapahtuu."

Ihminen ei mene elävästä ihmisestä kuolleeksi ilman elimellistä muutosta, joten et voi todeta kuolemasta, mikä tietoisuuden ja elimellisyyden suhde oikeasti on.

"Koska verenkierto ja sen seurauksena sähköiset toiminnot (kentät) lakkaa olemasta. Ihminen "toimii sähköllä". Sydän ja hermosto mukaan lukien aivot."

Sähkö perustuu kvarkkeihin.

Tarkempi tapa sanoa, miten elämä lakkaa, on sanoa, että solut lakkaavat käsittelemästä ainetta sähkökemiallisesti tai lähettämästä sähköä sähkönä, joka vaatii energiaa, kun niiltä loppuu sokerina varastoitu energia ja/tai siitä energiaa vapauttava happi. Elämän kohde perustui kvarkkeihin, ja elämän menetelmä perustui kvarkkeihin.

"Vpisitko ajatella vaikka niin, että ihmisen tietoisuus on energiakenttä, joka tarvitsee "käyttöjärjestelmäkseen" ihmisen kehittyneet aivot ja niihin tallentuneet muistot kaikesta koetusta ja opitusta? Subjektiivinen todellisuus koostuu niiden uniikkiudesta ja sen sisällön henkilökohtaisesta tulkitsemisesta."

Kvarkit eivät tarvitse toista kenttää ollakseen kenttä. Muutoin jokainen kenttä olisi käsite, joka ei koskaan saavuta sitä, mitä se tavoittelee olevansa. Joku voi tehdä käsitteen, jota ei voi toisella käsitteellä saavuttaa, mutta hänen pitää ensin keksiä se.

Jos minulla on universumi, jossa on kvarkki u, ja kvarkki d, eikä mitään muuta, niin silloin kvarkit ovat uniikit ja kvarkkien todellisuus on yhtä subjektiivinen kuin sinun. Jos minulla on miljoona vetyatomia yhdessä paikassa ja kaksi miljoonaa vetyatomia toisessa paikassa, niin silloin se vetyatomi, jonka vasemmalla puolella on 2e6 - 1 atomia ja sen jälkeen tyhjää, on uniikki universumissa. Tai miljoonan atomin paikka on uniikki paikka universumissa, ja yhtä subjektiivinen kuin sinun.

"Aluksi tulokas ei edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen. Joten voidaan ajatella, että tietoisuus ei ole synnynnäistä."

Aluksi kvarkit eivät ymmärrä olevansa erillinen galaksi. Joten moni muukaan asia ei ole niille synnynnäinen.

4

Anonyymi kirjoitti:

"Huomaat sen, jos menet konsertissa seisomaan bassokaiuttimen eteen, niin keuhkosi lähiympäristö varmasti havaitsee kaikupohjan ja resonanssin."

Jos pehmeä aine reagoi paineeseen siten, että se painuu kasaan ja laajenee, niin kyseessä ei ole resonanssin käsite vaikka liikkeessä on vakio taajuus. Korkean taajuuden aiheuttamat paine-erot voisivat olla samat, jos äänentoisto olisi mistään kotoisin, mutta pointti on siinä, että nämä korkeat taajuudet eivät ole pehmeän aineen kanssa koskaan epäresonanssissa, joka merkitsisi edestakaisia liikkeitä aina eri vaiheessa kuin mitä paine yrittää juuri nyt. Jotta epäresonanssi ja samoin yksittäisen taajuuden resonanssi syntyisi, pehmeän aineen pinnalla täytyy olla jokin tietty aika, missä se haluaisi siirtyä vetäytyneestä tilasta laajentuneeksi, koska sihen muka vaikuttaisi etäisyys tästä pinnasta johonkin sisäpintaan ennen luita (joka ei muka koe painetta vastakkaiselta puolelta). Tosiasiallinen pehmeäaine laajenee juuri siinä ajassa, kuin mikä on paineen funktio ulkopuolella verrattuna aineen sisällä, eli ajat muuttuvat sitä mukaa kuin kaiuttimen käyttämät taajuudetkin mutta myös niiden amplitudi. Tämä ei ole perusresonanssia. Suurin osa bassokaiuttimista pärisee suhteellisen leveällä taajuudella, mikä viittaisi siihen, ettei taajuus ole mitenkään tarkkaa keuhkoillesi. Tosin on myös niin, että aine reagoi mataliin taajuuksin lähes aina jotenkin, ja se tapahtuu leveällä taajuudella, mikä voi johtua siitä, että näin vain on tai siitä, että sillä on monipuolinen geometrinen rakenne ja materiaali on eri seoksia.

"Siihenhän ääniaseetkin perustuu. ...Säädettäessä on tappava, koska värähtelytaajuuden ollessa täysin sopiva, niin sisäelimet hajoaa."

Sisäelimet perustuvat kvarkkeihin, ja sisäelimet perustuvat jo vuorovaikuttaviin kenttiin. Koska se että asiat eivät ole erillisiä kvarkkeja perustuu vuorovaikuttaviin kenttiin.

"(joka resonoi elimistön kanssa muodostaen voimistuneen "interferenssin")"

Interferenssillä ei ole ominaisuuksia, joilla olisi lukuarvoja, joten interferenssi ei voi voimistua. Jos joku matemaatikko tekee interferenssille jonkun muuttujan, niin oletus on, että se ei ole fyysinen muuttuja. Jos puhutaan vastaanottajan signaali-interferenssistä, joka on kaikkea sitä energiaa, mitä hän ei kuvitellut ottavansa vastaan, niin silloin interferenssin voimakkuus on suhteellinen ja subjektiivinen suure, joka riippuu siitä, että miten vähän vastaanottaja tietää ympäröivästä todellisuudestaan.

" tietoisuuden (ja metatietoisuuden) olemassaolon edellytys on aivokuori"

Aivokuori perustuu kvarkkeihin.

"Kun ihminen kuolee, hänen energiakenttänsä häviää. Ja niin häviää tietoisuuskin. Ilman, että mitään elimellistä muutosta tapahtuu."

Ihminen ei mene elävästä ihmisestä kuolleeksi ilman elimellistä muutosta, joten et voi todeta kuolemasta, mikä tietoisuuden ja elimellisyyden suhde oikeasti on.

"Koska verenkierto ja sen seurauksena sähköiset toiminnot (kentät) lakkaa olemasta. Ihminen "toimii sähköllä". Sydän ja hermosto mukaan lukien aivot."

Sähkö perustuu kvarkkeihin.

Tarkempi tapa sanoa, miten elämä lakkaa, on sanoa, että solut lakkaavat käsittelemästä ainetta sähkökemiallisesti tai lähettämästä sähköä sähkönä, joka vaatii energiaa, kun niiltä loppuu sokerina varastoitu energia ja/tai siitä energiaa vapauttava happi. Elämän kohde perustui kvarkkeihin, ja elämän menetelmä perustui kvarkkeihin.

"Vpisitko ajatella vaikka niin, että ihmisen tietoisuus on energiakenttä, joka tarvitsee "käyttöjärjestelmäkseen" ihmisen kehittyneet aivot ja niihin tallentuneet muistot kaikesta koetusta ja opitusta? Subjektiivinen todellisuus koostuu niiden uniikkiudesta ja sen sisällön henkilökohtaisesta tulkitsemisesta."

Kvarkit eivät tarvitse toista kenttää ollakseen kenttä. Muutoin jokainen kenttä olisi käsite, joka ei koskaan saavuta sitä, mitä se tavoittelee olevansa. Joku voi tehdä käsitteen, jota ei voi toisella käsitteellä saavuttaa, mutta hänen pitää ensin keksiä se.

Jos minulla on universumi, jossa on kvarkki u, ja kvarkki d, eikä mitään muuta, niin silloin kvarkit ovat uniikit ja kvarkkien todellisuus on yhtä subjektiivinen kuin sinun. Jos minulla on miljoona vetyatomia yhdessä paikassa ja kaksi miljoonaa vetyatomia toisessa paikassa, niin silloin se vetyatomi, jonka vasemmalla puolella on 2e6 - 1 atomia ja sen jälkeen tyhjää, on uniikki universumissa. Tai miljoonan atomin paikka on uniikki paikka universumissa, ja yhtä subjektiivinen kuin sinun.

"Aluksi tulokas ei edes ymmärrä olevansa erillinen ihminen. Joten voidaan ajatella, että tietoisuus ei ole synnynnäistä."

Aluksi kvarkit eivät ymmärrä olevansa erillinen galaksi. Joten moni muukaan asia ei ole niille synnynnäinen.

4

Lue lisää

B:
"Tuo on mielenkiintoista siinä mielessä että vastasyntyneet ihmisvauvat (ja myös luonnossa elävät eläimet) kykenevät reagoimaan ympäristössään vaikuttaviin energioihin suoraan ilman kielellis-loogis-analyyttistä suodatusta eikä niillä ole samankaltaista näennäisyksilöllistä minuutta kuin tyypillisellä ihmisellä (joka ilmeisesti jakautuu aika helposti esim. aivokurkiaisenn katkaisun tai psykiatrisen dissosiaation kautta)."

Tämä ei ole kiinnostavaa lainkaan, ja tämä vain harhauttaa meidät keskustelemasta siitä oikeasta keskustelusta, että ovatko lapset ja ympäristöt eri käytöksineen ja vaiheineen täysin loogis-analyyttisiä objekteja. Kivilläkään ei ole jotain toimintamenetelmää, mikä olisi loogis-analyyttisyys, mutta et ole tuonut kiviä keskusteluun (itse) esimerkkeinä siitä, miten tätä todellisuutta pitää asuttaa, jotta sen tuntee parhaiten.

B:
"Aito tietoisuus on nimenomaan synnynnäistä ja periaatteessa yhteistä kaikelle mitä kutsumme aineelliseksi... helposti unohdetaan tunnetaso ja kehotietoisuus joka ylläpitää ja organisoi kehon toimintoja esim. unitilassa."

