Kiukkuisuus sairaalle läheiselle

Vähän itsekäs saa ollakin, jos tuntee oman terveyden olevan vaarassa.
Jos itsellä tekee henkisesti pahaa, eikä jaksa sietää, kestää, sairasta ihmistä, olkoonkin sukulainen, tai ei, niin kukaan ei käske olemaan tekemisissä tai hyvissä väleissä sellaisen kanssa.
Et ole huono ihminen, vaikka tunnetkin kenties edelleen vihaa toista kohtaan. Ja tulevaisuudesta ei voi tietää, asiat voivat ihan hyvin muuttua paremmiksikin.
Itseään ei kuitenkaan tarvitse pakottaa sietämään jotain, mitä/jota ei halua.

Jos olet itse rikki, et voi auttaa toista. Siksi joskus joutuu olemaan sen verran itsekäs, että pitää itsensä kunnossa.

"Mutta olen kyllästynyt hänen hyväksikäyttöön, syyttelyyn ja manipulointiin."

Olen itse sairas ja pistin välit poikki "terveeseen" siskoon yllämainituista syistä. En itsekään saa sanottua suoraan asioita. Kaikki ihmiset eivät vaan tule toimeen. Itselläni meinasi mennä viimeinen mielenterveys, kun kommunikoin hänen kanssaan. Itselleni itsekkyyden opettelu on vaikeinta.

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tänne, on tärkeää purkaa mielessä olevia huolia. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää.

On olemassa monia matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän eri tilanteissa. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä ja keskustella omista ajatuksista joko ammattilaisen tai vertaisten kanssa.

Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/ tai mielenterveysomaisille suunnatusta tukisuhteesta https://tukinet.net/teemat/tukea-psyykkisesti-oireilevien-tai-sairastavien-omaisille-ja-laheisille/tukisuhteet/

Lisäksi maanantaista keskiviikkon klo 15-19 ja torstaina klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen MIELI Kriisichat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.

Tukinetissä on myös monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.

Lämpimin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

Rikkoiko hän sinun tavaroitasi ja mitä rikkoi? Oliko teillä riitaa?

Psykoosissa todellisuudentunne on eri tila.Hyvä jos saitte hoitoon. Ehkä myöhemmin jos lääkitys auttaa ja muutenkin toipumaan päin voi ottaa käytöksen puheeksi.Tosi ikävää että jouduit työt lopettaa jonkun sairauden vuoksi, se on ymmärrettävää että tuntee vihaa. Toisaalta sun ei tarvi pitää mitään yhteyttä vaikka onkin sukulainen.Jos lähipiirissä joku sairastuu helposti voi sairastua myös itse kovan ressin vuoksi.Tsemppiä

Minä koen, että sairauteni aiheuttaa sen, että suvussani ei ole vanhempieni, siskoni ja tätini lisäksi muita joille kelpaisin. He häpeävät minua, koska olen heitä kohtaan arka ja jonkinlainen sylkykuppi. Olen empaattinen ja lohdutan mielelläni, jos joku ystävistäni (joita siis on joitain) tarvitsee tukea, mutta, enkä nolaa ketään olemalla "hullu"

Kerron tästä, jotta voisitte ymmärtää, että kaikki agressiivisuudet ja luonnehäiriöt eivät kuulu skitsofreniaan, tai se ei selitä huonoa käytöstä. Itse en mekasta ja otan nöyrästi apua vastaan ja olen valmis muuttamaan itseäni ja luulen, että kaltaisiani on useampia.

Sairaskin usein tietää rajat mutta pelaa sairaudelleen silloin se on manipulointia

Ajatelkaa kuinka rankkaa skitsofreenikolla on psykoosissa ja sen jälkeen, kun siitä on vähän "parantunut". Sellainen ihminen vielä usein jätetään yksin, koska luullaan, että se kestää koko elämän ja jokin käskee ajattelemaan skitsofreenikon "metkut" tahallisina. Mä olen sitten varmaan etuoikeutettu, kun minulla on perhe ja vanhemmatkin välittävät. Sukulaisiini kuuluu sellaisia, jotka eivät pidä minua ihmisenä, mutta olen sitten ajatellut, että olkoot Olen kyllä saanut uusia ystäviä ja osa sukulaisistanikin on tajunnut, että olen se sama ihminen kuin ennen psykoosiani, sillä sairauteni oireilee nykyään niin lievänä.

ymmärrän, että olet vihainen, mitä hän sinulle teki. Mutta muista, ettei hän ole sitä tahallaan sinulle tehnyt. Onneksi itselläni on ymmärtäväinen puoliso, joka osaa "vetää oikeasta narusta", kun vointini menee psykoottiseksi. Mielestäni kaikilla psykoottisilla ihmisillä pitäisi olla joku tasapainoinen kumppani, ystävä, vanhempi tai kuka vaan läheinen, joka jaksaa elää tavallista elämää rinnalla, mutta näin ei aina ole. Meitä on tietysti moneksi ja toiset voivat olla hyvinkin hankalia. Tärkeää olisi psykoosisairauksista kärsivien läheisille saada tietoa kuinka psykoottista ihmistä käsitellään. Itse psykoosin pahassa vaiheessa otan vastaan vain lyhyitä lauseita ja sanoja ja käskyjä. Tää sairaus on yhtä helvettiä silloin, kun olo menee pahaksi, niin tavallaan ymmärrän miksi sairaat käyttäytyvät häiriköimällä ja aiheuttamalla harmia, kun ei ne elä todellisuudessa silloin.