Ministeri Tavion rukoilu

👍Ajattelen just samoin👍

Valtiolla voi ja tulee olla yhtenäinen arvopohja. Muuten valtio on pahoissa sisäisissä ongelmissa ja se näkyy jo ilman ulkopuolistenkaan intressejä hyvin tuhoisasti lukemattomien ihmisten arjessa.

Tuon pohjan muodosta yhteisön uskonto, jolle rakentuu mm. oikeuskäsitys, ihmisarvo, moraali ja kulttuuri.

Valtio ratifioi lainsäädäntöönsä osan näistä arvoista, kuten vaikkapa rikoslakiin, pykäliin ihmisarvosta, sananvapaudesta tai omaisuuden suojasta.

Uskontoa ei siis voi eikä varsinkaan ole järkevää erottaa yhteiskunnasta vaan oleellista on lähinnä valita valtiolle hyvä uskomusjärjestelmä.

Sellaisia ei havaintojen ja tunnettujen kokeiluiden mukaan ole ateistinen eikä kommunistinen viritys. Myöskään islamilainen usko ei näytä toimivan ollenkaan rakentavasti. Vähemmän paskoja on ehkä esim. hindut, ellei pidä pahana siihen sisäänrakennettua luokkajakoa.

Näistä voi sopkuloida, mutta selvästi parhaat hedelmät näyttää syntyvän erityisesti hyvinvoinnin, ihmisoikeuksien ja yhteiskunnan ja teknisen kehityksen kannalta kristillis-juutslaisella arvopohjalta.

Mikä aivopieru onkaan siis yrittää näiden arvojen tuomien hedelmien turvista rapauttaa toimivaa konseptia?

Että eiköhän pysytä vaan kristittyinä, koska se takaa niinkuin tähänkin asti yhteiskunnallisesti hyviä arvoja ja yhteiskunnan jossa asiat voi näköjään saada jopa jotenkin toimimaankin. (vrt. vaikka valehtelu ja sopimusoikeuskäsitykset)

Eikä saa unohtaa:

Nyt puhutaan myös sukupolvien pituisista seuraamuksista ja silloin lyhytnäköinen huutelu omien ideologioiden poteroista on typerää. Etenkin ilman juuri mitään näyttöjä esitetyn konseptin toimivuudesta tai paremmuudesta.

Toki jokainen rakastaa omia ideologioitaan, mutta sellaista narsistista ylimielisyyttä ja holtitonta yhteiskuntarauhan vaatantamista ei voi ymmärtää, jossa muutoksia ulvotaan lyhytnäköisesti omien aivopierujen perusteella - tai vaan koska ne tuntuu uusilta ideoilta.

Aina pitää kuitenkin muistaa kysyä: onko tätä ideaa jo kokeiltu historiassa?

Ja etenkin jos ei ole tietoa että olisi, on viisasta kysyä, että johtuukohan se kenties siitä ettei jäänyt mitään kerrottavaa?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Valtiolla voi ja tulee olla yhtenäinen arvopohja. Muuten valtio on pahoissa sisäisissä ongelmissa ja se näkyy jo ilman ulkopuolistenkaan intressejä hyvin tuhoisasti lukemattomien ihmisten arjessa.

Tuon pohjan muodosta yhteisön uskonto, jolle rakentuu mm. oikeuskäsitys, ihmisarvo, moraali ja kulttuuri.

Valtio ratifioi lainsäädäntöönsä osan näistä arvoista, kuten vaikkapa rikoslakiin, pykäliin ihmisarvosta, sananvapaudesta tai omaisuuden suojasta.

Uskontoa ei siis voi eikä varsinkaan ole järkevää erottaa yhteiskunnasta vaan oleellista on lähinnä valita valtiolle hyvä uskomusjärjestelmä.

Sellaisia ei havaintojen ja tunnettujen kokeiluiden mukaan ole ateistinen eikä kommunistinen viritys. Myöskään islamilainen usko ei näytä toimivan ollenkaan rakentavasti. Vähemmän paskoja on ehkä esim. hindut, ellei pidä pahana siihen sisäänrakennettua luokkajakoa.

Näistä voi sopkuloida, mutta selvästi parhaat hedelmät näyttää syntyvän erityisesti hyvinvoinnin, ihmisoikeuksien ja yhteiskunnan ja teknisen kehityksen kannalta kristillis-juutslaisella arvopohjalta.

Mikä aivopieru onkaan siis yrittää näiden arvojen tuomien hedelmien turvista rapauttaa toimivaa konseptia?

Että eiköhän pysytä vaan kristittyinä, koska se takaa niinkuin tähänkin asti yhteiskunnallisesti hyviä arvoja ja yhteiskunnan jossa asiat voi näköjään saada jopa jotenkin toimimaankin. (vrt. vaikka valehtelu ja sopimusoikeuskäsitykset)

Eikä saa unohtaa:

Nyt puhutaan myös sukupolvien pituisista seuraamuksista ja silloin lyhytnäköinen huutelu omien ideologioiden poteroista on typerää. Etenkin ilman juuri mitään näyttöjä esitetyn konseptin toimivuudesta tai paremmuudesta.

Toki jokainen rakastaa omia ideologioitaan, mutta sellaista narsistista ylimielisyyttä ja holtitonta yhteiskuntarauhan vaatantamista ei voi ymmärtää, jossa muutoksia ulvotaan lyhytnäköisesti omien aivopierujen perusteella - tai vaan koska ne tuntuu uusilta ideoilta.