Voit tehdä kaikki tietoisuuden käsitteet itse. Mutta aineella ei ole enempää ominaisuuksia, kuin mitä sillä sanotaan olevan, ja mikä on riittävää, että se on omaa itseään. Etkä osaa tehdä selvästikään näitä aineen synnynnäisen tietoisuuden malleja, koska aine ei tunne, eikä sillä ole kehoa, eikä se ole unessa.

B:
"Intuitio ja vaistot ovat lähempänä tuota aitoa ja alkup. tietoisuutta joka on kollektiivinen ja epälokaali."

Aineessa ei empiirisen tiedon nojalla ole mitään kollektiivista tai epälokaalia. Ilmeisesti niitä ei ole vaistoissasikaan ja olet vain kuvitellut olevasi tuollainen. Kollektiiviset eläimet, tekevät kollektiivisia asioita noin puolen metrin päässä toisistaan ja noin 10 m/s nopeudella. Heidän aistimiensa kyky tehdä kollektiivinen päätös on vähän hitaampi kuin valonnopeus kyseisen matkan ylitse ja muutaman kerran aivojen ympäri mentynä(lokaalisuuden mielestä). Varsinkin jos heidän ei ole tarkoitus analysoida kollektiivin suoritusta, vaan he reagoivat vain oleelliseen. Tällöin lokaalisuuden aiheuttamat erot epälokaalisuuteen verrattuna ovat 0.3 mikrometriä (jos valon pitäisi kulkea valona esim. 10 m). Tämä lisätään siihen matkaan, mikä sekä lokaalissa, että epälokaalissa tapauksessa täytyy käyttää siihen, että jokaisen yksilön aivo hieman päättelee seuraavaa siirtoa. Tämä voi olla erilainen tarkastelu, jos sanot että epälokaalissa tapauksessa aivoja ei edes käytetä eikä aika tee aivoissa mitään muutoksia, vaan kollektio on ikäänkuin yhdellä deterministisellä radalla.

B:
"Kyse ei ole panpsykismistä (jossa kombinaatio-ongelma) vaan siitä että kaikki se mitä ylipäätänsä voidaan kokea (joka on aina erilaista suhteessa taustaansa) on tavallaan dissosiaatiota kokonaisuudesta jolla on sekä tietoisuus että energia-aspekti."

Sinulla on dissosiaatio-ongelma, koska et voi osoittaa, miten selkeästi koettava kokemus voidaan dissosioida jostain, mikä on koko supertietoisuus. Etkä voi esittää sitä filosofeille ja tulla heidän hurrattavakseen.

B:
"Esim. meditaatiossa nimenomaan pyritään tyhjentämään mieli (ja aivot) kaikesta kielellis-loogis-analyttisestä (sekoilusta) jolloin se voi toimia mahdollisimman herkkänä ja suorana vastaanottimena epälokaaleille vaikutuksille"

Et voi saada ketään olemaan meditaatiossa ja vastaanottavainen arvostelemalla kieltä ja logiikkaa satunnaisessa aiheessa, (joksi joskus valitset koko todellisuuden, mutta eikö kannattaisi poistaa vielä enemmän loogisuuksia kuin tämä spesifi käyttökerta?) Pitääkö ihmisen olla vastaanottavainen 24/7 ja olla koskaan miettimästä, mistä tässä kaikessa on kyse? Epäloogisella menetelmällä voi luoda tekstin tai filosofian, joka käsittelee asiaa. Et ole välttämättä ikinä yrittänyt tätä tietoisesti ja tarkkailen aikaansannoksen epäloogista puhtautta. Epäloogisen tekstin lukijaan pätee, että jos hän hyväksyy sen, hän on todennäköisesti epälooginen. Teksti joka käsittelee kohdetta, ja epäloogisuuteen kehoittaminen on kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Mikään epälooginen teksti ei voi edes sanoa, että jotain pitää tehdä. Koska jonkin tekeminen ja sen nimittäminen hyödylliseksi tarkoittaisi, että teolla on seurauksia, ja todellisuus koostuu säännöistä. Jos siis haluat että meditoimme epäloogisesti, niin älä missään nimessä pyydä tekemään niin, vaan yritä altistaa meidät epäloogisuuksille, ja toivo että muutumme epäloogisiksi.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tuo on mielenkiintoista siinä mielessä että vastasyntyneet ihmisvauvat (ja myös luonnossa elävät eläimet) kykenevät reagoimaan ympäristössään vaikuttaviin energioihin suoraan ilman kielellis-loogis-analyyttistä suodatusta eikä niillä ole samankaltaista näennäisyksilöllistä minuutta kuin tyypillisellä ihmisellä (joka ilmeisesti jakautuu aika helposti esim. aivokurkiaisenn katkaisun tai psykiatrisen dissosiaation kautta)."

Tämä ei ole kiinnostavaa lainkaan, ja tämä vain harhauttaa meidät keskustelemasta siitä oikeasta keskustelusta, että ovatko lapset ja ympäristöt eri käytöksineen ja vaiheineen täysin loogis-analyyttisiä objekteja. Kivilläkään ei ole jotain toimintamenetelmää, mikä olisi loogis-analyyttisyys, mutta et ole tuonut kiviä keskusteluun (itse) esimerkkeinä siitä, miten tätä todellisuutta pitää asuttaa, jotta sen tuntee parhaiten.

B:
"Aito tietoisuus on nimenomaan synnynnäistä ja periaatteessa yhteistä kaikelle mitä kutsumme aineelliseksi... helposti unohdetaan tunnetaso ja kehotietoisuus joka ylläpitää ja organisoi kehon toimintoja esim. unitilassa."

Voit tehdä kaikki tietoisuuden käsitteet itse. Mutta aineella ei ole enempää ominaisuuksia, kuin mitä sillä sanotaan olevan, ja mikä on riittävää, että se on omaa itseään. Etkä osaa tehdä selvästikään näitä aineen synnynnäisen tietoisuuden malleja, koska aine ei tunne, eikä sillä ole kehoa, eikä se ole unessa.

B:
"Intuitio ja vaistot ovat lähempänä tuota aitoa ja alkup. tietoisuutta joka on kollektiivinen ja epälokaali."

Aineessa ei empiirisen tiedon nojalla ole mitään kollektiivista tai epälokaalia. Ilmeisesti niitä ei ole vaistoissasikaan ja olet vain kuvitellut olevasi tuollainen. Kollektiiviset eläimet, tekevät kollektiivisia asioita noin puolen metrin päässä toisistaan ja noin 10 m/s nopeudella. Heidän aistimiensa kyky tehdä kollektiivinen päätös on vähän hitaampi kuin valonnopeus kyseisen matkan ylitse ja muutaman kerran aivojen ympäri mentynä(lokaalisuuden mielestä). Varsinkin jos heidän ei ole tarkoitus analysoida kollektiivin suoritusta, vaan he reagoivat vain oleelliseen. Tällöin lokaalisuuden aiheuttamat erot epälokaalisuuteen verrattuna ovat 0.3 mikrometriä (jos valon pitäisi kulkea valona esim. 10 m). Tämä lisätään siihen matkaan, mikä sekä lokaalissa, että epälokaalissa tapauksessa täytyy käyttää siihen, että jokaisen yksilön aivo hieman päättelee seuraavaa siirtoa. Tämä voi olla erilainen tarkastelu, jos sanot että epälokaalissa tapauksessa aivoja ei edes käytetä eikä aika tee aivoissa mitään muutoksia, vaan kollektio on ikäänkuin yhdellä deterministisellä radalla.

B:
"Kyse ei ole panpsykismistä (jossa kombinaatio-ongelma) vaan siitä että kaikki se mitä ylipäätänsä voidaan kokea (joka on aina erilaista suhteessa taustaansa) on tavallaan dissosiaatiota kokonaisuudesta jolla on sekä tietoisuus että energia-aspekti."

Sinulla on dissosiaatio-ongelma, koska et voi osoittaa, miten selkeästi koettava kokemus voidaan dissosioida jostain, mikä on koko supertietoisuus. Etkä voi esittää sitä filosofeille ja tulla heidän hurrattavakseen.

B:
"Esim. meditaatiossa nimenomaan pyritään tyhjentämään mieli (ja aivot) kaikesta kielellis-loogis-analyttisestä (sekoilusta) jolloin se voi toimia mahdollisimman herkkänä ja suorana vastaanottimena epälokaaleille vaikutuksille"

Et voi saada ketään olemaan meditaatiossa ja vastaanottavainen arvostelemalla kieltä ja logiikkaa satunnaisessa aiheessa, (joksi joskus valitset koko todellisuuden, mutta eikö kannattaisi poistaa vielä enemmän loogisuuksia kuin tämä spesifi käyttökerta?) Pitääkö ihmisen olla vastaanottavainen 24/7 ja olla koskaan miettimästä, mistä tässä kaikessa on kyse? Epäloogisella menetelmällä voi luoda tekstin tai filosofian, joka käsittelee asiaa. Et ole välttämättä ikinä yrittänyt tätä tietoisesti ja tarkkailen aikaansannoksen epäloogista puhtautta. Epäloogisen tekstin lukijaan pätee, että jos hän hyväksyy sen, hän on todennäköisesti epälooginen. Teksti joka käsittelee kohdetta, ja epäloogisuuteen kehoittaminen on kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Mikään epälooginen teksti ei voi edes sanoa, että jotain pitää tehdä. Koska jonkin tekeminen ja sen nimittäminen hyödylliseksi tarkoittaisi, että teolla on seurauksia, ja todellisuus koostuu säännöistä. Jos siis haluat että meditoimme epäloogisesti, niin älä missään nimessä pyydä tekemään niin, vaan yritä altistaa meidät epäloogisuuksille, ja toivo että muutumme epäloogisiksi.

