Vesilinnut vähenee ja vesistöjen hyötykäyttö vähäistä.

Yksi syy joka jäänyt vähälle huomiolle on Suomen vesistöistä kadonneet rannoille kaatuneet puut.
Ihmiset on vuosisatojen aikana keränneet rantavesien puut polttopuuksi tai nykyisin mökkiläiset siivoaa ranta-alueensa.
Rannoille kaatuneet puut on pienten äyriäisten lisääntymisen kannalta tärkeät ,talvella heti keväällä auringon paistaessa vesistö alkaa hapettua runkojen viereen ilmestyvistä sulakohdista.
Toinen vesistöjen hapettomuuden ja eliöstön vähentyimisen syy on Suomen koskien valjastaminen sähköntuotannolle . Vapaana kuohuva koski syöttää hapettunutta vettä jään alle vesistöön koko talven ajan.
Silloin kun voimaloita perustettiin menimme teollisuuden ja kotitalouksien sähkö edellä ymmärtämättä vaikutuksia.
Myös valtavan hienoja kalavesiä jotka olisi nyt matkailun valtteja tuhottiin kun ei osattu panostaa vaelluskalojen voimalan ohitusränneihin. Rakennusvaiheessa olisi ollut mitätön investointi.
Turojen puute,hapeton vesi,luo vesistöjen pieneliöiden vähenemisen vielä yhden uhkan myötä.
Me vielä sorruimme tyrimään vuosikymmenten takaisten metsäyhtiöiden heikon osaamisen myötä ojittamaan metsät.Taas teimme yhden virheen.
Silloin kansa tarvitsi taloudellista hyvinvointia sotien jälkeen ja ajattelimme puusta olevan meille 1000 vuotinen hyvinvoinnin lähde selluna. Puut haluttiin kasvavan nopeasti.
Toisin kävi.
Ojien myötä pintamaahan kertyneet mineraalit,elohopea,jne valuivat pilaamaan vesistöjä ja puiden/metsien mineraalivarat joita kasvit hyödynsivät,vähenivät ratkaisevasti.
Nyt on kaallita ohjelmia millä ongelmaa yritään ennallistaa.

Nyt on jo kolme asiaa jotka pilaa vesilintujen ,norppien ja kalojen hyvinvointia merkittävästi.
Turojen ja kaatuneiden puiden puute,hapeton vesi/kosket yms. ja metsien ojitus .
On pilaantumisen yhtälö valmis.
Pohjaeliöiden vähyys vesistöissä luo vähitellen edellytykset vesistöjen kuolemille.
Onneksi edes vähän herätty upottamalla joulukuusia vesistöihin ,mutta tuhansien vesistöjen maassa on toimi vielä pisara kokonaisuudessa.
Ennen kalastajat hoiti tietämättään vesistöjen pienelijöitä ,huomatessaan upotetun kuusen lisäävän mertoihin kalaa.
Nyt urheilukalastajat pitävät hakoja ja turoja kiusallisina uistelulle ,kun nostavat hyvän terveellisen ravinnon hetkeksi mitattavaksi ja kuvattavaksi,laskien takaisin saaliin pois.
Vesistöjen hyödyntäminen ja kalastaminen ravinnoksi on järkyttävän vähäistä.
Kesäisin ja talvisin saa matkata pitkiä matkoja järvenselkiä ilman verkko tai katiska merkkejä.
Vanhat miehet verkkoineen ovat järviltä kadonneet,toivottavasti ei ikuisesti. Suomalainen lähivesien kala on kalatiskillä lähes kullan hinnassa,vain rikas voi ostaa.

Muikku ainoastaan siedettävissä hinnoissa.
Vesistöjen hoidon unohtamalla pilaamme linnuilta ja kaloilta mahdollisuudet.

Nyt on muodissa vihreän pureskelu ja kirjolohi rehunappuloilla kasvatettu. Rehu tulee kaloille ties mistä ja on jo osaltaan ongelma.

Suomalainen järviseutu ja järvet on pärjättävä omillaan.