Aina pitää kuitenkin muistaa kysyä: onko tätä ideaa jo kokeiltu historiassa?

Ja etenkin jos ei ole tietoa että olisi, on viisasta kysyä, että johtuukohan se kenties siitä ettei jäänyt mitään kerrottavaa?

Satuolentohihhulointi ei kuulu valtiolle.

Päätöksenteon tulee perustua faktoihin.

Kaikki viittaukset mihinkään uskontoihin tulee hävittää valtionhallinnosta.

Jokainen saa sitten uskoa vaikka joulupukkiin omalla ajallaan, mutta yhteiskuntaa e satuolentojen perusteella hallita, eikä niihin tuhlata resursseja kuten työaikaa.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Valtiolla voi ja tulee olla yhtenäinen arvopohja. Muuten valtio on pahoissa sisäisissä ongelmissa ja se näkyy jo ilman ulkopuolistenkaan intressejä hyvin tuhoisasti lukemattomien ihmisten arjessa.

Tuon pohjan muodosta yhteisön uskonto, jolle rakentuu mm. oikeuskäsitys, ihmisarvo, moraali ja kulttuuri.

Valtio ratifioi lainsäädäntöönsä osan näistä arvoista, kuten vaikkapa rikoslakiin, pykäliin ihmisarvosta, sananvapaudesta tai omaisuuden suojasta.

Uskontoa ei siis voi eikä varsinkaan ole järkevää erottaa yhteiskunnasta vaan oleellista on lähinnä valita valtiolle hyvä uskomusjärjestelmä.

Sellaisia ei havaintojen ja tunnettujen kokeiluiden mukaan ole ateistinen eikä kommunistinen viritys. Myöskään islamilainen usko ei näytä toimivan ollenkaan rakentavasti. Vähemmän paskoja on ehkä esim. hindut, ellei pidä pahana siihen sisäänrakennettua luokkajakoa.

Näistä voi sopkuloida, mutta selvästi parhaat hedelmät näyttää syntyvän erityisesti hyvinvoinnin, ihmisoikeuksien ja yhteiskunnan ja teknisen kehityksen kannalta kristillis-juutslaisella arvopohjalta.

Mikä aivopieru onkaan siis yrittää näiden arvojen tuomien hedelmien turvista rapauttaa toimivaa konseptia?

Että eiköhän pysytä vaan kristittyinä, koska se takaa niinkuin tähänkin asti yhteiskunnallisesti hyviä arvoja ja yhteiskunnan jossa asiat voi näköjään saada jopa jotenkin toimimaankin. (vrt. vaikka valehtelu ja sopimusoikeuskäsitykset)

Eikä saa unohtaa:

Nyt puhutaan myös sukupolvien pituisista seuraamuksista ja silloin lyhytnäköinen huutelu omien ideologioiden poteroista on typerää. Etenkin ilman juuri mitään näyttöjä esitetyn konseptin toimivuudesta tai paremmuudesta.

Toki jokainen rakastaa omia ideologioitaan, mutta sellaista narsistista ylimielisyyttä ja holtitonta yhteiskuntarauhan vaatantamista ei voi ymmärtää, jossa muutoksia ulvotaan lyhytnäköisesti omien aivopierujen perusteella - tai vaan koska ne tuntuu uusilta ideoilta.

Aina pitää kuitenkin muistaa kysyä: onko tätä ideaa jo kokeiltu historiassa?

Ja etenkin jos ei ole tietoa että olisi, on viisasta kysyä, että johtuukohan se kenties siitä ettei jäänyt mitään kerrottavaa?

Hyvin sanottu!

Anonyymi00005 kirjoitti:

Satuolentohihhulointi ei kuulu valtiolle.

Päätöksenteon tulee perustua faktoihin.

Kaikki viittaukset mihinkään uskontoihin tulee hävittää valtionhallinnosta.

Jokainen saa sitten uskoa vaikka joulupukkiin omalla ajallaan, mutta yhteiskuntaa e satuolentojen perusteella hallita, eikä niihin tuhlata resursseja kuten työaikaa.

Hyvin sanottu!

Anonyymi00006 kirjoitti:

Hyvin sanottu!

Uskomukset ohjaa käsityksiäsi faktoista, etenkin harmaasävyisessä reaalimaailmassa.

Nyt käytännössä esität tunnettujen kristillisten arvojen sivuuttamusta, koska olet fiksaantunut satuolentokäsitykseesi.

Tämä on juuri edellä kritisoimaani lyhytnäköisyyttä ideologisten hyödyllisten hölmöjen puuhakkaasti edistämänä.

Kysytäänpä: mikä mahtaa olla ateistisen vaatimuksiesi mukainen korvaava arvopohja, joka luo eduskunnan ja yhteiskuntaa ohjaavan lainsäädännön pohjan?

Anonyymi00007 kirjoitti:

Hyvin sanottu!

Mitä ihmeen tekemistä rukoilemisella on asian kanssa? Mistä ihmeen satuolennoistä sä höpiset??

Taitaa tää kirjottelija olla jossai omissa satumaailmoissa...

Anonyymi00012 kirjoitti:

Taitaa tää kirjottelija olla jossai omissa satumaailmoissa...

Joo, sen kannattaisi rauhoittua lukea vaikka se ketju meditoinnista ja työhyvinvoinnista suhteessa tähän - tai verrata asiaa mamujen päivittäisiin rikoushetkiin ennen mustavalkoista kiihkoiluaan.