5

Lue lisää

B:
"fysikaaliset aivot toimivat ikäänkuin viritin-vahvistimena jolloin ne kykenevät muodostamaan konstruktiivisia interferenssejä periaatteessa minkä tahansa entiteetin/objektin ajasta ja paikasta riippumatta kanssa intention avulla joilloin intuitio on tavallaan aivojen viritinvahvistimen "hakukoneen" tuottama vastaus."

Tämä ei varmaan ole yhteensattumaa sen jälkeen kun sanoin, että logiikalla ja abstraktoimalla voi tehdä minkä tahansa entiteetin universumista ja todellisuudesta riippumatta. Nyt varmaan kuvittelet, että tämä olisi mahdollista äärellisen kokoisilla aivoillakin.

Jos olet ollut yhteydessä johonkin ulkopuoliseen vaikutukseen, niin et kyllä varmasti ole käyttänyt intuitiota lainkaan. Olet käyttänyt sitä vain siinä tapauksessa, että omat aivosi käyttävät ennakkopäätöksiään selittäessään yhteyden antamaa informaatiota sinulle.

Et ole myöskään selittänyt sitä, että jos toinen objekti on olemassa, niin se on jokin käsite. Miksi käsitteettömyydestä olisi hyötyä 24/7 ja miksi käsitteettömyys on maailman tila, jos jossain on käsittein kuvailtavaa informaatiota, johon tulisi ottaa yhteyttä, ja missä yhteyden saannissa on jotain tärkeää, ja minkä pitäisi kai olla tärkeää ihmisen kannalta tämän koko loppu elämän? Jos väität että käsitteitä kohteesta ei muodostu, niin tämän elämäntapasi oikea tarkoitus ei tunnu olevan toisen kohteen informaation täydellinen omaksunta (*), ja että tosiasissa tämä on kaikki jotain itsekeskeistä trippailua, joka toimii pikemminkin oman aivokemiasi palkitsemisjärjestelmän ehdoilla.

(*) Mikä viittaa siihen, että menetelmän lopullinen virheettömyys ei ole mitenkään oleellista. Joitain käsitteitä aaltojen virheistä voi saada aiemmista keskusteluista aineista ja äänistä. B:n esittämä ehdotus virheettömyyden takaamisesta on täysin käsitteellinen ja vailla konkretiaa.

B:
"kaikki se mitä nykyisesssä akateemisessa tieteessä arvostetaan eniten on itse asiassa enimmäkseen pelkkää sekoilua kielen käsitteiden tasolla."

Meditaatio on käsite (kielen), mieli on käsite, aivot on vaihteleva käsite, epälokaalius on akateeminen käsite, viritin-vahvistimesta voi näköjään tehdä käsitteen vaikka joskus se oli konkreettinen esine, intentio on käsite, intuitio on käsite.

Logiikka on myös käsite, joka sinulla on hyvin erilainen kuin muilla. Puhut siitä kuin logiikka virtaisi ajatuksissasi, mutta oikea logiikka on jotain, mitä pitää kirjoittaa ylös paperille.

Lisäksi kirjoittamasi on sekavaa eikä selvää faktaa tai tarkennusta odottavaa faktaa. Mikään siinä ei tule yleistymään, eikä tämä johdu siitä, että keksintösi sisältää määritelmän, jonka mukaan jokainen muu estää itseään vastaanottamasta. Kaikki mitä sanot perustuu samoihin periaatteisiin kuin uskonnot, jotka sanovat että oikeauskoiset saavat vahvan uskon kautta kokemuksen jostakin. Tämä uskon varaan tai epäanalyyttisyyteen heittäytyminen ei ole pelkästään kansoja jakava idea, josta tunnistaa omat porukat ja muut porukat. Vaan aina kun kokemusta ei tule, uskonto väittää olevan uskon puutetta. Samalla tavalla jokainen joka yrittäisi seurata ohjetta meditoida ilman käsitteitä saisi huutia siitä, että käsitteitä edelleen on, ja siksi se mitä sanot ei ole tarkoitettu yleistymään niidenkään joukossa, jotka halusivat sen yleistyvän.

B:
"Kukaan ei kykene kunnolla ymmärtämään näistä aloituksiani jos ei vaivaudu perehtymään ilman asenteita ja ennakkoluuloja linkittämääni aineistoon eikä sekään riitä vielä alkuunkaan."

Minulla on ennakkoluuloja sitä kohtaan, että muuttuisin kiveksi, joka ei tee loogis-analyyttistä päättelyä, mutta alkaa soida ulkopuolisista äänistä. Et ole minusta toiminut missään aloituksessa tätä ennakkoluuloa vastaan vaan puhunut muista aiheista, kuten miten kivi ja tosi usein tuo ulkopuoli pitäisi ymmärtää. Mutta se on ikäänkuin mielenkiintoani varten ja sinun vastakkaisia kivi-ideoita vastaan olevia konfliktejasi varten eikä sitä varten, että minäkin olisin noin kivi.

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"fysikaaliset aivot toimivat ikäänkuin viritin-vahvistimena jolloin ne kykenevät muodostamaan konstruktiivisia interferenssejä periaatteessa minkä tahansa entiteetin/objektin ajasta ja paikasta riippumatta kanssa intention avulla joilloin intuitio on tavallaan aivojen viritinvahvistimen "hakukoneen" tuottama vastaus."

Tämä ei varmaan ole yhteensattumaa sen jälkeen kun sanoin, että logiikalla ja abstraktoimalla voi tehdä minkä tahansa entiteetin universumista ja todellisuudesta riippumatta. Nyt varmaan kuvittelet, että tämä olisi mahdollista äärellisen kokoisilla aivoillakin.

Jos olet ollut yhteydessä johonkin ulkopuoliseen vaikutukseen, niin et kyllä varmasti ole käyttänyt intuitiota lainkaan. Olet käyttänyt sitä vain siinä tapauksessa, että omat aivosi käyttävät ennakkopäätöksiään selittäessään yhteyden antamaa informaatiota sinulle.

Et ole myöskään selittänyt sitä, että jos toinen objekti on olemassa, niin se on jokin käsite. Miksi käsitteettömyydestä olisi hyötyä 24/7 ja miksi käsitteettömyys on maailman tila, jos jossain on käsittein kuvailtavaa informaatiota, johon tulisi ottaa yhteyttä, ja missä yhteyden saannissa on jotain tärkeää, ja minkä pitäisi kai olla tärkeää ihmisen kannalta tämän koko loppu elämän? Jos väität että käsitteitä kohteesta ei muodostu, niin tämän elämäntapasi oikea tarkoitus ei tunnu olevan toisen kohteen informaation täydellinen omaksunta (*), ja että tosiasissa tämä on kaikki jotain itsekeskeistä trippailua, joka toimii pikemminkin oman aivokemiasi palkitsemisjärjestelmän ehdoilla.

(*) Mikä viittaa siihen, että menetelmän lopullinen virheettömyys ei ole mitenkään oleellista. Joitain käsitteitä aaltojen virheistä voi saada aiemmista keskusteluista aineista ja äänistä. B:n esittämä ehdotus virheettömyyden takaamisesta on täysin käsitteellinen ja vailla konkretiaa.

B:
"kaikki se mitä nykyisesssä akateemisessa tieteessä arvostetaan eniten on itse asiassa enimmäkseen pelkkää sekoilua kielen käsitteiden tasolla."

Meditaatio on käsite (kielen), mieli on käsite, aivot on vaihteleva käsite, epälokaalius on akateeminen käsite, viritin-vahvistimesta voi näköjään tehdä käsitteen vaikka joskus se oli konkreettinen esine, intentio on käsite, intuitio on käsite.

Logiikka on myös käsite, joka sinulla on hyvin erilainen kuin muilla. Puhut siitä kuin logiikka virtaisi ajatuksissasi, mutta oikea logiikka on jotain, mitä pitää kirjoittaa ylös paperille.

Lisäksi kirjoittamasi on sekavaa eikä selvää faktaa tai tarkennusta odottavaa faktaa. Mikään siinä ei tule yleistymään, eikä tämä johdu siitä, että keksintösi sisältää määritelmän, jonka mukaan jokainen muu estää itseään vastaanottamasta. Kaikki mitä sanot perustuu samoihin periaatteisiin kuin uskonnot, jotka sanovat että oikeauskoiset saavat vahvan uskon kautta kokemuksen jostakin. Tämä uskon varaan tai epäanalyyttisyyteen heittäytyminen ei ole pelkästään kansoja jakava idea, josta tunnistaa omat porukat ja muut porukat. Vaan aina kun kokemusta ei tule, uskonto väittää olevan uskon puutetta. Samalla tavalla jokainen joka yrittäisi seurata ohjetta meditoida ilman käsitteitä saisi huutia siitä, että käsitteitä edelleen on, ja siksi se mitä sanot ei ole tarkoitettu yleistymään niidenkään joukossa, jotka halusivat sen yleistyvän.

B:
"Kukaan ei kykene kunnolla ymmärtämään näistä aloituksiani jos ei vaivaudu perehtymään ilman asenteita ja ennakkoluuloja linkittämääni aineistoon eikä sekään riitä vielä alkuunkaan."

Minulla on ennakkoluuloja sitä kohtaan, että muuttuisin kiveksi, joka ei tee loogis-analyyttistä päättelyä, mutta alkaa soida ulkopuolisista äänistä. Et ole minusta toiminut missään aloituksessa tätä ennakkoluuloa vastaan vaan puhunut muista aiheista, kuten miten kivi ja tosi usein tuo ulkopuoli pitäisi ymmärtää. Mutta se on ikäänkuin mielenkiintoani varten ja sinun vastakkaisia kivi-ideoita vastaan olevia konfliktejasi varten eikä sitä varten, että minäkin olisin noin kivi.

