Tapaus tavion rukoushetket

Suomen kirkkoon ei kuulu rukoushetket päivällä. Se siitä.

Miksi aloittaja on vajonnut ateismiin.,,?

Mitä syvemmälle ahdinko suomalaisessa yhteiskunnassa syvenee, sitä tavanomaisempaa on, että Jumalakin muistuu mieleen ja Häneltä avun anominen. Käsittämättömän maallistunutta tämä nykyinen meno on ollutkin. Monet päättäjämmekin ovat käyttäytyneet siten kuin ihminen ei omaisikaan mitään hengellistä puolta. Media on keskittynyt pukeutumiseen ja menestyjät uraan. Mietiskellään sitä, onko mitään järkeä presidentinkään enää uuden vuoden puheessaan huomioida Jumalaa. Meillä kun tunnutaan pärjäiltävän ihan omillaan, ilman Taivasta.

Väkivalta sen kun lisääntyy, niin henkinen kuin fyysinenkin, mutta useimpia päättäjistämme tuo ei juuri hetkauta. Rukoileminen ei heitä innosta. Oma voima koetaan riittäväksi turvaksi. Heikommat rukoilkoot.

Ai, Tavio onkin hihhuliuskovainen. Se selittääkin paljon.

Kaukana on se aika, jolloin Suomenkin presidentti tehtävissään turvautui Jumalan apuun. Joskus sotien jälkeen. Nyt ei ole koettu tarvetta. Jumalasta puhuminen muutoinkin koetaan monissa menestyjäpiireissä ongelmallisena. Jeesuksesta ollaan vieraannuttu. Euroopassakin saatetaan jopa kysyä, että mikä ihmeen Jeesus.

Presidentti Niinistö uuden vuoden puheessaan toivotti aina Jumalan siunausta kansalle. Hän sentään uskoi ja uskalsi myös näyttää sen.

Kokoomus arvot : koti, uskonto ja isänmaa.

Tavio on rohkea poliitikko nykyisessä maallistuneessa ilmapiirissä. Rukoileminen kyllä yleistyy, mutta harva tuota rohkenee myöntää. Tämä maailma on niin läpimätä, että ihmisen hengellisyyskin saa median sekaisin.

Monet ihmiset ovat jo ehtineet unohtaa, että ihmisen henki ja sielu ovat ne oleellisimmat tekijät ihmiselämässä. Noiden kautta ilmenee ihmisen sisin. Mediassa nyt päivitellään, saako työaikana rukoilla. Kysymys ei ole siitä, että saako, vaan että pitää rukoilla, ja lakkaamatta, kuten Raamatussakin kehotetaan. Eikä kukaan voi estää. Tuota kun on mahdotonta estää.

Se että ihmiset ovat lakanneet ymmärtämästä itseään, on toki surullista. Hylänneet lähtökohtansa, mistä ovat tänne maailmaan heitetyt. Tänne krokotiilien sekaan. Ja mikä on ollut tämän heiton tarkoitus. Ja kun ymmärrys on hämärtynyt, katsovat oikeudekseen loukkaantua toisten ymmärtämisestä.

Rukoilkaa lakkaamatta on alkuperäinen kehotus tämän maailman väelle. Ja mihin se on johtanut, kun rukoukset ovat lakanneet. Katastrofiin se on johtanut. Siihen tilaan, missä tämän maailman väki nyt taistelee. Väkivallan kierteissä toisiaan vastaan ja inttää, että rukous ei kannata.

Sopiiko muuten demokratiaa siivunkaan verran vapaa-ajatteluun koska veikkaan ettei ollenkaan.