6

Lue lisää

Et ole mitenkään perustellut sitä, että väärässä oleminen tieteessä on pysyvää, jos käyttää logiikkaa, etkä sitä, että järjestelmäsi ulkopuolisista äänistä eivät ole loogisia myös. Et pysty myöskään perustelemaan sitä, että ihminen muuttuu toiseksi ja oikeaan todellisuuteen, jos hän on epäloogisessa meditaatiossa, ja vain jos hän on epäloogisessa meditaatiossa (*). Koska silloin mihin perustuu se, että ihminen muuttuu ensin epäloogiseksi, tai se tulee edes motiiviksi? Muuttumisen loogisesta epäloogiseksi ei voi olla tapahtuma, missä todellisuus muuttuu, tai minkä käsitteellinen selitys vaatii jotain, millaisena sinä selität asioita loogisuuden toiselta puolelta. (Kyse ei ole siitä, että esim. kvarkit saavat kyvyn selittää kvarkkeja vasta kun ne ovat aivona, vaan siitä että mitä yritetään selittää, ei muutu. Jos selitettävä kohde ei muutu, niin väitän, että selittämistavassa ei tarvita muutoksia). Voitaisiin kysyä myös kysymyksiä siitä, että mikä on mallissasi erilainen mistäkin. Onko interferenssi-kohde erilainen kuin meditaatiossa oleva tietoisuus, onko tietoisuus erilainen kuin aivot, ovatko aivot meditaatiossa erilaiset kuin ennen meditaatiota ja eri puolilla motivaatiota olla epälooginen? Jos epälooginen aivo on erilainen kuin looginen aivo, ja loogisen aivon voi tutkia tieteellisesti, niin miksei epäloogiseksi muuttunut aivo näyttäydy muuttuneena aivona? Muutos voisi merkitä sitä, että aivo reagoi johonkin, pimeään materiaan. Tällöin epäloogisen aivon vertaaminen loogisen näyttää siltä, että aivo reagoi johonkin, mitä ei ole tai jollain reaktiolla, jota ei muuten ole. Yksi loppupäätelmä tästä on se, että ihmisen ei tarvitse mennä mihinkään tilaan saadakseen selvää siitä, että jossain on jotain, mihin muut ihmiset ovat reagoineet. Jolloin ei ole lainkaan oikein arvostella instituutiota, joka tätä voisi harjoittaa korkeilla moraalisilla arvoilla, joissa ei vain huijata ihmisiä.

(*) Olet kuin väittänyt, että tieto todellisuudesta, joka on esim. kaikkea, ei tule mitään kautta, vaikka tämä kaikki on tehty kaikesta ja kaikkea, missä pitäisi olla oikeaa tietoa, on kaikkialla. Ja ainoa mitä kautta tulee jotain oikeaa on yksi meditaatiotapa yksissä aivoissa.

Loogisuus on tietoisuutta tai materiaa tekemässä sitä, ja se on suoraa. Voit puhua elämänohjeista vain siten, että mitä ne saavat aikaan, mutta et siten, että mistä todellisuus koostuu eri ohjeita käyttämällä. Samoin voisi olla olemassa kaksi vasaraa, joista toinen lyö kaikkia näkemiään nauloja ja toinen poistaa niitä (eri paikassa), jolloin toisessa tapauksessa muodostuu taloja ja toisessa ei. Naulat ovat silti kummallekin samaa todellisuutta. Sinun tietoisuutesi oikeastaan näyttää käsittelevän ongelmia tietyllä tavalla, koska suhtaudut elämään siten, että elämän toimimiseksi sinun on pakko kehittää tietoa siitä, että mistä asiat koostuvat. Monet pitäisivät tätä analyyttisenä mielenä, vaikka sinulla onkin halu että tietosi siitä, miten asiat koostuvat, on sinulle intuitiivisen selvää. Samalla tavalla hiukkasfyysikot voivat ajatella, että hiukkasfysiikan täytyy olla heille intuitiivisen selvää, ja tämä ei kerro paljonko he ovat viettäneet aikaa analysoiden jotain. Ohjeesi perehtyä johonkin asiaan vuosia näyttää tässä täysin samanlaiselta (mutta jos kehotat perehtymään materiaaliin, josta ei voi analyyttisesti tulla mihinkään tulokseen, niin olisin itsekin skeptinen, ja juuri kysyisin mitä virkaa on tällä toiminnalla ja tällä kohteella).

B:
"Nykyihmisen tietoiseksi kutsuttu default kognitio on äärimmäisen pelkistävä tapa kokea todellisuutta koska siinä ikäänkuin korvataan suora kokemus sanojen määritelmillä"

Olet väärässä jos löydän nykyihmisen ja lyön häntä polven alle, ja hänen jalkansa potkaisee ilman sanallisia määritelmiä. Olet ristiriidassa kaiken sellaisen kanssa, missä selitettäisiin ihmisen toimia pääasiassa alitajuntaisina. Miksi alitajunta olisi yhtäkkiä kadonnut, ja oliko se viimeksi olemassa joskus silloin, kun siitä ei vielä edes puhuttu? Mihin tietosi eri aikojen alitajuntojen määrästä voi perustua ellei aikailaiskirjoituksiin, tai onko tämä fossiilien tutkimusta eikä humanismia?

B:
"eikä enää noteerata havaintokohteiden yksityiskohtia"

Tämä mitä jatkoit ei toki ole selvästi alitajuntaa. Sinua kiinnostaa siis vain se, että mahdollisesti ylitajunta tuijottaisi asioita pitkään, ja oleellista on se, että ihmiset ovat hiljaa ja kirjoitamatta mitään. Mistä silloin voit saada itsellesi lisää luettavaa? Luettavat asiat eivät tule univesumilta vaan ihmisiltä,joiden tulisi pitää huoli myös itsestään.

Seuraavaksi löysit paljon asioita, joita kirjoitit elämäntavoista ja seurauksista.

7

Anonyymi kirjoitti:

Et ole mitenkään perustellut sitä, että väärässä oleminen tieteessä on pysyvää, jos käyttää logiikkaa, etkä sitä, että järjestelmäsi ulkopuolisista äänistä eivät ole loogisia myös. Et pysty myöskään perustelemaan sitä, että ihminen muuttuu toiseksi ja oikeaan todellisuuteen, jos hän on epäloogisessa meditaatiossa, ja vain jos hän on epäloogisessa meditaatiossa (*). Koska silloin mihin perustuu se, että ihminen muuttuu ensin epäloogiseksi, tai se tulee edes motiiviksi? Muuttumisen loogisesta epäloogiseksi ei voi olla tapahtuma, missä todellisuus muuttuu, tai minkä käsitteellinen selitys vaatii jotain, millaisena sinä selität asioita loogisuuden toiselta puolelta. (Kyse ei ole siitä, että esim. kvarkit saavat kyvyn selittää kvarkkeja vasta kun ne ovat aivona, vaan siitä että mitä yritetään selittää, ei muutu. Jos selitettävä kohde ei muutu, niin väitän, että selittämistavassa ei tarvita muutoksia). Voitaisiin kysyä myös kysymyksiä siitä, että mikä on mallissasi erilainen mistäkin. Onko interferenssi-kohde erilainen kuin meditaatiossa oleva tietoisuus, onko tietoisuus erilainen kuin aivot, ovatko aivot meditaatiossa erilaiset kuin ennen meditaatiota ja eri puolilla motivaatiota olla epälooginen? Jos epälooginen aivo on erilainen kuin looginen aivo, ja loogisen aivon voi tutkia tieteellisesti, niin miksei epäloogiseksi muuttunut aivo näyttäydy muuttuneena aivona? Muutos voisi merkitä sitä, että aivo reagoi johonkin, pimeään materiaan. Tällöin epäloogisen aivon vertaaminen loogisen näyttää siltä, että aivo reagoi johonkin, mitä ei ole tai jollain reaktiolla, jota ei muuten ole. Yksi loppupäätelmä tästä on se, että ihmisen ei tarvitse mennä mihinkään tilaan saadakseen selvää siitä, että jossain on jotain, mihin muut ihmiset ovat reagoineet. Jolloin ei ole lainkaan oikein arvostella instituutiota, joka tätä voisi harjoittaa korkeilla moraalisilla arvoilla, joissa ei vain huijata ihmisiä.

(*) Olet kuin väittänyt, että tieto todellisuudesta, joka on esim. kaikkea, ei tule mitään kautta, vaikka tämä kaikki on tehty kaikesta ja kaikkea, missä pitäisi olla oikeaa tietoa, on kaikkialla. Ja ainoa mitä kautta tulee jotain oikeaa on yksi meditaatiotapa yksissä aivoissa.

Loogisuus on tietoisuutta tai materiaa tekemässä sitä, ja se on suoraa. Voit puhua elämänohjeista vain siten, että mitä ne saavat aikaan, mutta et siten, että mistä todellisuus koostuu eri ohjeita käyttämällä. Samoin voisi olla olemassa kaksi vasaraa, joista toinen lyö kaikkia näkemiään nauloja ja toinen poistaa niitä (eri paikassa), jolloin toisessa tapauksessa muodostuu taloja ja toisessa ei. Naulat ovat silti kummallekin samaa todellisuutta. Sinun tietoisuutesi oikeastaan näyttää käsittelevän ongelmia tietyllä tavalla, koska suhtaudut elämään siten, että elämän toimimiseksi sinun on pakko kehittää tietoa siitä, että mistä asiat koostuvat. Monet pitäisivät tätä analyyttisenä mielenä, vaikka sinulla onkin halu että tietosi siitä, miten asiat koostuvat, on sinulle intuitiivisen selvää. Samalla tavalla hiukkasfyysikot voivat ajatella, että hiukkasfysiikan täytyy olla heille intuitiivisen selvää, ja tämä ei kerro paljonko he ovat viettäneet aikaa analysoiden jotain. Ohjeesi perehtyä johonkin asiaan vuosia näyttää tässä täysin samanlaiselta (mutta jos kehotat perehtymään materiaaliin, josta ei voi analyyttisesti tulla mihinkään tulokseen, niin olisin itsekin skeptinen, ja juuri kysyisin mitä virkaa on tällä toiminnalla ja tällä kohteella).

B:
"Nykyihmisen tietoiseksi kutsuttu default kognitio on äärimmäisen pelkistävä tapa kokea todellisuutta koska siinä ikäänkuin korvataan suora kokemus sanojen määritelmillä"

Olet väärässä jos löydän nykyihmisen ja lyön häntä polven alle, ja hänen jalkansa potkaisee ilman sanallisia määritelmiä. Olet ristiriidassa kaiken sellaisen kanssa, missä selitettäisiin ihmisen toimia pääasiassa alitajuntaisina. Miksi alitajunta olisi yhtäkkiä kadonnut, ja oliko se viimeksi olemassa joskus silloin, kun siitä ei vielä edes puhuttu? Mihin tietosi eri aikojen alitajuntojen määrästä voi perustua ellei aikailaiskirjoituksiin, tai onko tämä fossiilien tutkimusta eikä humanismia?

B:
"eikä enää noteerata havaintokohteiden yksityiskohtia"

Tämä mitä jatkoit ei toki ole selvästi alitajuntaa. Sinua kiinnostaa siis vain se, että mahdollisesti ylitajunta tuijottaisi asioita pitkään, ja oleellista on se, että ihmiset ovat hiljaa ja kirjoitamatta mitään. Mistä silloin voit saada itsellesi lisää luettavaa? Luettavat asiat eivät tule univesumilta vaan ihmisiltä,joiden tulisi pitää huoli myös itsestään.

Seuraavaksi löysit paljon asioita, joita kirjoitit elämäntavoista ja seurauksista.

7

Lue lisää

B:
"Todellisuudessa kyse on orgaanisesta kokemuksesta jossa aineellisuus ja tietoisuus liittyvät aina samaan hierarkkiseen ontologiaan jossa ylempi taso organisoi alempaa ja kokonaisuus kehittyy jatkuvasti eteenpäin itseorganisoitumalla ja muuntaen kokonaisuuden karkeampia osia hienommiksi kuten muinaisen alkemian periaatteissa ja myös ihmisen aineenvaihdunnan tasolla joka on myös pohjimmiltaan alkemiaa."

Orgaaninen ei ole käsite, joka perustuu hierarkiseen ontologiaan mitenkään, eikä kokemus ole määritelmä ontologiassa. Orgaaninen on jokin empiirisesti löydetty asia, josta sovitaan, että se on orgaaninen verrattuna kaikkeen muuhun. Kokemus on aikaa, ja jos on tarkka, niin ajassa täytyy esiintyä ja ehkä siirtyä informaatiuota- Orgaaninen kokemus on jotain, mitä Descartes tai kuka tahansa pystyisi erittäin helposti esittämään oman maallinsa sisällä, kun hän löytää jonkin orgaanisen, ja antaa sen olla orgaaninen pienen hetken. Sana ei kuvaa sitä, että hänen mallinsa on yksi mallin tapaus. Voit periaatteessa yrittää väitellä ihmisten kanssa siitä, että empiirisissä havainnoissa kaikissa on kyseessä orgaaninen jokin. Eniten sillä olisi merkitystä, jos voisit näyttää, että kaikissa elottoman aineen tapauksissa tapahtuu aivan samaa kuin mitä elollisenkin (*). Olet kuitenkin aika surkea tässä, kun et pääse aineenvaihduntaa pidemmälle.

(*) Tässä saatettaisiin tarkoittaa sitä, että matemaattinen malli on yhtä. Malli on suurempi kuin elottoman aineen malli yksin on. Malli näyttää sen että siinä kuvitellaan jotain orgaaniseen tai muuhun käsitteeseesi liittyvää, ja malli soveltuu hyvin elottomaan, koska sen matemaattiset nyanssit muotoutuvat hienosti kohti elotonta käytöstä joskus elottomissa oloissa. Tai sitten tarkoitan vain sitä, että voit hakea mallin joltain fysikalistilta.

Tietyssä kielenkäytössä karkea ja hieno viittavat siihen, että on määritelty kaksi tasoa samalle asialle. Kuten molekyylit, atomit ja kvarkit. Vaikka näistä ei voi tietää, että toista tasoa olisi käytetty, ellei sitä suoraan mainita. Paljon parempi karkeuden esimerkki on neste vs. hiukkaset. Alkemiassa olisi ajateltu, että kulta on hienompaa kuin muut metallit? Tuskin he silloin halusivat muodostaa mitään tasoja, vaan he halusivat konkreettisen muutoksen, jonka kaikki voisivat kokea riippumatta tasosta. Tätä varten alkemistit silti saattoivat kaikki uskoa siihen, että nähty materia on karkeaa, mutta se koostuu oikeasti osista, ja juuri tähän perustuisi se että heillä olisi jokin säänssi. Silloin he ovat huom. reduktionisteja, koska nähdyn karkeuden tasosta ei tarvitse heistä välittää. Jossain voi toki olla vähemmän intellektuelleja alkemisteja, jotka luulevat, että kultaa tulee luonnon epäloogisen tuurin aikaansaannoksena, joka on suora todellisuuden muuttuminen toiseksi.

Karkeutesi määritelmä on ehkä eniten liittyvä siihen, että mikä on koonaismassan arvo, ja kuinka moneen hiukkaseen se on jaettu yhdessä elementissä. Universumi ei ole muuttanut mitään pienemmäksi kuin kvarkki. Teoriassa se pystyy siihen, mutta tämä on spekulatiivista. Itseorganisaatiosi puolestaan tuskin tulee siitä, että asiat hajoavat pieneksi, joten itseorganisaatiosi käsite tuskin tulee sellaisesta aineenvaihdunnasta, joka tekisi asioista pieniä ilman tarkoitusta, joka liittyy suuruuteen.

Ihminen ei ole kasvi, joten hänen energia-aineenvaihduntansa, joka ei ole kaikki ihmisen vaihtamat aineet, joutuu rikkomaan sokeria. Tosiasiassa kemia, ja jopa kirkon aikakauden kemia tuntee sekä lämpöätuottavia, että sitovia reaktioita, joita on sekä pienemmän että suuremman molekyylin aikaansaamiselle, eli joissa myös toisen molekyylin kasvattaminen voi vapauttaa energiaa. Tällöin ei tarvitisi olla Einstein tajutakseen, että todellisuudessa voi olla ei-kasvin asemassa olevia eliöitä (syö toisen eliön), jotka saavat energiansa johonkin välittömäänkin tarkoitukseen siitä, että ne rakentavat asioita pienistä osista.

B:
"Tieteen ja analyyttisen filosofian perusongelma on että käsitteet ja teoriat eivät mitenkään "automaagisesti" synny suoraan empiirisestä havainnosta vaan välissä operoi alitajuisesti ja automaattis-mekaanisesti ei-kielellinen ja kielellinen perushahmotus joka on tiukasti lukittu tiettyyn paradigmaan, tulkintaan. viitekehykseen ja näkökulmaan vallitsevan kulttuurin, kasvatuksen, koulutuksen ja muun ehdollistumisen kautta."

Nyt puhuit kieltäni ja monien muiden. Tiukka lukitus paradigmaan ei ole mahdollinen, ellei alitajunnalla ole tarpeeksi sama merkitys kuin paradigman käsitteillä. Tai käsitteet eivät auta ohjaamaan alitajuntaa koulutuksen jälkeen, jos alitajunta on aivan erilainen kuin käsitteet. Jos näin on, niin silloin tämä alitajunta on osa analyyttistä filosofiaa (jotain naturalismia eli tieteellistä maailmankuvaa), eikä se ole filosofian ongelma, että todellisuus toimii juuri niinkuin siinä sanotaan.

8

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Todellisuudessa kyse on orgaanisesta kokemuksesta jossa aineellisuus ja tietoisuus liittyvät aina samaan hierarkkiseen ontologiaan jossa ylempi taso organisoi alempaa ja kokonaisuus kehittyy jatkuvasti eteenpäin itseorganisoitumalla ja muuntaen kokonaisuuden karkeampia osia hienommiksi kuten muinaisen alkemian periaatteissa ja myös ihmisen aineenvaihdunnan tasolla joka on myös pohjimmiltaan alkemiaa."

Orgaaninen ei ole käsite, joka perustuu hierarkiseen ontologiaan mitenkään, eikä kokemus ole määritelmä ontologiassa. Orgaaninen on jokin empiirisesti löydetty asia, josta sovitaan, että se on orgaaninen verrattuna kaikkeen muuhun. Kokemus on aikaa, ja jos on tarkka, niin ajassa täytyy esiintyä ja ehkä siirtyä informaatiuota- Orgaaninen kokemus on jotain, mitä Descartes tai kuka tahansa pystyisi erittäin helposti esittämään oman maallinsa sisällä, kun hän löytää jonkin orgaanisen, ja antaa sen olla orgaaninen pienen hetken. Sana ei kuvaa sitä, että hänen mallinsa on yksi mallin tapaus. Voit periaatteessa yrittää väitellä ihmisten kanssa siitä, että empiirisissä havainnoissa kaikissa on kyseessä orgaaninen jokin. Eniten sillä olisi merkitystä, jos voisit näyttää, että kaikissa elottoman aineen tapauksissa tapahtuu aivan samaa kuin mitä elollisenkin (*). Olet kuitenkin aika surkea tässä, kun et pääse aineenvaihduntaa pidemmälle.

(*) Tässä saatettaisiin tarkoittaa sitä, että matemaattinen malli on yhtä. Malli on suurempi kuin elottoman aineen malli yksin on. Malli näyttää sen että siinä kuvitellaan jotain orgaaniseen tai muuhun käsitteeseesi liittyvää, ja malli soveltuu hyvin elottomaan, koska sen matemaattiset nyanssit muotoutuvat hienosti kohti elotonta käytöstä joskus elottomissa oloissa. Tai sitten tarkoitan vain sitä, että voit hakea mallin joltain fysikalistilta.

Tietyssä kielenkäytössä karkea ja hieno viittavat siihen, että on määritelty kaksi tasoa samalle asialle. Kuten molekyylit, atomit ja kvarkit. Vaikka näistä ei voi tietää, että toista tasoa olisi käytetty, ellei sitä suoraan mainita. Paljon parempi karkeuden esimerkki on neste vs. hiukkaset. Alkemiassa olisi ajateltu, että kulta on hienompaa kuin muut metallit? Tuskin he silloin halusivat muodostaa mitään tasoja, vaan he halusivat konkreettisen muutoksen, jonka kaikki voisivat kokea riippumatta tasosta. Tätä varten alkemistit silti saattoivat kaikki uskoa siihen, että nähty materia on karkeaa, mutta se koostuu oikeasti osista, ja juuri tähän perustuisi se että heillä olisi jokin säänssi. Silloin he ovat huom. reduktionisteja, koska nähdyn karkeuden tasosta ei tarvitse heistä välittää. Jossain voi toki olla vähemmän intellektuelleja alkemisteja, jotka luulevat, että kultaa tulee luonnon epäloogisen tuurin aikaansaannoksena, joka on suora todellisuuden muuttuminen toiseksi.

Karkeutesi määritelmä on ehkä eniten liittyvä siihen, että mikä on koonaismassan arvo, ja kuinka moneen hiukkaseen se on jaettu yhdessä elementissä. Universumi ei ole muuttanut mitään pienemmäksi kuin kvarkki. Teoriassa se pystyy siihen, mutta tämä on spekulatiivista. Itseorganisaatiosi puolestaan tuskin tulee siitä, että asiat hajoavat pieneksi, joten itseorganisaatiosi käsite tuskin tulee sellaisesta aineenvaihdunnasta, joka tekisi asioista pieniä ilman tarkoitusta, joka liittyy suuruuteen.

Ihminen ei ole kasvi, joten hänen energia-aineenvaihduntansa, joka ei ole kaikki ihmisen vaihtamat aineet, joutuu rikkomaan sokeria. Tosiasiassa kemia, ja jopa kirkon aikakauden kemia tuntee sekä lämpöätuottavia, että sitovia reaktioita, joita on sekä pienemmän että suuremman molekyylin aikaansaamiselle, eli joissa myös toisen molekyylin kasvattaminen voi vapauttaa energiaa. Tällöin ei tarvitisi olla Einstein tajutakseen, että todellisuudessa voi olla ei-kasvin asemassa olevia eliöitä (syö toisen eliön), jotka saavat energiansa johonkin välittömäänkin tarkoitukseen siitä, että ne rakentavat asioita pienistä osista.

B:
"Tieteen ja analyyttisen filosofian perusongelma on että käsitteet ja teoriat eivät mitenkään "automaagisesti" synny suoraan empiirisestä havainnosta vaan välissä operoi alitajuisesti ja automaattis-mekaanisesti ei-kielellinen ja kielellinen perushahmotus joka on tiukasti lukittu tiettyyn paradigmaan, tulkintaan. viitekehykseen ja näkökulmaan vallitsevan kulttuurin, kasvatuksen, koulutuksen ja muun ehdollistumisen kautta."

Nyt puhuit kieltäni ja monien muiden. Tiukka lukitus paradigmaan ei ole mahdollinen, ellei alitajunnalla ole tarpeeksi sama merkitys kuin paradigman käsitteillä. Tai käsitteet eivät auta ohjaamaan alitajuntaa koulutuksen jälkeen, jos alitajunta on aivan erilainen kuin käsitteet. Jos näin on, niin silloin tämä alitajunta on osa analyyttistä filosofiaa (jotain naturalismia eli tieteellistä maailmankuvaa), eikä se ole filosofian ongelma, että todellisuus toimii juuri niinkuin siinä sanotaan.

8

Lue lisää

Filosofia ei ole se ala, missä pitäisi syntyä empiiristen havaintojen teoria. Tämä filosofia ei ole myöskään joku mikä on silloin ongelmissa, kun teoriat ovat ongelmissa. Yhtenä niiden ongelmana voisi olla joku, että niiden käsitteet ovat epäfilosofisia. Silloin se että teoriaan syntyy käsitteitä huonosti ei koske sitä, että filosofian mukaan todellisuutta käsitellään analyyttisesti. Teorianhan pitäisi olla maailman juhlituin viimeinen teoria, ennenkuin sillä on mitään tällaista vaikutusta. Mitä teoriaa sinä esimerkiksi haluasit juhlia?

Joissain filosofioissa, joissa epäillään käsitteitä, on varmaan niin, että käsite on todellisesta fyysisestä objektista vain sumea kuva (tällöin on käsitesemantiikka, joka on todellinen ja käsitesemantiikka joka on sumea, tai semantiikan sijaan konstruktioita). Tämän lisäksi alitajunta voi olla myös ilman koulutusta vain sumea kuva jostain, mitä suuret fyysiset objektit tekevät. Minulla on tosi hyvä käsite siitä, miten fyysinen alitajunta tekee sumean kuvan toisesta fyysisestä objektista, jos kiinnostaa. Silloin kun käsite tehdään ensimmäisen kerran, siihen vaikuttaa samanlainen asia kuin alitajunta, tai jopa se itse suoraan, jolloin sama sumeus ohjaa virallista käsitettä. Samoin kun käsite opitaan jostain muualta, siitä omaksutaan sen verran kuin oppijan oma sumea käsitys voi olla. Varsinkin silloin, jos käsitettä neuvotaan penkomaan omasta kokemuksesta fyysisten objektien kanssa. Käsitesumeus ei ole käsitteiden vastaista filosofiaa tai kiellä niitä periaatteessa toimimasta siten, että käsitteellä on helppo viitata aina siihen, miten paljon alitajuntakin tietää tietystä sille sumeasts asiasta. Ja se, että asiat ovat sumeita on ongelma ainoastaan perfektionistien mielestä, joilla ei ole kärsivällisyyttä oppilaiden kanssa, ja joilla on pieni käsitys siitä, miten hyvin perfektionismi sopii mihinkään fysiikan ongelmaan (tietyissä teorioissa tai myöskään siinä, että miten hyvin se voisi loistaa nykyisellä mittaustarkkuudella).

B:
"Jos haluaa tieteen ja filosofian aidosti kehittyvän vastaamaan todellisuutta niin pitäisi nimenomaan keskittyä tutkimaan sellaisia ilmiöitä ja ns. anomalioita jotka eivät toistaiseksi vielä mahdu olemassaolevien tieteen paradigmojen puitteisiin eli kaikkea epätavallista ja ns. paranormaalia eli kaikkea sellaista minkä vallitseva kulttuuri, tiede ja filosofia haluaa torjua ja unohtaa mahdollisimman tehokkaasti..."

Rajattu todellisuus ja todellisuus anomalioiden kanssa ovat käsitteellisesti molemmat eri todellisuuksia. Et voi yleisessä mielessä ehdottaa, että yksi menetelmä, kuten analyyttinen filosofia, voisi koskea vain toista (eli anomalioiden kanssa, jolloin sanot, että lisää analyyttistä filosofiaa anomalioitsijoiden päähän?). Samoin olisi outoa ehdottaa, että fysiikan teorian voi tehdä vain yhdestä todellisuudesta, mutta toiset todellisuudet ovat vieraita millekään versiolle mistään fysiikasta.

Empiirisiä asioita ei voi torjua teorialla ja filosofialla. Olet täysin keksinyt tällaisen vastustajan. Jos vastustaja ovat nämä, niin silloin anomaliasi ovat toisia filosofisia käsitteitä, joita näet samassa todellisuudessa kuin muut, ja mitä teoria sanoo jo esittävänsä muutoinkin.

B:
"Analyyttinen filosofia ja varsinkin looginen empirismi ovat umpikujaan johtavia samoin kuin modernin fysiikan ja suurin osa muidenkin tieteiden teoretisoinnista."

Umpikujan toinen nimi voi olla saapuminen maaliin. Tai sen toinen nimi on umpikuja, josta ei pääse pois millään B:n kauppaamalla lääkkeellä, koska umpikuja ihmisten tietämille asioille on todellisuuden tosiasioita.

B:
"Todellisuus on enemmän elollisen organismin kuin mekaanis-deterministisen koneen kaltainen ja matematiikankin oikeasti toimiva soveltuvuusalue on melko suppea ja se toimii lähinnä vain käytännön tekniikan tasolla ja tekniikka väärinkäytettynä taas helposti voi aiheuttaa sivilisaation tuhon jos muu inhimillinen kehitys ei ole tarpeeksi tasapainoista ja harmoonista."

Oletko huolissasi siitä, että esim. ruohonleikkurista ei välitetä tarpeeksi elollisena organismina, vai mitä inhimmillisyyttä haluaisit meidän kehittävän? Et voi verrata tekniikkaa ja ihmisten sivilisaatiota toisiinsa tai esim. valita sivilisaatiottomuuden ja sivistyksen välillä, jos kerran todellisuus on yhtä ja samaa eloa. Tai sitten tarkoitit, että tekniikalle pitää näyttää, kuka on laumassa uros tällä hetkellä, koska tämän laumauroksen elo on kehittynyt tällaiseksi hierarkiaksi eri organismien välillä.

9

Anonyymi kirjoitti:

"Oletko lukenut Monadologian? Se on kirjoitettu satoja vuosia sitten. Ennen modernia fysiikkaa ja saatavilla olevia mittalaitteistoja. Silti näkemyksiä voisi linkittää moderniin aikaan suoraan."

Jos tuntee modernin ajan, niin Monadologia on 'suoraan' redundanttia saman tiedon lukemista, ja koskee vain historian tutkijoita? Jos historialla olisi mitään väliä, niin minäkin esittäisin aina väitteitä muodossa, 'oletko lukenut 20-luvun tieteen, olet ristiriidassa 20-luvun kanssa'; 'oletko lukenut 30-luvun tieteen, olet ristiriidassa 30-luvun kanssa.'

"Kaikki (myös kiinteä) koostuu monadeista. Ne ei ole fyysisiä, vaan lähinnä metafyysisiä aineen jakamattomia perusyksiköitä."

Olet todennäköisesti ymmärtänyt monadien ominaisuudet ja tarkoituksen väärin (*). Ainoat filosofiset vaihtoehdot, joissa on asia, mikä muodostaa fyysisen, mutta ei ole fyysinen, on esim. 'maailma on simulaatio teoria', jossa käsite siitä, että havaittava ja teoretisoitava maailma on fyysinen ei pidä kuin osittain paikkaansa, jolloin se joka sen koostaa on täysin eri asemassa kuin se. Sinun tapauksessasi monadi on kuitenkin teoria maailmasta itsestään ja pelkästään siitä. Se voisi olla äskeisen kaltainen simualaatio vain, jos siihen liitetään rinnakkainen todellisuus, jossa vaikeinta on oikeasti muotoilla ja perustella se, että todellisuudet eivät ole symmetrisessä suhteessa toisiinsa eli ikään kuin pimeä materia ja tavallinen materia.

(*) Toinen lähestymistapa voisi olla sanoa, että fyysisyys ja ei-fyysisyys ovat turhia kääsitteellistämisiä. Mitä ovat perimmäiset ominaisuudet monadeissa vs. alkeishiukkasissa, ja miten ne eroavat toisistaan?

"Ne on olemassa tilassa, mutta niillä ei ole ulottuvuuksia (kvantteja)."

Tarkoitatko, että ne eivät ole levinneet kuin aalto?

"Feynman sanoi kvanttifysiikasta, että se on lähes intuitiivista"

Hän on myös antanut olettaa, että kaikki asiat, jotka eivät olleet levinneet aaltoina, ovat olleet täysin intuitiivisia - millä tahansa intuition mittarilla mitattuna. (Tosin vain siihen asti, että intuitio menee sekaisin ristiriidoista, joita todellisuus näyttää näille ei-levinneille asioille.) Jos jokin on täysin intuitivinen ja jokin lähes intuitiivinen, niin toinen näistä tarvitsee ehkä jotain muuta enemmän kuin toinen.

Feynmanin intuitiosta saatu tieto (...data) on ilmeisesti tätä:
https://www.youtube.com/watch?v=B-eh2SD54fM
tai tätä
https://www.youtube.com/watch?v=_UOCD4nKseQ
Jossa ei vain annettu olettaa, että muutkin asiat ovat intuitiivisia, vaan melkein määriteltiin intuitio siten, että se on sama kuin näkyvät fysikaaliset ilmiöt. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Feynman on sanonut että näistä asioista tulisi irtaantua, kun haluaa tietää jotain QM:stä. Ja Susskind on samaa mieltä, koska sanoi juuri, että QM ei ole intuitiivista.

Huomaa myös, että Susskindin video ennen kohtaa 3:00 kertoo Feymanin intuitiosta. Sen jälkeen hän kertoo hyvin samasta intuitiosta, kuin mistä Feynman puhuu (käyttämättä sanaa). Se mistä on jälkiosiossa puhe, ei kuitenkaan koske QM:ää siinäkään tapauksessa, että puhuja on Feynman, sillä Feynmanistäkin QM (ja seuraava) on matemaattisempi aihe kuin se, millä he määrittävät intuitiota (tai yhtä niistä, tämä aihe jatkaa esiintymistään seuraavissa kappaleissa).

Se mihin viitataan Feynmanin intuitiona, tarkoittaa varmaan hänen suurinta työtään, joka oli tehdä QFT:stä häiriöteoria ja diagrammeja. Kyseessä voisi olla myös Feynmanin työstämä tapa esittää QM polkuintegraaleina, jota joku voi pitää intuitiivisempana kuin muita esityksiä (koska polut ovat hiukkasten polkuja). Kun Susskind on kuitenkin sanonut, että QM on epäintuitiivista, hänestä on kuin aivan sama mitä Feynman tekee ollessaan intuitiivinen, koska sitä ei tarvitsisi huomioida. Keskityn siis QFT:hen. Susskindin puhe on ikäänkuin puhua tämän mallin tekemisestä sävyyn, joka on mahdollisimman kaunis ja kohdistuu Feynmanin persoonaan. Feynmanin vastakohta on esim. Schwingerin QFT. Periaatteessa olisi mahdollista, että joku puhuisi hänestä täysin samoja sanoja käyttäen, mutta ei viittaisi siihen, että on matemaattisia oikaisuja (ja intuitio olisi sitä, että Schwingerin teorialla ei ole mitään käytännön hyötyä ja sitä ei käytännössä laskeskella, mikä vaatii paljon aritmeettista aivojen käyttöä vaikka kyseessä olisi diagrammien takana olevat matemaattiset termit). Tällaisen matemaatikon intuitio olisi aivan erilaista kuin intuitio joka on aistittua fysiikkaa. Susskind alkaa puhua jostain aivan eri intuitiosta myös kohdan 3:00 jälkeen. Hän voisi tarkoitta nyt sitä, että kuka tahansa minkä asian parissa tahansa voi olla uudella tavalla intuitiivisesti sen kanssa, jolloin Feynman on vain joku joka tottui olemaan omissa diagrammeissaan (tai siinä, mitä ne kuvaavat).

1

Lue lisää

En ole käsittänyt "väärin", vaan sijoittanut kirjoitetun aikalaiseensa kontekstiin, joka oli erilainen kuin nykyisyydessä. Nyt saadaan atomit täsmästi halkeamaan, mutta edeleenkään kvantit ei ole meille fyysistä todellisuutta varsinaisessa merkityksessä, vaan enemmänkin metafyysisessä, vaikka nykyaikainen tekniikka ja tietämys välilisesti tekeekin niistä fyysisiin rakenteisiin verhoutuneita todellisuuden osia. En viitannut hologrammeihin tai simulaatioihin, vaan kvanttimekaniikkaan ja kenttiin. Väitätkö sinä, että kvantit on pelkkää teoriaa? Fotoneista alkaen? Ei se ole kuvaus maailmasta, vaan tarkennettu kuva siitä sumeasta todellisuudenosasta, jonka näemme ja koemme. Aistimme tarjoama informaatio on rouhea karkeistus siitä, mikä edes lähimaailmamme fyysisesti on.

Tarkoitin, että makromittakaavassa kvanteilla ei ole fyysistä tilavuutta. Tietenkin ne voimaa välittävänä voi esimerkiksi ilmetä "aaltona". Enkä tarkoittanut intuitiolla F:n polkuintegraalia vaan yleisesti ottaen QCD-näkemystä.

Ja jos et tiennyt, niin ihan kaikki tieteellinen ajattelu on osin "intuitiivista", koska modernin neurologiankin mukaan aivojen tiedonkäsittelystä vain n. 20% on tietoista. Tämä on perusteltua energianäkökulmasta. Aivot ylikuumenisi liikaa, jos koko kapasiteetti olisi samanaikaisesti käytössä, koska sanallistettu ja oppimiseen ja ,uistiin perustuva tietoinen mieli "kaatuisi" kuin palvelunestohyökkäyksessä pahimmillaan käy. Ihminen ei ole tekoäly. Eikä tekoäly pysty samanlaiseen "rinnanprosessointiin", joka on tietoisen lisäksi intuitiivista ja noudattaa sumeaa logiikkaa.

Ja tiedonkäsittelyyn liittyy yksilöllisiä ominaisuuksia, joista ei voi tehdä kognitiivisten toimintojen yleistyksiä. Esim. synesteetikot.

En usko, että jonkun väittämä toisen puuttuvasta intuitiosta pitäisi paikkansa, ja oman mututuntumansa takia sanoisi jonkun noudattelevan vain jotain "tottumusta".

Anonyymi kirjoitti:

Minusta kun B puhui intuitiosta jonakin heureka-hetkenä, niin vertaisin sitä enemmän tekemääni Schwingeriin kuin tuohon Feynmaniin. Lisäksi kuitenkin sanoisin ettei tämä koske läheskään kaikkea mitä intuitioksi voidaan kutsua ja B:n käsite sekoittuu paljon johonkin hyvän olon aivokemialliseen tilaan sellaisissa aivojen osissa jotka sellaista tekevät, eikä tiedon saannin tapohin. Tässä käsitelty intuitio on ollut sitä, että ihminen ehdollistuu rutiiniin. Ja intuitiivinen tieto on sitä, mitä ennakkoluuloja hänellä on muista asioista tämän jälkeen. B:n ohje muille ei ole koskaan se, että 'luota vain intuitioosi', vaan että 'syvenny minuun' (vai onko se 'toista minua' ja 'altistu aina minulle').

"jota hyvällä normijärjelläkin on vaikeaa ymmärtää"

Hyvä-normi-järki on tavallaan oksymoronismi, jos ei käytä kirjoitettua kieltä, jossa lukee tarkkaan normijärki-käsitteen tarkoitus. Sinun käsitteidesi tarkoitukset ovat täysin erilaiset kuin ihmisten, joita väität lainaavasi. Yllä olevat videot eivät taitaisi suostua käyttämään normijärkeä klassisen fysiikan maailmasta sellaisessa merkitykessä, että ihmisiä pitäisi vertailla sen sisällä. Hyvä normi järki olisi silloin jollain Michael Jordanilla, jonka intuitio ja ehdollistuminen maailmalle antaa hänen heittää koreja paremmin kuin muut.

"Alan tunnustettu guru, joka loi omat teoriansa sen parissa. Matemaattiset infitesimaalit kuului näkemyksiinsä mukaan. Meni kauan, ennen kuin modernimpi matematiikka edes tunnusti "lukuhypoteesiaan". Hyperreaaliluvut äärellisten reaalilukujen laajennukseksi."

Mikään luku ei ole Feynmanin näkemys. Hän syntyi käyttämään reaalilukuja samalla tavalla kuin vauva syntyy ilman muita vaihtoehtoja.

Feynman teki paljon uusia tuloksia integraaleista ja differentiaalisista laskuista. Jotkut liittyvät läheisesti polkuintegraali QM:ään ja QFT:hen. Jokin hänen nimeään kantava aihe ei koske mitään muuta kuin yleistä laskemista
https://web.williams.edu/Mathematics/lg5/Feynman.pdf
Missään hänen töissään ei käytetä epätarkkoja infinitesimaalisuuden käsitteitä (eri käsitettä kuin epsilon-delta -menetelmä) sen enempää kuin muidenkaan vanhojen ja nykyisten fyysikoiden ja käytännön matemaatikkojen työtavassa. Pienen luvun käsitettä käytetään yleensä vain lyhyen hetken ajan koettaessa saada yhdestä fysiikan alkutekijöissään olevasta yhtälöstä toinen yhtälö, joka on tietoa antava tai hyödyllinen. Kyseinen infinitesimaalisuuden käsite voi antaa aihetta epäillä virheiden mahdollisuutta eri yhtälöiden identtisyyden välillä, mutta silti kyseessä on vain käytetty menetelmä eikä näitä töitä ja jonkin asian fysiikkaa määrittävä tekijä. Feynman ei vaikuttanut hyperreaalilukuihin mitenkään, ja koska hyperreaaliluvuissa formalismi on aivan eri kuin siinä, missä tunnutaan puhuttavan sellaisesta, niin periaatteessa kukaan tähän astinen fyysikko ei ollut käyttänyt niitä, eikä kukaan ole käyttänyt niitä niiden jälkeenkään. Periaatteessa niiden käyttö vaatii kokonaista omistautumista niille, eikä samanlaista sekakäyttöä kuin ennen.

Koska Feynman oli myös opettaja, niin hän myös syntyi vauvasta asti kertomaan jokaiselle oppilaalle, että differentiaalilaskennassa on kyseessä todella pieni luku, ja joka joskus näyttää siltä kuin sitä voisi käyttää kuin infinitesimaalista alkiota. Minkä voi puolestaan liittää siihen, että hän halusi oppilaiden intuitiivisesti ymmärtävän joskus jotain, mutta vielä enemmän siihen, että niin olivat tehneet sadat ennen häntä.

"Ei vedessäkään aallot etene, vaan aaltojen välittämä energia. Aallolta toiselle. Ja ääniaalloista voi sanoa samaa. Energia siirtyy, ei materia, joka sitä välittää."

Et voi kirjoittaa edes vedestä ja äänestä tavalla, joka olisi konsistentti. Miksi toisessa tapauksessa aallot välittävät energiaa, mutta toisessa se on materia? Veden tapauksessa kutsut aaltoa itse vedeksi. Mutta miksi kutsut ääntä?

Maailmassa on asioita, jotka siirtyvät jostain johonkin, eikä kaikki ole niinkuin paikalleen vangittua ilmaa tai vettä (tosiasiassa maailman vedet ja ilmatkin virtaavat). On siis turha tehdä mallia, joka ei voi tätä esittää. Samalla muista, että sinun tulee pystyä tekemään aaltoa, joka ei siirry eikä silloin siirrä energiaa mistään mihinkään. Tämä pystyisi muodostamaan lepoenergian eli massan.

2

Lue lisää

Ensin epäselvän kirjoituksen täsmennys: Infitesimaaleista kirjoitti Monadologian kirjoittaja L. Joukko-oppiin lukeutuvia.
Ja edelleenkin termistö ei ole yhteismitallista, mutta intuitio ei tarvitse ulkopuolisia kemikaaleja, koska se on aivojen sisäänrakentunut ominaisuus. Se on suurin osa kognitiivista tiedonkäsittelyä. Ja se, kuinka paljon sillä on yksilökohtaisesti merkitystä, on paljolti riippuvaista siitä, dominoiko tietoinen mieli sitä pois, vai hyödyntääkö. Hyödyntämisen mahdollisuudet tietenkin on varsin paljon laajemmat silloin, kun kognitiiviset kyvykkyydetkin on tiedollisine perustoineen.
Tiedostamaton käsittelee aistien antamaa informaatiota koko ajan. Seuloo signaaleja kohinasta. Ne ei vain nouse kuormittamaan tietoisuutta isolta osin. Ihmiset ajaa autoakin suurimmalta osin "automaatiolla". Ja kävelevät. Ja ajavat pyörällä jne.

Täysin laskutaidotonkin voi ottaa kopin heitetystä pallosta. Sille on laskettavissa lentorata. Se, joka alkaa laskea, ei ehdi saamaan palloa kiinni. Vaikka matematiikkansa olisi moitteetonta. Suljet silmän juuri ennen kuin ötökkä lentää siihen. Aivosi on rekisteröinyt ötökän. Tiedostamattomalla tasolla. Et tehnyt yhtään laskua siitä, kuinka monta millisekuntia ennen silmä pitää sulkea. Joku voi puhua heuristiikoista ja joku muu vaistoista. Kyse on kuitenkin tiedonkäsittelystä ja siihen reagoimisesta.

Vesi nyt vaan oli ensimmäinen mielijohde esimerkkiä varten. Sellaisesta, joka on muuta kuin tyhjiö, kaasua tai kiinteää. "Ilma" sanaa käytin siksi, koska yleistyksessä pidin epärelevanttina sitä, onko siinä atomitasolla kuinka paljon happea, typpeä, hiilidioksidia jne. Enkä tarkoittanut, että aalto paljoakaan paikaltaan siirtyy, vaan sen energia siirtyy seuraavalle aallolle jne.

"Mua kiinnostaa filosofia, mutta tapauksessani se on sellaista yksinkertaista ajattelua verrattuna esim. tähän viestiketjuun. Voiko siitä yksinkertaisesta päättelystä olla jotain hyötyä?"

Kaikkein tärkein asia on oman kiinnostuksen herääminen koska se toimii kantavana voimana paljon paremmin kuin mikään ulkoapäin ohjattu sääntöjen ja niihin liittyvien velvollisuuksien seuraaminen esim. koulussa tai työssä.

Eli ts. kannattaa keskittyä lähinnä vain sellaiseen mikä tuntuu itsestä kiinnostavalta ja mihin tuntee vetoa koska silloin syntyy omaehtoinen pyrkimys oppia ja omaksua lisää.

Mikään ei ole oikeasti liian monimutkaista perusteiden tasolla. Vasta niistä perusteista loogisesti johdetut rönsyt muodostavat sen monimutkaisuuden.

Netti ja kirjastot ovat hyviä apuvälineitä itseopiskelussa ja varsinkin englannin kielen taito koska suurin osaa kaikkien erikoisalojen kirjallisuudesta on englanninkielistä.

Filosofian opiskelu on paras lähtökohta oman maailmankuvan muodostamiselle koska filosofian puitteissa voidaan käsitellä kaikkien erityistieteiden perusteita kriittisesti analysoiden ja filosofialle periaatteessa mikään inhimillinen ei ole vierasta ja filosofinen asenne pyrkii olemaan mahdollisimman neutraalia kokonaisuuden kannalta arviointia.

Filosofia ei ole tiedettä vaikka se on kaikkien tieteiden perusta ja perusedellytys.

Yksinkertainen päättely toimii parhaiten arjen tasolla mutta intuitio on silti tärkein eikä sitä voi opettaa eikä oppia kirjoista vaan se kehkeytyy pikku hiljaa oman elämänkokemuksen karttuessa jolloin oppii vähitellen ulkoisen fysikaalisen todellisuuden rinnalla myös ymmärtämään itseään ja muita.

Nykyisessä kulttuurissa ei anneta kovin paljon arvoa intuitiolle eikä elämänkokemukselle ja se näkyy aika selkeästi siinä millaisessa maailmassa elämme koska ns. sisäinen tietoisuuteen liittyvä kehitys on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle kuin esim. tekniikka ja talous jotka ovat lähinnä vain välineitä eikä niillä ole sellaisenaan mitään itseisarvoa jos ihminen itse ei vaivaudu kehittymään ymmärtämisen ja suvaitsevaisuuden tasoilla.

Idän muinaisten kulttuurien perinteissä on paljon viisautta ja yhdistämällä se läntisten kulttuurien tekniikkaan ja tieteisiin saadaan paljon nykyistä kokonaisvaltaisempi ja toimivampi todellisuuden hahmotus jossa ei unohdeta vanhaa viisautta "Tunne Itsesi" joka pyrkii harmonisoimaan kokonaisuutta ja samalla vähentämään konflikteja, pelkoa ja epätoivoa joka vallitsee nykymaailmassa.

B

"Mua kiinnostaa filosofia.."

Hae kirjastosta joku "länsimaisen filosofian historia" kirja.
Historian kirjoja on useita, ne voivat olla paksuja, mutta niitä ei tarvitse
lukea kokonaan, voi kokeilla eri aiheita tai henkilöitä ja lukea niitä osa kerrallaan.

Huomaat että eri kirjoittajat ajattelevat eri tavalla, voi olla että löydät
mieleisesi tavalla ajattelevan kirjoittajan, siitä kannattaa ottaa mallia.
Itämaista filosofiaa ei kannata aloittaa aivan alussa filosofian harrastusta,
se on liian vierasta ja terminologia voi olla hämäävää.

Mielenkiintoisella tavalla ajatteleva kirjoittava, voi olla hyvä aloitus.

Voi? Itselle tulee ensimmäiseksi mieleen valintatilanteet, jossa "itse" punnitsee ja arvioi esim. kahta eri vaihtoehtoa. Valinta on "itsen" yksimielisyyteen päätynyt arvio. Joka voi johtaa "itsen" eri mieltä olemisen vaiheeseen, kun valinnan kohdalla alkaakin katumaan, että valitsi näin, eikä niin. Esim. "annoskateus". :)